Toukovaavit 2011

arvon ladies.. kaipaisin 'toisen äidin silmiä'

teenkö kärpäsestä härkäsen vai potkinko itseäni nilkkaan..??

eli
pikku ipan nukkuminen
-pullo mukaan ja makkariin, kainalossa pullo tyhjäksi -> nukahdettua omaan sänkyyn joka ihan vieressä
6/7 yöstä menee sievästi muutamalla tutin annolla ja 01 tienoilla maidolla
mutta sitten.. on öitä esim.
04 havahtuu - annoin tutin - tutti pois yhyyyhyy - annoin tutin - yrittää ottaa kaksin käsin kädestä - laitan käden kyljelle tassuksi - ei kelpaa.. - yhyy yhyy - kädestä on saatava pitää kiinni - tätä rallia jatketaan - yritän tassuttaa ja antaa tuttia ku ottaa (en tuputa)
(tiedän että jos otan viereen niin nukahtais välittömästi)
06 menee hermo - otan viereen ja koko perhe nukkuu alle 2min sikeästi 08 jolloin herätän pikku ipan ettei mene tulevan pvän rytmit ihan sekasi..

teenkö härkäsen siitä etten ota viereen vaikka näen että kaipuu lähelle on..
onko tämä tätä_vaihdetta_ku_äippä_on_paras ?
vai potkinko itteä nilkkaan antamalla periksi??

(Koirien kanssa olisin paljon viisaampi ku niitä olen jo kasvattanu useamman.. )

 

Mullapa ei ole wbr:lle hyviä vinkkejä, itsekin mietin, että mitä tässä tekisi iltojen ja öiden kanssa... Meillä on nyt joku ihme tissikausi iskenyt, päivälläkin tahtoo tisua ihan eri malliin kuin ennen. Aiemminhan kirjoitinkin täällä, ettei poju malta juuri päivällä imeskellä, mutta nyt asia on muuttunut! Tisunhimo on hyvin selkeä ja varsin tiheä, alkaa hamuilla ja pitää "tisuääntä", meillä se on sellainen hassu hekotus. Ymmärtää sanan "tisu" oikein hyvin eli jos kysyn "haluatko tisua?", alkaa se ääni, vääntäytyy imetysasentoon ja hamuaa Liittyiskö eroahdistusjuttuihinkin, että mamin läheisyys on nyt tosi kova juttu.

Tämä heijastunee öihinkin - ei yhtään suostu rauhoittumaan ilman rintaa. Illatkin aika pahoja, jos yritän nukuttaa sänkyyn eikä tissille. Eilen huusi tunnin. Tänään nukutin tissille... Kun en jaksanut sitä show'ta itse kipeänä. Eli luovutin... Sylissä kantelu vähän rauhoittaa, mutta huuto alkaa heti, kun laskee petiin. Lopulta nukahti, kun oli tarpeeksi uupunut. Mies nukutti loput, kun multa meni hermo. Ekat puol tuntia nousi koko ajan pystyyn.

Öisin poitsu könyää HETI pystyyn, kun hetkeksikin havahtuu. Sitten huutelee, eikä rauhoitu ilman tissiä/huutosessiota, eli tissillä ollaan nyt menty, kun ei jaksa valvoa. Viime yönä oli herätykset ja imetykset klo 02.30, 03, 06, 06.30 (ja heräsi 8.30). Eli oudot puolen tunnin unet kaksi kertaa ja taas hereillä. Tuntuu, että jokainen yö on aina odottamaton... Mä en jaksa nyt vaan edes yrittää ilman tissiä, katsellaan sitten vähän myöhemmin. En kyllä meinaa jaksaa ylös nousuakaan. Yleensä noin kuudesta eteenpäin poika nukkuu meidän välissä loput unet.

Mä en osaa oikein päättää toimintatapoja... Nukahdan aika hyvin imetyksen ja pojan takaisin siirron jälkeen itse uudelleen, ja varmaan vaikeampi olisi nukahtaa pidemmän tassutteluhetken jälkeen. Monet tutut nimittäin sanovat, että vaikka yöimetykset ovat loppuneet, vauvat heräävät silti, ja kuitenkin pitää nousta ja jollain lailla rauhoitella useamman kerran yössä. Että valitsenko nopeat siirrot oman ja vauvan sängyn välillä vai sen, että istun yöpöydällä taputtelemassa poikaa uneen..? Imetykseen poju kuitenkin rauhoittuu heti... Ääh, vaikeaa! Jospa mä vielä vähän aikaa odottelen...

Välillä tulee niin iso hellyyden aalto, että ei noin pientä raaski yrittää pitää yksin sängyssä, kun kaipaa äitiä ja läheisyyttä, pikkuinen, joka hiljalleen alkaa tajuta olevansa äidistä erillinen, maailmassa ja elämässä yksin selviämään joutuva ihmisen alku... Ehkä pitää pitää nyt hyvänä, kun tarve on suuri...

 

Mä olen kyllä tosi huono vastaamaan, kun meillä poika nukkuu edelleen kaikki yöt mun vieressä ja on tissillä (en tiedä paljonko, kun en täysin havahdu syömiseen). Mut mä itse en jaksais monta kertaa yöllä nousta jonnekin pinnasängylle nukuttamaan. En millään pahalla kysy, mutta miksi ette nukuta vieressä?

Meillä on ainakin selvästi nyt sitä eroahdistusta, poika on niin mun perään vähän väliä. Ja meillä on myös tiheätä imua ollut, vaikka ruokaakin mennyt nyt ihan ok päivällä. Toissapäivänä vietti päivällä tosi paljon aikaa tissillä ja yöllä söi joka kerta kun heräsin. Mietin, että jos se tilailee maitoa? Meillä kuitenkin sormiruokailulla ja poika saa varmasti paljon isomman osan ravinnostaan maitona kuin kiinteinä.

