+++ TOUKOKUUSSA PLUSSAAVAT, kesäkuuta suunnittelevat +++

Viimeksi muokattu:
Voi miten ihana testikuva Lisey, onnea!!! =)
Varminta sinun on tilata aika suoraan yksityiselle. Aikaisintaan kannattaa mennä UÄ-tutkimukseen 7. raskausviikolla, eli H 6+. Silloin voi nähdä sykkeen, jos raskaus on alkanut kuukautisista laskettuna ajallaan, tai sinulla on ovulaatiopäivä suunnilleen tiedossa. Mutta jos kierto on epäsäännöllinen ja ei ole tikuttanut ovulaatiota, on tilanne eri. Silloin raskaus ei välttämättä ole niin pitkällä, kuin kuukautisista laskien voisi ajatella. Äitiyspoliklinikoille ei nykytilanteessa oteta ultraan alkuraskaudessa ennen H 11-13 niskaturvotus+raskauden keston määritys-ultraa. Ei kätilölle eikä lääkärille, ellei ole perussairautta joka vaatii käyntiä jo varhaisvaiheessa esim. lääkityksen vuoksi. Eli vaikka terkkari laittaisi kilttinä lähetteen, sieltä tuskin heruu aikaa sinulle ennen kaikille tarjottavaa ultraa.

Omaa napaa vielä, tänään dpo 10. Rinnat aristavat ja kuumottavat, alamahalla on painetta. Valkovuotoa on reilusti. Lämpö 36,8. Toivottavasti olisi alkuraskauden oireita. Vaikka olen kyllä verisen vuodon takia osannut asennoitua siten, että raskaus tuskin on alkanut :(
Ei ehkä äitiyspolille oteta, mutta naistentautien puolelle kyllä.. Itse kävin siellä monet monet kerrat viime raskaudessa ennen np-ultraa epäsäännöllisen kierron ja munasarjakystan takia... Huvittavinta tässä on se, että huone oli sama ja lääkäri myös vaikka mulla oli ajat ensin naistentautienpoliklinikalla ja vasta myöhemmin äitiyspoliklinikalle... Eli ne on sama asia :) ..ainakin täällä missä minä asun... Mä pääsin varhaisultraan, kun sanoin, että haluan tietää millä viikolla olen! Ja hyvähän se oli, että kävin, koska raskaus oli alkanut pari-kolme viikkoa oletettua myöhemmin... Ja mun mielestä verenvuoto on oikein hyvä syy päästä tarkastukseen jopa kunnalliseen!
 
Lisey: Ota rohkeesti vaan yhteyttä sinne neuvolaan ja yritä saada sitä aikaa. Meillä päin pääsee kyllä kanssa vuodoista tarkastukseen, ainakin itse pääsin alkuviikoilla kun oli vuotoa kohdunulkoisessa. Sitähän ei silloin vielä tiedetty eli vuoto oli ainoa peruste käynnille. Meillä se oli naistentautien poli ja se äitiyspoli oli meilläkin siinä vieressä ja samat hoitajat ja lääkärit oli molemmissa ainakin osittaisesti.
 
Viola30: Jospa sulla olis tärpännyt!? :p Eikö nyt olis ollu sen toimivan torven ovis, eli mahkuja vois olla!! Mä pidän peukkuja!! Mulla muistaakseni on ollut alkuraskaudessa oireena vähän kovemmat alavatsakivut ja sit sitä heikotusta kun ei oo syöny:p

ON: Oli pakko tehdä ovistesti jo eilen vaikka kiertopäivät on vasta ihan aluillaan, menkat vasta loppuneet:stick: Laskeskelin tossa että oviksen tuloon olis armonaikaa sellaiset 16 päivää jotta hoidot ehtis alkuun jo kesäkuussa, että en mä yhtään malttamaton ole:headwall:
 
Sunflower11
Lisey: Ei, mullahan oli niin että luulin niitä menkoiksi. Mutta kun olivat niin oudot (yleensä siis mulla ei ala kirkkaalla vuodolla vaan tuhrulla ja kestää kaikenkaikkiaan 5-7pvää) niin siitä vasta viikonpäästä tein pos. raskaustestin. Eipä ne neuvolassa sanoneet vuodosta juuta eikä jaata.

