Transsukupuolinen bloggari kyseenalaistaa sukupuolenkorjausleikkaukset

Tutustuin Musta Orkidea-blogiin, en ole kaikkea lukenut vielä. Kyseessä siis sukupuolenkorjausleikkauksen käynyt henkilö joka on tutkinut ilmiötä, ja alkanut kyseenalaistaa asioita. Virallisen totuuden mukaan leikkauksen katujia/perujia on hyvin vähän, mutta bloggari on huomannut että heitä on paljon. Hänen mukaansa on paljonkin mahdollista että transuilmiö johtuu traumasta ja liittyy dissosiaatiohäiriöön.
Sumutetaanko meitä setan taholta linssiin?

Ja sori Musta Orkidea jos eksyt tänne palstalle ja huomaat mun copypastettaneen sun tekstejä. Yritän olla käyttämättä uskonnolliseen propagandaani tätä koska olet ateisti, eli laitan vaan tekstin tähän ja muut saa sitä kommentoida.
Boldaukset on bloggarin tekemiä.

Transihmiset, jotka vaihtoivat takaisin syntymäsukupuoleensa (detransition)

Olen tutustunut viimeisten viikkojen aikana pieleenmenneisiin transtapauksiin. Tarkoitan tällä sellaisia ihmisiä, jotka aloittivat tai kävivät läpi sukupuolenvaihdoksen, mutta tulivat siihen tulokseen, että sukupuolenvaihdos oli heidän kohdallaan väärä ratkaisu, joten lakkasivat kutsumasta itseään transsukupuoliseksi tai vastakkaisen sukupuolen yksilöksi ja keskeyttivät hoidot.

Sukupuolenvaihdoksen peruuttaminen eli sukupuolenvaihdoksen keskeyttäminen tai vaihtaminen takaisin syntymäsukupuoleen on englanniksi detransition. En tunne vastaavaa suomenkielen sanaa. Suomessa puhutaan usein katumisesta tai katumistapauksista, mutta katuminen (regret) ei ole aivan sama asia kuin detransition. Detransition tarkoittaa konkreettista toimintaa, kun regret on pelkkä tunne. Lisäksi monet sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset eivät omien sanojensa mukaan varsinaisesti "kadu" sukupuolenvaihdosta. Puhun siis itse sukupuolenvaihdoksen "peruuttajista", en "katujista".

Virallisen totuuden mukaan katumis- ja peruuttajatapaukset ovat hyvin harvinaisia, niin harvinaisia, että heitä ei ole käytännössä olemassa. Löysin kuitenkin netistä tietoa useasta tapauksesta ja monella on myös blogi, missä itse kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan (kirjoituksen lopussa kootut linkkivinkit). Mitä enemmän kaivelin, sitä enemmän tapauksia paljastui. Heitä on todella, todella paljon. Tämän vuoksi meidän tulee ehdottomasti lakata puhumasta, että peruuttajat ovat harvinaisia. Kyseessä on todellinen ilmiö ja peruuttajat ovat oikeita, eläviä ja hengittäviä ihmisiä, jotka joutuvat elämään seurausten kanssa lopun ikäänsä. Täytyy pitää mielessä, että sukupuolenvaihdos on peruuttamaton toimenpide. Kuten eräs amerikkalainen 20-vuotias nainen tiivistää: "Maksoin tyypille, joka tekee tätä joka päivä rahasta, että hän nukuttaisi minut ja leikkaisi irti tervettä kudosta. Tein sen, koska uskoin sen parantavan tunne-elämän ongelmat, joista syytin naisruumistani. Se ei toiminut. Olen vieläkin aivan hiton sekaisin, mutta nyt minulta myös puuttuu ruumiinosia."