 

Ohoh! Enpä arvannut että mun heittoni saa näin paljon arvostelua... Olen toki ollut itsekin "vain" yhden lapsen äiti ja tietyt asiat koin silloin rankkoina. Sitten tuli lapsi nro 2 ja taas meni elämä sekaisin. Kolmas sekoitti pakan uudelleen ja luovia olen saanut kakkosen unettomuuden ja kolmosen koliikin kanssa. Kaikesta selviää...
En tietenkään väheksy yhden lapsen äitejä ja vauva-arkea heillä, rankkaa voi olla ja olotilat vaihtelee. Koettu on itsekin kaikkea silloin. Mutta kun viimeksi kirjoitin, niin meillä oli samana päivänä kyläillyt yhden lapsen äiti, joka NIIN piti rankkana omaa yöheräilyä yhden lapsensa kanssa, itseäni pisti se suututtamaan, koska tiedossa on ollut millaista helvettiä meillä oli 2-3 kk taaperon kanssa. Ja edelleen meillä herätään taaperon toimesta joka yö, ei vaan niin usein kuin syksyllä. Myös vauva herää aamuöisin pari kertaa, joten kommenttini koski lähinnä sitä että useamman lapsen kanssa rankkuus voi oikeasti olla pahempaa kuin yhden lapsen kanssa. Tietysti on eri asia verrata jos mun 2 lasta herättää yöllä yhteensä 10 kertaa ja jollakulla yksi lapsi 20 kertaa,niin ehkä mä silti olen voittaja? No, mä luovin kolmen lapsen kanssa myös päivisin ilman päiväunia, joten yhden lapsen äidit ei saa mun sympatiaani jos voivat nukkua päikkärit, heillä ei ole samaan aikaan uhmistaaperoa huutamassa 2 tuntia siitä kun hän ei halua nukkua, tai muuta vastaavaa, mitä meillä nyt sattuu olemaan joka päivä. Perheet ovat niin erilaiset, kaikilla on omat ongelmansa. En pidä itseäni parempana äitinä siksi että hoidan kolmea lasta, mutta olen vahvasti kuitenkin sitä mieltä, että mitä enemmän lapsia, sen rankempaa se on! Enkä puhu vain yöunista, päivisin jos kotona huutaa useampi lapsi omaa tahtoaan, niin kyllä sitä miettii millä pitäisi hermonsa kasassa ja kukin saisi saman verran huomiota.

Lyrae: syy miksi mä en nukuta vieressä on se, että en pysty nukkumaan jos joudun pelkäämään että vahingossa tukehdutan vauvani. Mä nukun sikeästi jos kunnolla nukahdan ja en taatusti heräisi jos kääntyisin vauvan päälle. En ota sitä riskiä, joten meillä vauva nukkuu sängyssään. Juu ja herään pari kertaa yössä hänen takiaan, mikä ei ole mulle ylivoimaista. Se että taapero herättää yöllä X kertaa on paljon pahempi juttu (=syy miksi olen helkutin väsynyt koko ajan, vauvan heräilyt ei sitä tee).

 

Bonuksena kirjoituskellonajoista voikin laskea, miten paljon tuli taas viime yönä nukuttua, kun sänkyyn pääsin 02 maissa ja vauva heräsi klo 6. Sitä ennen taaperoyöshow oli ihan normaali, jota meillä sattuu olemaan harva se yö. Kyllä on lysti päivä taas tiedossa näillä nukkumisilla. Onneksi on sunnuntai ja mies kotona, voi nukkua päiväunet jossain kohtaa...

 

Meillä jäbän pinnis on sivuvaununa meidän sängyn vieressä, joten tassuttelu onnistuu siitä hyvin. Toki eipä tuota kovin usein tarvi tassutellakaan. Mut joka tapauksessa lähes joka aamu nostan jäbän n.5 aikoihin viereen(siis meidän sänkyyn), kun sillon ei tassuttelut auta. Siinä sit hyvällä tuurilla nukkuu vielä 1,5h. Mäkään en oikein tahdo itse osata nukkua, kun vauva on vieressä. Jotenkin pelottaa että litistäis ihanaisen

Mutta siis mun neuvo wbr on se, että jos vaan itse pystyt nukkumaan vauva vieressä, niin ota ihmeessä viereen. Helpottaahan se vauvan eroahdistustakin.

Eipä ole meillä enempää askelia otettu.

Eilinen päivä menikin keskimmäisen lapsen elämän ensimmäisissä isoissa painikisoissa. Hienosti jaksoi pikkuipanakin olla mukana koko päivän. Hienosti nukkui päikkäritkin vaikka meteliä oli paljon. Ja ylpeänä saivat äiti ja isä katsoa kun keskimmäinen sai pohjois-suomen aluemestaruuspronssin omassa sarjassaan Hieman keskimmäistä harmitti, kun hopea jäi pistettä vaille, itkukin siinä tuli. Mutta sellaista se on. Pettymyksiäkin täytyy oppia sietämään

Jaaha, meidän herätyskello vaatii aamupuuroa..
-leena ja jäbä

 

Voi äly,pikkutytöt sairastaneet jo lähes viikon ja nyt on pikkupoikien vuoro. Räkä valuu solkenaan ja kuumetta on vaikka kuinka. Ihmettelin yöllä kun vauva inisi ihmeellisesti mun vieressä silmät kiinni ja huomasin että poikahan on tulikuuma. Sama homma oli isoveljellään. Äkkiä lääkkeet,nesteet ja kuivat vaipat päälle ja sitten päästiin jatkamaan yöunia.
Siskon luona olleilla vierailla on kaikilla muillakin sama tauti. En mä nyt halua siskolle olla vihainen mutta olisihan se ollut kiva että olisi ilmoittanut että hän on kauheassa flunssassa ennen kuin sinne synttäreille lähdettiin. Eipä siinä enää sisällä kehdannut kääntyä takaisin kun kummityttö oli meitä odottanut niin kovasti ja matkaa kuitenkin on jonkin verran. Tämän takia mä niin hysteerisesti varon näitä flunssapöpöjäkun se on sitten juuri tätä että kaikki yöt valvotaan viikkokaupalla,lääkkeitä saa ostaa kilotolkulla ja itse on ihan kypsä ja kiukkuinen koko ajan.
Onneksi mies on nyt ainakin tiistai-iltaan asti vapaalla,muuten mä saisin valvoa täällä aamuun asti pikkupotilaiden kanssa yksinäni,nyt nukutaan vuoroissa.
Noh,elämää tämä vain on

 

Lyrae: no meillä voisi tietysti sitä vielä kokeilla, että palauttaa pinnasängyn meidän sängyn sivuvaunuksi ja ottaa taas laidan pois. Sitten poika on siellä tosi alhaalla (meillä on korkea sänky) ja varmaan nousisi meidän sängyn laitaa vasten aina, mutta silloin ei tietty tarvisi itse nousta sängystä, sen kun hinaa pojun sieltä ylös viereen. On vaan ollut nyt ihanaa, kun on ollut yöpöytä, kun sitten ei saa vaikka vesilasia ja kelloa mihinkään lähelle... Mutta toki ihanampaa olisi, jos ei tarvisi nousta omasta sängystä ylös. Ai mut sithän, jos olis noin ja mä nukahtaisin, poika varmaan putoais sänkyynsä, ja on se aika korkea pudotus... Hmm...