Huomenna sit pitäs alkaa vuoto, pisin kierto on ollut 31pvää ja tänään olis sit kp 31.
 
Moi taas! Täällähän on tapahtunut vaikka ja mitä sillä aikaa, kun minä olen viettänyt alkukiertoa, joka on siis yli kolme viikkoa ;) Olen kyllä käynyt lukemassa, mutta työkiireiltäni kommentointi on jäänyt.

Lisey Verenvuoto lienee aika yleistä alkuraskaudessa. Toivotaan, että sulla oli sellaista vaaratonta. Ainakin se raskaustestin kuva näytti tosi hyvältä! Tosi plussalta! :D Toivottavasti pääset ultraan, niin saat mielenrauhan.

Viola30 Voi kun nyt olisit raskaana! Oireet voi tietää hyvää.

Huldasharks Mäkin toivon, että pääsen lahjottamaan käyttämättömät ovis- ja raskaustestini täällä! :LOL: Se olisi sellainen mukava päätös tämän ketjun jäsenenä. Vielä ei ole aihetta siihen.

Barbamama35 Eikös sulla ollut nyt luget? Milloin alat/aloit niitä käyttää? 3 vai 4 päivää ovisplussasta vai ovis 0 hetkestä? Tuolla ne mulla on jossakin paperilla, muistaakseni mulle sanottiin 3-4 päivää ovisplussasta. Mulla oli plussa 21.5. Päästään samoihin aikoihin piinailemaan. Vaikka kuinka nyt ajattelen, että en ajattele koko asiaa, niin kun dpo:t kasvaa, niin toivokin nousee.

Kissendaal Tuttuja noi tunteet. Toivoo ihan kauheasti, mutta ei uskalla ja varautuu aina pahinmpaan. Toivoa kuitenkin on, entäs jos nyt?

Tuuska Dpo10 voi olla vielä hyvinkin nega, vaikka raskaana olisitkin. Yhden tilaston mukaan lähes 40% raskaanaolevista testaa negan tuona kiertopäivänä.

).( Tulihan se ovulaatiokin sitten viimein, kp 22. Nyt odottelen, että saan aloittaa progesteronin käytön ja sitten vaan ihmettelen. En haluaisi taaskaan toivoa mitään ja kytätä oireita, mutta niin siinä taas tulee käymään ja joka kerta vaan putoan korkeammalta. Jos ei oltaisi menty hoitoihin, niin olisin varmaan jo masennuksen vallassa. Hoidot on ihan selvästi antanut uutta intoa ja uskoa raskautumiseen. Klinikan henkilökunta ja hoitava lääkäri on aivan mahtavia. Ne suorastaan lukee ajatuksia. Lääkäri puhui siitä, että sitten kun on raskaana ja lapsi syntyy...mun ilmeestä varmaan näki että joo-joo, ei tule tapahtumaan, niin lääkäri sanoi, että tämä tuntuu varmaan susta nyt kaukaiselta asialta. :) Ihanaa, kun joku ymmärsi.
 
Tulin jättämään omanapaisen merkin itsestäni. Katsotaan, jos jossain vaiheessa saisin vähän kommentoituakin.