Rapakontakana Amerikassa peruuttajat ovat järjestäytyneet ja heillä on omia yhdistyksiä, jotka mm. järjestävät keskustelupiirejä. Moni peruuttajista pitää blogia valistaakseen suurta yleisöä siitä, että sukupuolenvaihdokseen liittyy ihan oikeita riskejä ja epäkohtia ja että transaktivistit silottelevat totuutta erittäin ronskisti. Eräs tunnetuimmista peruuttaja-aktivisteista on Maria Catt, joka vaatii, että suuri yleisö tunnustaa peruuttajien olemassaolon. Hän kirjoittaa: "Vau, peruuttanut nainen on olemassa! Olen todellakin olemassa! En ole ainoastaan olemassa, vaan tunnen paljon muitakin peruuttaneita naisia, jotka ovat myös superinnostuneet olemassaolosta."

Nyt peruuttaneiden ihmisten teksteihin syvällisesti tutustuttuani yhteenvetoni on tämä:

Peruuttajat ovat sitä mieltä, että transsukupuolisuus ei ole lainkaan selvä asia. Transsukupuolisuus ei ole samanlainen asia kuin homoseksuaalisuus ; sinä joko olet homo tai et ole. Transsukupuolisuus on paljon vaikeampi, monimutkaisempi ja monisyisempi ilmiö kuin homoseksuaalisuus. Transsukupuolisuuden diagnosoiminen on hyvin vaikeaa. Transsukupuolisuuteen liittyy olennaisena sukupuolidysforia ja kehodyforia eli kokemus siitä, että oma keho on väärä ja että kuuluu oikeasti vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta mistä tämä dysforia tulee onkin sitten hyvin monimutkainen juttu. On esitetty, että transsukupuolisuus johtuu aivojen rakenteesta. Transsukupuolisella on vastakkaisen sukupuolen aivot. Täten transsukupuoliseksi synnytään ja tilaan ei voi itse vaikuttaa. Aivojen rakennetta ei voida kuitenkaan luotettavasti mitata. Emme voi tarkistaa kenenkään ihmisen aivojen rakennetta jollakin skannerilla ja todeta, että jep, transtapaus on. Näin ollen transsukupuolisuuden diagnosoiminen perustuu yksinomaan potilaan omaan kertomukseen. Monet peruuttajat eivät usko lainkaan tähän aivoteoriaan ja tyrmäävät sen ihan täysin. Ei ole mitenkään mahdollista "syntyä väärään kehoon". Erityisesti Walt Heyer, amerikkalainen anti-transaktivisti, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi, on keräillyt blogiinsa uusinta tutkimustietoa. Löydökset eivät tue aivoteoriaa.

Peruuttajat yleisesti ovat sitä mieltä, että sukupuolidysforia on traumaperäistä ja liittyy erityisesti dissosiaatiohäiriöön. Heidän mielestään kehodysforia eli tunne siitä, että on väärässä kehossa, on dissosiaation muoto. Peruuttajien blogeissa on paljon pohdintaa tästä aiheesta ja he usein kuvaavat, että heillä on lapsena tai nuorena tapahtunut jotakin sukupuolisesti hämmentävää tai ahdistavaa. Dissosiaation muodostumiseksi ei tarvitse tapahtua mitään erityisen dramaattista. Jonkintasoista ahdistusta tai ristiriitaa aiheuttava konflikti riittää. Esimerkiksi kokemus siitä, että on erilainen poika tai tyttö, riittää. Erään blogin kommenteissa pohdittiin, että se, että henkilön mielessä syntyy kaksi lokeroa, riittää dissosiaation muodostumiseen. Ensimmäinen lokero on "tyttö" ja toinen "poika" ja henkilö alkaa jaotella asioita ja ilmiöitä, kuten harrastuksia, leluja, värejä tai luonteenpiirteitä, näihin lokeroihin ja sitten punnitsee, että mihin lokeroon hänen omat ominaisuutensa pääsääntöisesti menevät. Se, että omat ominaisuudet menevät pääsääntöisesti vastakkaisen sukupuolen lokeroon, synnyttää dysforian.

 

Jatkoa blogista....