Meidän parisänkyä ei saa siirretyksi makkarissa seinän viereen, kun toisella puolella on ikkuna ja patteri, toisella ovi sillai, että sänky olisi oven edessä osaksi. Olisi siis vaara, että lapsi putoaa yöllä meidän sängystä lattialle, ellei ole seinää vasten, ja jos nukuttaa välissä, ei kukaan saa hyvin nukuttua, isä pelkää että kääntyy lapsen päälle. Mäkin olen huomannut, että en saa enää hyvin nukuttua, kun vauva on vieressä. Aina valvon kuudesta eteenpäin, nytkin monta aamua, kun vauva on vieressä, se nimittäin herää pieneenkin liikkeeseen, ja sitten jotenkin on vaikea nukkua ihan paikallaan varoen...

Voih, Nannaliina!!!! Kestämistä vain! Todella ajattelematon sisko sulla, nyt ei voi muuta sanoa. Oletko urputtanut hänelle asiasta?

Mulla on poskiontelotulehdus edennyt otsaonteloihin, eikä eka antibioottikuuri ainakaan auttanut mitään. Huomenna uusi lääkärirumba... Jumankauta, 5 viikkoa sairaana, alkaa otaa kupoliin (kirjaimellisesti...)!!!

Nepulalle myös tsemppiä yöelämöintiin, väsyneenä varmasti pinnakin palaa herkemmin. Itsekin huomasin harmikseni, että väsyneenä ja kipeänä tuli kauheasti tiuskittua viikonloppuna kylässä olleelle äidilleni, joka kuitenkin hoiti poikaa tosi paljon. Noh, myös eilen illalla rymisteli ja pudotteli tavaroita huoneessaan niin, että poju heräsi ja huusi melkein puol tuntia, ennen kuin nukahti, ja meidän hääpäiväelokuva jäi kesken, mua alkoi siinä nukuttaessa väsyttää itsekin niin, että mies sai jatkaa yksin leffan loppuun... Jeaaaah...

Lapsilukumäärään viel se klassinen tokaisu: itsepä ne lapset on hankittu... No joo, itteäki v-tuttaa ne lapsettomat, joille ei tarvi kuin puoli sanaa mainita jostain yöheräilyistä, niin ovat, että no, itsehän sä päätit hankkia lapsen. Ei sitä nyt aina tartte viljellä. Kaikilla on omat valittamisen aiheensa. Ääliö pomo -> no, itsepä menit sinne töihin. Ääliö mies -> no itsepä aloit sen kanssa. Jne. Ei tuossakaan asian mitätöinnissä ole mitään mieltä.

Ja sitten töiden ääreen, kun pien uinahti (tissille, totta kai...)...

 

Jaksuja ja kovasti tsemppiä Nannaliina ja nepula:hug:

Ja paranemisia myös MaiMei:hug:

 

Yöheräilyyn en osaa minäkään oikein kommentoida mikä on oikein ja väärin toimia.Tassuttelua en ole ikinä kokeillut.
Jos yöt on hankalia ja osaa nukkua vauva vieressä niin varmaan paras keino? Itse en ole koskaan osannut nukkua vauvan kanssa, joten olen mielummin pomppinut vaikka sen 20 kertaa laittaen tuttia yleensä kyllä miehen kanssa vuorotellen. Kaksi ekaa oli helppoja ja nukkuivat täydet yöt parikuisesta lähtien. Kolmonen tosin tarvitsi yöletkutukset nenämahaletkun kautta kotona kolmen tunnin välein, mutta olisi neiti nukkunut jos olisi saanut. Kolme viimeisintä ovat herätelleet pitkin öitä. Pahin oli nelonen joka herätteli vielä kasikuisena 10 kertaa yössä. Syyksi löytyi maitoallergia ja lopulta liuta muita allergioita jotka selvisivät vasta sillä kun ruoka-aineet minimalisoitiin muutamaan ja lisättiin takaisin pikkuhiljaa, järkytys oli äidille suuri, koska oireena oli vain levottomat ja erittäin katkonaiset yöt. Iho-oireet tulivat vasta kun lisättiin yksitellen takaisin.
Vitonen nukutettiin kasikuiseen tissillä sylissä ja siirrettiin sänkyyn, siitä eteenpäin pullolla sylissä 10kk ikään josta sitten opetettiin nukahtamaan itse. Oppi nopeasti. Ja heräili yleensä vaan näinä aikoina jos hampaita oli tulossa tai muuten kipeä. Annettiin tuttia tai sitten pulloa jos tutilla ei asettunut.
Kutosen eli tän kasikuisen pojan kanssa yöt menee pääsääntöisesti hyvin. Oli aika jolloin heräili kokoajan. Siirrettiin joku aika sitten omaan huoneeseen joka rauhoitti kummasti. Epäilin myös mahdollista maitoallergiaa ilmavaivojen takia ja levottomien öiden takia. Maitohappobakteerien aloituksen jälkeen en epäile maitoallergiaa enää tippaakaan. Pierut on hävinneet ja yöt rauhoittuneet, tekee siis selvästi hyvää masulle. Herää puolen yön aikaan jolloin annan maidon ja oli tossa viikko jolloin heräsi aina neljän maissa itkeskelemään. Loppui sitten ja nyt herää seiskan aikaan. Mä annan maitoa jos ei tutti riitä. Ei se vauva loppuelämäänsä syö öisin. On nuo muutkin lopettaneet yösyönnit aikanaan ja alle vuoden iässä.

MaiMei: Kyllä mua ihmetyttää sellaiset tuttavat jotka valittaa lapsistaan, siis perheessä useita lapsia. Ovat jo valittaneet ensimmäisestä lähtien ja lisää hankitaan tasaseen tahtiin. Äiti on kurkkua myöten täynnä sitä kotielämää. Niin että miksi niitä lapsia pitää hankkia vaan lisää jos totesi jo ensimmäisen kohdalla että ei nauti siitä pätkän vertaa. Tai miksi valittaa ettei miestä kiinnosta se neljäskään lapsi niinkuin ei ne kolme aikaisempaakaan.
Jos omat rahkeet ei riitä niin miksi pitää vaan haluta lisää ja pilata niiden lasten henkinen kehitys täysin. Miltä tuntuu lapsista kasvaa kotona jossa vallitsee hermostunut ilmapiiri ja lähes kaikki on lapsien syytä? Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata sen verta päätä käyttää että osaa arvioida ne omat voimavaransa. Ei ne lapset tänne halua itsestään vaan eiköhän se äiti ole sillä omalla haluamisellaan aika isossa osassa. Harvapa mies väkisin makaa vaimonsa halutakseen taas uuden lapsen lisää. Vaikka tällaistakin toki varmasti tapahtuu.
Ja jos on paska pomo, niin vaihtakoon valittaja työpaikkaa jos ei pomo tajua lähteä ensin Meillä kun oli paska pomo niin työyhteisö ei muuta tehnytkään kuin valittanut. Minäkin valitin ja vaihdoin työpaikkaa vuodeksi, ihan toiselle alalle ja pienemmälle palkalle. Teki muuten tosi hyvää, eikä pieni palkka siinä silloin häirinnyt Ja vuoden jälkeen maistui hyvin taas se entinen työpaikka. Pomokin tajus vaihtaa toiseen paikkaan.