Perjantaina oli siis kontrolli, mutta ei mitään mainittavaa näkyvissä. Jatkoin pistoksia ja tänään oli uusi käynti. Lääkäri ja hoitaja puhui taas inseminaatiosta niin kuin se olisi tarkoitus tehdä vaikka minulta ei ole asiaa kysytty. Nyt sitten pohdin asiaa. Kuulemma se saattaisi olla avuksi, kun siittiöistä käytettäisiin vain kaikkein parhaimpia ja ne pääsisivät jo valmiiksi parin esteen ohi. En kuitenkaan usko limakalvon olevan riittävän hyvä kiinnittymiselle vaikka lääkäri sanoikin sen näyttävän jo paremmalta. Mietityttää haluanko "tuhlata" yhden inseminaatiokerran ja miten mies asiaan suhtautuu. Jos hedelmöityspäivä osuu perjantaille, niin olisi kyllä mahdollista käydä polilla yhdessä. Olen ihan hämmentynyt ja uskoni onnistumiseen on pohjalukemissa. Tekisi mieli kömpiä piiloon peiton alle ja pysyä siellä.

Positiivisuutta ei siis löydy raskautumisaiheen osalta, mutta tunnen kyllä suurta helpotusta muuttovalmisteluiden edistymisestä ja siitä, että viikon päästä olen jo laittamassa kasvimaatani. Viherterapiaa minä tarvitsenkin ja välikuoleman piikkimatolla. Tunnen olevani aika lopussa niin henkisesti kuin fyysisestikin, sillä nyt puskee stressiä monesta suunnasta. Onneksi aurinko paistaa ja pakastimessa on maailman parasta suklaajäätelöä. Lohduttaudun siis herkuttelemalla kesäisessä ulkoilmassa. :p
 
MG: Tsemppiä!!:hug: Tossa sen näkee että ei se hoitokaan tosiaan oo mikään 100% tae onnistumiselle vaikka niin voisi luulla jos ei isompaa vikaa ole. Mullekin moni sanonut että kyllähän sulla nyt varmaan sit hoidosta raskaus tulee ja hehkuttaa jo ajatuksella, kun itse tekis mieli vaan toppuutella ja märehtiä jo valmiiksi epäonnistumista tms. En itsekään jaksa uskoa mihinkään ihmeonnistumiseen. Toki motivoitunut hoitoon olen, kun vauvankaipuu vaan kasvaa kuukausien ja vuosien saatossa...

Kannattaa tosiaan tentata tarkkaan mitä hyvää siitä seuraavasta askeleesta voi olla. Tuo voi olla avaintekijä myös, vaikka miehen simpat olisivatkin hyviä, voi aina sattumalta huonompi yksilö osua kohdalle! Jos limis on lääkärin mukaan kelvollinen, ryhtyisin kyllä itse varmemmilla avuilla hoitoon. Jos ei, voithan kysyä millä siihen voi vaikuttaa josko se ei kummemmaksi muuttuisikaan kuukausien saatossa niin päätöksiä pitäisi jo tehdäkin. Monta kertaa on mahdollista tehdä hoitoja kutakin julkisella???Onko inssi IVF:stä pois tai päinvastoin...? Ihmeellistä jos ne vaan siellä on miettinyt kuvioita ilman sun konsultaatiota:rolleyes:
 
mg, mäkin haluaisin tietää miks et oo valmis kokeilemaan inseminaatiota? Onko se IVF:n määrästä pois? Mä oon tällä hetkellä jo niin epätoivoinen, et oisin valmis kaikkeen, vaikka lääkäri sanoi ettei se suosittele muuta kun clomeja. Ja Jensar, niinpä.. Moni pitää hoitoja 100% varmana, mutta eihän ne oikeesti oo. Varmaan todennäköisyys kasvaa, mutta monta vuotta niissä jaksaa ilman tulosta rampata.

En oikein jaksa uskoa et ois tärpännyt, mutta katotaan nyt kuitenkin sinne viikonloppuun. Hirveästi en anna itseni toivoa, koska onnistumisprossat tiedän, mutta ainahan sitä voi kuvitella.