Jotkut peruuttajat ovat sitä mieltä, että transsukupuolisuus ei ole todellinen ilmiö. Heidän mielestään transsukupuolisuutta ei ole varsinaisesti olemassa, vaan siihen liittyvä sukupuolidysforia on aina oire jostakin mielenterveyshäiriöstä. Sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut australialainen Alan Finch sanoo: "Transsukupuolisuus on psykiatrien keksintö. Sukupuoltaan ei voi vaihtaa. Leikkaukset eivät muuta genetiikkaa. Se on vain sukuelinten silpomista. Vaginani on vain kivespussieni nahkaa. Se on kuin kengurun pussi. Pelottavaa on se, että kiihottuessa tuntuu yhä siltä kuin minulla olisi penis. Se on kuin haamuraaja. Tämä on kaamea onnettomuus. En ole koskaan ollut nainen, olen vain Alan. Käytän sellaista analogiaa, että leikkausten antaminen henkilölle, joka haluaa epätoivoisesti vaihtaa sukupuolta, on kuin rasvaimun tarjoaminen anorektikolle."

Suomalaisella Trauma ja dissosiaatio -foorumilla on keskustelu Sukupuolidysforia dissosiaatiohäiriöissä. Keskustelussa on aika uskomatonta kamaa, enkä osaa sanoa, että minkätasoinen foorumi tuo kokonaisuudessaan on ja ovatko nuo ihmiset oikeasti tosissaan. Mutta mikäli nuo ovat todellisia ihmisiä, niin meillä on näyttöä siitä, että ihmisen mieli voi todellakin reagoida mitä erikoisemmilla tavoilla ja henkilö itse voi tulla tästä tietoiseksi.

Todella monet peruuttaneet naiset ovat lesboja. Heille on tyypillistä kuvata, että heidän poikamaisuutensa aiheutti lapsuudessa konflikteja ja teini-iässä kiinnostuminen tytöistä pahensi asiaa. Yritykset seurustella miesten kanssa olivat kauheita kokemuksia. He ovat kertoneet, että dissosiaatio eli kehodysforia oli näiden ristiriitojen aiheuttaman stressin hallintakeino. Dissosiaatiota esiintyy nimenomaan erilaisten traumojen yhteydessä. Irrottautuminen kehosta on mielen tapa hallita kovaa stressiä. Kehodysforia syntyy siis siitä, kun omaan sukupuoleen liittyy ahdistavia kokemuksia. Henkilö kokee, että voidakseen olla sitä, mitä sisimmässään on, täytyy hänen tulla vastakkaisen sukupuolen yksilöksi.

Miehillä vastaavaa vahvaa korrelaatiota homoseksuaalisuuden kanssa ei näyttäisi olevan. Miehet usein kuvaavat, että olivat kiinnostuneet naisten vaatteista (transvestisismi, autogynefilia) ja/tai olivat luonteeltaan feminiinisen pehmeitä ja herkkiä. Tästä huolimatta he ovat useimmin heteroita. Amerikkalainen bloggaaja Third Way Trans, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi 19-vuotiaana ja takaisin mieheksi 39-vuotiaana, kertoo, että oli lapsena älykäs, mutta fyysisesti heikko ja häntä kiusattiin rajusti tästä hyvästä. Hän kehitti jo pienenä lapsena fantasian, että olisi tyttö, sillä uskoi, että tyttönä hän saisi olla rauhassa älykäs ilman kiusaamista. Fantasia oli hänen mukaansa rauhoittava. Teini-iässä tyttöfantasia voimistui ja muuttui eroottiseksi. Aikuisena hän tajusi, että hänellä oli vinksahtanut käsitys miehenä olemisesta. Hän koki, että miehet ovat pahoja ja miehenä oleminen on pelottavaa ja turvatonta ja ryhtyi tietoisesti muuttamaan tätä käsitystä.