Ihmisten kannattaisi opetella hakemaan aktiivisesti apua erilaisiin ongelmiin oli se huonot yöt lapsella, huono työilmapiiri tai huono mies. Selvittää mikä siihen voisi tuoda avun tai helpottaa sitä omaa jaksamista siitä asiasta. Kuulostaa varmasti jonkun mielestä kylmälle ajattelumallille mutta ei ne asiat valittamalla parane.

Itse kyllästyin jatkuvaan sairasteluun lapsilla. Ei tarvinnut kuin kuulla tyyliin sana flunssa ja johan nokat vuosi ja oltiin kuumeessa ja yöllä päivystyksessä. Viikkoja meni sairastellessa ja yöt oli repaleisia. Yksi kevät meni kerran kuussa mahataudissa. Muistinpa vaan että jokunen vuosi sitten syötettiin elokuusta lähtien säännöllisesti lapsille e-epaa ja monivitamiinejä. Ei sairastanut yksikään lapsi niin että olisi kuume noussut. Nenä ehkä joskus pikkuisen vuosi. Kummallakaan ei ollut yhtäkään lapsisairaspoissaoloa työstä koko syksynä ja talvena. Harvinaisen terveitä olivat. Taas innostuin aktiivisesti etsimään tietoa mistä saataisiin apua vastutuskyvyn lisäämiseen? Koska ei se vaan voi olla niin, että meidän lapset nyt vaan on, tällaisia tautisieppareita.
Nyt aloitin taas joulukuussa lapsilla vitamiinit ja uutena lisänä maitohappobakteerit ja niissäkin on siis eroja. Vanhin tyttö ei syönyt säännöllisesti eikä samoja kuin pienet. Sairastui kovaan kuumeeseen ja todella kovaan räkäyskään viikoksi. Oli meidän kanssa alakerrassa, koska en voi pakottaakaan erityksiin omaan huoneeseen viikoksi. Ihme ja kumma, muut ei ole sairastaneet. En tiedä voiko todella olla syy noissa maitohappobakteereissa mitä noi 4 nuorinta syö jokapäivä+ vitamiinit ja kalaöljyt kahdella tytöllä. Kaksi vanhinta nauraa itsensä solmuun mun vitamiini + mhb viritelmistä Ja varmaan moni muukin mun kavereista nauraa ihan huuhaaksi, että moiseen höpön höpöön uskon.
Asiaa tutkiskeltuani netistä monessa tutkimuksessa todetaan niiden vähentävän korvatulehduksia lapsilla ja lisäävän vastutuskykyä. Taidan olla vasta tämän oman kokeiluni alussa, mutta ensimmäinen tauti yritys tälle vuodelle, eikä tosiaan muihin tarttunut! Jatkan sinnikkäästi antamalla lapsille joka päivä. Moni huokailee että kallista on tuollainen, mutta laskeppas lääkärikäynnit (jos ei huvita ajaa päivystykseen jonoon) + lääkkeet yhteen x 4 tai jopa x6 lasta yks toisensa jälkeen. Aika pieni vaiva ja hinta loppupeleissä jos suurimmalta osalta taudeilta tällä keinoin vältytään? Mielenkiinnolla odotan kesään asti tuleeko tauteja vai ei, ihan taudittomaan puoleenvuoteen en jaksa uskoa, mutta jos niin käy, olen erittäin iloisesti yllättynyt!
Pojalla oli joulukuussa rs-virus + korvatulehdus, jälkitautina tammikuussa korvatulehdus. Neuvolan tarkastuksessa korva punoitti taas pikkuisen, mutta ei määrännyt kuuria. Viikon kuluttua käytettiin silti lääkärissä ja korva ei enää punoittanut. Olisko mhb:t hoitaneet korvan kuntoon? sitä en tiedä korva on kuitenkin kunnossa ja yöt hyviä. Uskoo ken tahtoo, minä uskon ainakin tällä hetkellä

 

Itsekään en nuku vauvan vieressä, koska...
en saisi siinä itse nukuttua YHTÄÄN
pelkäisin kierähtäväni vauvan päälle
meillä on 120cm leveä sänky, johon ei edes mahdu kolmatta
ja muuten olen sitä mieltä, että äidin ja isin sänky on äidin ja isin sänky eikä mikään perhepeti. Tottakai sinne voi tulla väliin, jos on paha mieli tai painajaisyö, mutta omassa sängyssä nukutaan muuten. Jossain vaiheessa lapsen joutuu kuitenkin vieroittamaan omaan sänkyynsä, joten näin pääsee varmasti helpommalla. Vai haluaako joku oikeasti nukkua vuosikausia perhepedissä? Itse kaipaan välillä ihan kahdenkeskistä läheisyyttäkin. Toki jokainen tyylillään.

Meillä ei öisin enää syödä, mutta nousen edelleen pari-kolme kertaa yössä kääntämään poikaa tai muuten rauhoittamaan. Yleensä riittää pelkkä kosketus eli ei tarvitse nostaa pois omasta sängystä. Imettäminen tuskin rasittaisi sen enempää, mutta päätin nyt itse, että yötarjoilu loppuu ja se on pitänyt. Heräilyiltä ei siltikään olla vältytty, mutta toisaalta meillä ei myöskään huudeta tuntitolkulla.

Iltaisin nukutan edelleen tissille enkä ole edes jaksanut kokeilla, miten nukahtaminen sujuisi ilman sitä.

 

(Kävin tässä välissä heittämässä kanapastat mikroon ja naamaan ja palasin koneelle . Ah tätä päiväuniaikaa!)