Pakko marista työasioista. Mulla on niin kauhee ex-pomo ettei voi ollakaan!! Nyt se sanoi mulle etten saa käyttää omia suhteitani asioiden eteenpäin saamiseksi (yleinen talon tapa siis) että muuten hänen asia ei ko. osastolla etene. Sanoin et tää tyyppi, joka hoitaa hommaa on mun ystävä, et todellakin teen mitä haluan. Kuvitteleeko se pomo oikeesti että oon kun lammas ja annan muiden kävellä mun yli?! Puuh.. Tää työpaikka on ihan uskomaton..
 
Viola30 > Se on sellainen joku psykologinen juttu, että mulle on todella korkea kynnys edetä hoitoon, jossa hedelmöittäminen ei tapahdu luonnollisella tavalla. Toivoisin siis raskautuvani lääkkeellisesti avustettuna, mutta toki otan vastaan lääkärin suositteleman hoidon parhaani mukaan. Tuohon inseminaatioon olisin ehkä jo valmis, jos olisi heti sanottu suoraan sen olevan tämän kierron suunnitelma. Nyt en ole osannut asennoitua enkä miehen kanssa keskustella, joten päätöksen teko tulee nopeasti. En haluaisi toisaalta hukata aikaa ja heittää rahaa "hukkaan" tuloksettomissa hoidoissa, jos helpompikin tie on olemassa. Siinä mielessä voisin kokeilla inseminaatiota jo nyt, mutta toisaalta haluaisin katsoa vielä onnistuisiko raskautuminen ovulaation induktiolla ja loppukierron tukemisella. Tuo kesätauko vaan painaa pahasti päälle ja aiheuttaa painetta. Sekin tekee tuosta inseminaatioajatuksesta hieman ahdistavan.

Tämä on ollut henkisesti vaikea kierto. Vaikka faktat olivat tiedossa ja jalat maassa eli olin hyvin realistisin odotuksin ekalla hoitokierroksella, niin tälle kierrokselle on ollut todella vaikea löytää positiivista asennetta ja uskoa. Olen niin pettynyt kehooni ja siihen, että jatkettiin Clomien kanssa vaikka ne heikensivät entisestään limakalvon tilannetta. Inseminaatio ei käsittääkseni vaikuta ivf-hoitokertoihin, mutta haluaisin jo ekaan järeämpään hoitokiertoon mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Päätöksen tekoa vaikeuttaa eniten se, että vaikka inseminaatio parantaa hedelmöittymisen todennäköisyyttä ja onnistumista, ei se muuta tosiasioita limakalvon osalta. Se on se suurin murheeni ihan ylipäätään tällä hetkellä.

Jensar > Ovulaation induktiolla oli tarkoitus aloitella 3-4 kierron verran, jos se tuntuu riittävältä. Näköjään polilla ollaan kuitenkin varsin innokkaita inseminaatioonkin. Inseminaatioita tehdään yleensä 3-4, jonka jälkeen siirrytään ivf-menetelmään. Itsestäni tuntuu, että onnistuminen voisi tulla pelkillä pistoksilla kypsyttelemällä ja loppukiertoa tukemalla, mutta en tiedä kestääkö pää odottelua. Sen vuoksi olen kallistumassa tällä hetkellä inseminaation puolelle, mutta asia ei ole pelkästään minun päätettävissäni.
 
mg: Voimia isoon päätökseen! :hug:

Bla-bla: Joo aloitin eilen luget. Lääkäri kirjoitti paperiin ovisplussa +3 päivää. Ihmettelin tätä sitten, että mistä tuo lasketaan eli onko ovisplussa 0 vai 1 jne. mg neuvoi tuossa ja sen mukaan toiminkin =) Kiitos mg!

Sain siis ovistestiin hymynaaman torstai aamuna (sen jälkeen en enää testaillut). Luulisin, että ovis oli lauantai aamupäivänä omien tuntemusten perusteella. Laitoin ekan lugen su illalla. Siis to=0, pe=1, la=2 ja su=3.