Chiralla oli monia hyviä ajatuksia! Itsekin tiedän useamman sellaisen, jolla jo ekan lapsen kanssa pää hajoaa ja silti tehdään seuraav(i)a perinteisellä kahden vuoden ikäerolla. Siis tällaisia, joilla esimerkiksi facebook-päivitykset ovat päivästä päivään tyyliin "pää hajooa, seinät kaatuu päälle, vittu mitä paskaa, taas nuo kakarat sitä ja tätä". Ei pysty kyllä käsittämään, miten tuo tilanne uudella lapsella paranisi. Lisäksi tiedän muutaman, joilla pää hajoaa kotona ja äitiyslomalla ENNEN lapsen syntymää ja ensimmäiset intensiivityöjaksot on sovittu muutaman kuukauden päähän. Kai se sitten on vaan niin juurtunut, että tietyssä iässä on saatava lapset tietyillä ikäeroilla ja niitä on oltava tietty määrä, sopi se sitten omalla perheelle tai ei. Enkä siis missään nimessä tarkoita tätä piikiksi kenellekään, mutta tuli vaan Chiran ja MaiMein kommenteista mieleen. Toki välillä saa hajottaa, olla rankkaa ja sadatella facebookissa, mutta jos elämä jo yhden kanssa on pelkkää negaa, niin kannattaako hankkia lisää lapsia?

Tsempit Nepulalle ja Nannaliinalle yöelämöintiin ja sairasteluun :hug:. Ai hei, ja iloista ystävänpäivää kaikille tasapuolisesti jo näin ennakkoon :heart:!

 

Väsynyttä maanantaita kaikille|O Nukuin kyllä ihan hyvin..mutta kun tuo meidän herätyskello on päättänyt taas aikaistaa noita aamuja. Klo 5.50 noustiin tänään taas ylös. Jäbä pirteänä kuin peipponen, äiti ei niin pirteänä Pitäis malttaa mennä ajoissa itsekin nukkumaan.. Mutta kun joskus haluaa olla hereillä kahdestaan miehen kans ja katsoa telkkaria ja vaan jutella ilman lapsia. No lupaan tänään mennä nukkumaan aikaisin..

Meillä on jäbälle tullut tuon äitä-sanan lisäksi anna.. Ja sanookin sen hyvin painokkaasti. Ja aina, kun isä tulee huoneeseen, niin jäbä sanoo tötö:kieh:

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille ihanille:heart:
-leena ja jäbä

 

Meilläkin on syötetty jo kauan maitohappotabuja,kalaöljykapseleita ja d-vitamiineja lapsille ja vaikka tässä olen valittanut tätä sairasrumbaa niin ikinä ei olla oltu kuitenkaan näin terveitä verrattuna esim.5-6v takaiseen kun ei moisia vielä syöty. Mä uskon vakaasti tuohon että kun lapset saa vitamiineja ym. niin sairastelukin vähenee. Itse syön vahvaa d-vitamiinia,kalaöljyä,maitohappotabuja ja c-vitamiinia joka päivä ja yleensä pääsen kaikkein vähimmällä sairastelulla. Toki myös liikunta auttaa rutkasti,sairastelut on selvästi vähentyneet liikunnan ansiosta.
Nyt on vauvalla rs-virus ja esikoinen sairastui myös eilen. Itsellä ei ole edes kuumetta mutta pää on kipeä ja nuhainen olo mutta se on vielä vähäistä.
Mä en todellakaan sano siskolleni sanaakaan tuosta tartuttamisesta. Meillä on välit menneet kerran pitkäksi aikaa katki juuri samaisen syyn takia. Sisko tartutti meihin kaamean flunssan ja olin vielä raskaana ja mulla paloi käämit. Se oli sitten tietysti minun syytäni enkä olisi saanut sanoa asiasta ja siitä tuli ihan kauhea riita. Siskon perustelut olivat vaan että sen voi saada vaikka kaupasta mutta siskoltahan se tuli ja minä olin sitten jutun pahis. Se on vaan raskaana niin kamalaa sairastaa ja mä en ymmärrä edelleenkään tuota tahallaan tartuttamista. Heillä on kaksi lasta ja sairastavat taudit paljon nopeampaan kuin me ja sitä ehdoin tahdoin tartuttamista mä en vaan ymmärrä jos vielä perustellaan että sen nyt voi saada mistä vain.
Että enpä sano sanaakaan mutta kyllähän sisko sen nyt tajuaa mistä se tauti on tullut kun kaikki muutkin vieraat saivat saman taudin. En kuitenkaan jaksa sitä riitelyä ja välien katkomista,se on henkisesti niin raskasta.

Samaa mieltä että aika kurjaa kun ihmiset valittavat julkisesti jossain Fb statuksissa lapsistaan noin rumasti,omista perheenjäsenistään. Miksi niitä pitää sitten hankkia jos elämä on kamalaa ja ahdistavaa kotona lasten kanssa? Helpommallahan sitä pääsisi kun vanhempi palaisi työelämään. Toki kaikilla nyt joskus "kaatuu seinät päälle" mutta jos se on jatkuvaa ja lasten kanssa ahdistaa niin miksi niitä sitten pitää hankkia lisää ja lisää?!?

 

Nannaliina:Tiesitkö että niissä maitohappobakteereissakin on eroja ja tarpeeksi isolla annostuksella täytyy antaa. Mä en tiennyt tai tajunnut sitä alkuun. Ensin noi söi marketista ostettuja gefilus kapseleita ja ihan liian pienellä annostuksella eli yhden/päivä. Sitten kun tilasin itselleni ja lapsille vitamiineja niin kysyin hyvinvoinnitavaratalon fytonomilta noista maitohappobakteereista ja hän suositteli Biolatte babya/Biolatte original, koska on ihmisspesifistinen maitohappobakteeri. Ja ymmärtääkseni juuri se lisää parhaiten vastustuskykyä. Mun vanhin tyttö söi gefilusta liian pienellä annostuksella eikä ottanut säännöllisesti ja vitamiinitkin otti miten muisti, vaikka valmiiksi laitoin aamulla pöydälle ja sitten sairastui heti..? tiedä häntä johtuiko siitä. Itse syön kapselin muodossa tota Biolattea ja mivitotal plus monivitamiinia. Lapsille annan mivitotal kids monivitamiinia.

Justkun eilen täällä kävin kirjoittelemassa, niin eiköhän mies sitten herännyt tänä aamuna korkeassa kuumeessa ja kauheassa kurkkukivussa. Hyvä ettei iso mies jo itkenyt oloaan. Ihan samat oireet kuin vanhimmalla tytöllä oli toista viikkoa sitten. Mut hei, eipä ole miehelle mun rohdokset kelvanneet:saint: Joten jännityksellä odotellaan edelleen sairastuuko muut? Meillä kävi perjantaina ystävä kylässä lapsineen ja lauantaina heidän pojallaan oli korvatulehdus ja korkea kuume. Tänään on tää ystävä sairastunut ja perheen tyttö. Voihan heiltäkin ollut tullut nyt jotain meille? ja toinen ystävä perhe on ollut yli viikon sitkeässä silmätulehduksessa. Oltiin siellä synttäreillä kuitenkin viikko sitten kun heidän vauvalla oli aloitettu kuitenkin abtipat silmiin jo päivää aiemmin. Ei ole tarttunut meille, vaikka siellä vedetään jo toista kierrosta silmätulehduksessa kolme lasta. On aika ihme jos nyt ei tule tänne jo taudit?! Nämä meidän nuorimmaiset on niin herkkiä saamaan kaiken.

Mulla on myös hyvin hankala sisko. Aina pitää miettiä miten asioita esittää ja mistään ei saa sanoa. Välirikkoja on aina tullut kuukausista jopa vuoteen kestäviä. On tosi rankkaa tosiaan henkisesti, kun toiselle ei voi mistään sanoa,vaikka kuinka koittaisi sanoa hyvässä hengessä. Niilläkin on kaksi lasta ja paljon helpommat sairastumiset ja lyhyempikestoiset, eikä voi ymmärtää miksi meille ei tarvi tulla vaikka parin päivän kuluttua vatsataudista..
Jaksamisia sen rsv:n kanssa! Täällä edelleen tuoreessa muistissa omat kokemukset pojan kanssa. Hirveä tauti, eikä niin kovin helppo kyllä isommallakaan lapsella :|

Ja tosiaan varmasti kaikilla kaatuu seinät silloin tällöin, ei ole elämä niin ruususta aina. Mutta tosiaan tarkoitin niitä jotka aina valittaa ja marmattaa joka tuutista, soittaa, päivittää facessa jne. vuodesta toiseen. Niille mä olen lopulta kyllä sanonut että sitä se on niiden lasten kanssa, itseppähän halusit neKoska yleensä näille valittajille kun tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja: mene töihin, harrasta, mene ystävien kanssa jonnekin, ulkoile lasten kanssa tee sitä tai tätä niin mikään ei kelpaa, ei kertakaikkisesti.


Meillä poitsu on nyt aktiivisesti alkanut hakeutua tyttöjen seuraan päivisin. Kovaa vauhtia ryömi tyttöjen luo kun olivat olkkarissa eväsretkellä leikkiruokien kanssa. Tytöt tarjos veljelleenkin ja tämähän tietenkin otti ilolla vastaan "paahtoleipää" ja mehumukin Ja tietenkin meni suuhun nämä "eväät" Tarkkaan katsoo vieressä tyttöjen touhuja ja vallan menee kulmat ruttuun jos erimielisyyksiä tytöille tulee. Ei tarvi oikeestaan yhtään enää viihdyttää poikaa kun viihdytys tulee siskoilta.

 

Huh, nukuinpa pelottavan sikeästi päiväunet.. olin n. 40 min nukkumassa ja se aika meni ihan hetkessä. Ja en ollut herännyt puhelimen ääneen.. Onneks ei kellään mikään hätä ollu. Enpä edes muista koska olisin noin sikeään nukkunut. Mutta tekipäs terää!

Nannaliinalle jaksut rsv:n kans!

Nyt kahville, kun jäbä nukkuu vielä.
-leena

 

Mä luulen, että ihmiset ei vaan osaa/huomaa tuoda niitä positiivisia asioita elämästään yhtä ponnekkaasti esiin mitä huonoja. Meillä esim. oli viime yö pitkästä aikaa todella hyvä ja taaperokin oli aamulla oikein aurinkoinen lapsi, kerhoon meno ja poishaku sujui ilman mitään tappelua mistään, niin enpä kyllä kellekään huomaisi tuosta sen enempiä kertoa. Mutta jos aamu+yö ois ollu ihan hulabaloota, niin varmana oisin manannu asiaa jollekulle, jopa FB:ssä saattanut ilmoittaa että tämmöstä sirkusta taas tänään. Ehkä sitä haluaa saada itselleen jonkin sortin myötäelämistä hankalina päivinä, jaksaa itse sitten paremmin kun on vertaistukea sun muuta?

Siitä oon Chiran kanssa samaan mieltä, että itsestään se lähtee jos jotain aikoo paremmaksi elämässään saada. Huonon työpaikan voi vaihtaa, huonosta suhteesta voi lähteä (mutta tuskin kukaan sellasta salama tekee, yleensä moni toteaa vasta usean vuoden jälkeen, että homma ei vaan toimi ja sitten eroaa), lapsimäärän on itse valinnut. Mähän oon parhaillaan vaihtamassa työpaikkaa, koska mulla ei oo nykysestä enää mitään positiivista sanottavaa, mutta kyllä sekin ajatus kypsyi 3 vuotta (sen mitä kotona olen tässä ollut), koska aina sitä jotenkin pelkää ottaa sen kriittisen ja konkreettisen ekan askeleen. Niin ja mä oon halunnut nämä 3 rakasta lastani, enempään lapsimäärään mulla ei jaksaminen edes riitäisi, voimavarani tuntien. Mutta en olisi millään osannut kuvitella, että meidän taapero muuttuu 1,5 v täytettyään tämmöiseksi uhmikseksi mitä hän nyt vuoden on ollut! Mä olin jo raskaana kolmannesta silloin, joten jälkiviisaana toki olisin odottanut pidempään ennen kolmannen alulle laittamista, mutta kun ei ole sitä kristallipalloa ainakaan mulle jaettu... Siitä en tiedä miten useampilapsisissa perheissä on lapsilukuun päädytty, pikku hiljaa varmaan

Paljonkos te annatte D-vitamiinia sun muita vitskuja lapsillenne? Mä annan D:tä 30 ug kerrallaan (4v ja 2v:lle), ihan joka pvä en muista antaa, mut onhan se suosituksia enempi kuitenkin. Vauva saa vielä 10 ug/pvä. Ite syön 60 ug/pvä. Mittautin muuten D-vitamiiniarvoni toissa viikolla aj oli loistavat 131 nmol/l, kun rajathan on 80-175 nmol/l. Mulla on ollu varmaan ihan alakanttiin noi arvot vielä muutama vuosi sitten C-vitamiinia meillä saa kaikki, kun syödään appelsiineja yms joka päivä, myös vauva. Mhb:tä en oo nyt antanut, täytyy harkita taas...

 

nepula: Toi on varmasti ihan totta, että ihmiset ei osaa positiivisista asioista kertoa samalla tavalla kuin negatiivisista. Ja sit mulla vaikuttaa paljon se, että pelkään, että jos kehuskelen hyvin menneistä jutuista, niin menevät heti pieleen. Tai jos hehkutan, että voi kun oon onnellinen, niin se onni viedään pois. Typerää taikauskoista ajattelua, mut en voi itselleni mitään.