Lugejen lopetuksesta ei ollut mitään puhetta. En nyt tiedä pitäisikö syödä tuo paketti (15 kpl) loppuun ja sitten tehdä raskaustesti. Mitä sitten, jos testi näyttää plussaa? Pitäisikö niiden käyttöä jatkaa? Toisaalta en haluaisi pidentää kiertoa turhaan, jos tärppiä ei ole käynyt. Sen puoleen voisin lopettaa nuo jo muutamaa päivää aiemminkin. Millaisia ohjeita teille on annettu?

Kyllähän tässä taas toivo nousee väkisinkin, kun on ensimmäistä kertaa avut mukana. Ei voi muuta kuin odotella sormet ristissä 2 viikkoa...
 
Iloksi: en oo ehtiny oikein kommentoimaan kun kaiketi tää miun vauvakuume on niin kipeää jo etten oo kamalsti keskittyny koko asiaa... mut ihana nähdä sinua taas palstoilla :heart:

MG: anna asialle aikaa, olisihan se tosi iso juttu ja aikamoinen henkinen rääkki toivoa uskoa mahdollisesti vielä pettyäkkin...

ON: tätiä odotellaan ei oo oviksesta minkäänlaista tietoa joten ei mitään hajua kuinka pitkä kierto on tulosssa...
 
MG: Mä mietin kanssa alkuvuonna noin, että toivoisin niin kovasti että onnistuu kevyemmillä toimenpiteillä tai vaikka ihan luomuna. Huomasin kuitenkin että kun kiertoja kului eikä mitään tapahtunutkaan, tuntui hullulta tuhlata aikaa jos hoitoon olisi ollutkin jo mahdollisuus aikaisemmin. Onhan se otettava huomioon ettei järeämmilläkään onnistu, eli että pähkäilee muutaman kierron sitä inssiä ja lopulta ei siitäkään tule mitään ja se on viimesillä keinoilla yritettävä kuitenkin:eek: Toki jos pää kestää ja mitään hoppua ei ole, on varmaan hyvä katsoa kaikki kortit loppuun asti ja edetä rauhassa.

Loppupeleissä aika paljon nää asiat on ihan sietokyvystä kiinni. Itse välillä oon ajatellut että mulle olis melkeen tärkeempää saada normaalielämä takas kun se toinen lapsi, vaikka sitä lasta tässä nyt ennenkaikkea yritetään...tosi hullua...:confused:
 
Barbamama35 Mua ohjeistettiin jatkamaan keltarauhashormonia niin että dpo 16-17 testaan, jos nega, niin kuuri lopetetaan ja jos positiivinen, niin jatketaan varhaisultraan saakka. Tällaisen ohjeistuksen siis sain, sehän voi vaihdella tietysti.

Mä huomaan myös, että vaikka kuinka yritän, niin salaa jo jännitän ja toivon positiivista tulosta.

mg Mulla on clomien tilalla tamofen ja lääkäri sanoi, että se on hellempi limakalvoille. Mulla ei ole suoranaisesti edes todettu mitään vikaa limakalvoissa, vaan ajatus sen "heikkoudesta" perustuu mun vähäiseen kuukautisvuotoon ja mahollisiin kemiallisiin raskauksiin.

Mähän en ole vielä edes päässyt siihen kiertoon, että noi lääkkeet aloittaisin, mutta katsotaan miten käy. Meille lääkäri ehdotti inseminaatiota jo nyt. Mun suhtautuminen siihen on aika erilainen kuin sun. Me aiotaan siihen mennä, jos se vaan aikataulujen mukaan meille käy. Mä suhtaudun lääkkeisiin muuteenkin hyvin hmm... miten se nyt sanoisi, avoimesti ja positiivisella mielellä ;) Johtuu ehkä siitä, että olen erinäisiin vaivoihin apua lääkkeistä saanut. Mä olisin valmis vaikka mihin "ei luonnonmukaisiin" ratkaisuihin raskautumisen suhteen. Se on varmaan ajattelutavasta kiinni. Ehkä mun luottoni lääkkeisiin, lääketieteellisiin menetelmiin ja länsimaiseen lääketieteeseen on muutenkin liian suuri.

mg Ehkä on hyvä miettiä ja kypsyttää ajatusta mielessä. Teette niin kuin parhaalta tuntuu!