Pojalla eka kuumetauti, alkoi yöllä. Heräsin (ihan omasta syystäni) varmaan kuutisen kertaa mittaamaan kuumetta, kun en varuiksi halunnut lääkettä antaa. Eipä se kuume paljoa 38:n päälle pompannut missään vaiheessa, mut kurjalta vaikutti toisen olo. Oma jaksaminen yllättävän ok, vaikka hitusen vähillä unilla mennään.

Viereen nukuttamisesta: Tiedän kyllä, että moni ei uskalla vauvan vieressä nukkua, kun pelkää kierähtävänsä päälle. En vaan osaa samaistua, sillä luotan, että luonto on tänkin homman suunnitellut. Kyllä sitä joku vaisto on, joka osaa sanoa, ettei siihen voi kierähtää. Eihän aikuinen itse esim. kieri sängystäkään alas yöllä yhtäkkiä. Meillä on myös 120cm leveä sänky, toistaiseksi mahdutaan ihan hyvin, kun pojalla on sivulla patja. Otettiin nyt parisängystä jalat pois, eli pelkällä "patjalla" ollaan. Näin ei tartte pelätä, että poika tipahtaa, jos lähtee yöllä liikkeelle.

Tohon kevlarsoulin kommenttiin: kyllä meillä miehen kanssa vietetään kaksinkeskeistä aikaa sängyssäkin. Silloin vaan siirretään poika omalle patjalleen siksi aikaa. Lisäksi on niitä muitakin paikkoja, kuin sänky.

Huomenna olisi neuvolaa. Käskivät tulla kuitenkin, vaikka pojalla olisi kuumetta, kunhan ei korkeaksi ylly. Lääkäriajat niin kortilla.:x

lyrae ja Samuel 8kk

 

Ihanan aktiivista keskustelua! Mutta ikävän kipeää sakkia nyt joka suunnalla! Toivottavasti kaikkien taudit menevät nopeasti ohi ja päästään terveempään kevääseen!

Meil on niin hujan hajan alakerta kuin voi olla... Poju on pudotellut CD-levyjä CD-hyllystä ja stereotasolta alas hirveät läjät, nyt se juuri levittelee HIPP-purkkien kansia keräyspussista ympäri keittiön, keittiön pöydän alusta on, hmm, mielenkiintoinen, lelutkin on kaikki lapattu pois lelulaatikosta yksi kerrallaan, näin se alkaa kämppäkin näyttää viimein siltä, että täällä tosiaan asuu lapsi! No, kunhan vaihteeksi tekee jotain muuta kuin nousee vaan maanisesti ylös ylös ylös, niin kiva, että saa vähän hengähtää. Kohta poju liinaan ja testailemaan 1-vuotissynttäriherkkuja. Vielä on juhliin aikaa, mutta kummiskin!

Chiralla taas painavaa asiaa. Mä tarkoitin valitusasialla lähinnä sitä, että jos JOSKUS lapset ottaa päähän ja on vaikeaa aikaa ja jos JOSKUS mieskin on ääliö ja töissä kamalaa, niin on sekin vähän epäreilua, jos yhtään ei saisi avautua, vaan heti aina mitätöitäs, että no mitäs itse hankit ne lapset ja miehen ja työn. Kyllähän toisinaan kaipaa tukea ja sympatiaa. Vaikka tasan tarkkaan tietääkin, että rakkaudella on lapset hankittu jne. Mun miehellä on tapana harrastaa tätä vähän liian usein, että asia kuitataan tuollaisella No mitäs teit niin ja niin -tokaisulla, minkä jälkeen ei voi enää keskustellakaan. Esim. jos joskus häntä itseään kritisoin, hän toteaa, että no etsi parempi mies. Se vähän syö pohjaa asioiden parantamiselta konkreettisesti. Mutta tää nyt ei ihan tähän liittynyt. Ainaiset valittajat vaikka FB:ssä on todella rasittavia, enkä mä kyllä ihan kauheasti jaksa niitäkään lapsellisia, jotka vaikuttaa päivittävän vain silloin (eli joillakin koko ajan), kun ovat sairaita. Koko ajan ollaan kipeitä, räkä valuu ja ripuli lentää... Siis ouh, onko se pakko toistuvasti jakaa kaikkien kesken, vaikka kuinka kaipaisi myötätuntoa...

Jaahas, nyt poitsu löysi keittiönkaapin ihanuudet, paiskoo muoviastioita pitkin lattiaa Nyt se on melkein kokonaan siellä kaapissa...

 

MaiMei: OT, mut ihana tuo sun selostus pojan tekemisistä! Voin niin sieluni silmin nähdä, kun oot koneella ja poika menee ja sotkee ja sä vaan tyynenä katselet! Ihana.

 

Nukuttamisesta ja heräilyistä, meille sopii parhaiten tuo pinnasänky vaikka useasti v....ttaa notkua yöllä siinä laidalla huonossa asennossa puoliunessa Mutta silti koen että se on parempi kuin perhepeti. Meidän muksu on niin levoton nukkuja että mä heräilisin taatusti enemmän jos tyttö olisi vieressä. Plus että jossain vaiheessa sinne omaan sänkyyn on kuitenkin mentävä... Meillä on pinnis ihan oman sängyn vieressä eli usein silittelen pinnojen välistä ja jos ei auta niin sitten vasta nousen kunnolla sängyn laidalle.

Valittamisesta on ollut myös puhetta ja se on kyllä totta että ei voi yleistää että yhden lapsen äidit eivät tiedä mitään rankasta elämästä. Ja tosta mä oon samaa mieltä mm. Chiran kanssa että miten ihmeessä jotkut ihmiset aina vaan lisääntyy kun tuntuu että se perhe-elämä on yhtä helvettiä. Varsinkin lapsettoman (vielä tahattomasti) korvaan usein särähti parin äiti-ihmisen tyytymättömyys ja tuli voimakkaasti sellainen olo että on se nyt perkele että jotkut ei saa lapsia ja jotkut kenelle niitä suodaan niin ei muuta tee kuin kiroa niitten olemassaoloa
Kukaan ei varmaan kiellä etteikö perhe-elämä olisi välillä kaikilla rankkaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän ja totta kai sitä saa valittaa mutta mun mielestä rajansa kaikella. Jos se menee sellaiseksi että aina on kaikki huonosti (vaikka siis normaali-ihmisen näkökulmasta on kaikki hyvin eli perhe koossa, työtä ja terveyttä kaikilla) lapsien takia niin mulla ainakin ärsyttää. Murrr.