Viola30 Ja kaiken tämän päälle vielä tollainen ex-pomo! Onneksi on entinen. Eihän se enää sun asioista ja tekemisistä päätä, jos ikinä onkaan päättänyt. Kulje omaa tietäsi vaan!
 
Viimeksi muokattu:
Iloksi, tsempit pistelyihin! Mulla on kokemusta verenohennuslääkkeen pistelystä eikä se tietysti niin kivaa ole, muttei niin kamalaakaan kuin luulisi. Ei kannata alkaa suuremmin miettimään asiaa tai keräilemään rohkeutta, pistää vaan, niinkiun laastarin pois repäisy. Kynnys kasvaa kun miettii, mulla ainakin.. :)

MG, mä ymmärrän myös sun tunteita inssiasiassa. Mä ite aion suostua kaikkeen mitä lääkäri ehdottaa mutta sen toivoisin ettei pillereitä pitäis alottaa, ehkäsyn alotus tuntuu jotenki kauhealta, ja lisäks kun mulla on ollu laskimotukos jalassa niin se pelottaa vaikka onhan se tietysti lyhyt käyttöaika. Mutta siis asiaan, mä olen jo valmiiks miettinyt näitä hoitojuttuja jo paljonkin, kun luulin ehtiväni ennen kesää lääkärille.. Tuntuishan se aika kamalalta ja ahdistavalta, silloinhan joku muu hedelmöittää kuin mies ja minä. Ja jotenkin kun ihmisen seksielämä varsinkin raskautta yrittämittäessä on jotenkin niiiiin intiimi asia et on ahdistavaa mennä johonkin "kirkkaasti valaistuun steriiliin huoneeseen" ja antaa jollekin toiselle vastuu asiasta.. Mut aion mä silti suostua, kun en halua et aikaa menee hukkaan ja lasten ikäero kasvaa kauhean isoksi.. Loppupeleissä se lopputulos on tärkein, mutta älä tee mitään mihin et ole valmis. Voihan hyvin olla että olet siihen valmis vähän myöhemmin. Haleja ja toivottavasti löydät ratkaisun! Ja onneksi pääset kohta muuttamaan ja saat sen stressin pois harteilta! Mehän äskettäin muutettiin ja voin hyvin samaistua siihen.. Lisäks kun muutettiin kerrostalosta rivariin niin nyt oon päässy sen mainitsemasi viherterapian pariin ekaa kertaa elämässäni ja.. TOIMII!! :heart:

ON, ei mitään. Ei sitten mitään. Miten lämmötkin on alhaalla vaikka yleensä ihan normaalikierroissaki mulla nousee 37,2 ja ylikin. Olikohan sitä ovista ollenkaan. Testasin melkein ovisplussan mutta en ihan, eikä ollu mitään selkeitä oviskipuja, limat kyl oli ja ne loppu sopivasti ovisplussan jälkeisenä päivänä. No ei mikään takaa mitään ja silleen. Mut esikosta testasin yhdä dpo:ta myöhemmin haamun ja tein testin siksi et tiesin jo olevani raskaana. Nyt en tiedä mitään sellasta joten.
 
Täältä yövuorojen välissä pieni kysymys, te kun ootte käyttäneet niitä pregcheckejä. Meikäläisellä siis nyt dpo 12 jos ovulaatio tapahtui, ja eilen ja tänään sorruin testaamaan. Eilen käytin first signalia, ja tiiän jo googlettamalla että se antaa valehaamuja testiajan jälkeen :D Mutta meillä vessan valot on hankalat, ja testasin sillä keskiyöllä, jotain siinä näin testiajalla. Aamulla oli selkeä tosi haalea testiviiva näkyvissä paksuna, mutta kun testiä kääntää ja kattoo alta päin, testiviivan kohta on tavallaan koholla? mietin että jos silmä sillä hämää että siinä muka ois jotain.