Nannaliinalle ja muille sairastupalaisille tsempit

Meillä tytsi tuli 8kk viime viikolla ja on hirveä tohottaja nykyään. Nousee koko ajan tukea vasten seisomaan ja jonkin verran jo hinkkaa itseään sivusuunnassa. Mun pieni vauva Ruokailut edelleen tuottaa äidille harmaita hiuksia kun kasvis/lihasoseet eivät meinaa upota ja myös puuro on alkanut tökkiä. Oon jo miettinyt että mitä järkeä aamu ja ilta toisensa jälkeen menettää hermojaan ja yrittää syöttää pari lusikallista puuroa vaan siksi että puuroa pitäisi syödä?? Eli onko ketään ketä syö esim. hedelmiä aamulla ja iltapalalla? Tai jotain muuta?

 

Mielenkiintosta keskustelua taas, kun vaan ehin lukemaan, niin aina hyviä juttuja täällä =)

Lapsiluvusta ja sen rankkuudesta en voi muuta sanoa, kuin että ei se nyt aina niin ole että useamman kanssa rankempaa. Voi olla yhtä rankkaakin. Tai helpompaa. Riippuu vähän. Meillä on ollut oikeastaan rankkaa tässä jo 3 vuotta ja lapset tullu siinä samalla.

Mut lapsista sen verran, että vaikka mulla oli vaan yks lapsi, niin jotenkin se eka vuosi varsinkin oli järkyttävää. Vauva huus joka päivä yhteensä vähintään 2h ainakin puolisen vuotta. Satoi tai paistoi. Oli aamu tai yö. Yks joulukuu heräili 5-30min välein yöllä, siitä ei muistikuvaa. 8kk ikäisenä verikokeista löytyi yliherkkyys jollekin, mutta sitä ei tutkittu enempää kun ei allergiaksi riittänyt eikä mun imetysdieetit vaikuttaneet. No edelleen on todella herkkä ja helposti tulistuva.

Tää toinen on lepposampi tyyppi, mutta nukkuu huonosti myös. Ja meillä on myös eroahdistusta. Nukkunut kyllä vieressä koko ajan ja mulle se sopii hyvin. Oikeastaan paremmin. Tissittelyt myös täälläkin lisääntyneet ja yöllä syö ehkä 4 kertaa, ei aina kyllä nälkä.

Nelli79 miten ois jos lisäisit hedelmäsoseeseen kypsää avocadoa? Tulis tuhtimpaa yötä vasten. Tai meillä syödään sellaista välipalana ja hyvin menee. Riippuuhan se tietty vauvasta, että mikä maistuu. Mutta meilläkään ei oikein noista ruokasoseista tykätä, niin pitäny keksiä jotain. Ja kohta tietty helpompaa, kun voi antaa vaikka turkkilaista jugurttia ja hedelmää illalla. Tai on meillä jo vähän maisteltu..

Pitäis useammin ehtiä lukemaan ja kirjottelemaan, mut on tää kahen kanssa rankkaa kun ei ees päiväunia ehi ottamaan No joo, vitsi vitsi. Huono. Harvemmin itteänikään naurattaa. Mieskään ei voi valvoa, kun saattaa saada kohtauksen.

Jaksamisia ihan kaikille :heart: Zzz.. nukkumaan.

- N ja typy 9kk

 

Nelli, meillä syödään paljon muutakin kuin aamupuuroa, mm. munaa keitettynä, munakokkelina, hedelmiä, edellisen päivän tähteitä sun muuta. Vauva kun on omin sormin syöjä, niin ei tule puuroa kovin usein annettua, kun neiti haluaisi senkin syödä itse ja sotkuhan ois ihan valtava. Loppupeleissä kukas sen määrää että aamulla pitäisi syödä vaan puuroa? Ei meillä isommat lapsetkaan syö kuin joskus ja jouluna.

Meillä on vauva alkanut ihanasti ottaa kontaktia noihin isompiin, 4v leikkii kurkistusleikkejä vauvan kanssa ja voi että sitä kikatuksen määrää vauvalla! Nyt kun tytsi pääsi liikkeelle (ryömii), niin on jotenkin enempi mukana isompien touhuissa.

 

Nelli: Meillä on kans jääneet puurot oikeastaan kokonaan, sormiruokailun myötä kuten nepulalla. Poika ei kauheasti niistä tykkääkään. Usein annan riisikakkua, hedelmiä paloina, edellisen päivän jäänteitä (porkkanaa, bataattia, mitä sattuu olemaan). Tofu on kans meillä ollut suuri hitti, marinoin paloina yön yli inkiväärissä ja valkosipulissa vesi-öljy-seoksessa.

Tein pojalle toissapäivänä omia pasteijoita lehtitaikinasta (kaupan valmiista), kun tehtiin aikuisillekin. Laitoin suolatonta riisi-jauheliha-seosta sisään. Tein myös omenaversioita, ihan pelkkää pieneksi silputtua omenaa sisälle. Saivat hyvän vastaanoton. Tossa lehtitaikinassa on sen verran vähän suolaa, että kun kaulitsin niitä vielä ohuemmaksi, niin ei kauhean paljon saa suolaa siitä per pasteija.

 

Ups,siis mä olen tainnut antaa liian vähän tuota d-vitskua sekä itselleni että lapsille. Lapset saa vain 10 ja minä olen ottanut 25 mutta uskaltaa ilmeisesti tuplata annostuksen? Kiitos Chira noista vinkeistä,mä vaihdan heti huomenna kun tili tulee nuo maitohapot.
Tää on kyllä jo ihan mahdotonta tämä sairastaminen. Se ei sitten riittänyt että on tää rsv ja meillä muilla kaamea flunssa kun päätti oksutauti rantautua samaan aikaan. 7v poika alkoi eilen illalla ihan hulluna oksentamaan,onneksi kylppärin lattialle ja sitä jatkui sitten lievempänä koko yön. Mä pelkään oksennustautia itselläni ihan hulluna,on niin kamalia kokemuksia ja ikuinen pelko siitä jäi kun oksutaudissa tuon kutosen synnytin.
Noh,jos tästä nyt jotain positiivista koittaa kaivaa niin miehellä on vapaat ja kun on töissä elintarvikkeiden kanssa sinne ei saa edes missään nimessä kipeänä mennä. Pomolle riittää kun kuulee sanan oksennus niin ei tarvi sen enempää selittää Siis hyvä että on mun apuna täällä ja että sairastetaan nyt sitten samalla kaikki kamaluudet niin ei tule töistä pidempää poissaoloa.
Jaahas,katsotaan meneekö kahvi alas. Jos ei niin se olen sitten minä joka halin pyttyä seuraavaksi.

Chiralle piti vielä kommentoida tuota kun kuulosti niin samalta tuo vauvan elämä ja ne leikkilelut. Meidnkin poju aina mönkii olohuoneesta tyttöjen leikkisoppeen ja tytöt ilolla pyytävä veljen leikkimään,se on jotenkin niin suloista