Mutta tänään päivällä sit 4h pidätyksen jälkeen tein pregcheckin ja siinä näkyi ihan haalean haalea viiva jo testiajalla. Punaväriä ainakaan en kyllä omasta mielestäni näe, mutta aika violetti se kontrolliviivakin on. Ootteko saaneet viivanpaikkoja pregcheckiin? Voi kun se ois haamu... :'(
 
kissendaal: Ikävä kyllä tuo pregcheck on antanut mulle ainakin haamuja. Reilu vuos sitte sain 3-4 testiin peräkkäin ihan selkeän punertavan viivan mutta viiva tosiaan näkyi vahvimpana vasta kuivuttuaan. Ihan täysin puhtaita negojakin olen saanut ko.testillä mutta esim.viimeksi pitkässä kierrossa oviksen aikoihin tuli taas sellainen punertava viivanpaikka. Varmimmin "väärän" haamun saa erotettua oikeasta plussasta sillä että se viiva kuitenkin selkenee ja vahvistuu päivien kuluessa. Jos ei mitään tapahdu niin sit se on vaan väärä positiivinen. Mulla raskaushormonista pregcheckiin on tullut kyllä ihan selkeä punainen (kapea) viiva jo sitten testiajalla ja ei oo tarvinnu tihrustaa sen kummemmin...

Testaa uudestaan, kuulostaa kyllä tosi lupaavalta!:p
 
Heipä hei! Mahtuisko uusi kuumeilija mukaan? :) Yritystä menossa nyt kolmas kierto, ja en enää jaksa yksin - mukavampi on tulla tänne jakamaan vauvakuumeisen tuskaa! :) Jos plussa tulis, niin se kyllä tulis vasta kesäkuun puolella:)

Olen 24v kahden lapsen äiti, kolmatta siis toivomme ja kolmas kierto menossa. Nyt kp 12/26-30, ja tässä kuussa ei enää tiedossa peittojen heilutusta. Eli epätodennäköistä taitaa olla, mutta kuume on kova.
 
Tervetuloa uusille :)

Täällä odotellaan kierron vaihtumista, lauantaina otin tämän vuoden ensimmäiset humalat ja täytyy sanoa että kyllä teki hyvää ain rentoutua oikein kunnolla ja vatsalihakset yhä hellänä nauramisesta, on miulla kyllä ihania työkavereita :heart:
Plussa puhureita :)
 
kissendaal, joo, se first signal on ihan susi. Antaa selkeitä haamuja -vaaleanpunaisia siis ihan. Toivottavasti sulla kuitenkin tarkottas oikeeta plussaa.

Mä luulin tänään oikeasti olevani raskaana. Siis tosissaan. Jumpassa tuli karmea metallin maku suuhun ja rinnat on oikeesti kipeet. No, kotiin tultua tein Davin 10 puikon ja negahan se tietty on. Kp siis 22 ja dpo öö.. 8 tai jotain. En kyllä jaksa uskoa et heti oisin raskautunut uudestaan, epäilen et nää kaikki oireet on joko kuvittelua tai sitten johtuu siitä keskenmenosta. Lämmöt on nimittäin alhaalla.
 
Sunflower11
Mulla first signal ei oo koskaan antanut mitään muuta ku negaa paitsi siinä kierrossa missä oletan olevan kemiallinen raskaus.

Täällä ei ole oireita vielä suuntaan tai toiseen. Ei oikeastaan mitään.. Verta en ole vielä nähnyt, nyt siis kp 33/(26-)31
 

Yhteistyössä