Peruuttaneiden naisten blogeja on huomattavasti enemmän kuin peruuttaneiden miesten. Lähes kaikki löytämäni peruuttaneet naiset ovat lesboja. He ovat myös feministejä, erityisesti sukupuolenvaihdoskokemuksensa jälkeen ja nimenomaan feministejä sanan alkuperäisessä merkityksessä. Peruuttajista lukiessa ei voi välttyä feminismiltä, sillä feminismi kietoutuu heidän ajatteluunsa hyvin voimakkaasti. Moderni intersektionaalinen feminismi keskittyy sukupuolen monimuotoisuuteen ja rasismiin ollen täten hyvin kaukana alkuperäisestä feminismistä eli naisasialiikkeestä. Peruuttaneet naiset blogeissaan yleensä voimakkaasti kritisoivat modernia feminismiä (joka on sama asia kuin transaktivismi) ja yrittävät tuoda esiin niitä teemoja, joita vanhanajan feministit ajoivat. Peruuttajanaiset ovat kuvanneet transaktivismia uudeksi naisten sorron muodoksi, sillä transaktivistit/modernit feministit nostavat sorron ytimeen transnaiset eli biologiset miehet ja pelkistävät naiseuden pelkäksi tunteeksi ja kokemukseksi unohtaen naiseuden todellisen ytimen eli biologian ja he ovat unohtaneet, mitä naisten sorto on ja mistä se kumpuaa. Voit tutkailla aiemmasta postauksestani esimerkkejä transaktivistien yrityksistä häivyttää naisen biologia.

Miten suhtauduin peruuttajien blogeihin ja heidän esittämiinsä väitteisiin? Minusta heidän puheissaan on erittäin paljon perää. Jokainen vähänkään transsukupuolisiin tutustunut ihminen on varmasti huomannut, että transsukupuolisten joukossa on iso kasa aivan kilahtaneita yksilöitä. Osa heistä on kertonut avoimesti kaikennäköisistä mielenterveysongelmistaan. Hyvä esimerkki on suomalainen sarjakuvataiteilija Wolf Kankare, jonka blogi on lähinnä kuvausta hänen mielenterveysongelmistaan ja hän on myös avoimesti myöntänyt, että hänellä on hyvin vaikea isäsuhde, joka on aiheuttanut hänelle fetissin vanhoihin miehiin.

 

Jatkuu....

Olen pohtinut aiemminkintranssukupuolisten mielenterveyttä ja kyseenalaistan ajatuksen, että transihmisten ongelmat johtuisivat syrjinnästä ja yhteiskunnan transfobiasta. Vuosia transihmisiä hoitanut yhdysvaltalainen psykiatri Paul McHugh on sanonut, että transihmisillä on tyypillisesti kaikenlaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia sekä moninkertainen itsemurhariski muuhun väestöön verrattuna. Nämä ongelmat mukaanlukien itsemurhariski jatkuvat myös sukupuolenvaihdoksen jälkeen. Johtuvatko ihmisen ongelman transsukupuolisuudesta vai transsukupuolisuus ihmisen ongelmista? Paul McHugh asettuu jälkimmäiselle kannalle ja esimerkit sukupuolenvaihdoksen peruuttajista puoltavat jälkimmäistä myöskin.

Siitä lähtien, kun kuulin näistä asioista ensimmäisen kerran, olen kyseenalaistanut oman transsukupuolisuuteni useaan otteeseen. Mitä tulee peruuttajien juttuihin dissosiaatiosta, niin kaikki sopii kuin nenä päähän. Minulla on ollut vastaavia hämmentäviä sukupuolikokemuksia niin kauan kuin muistan. Ne ovat alkaneet jo silloin, kun olin ihan pieni. Mutta minua ei ole koskaan tutkittu, eikä minulla ole diagnosoitu mitään traumaperäistä häiriötä tai muutakaan mielenterveyshäiriötä. Transklinikalla mitään tällaisia ei otettu kertaakaan puheeksi. Olen kuullut kaikesta transsukupuolisuuden kritiikistä vasta oman sukupuolenvaihdokseni jälkeen ja törmäsin koko asiaan täysin sattumalta. Kaikki nykyiset tietoni olen kerännyt oma-aloitteisesti. Toisetkin ovat kritisoineet Suomen transklinikoita osaamisen puutteesta. Aiemman kirjoitukseni kommenteissa on viesti henkilöltä, jolla on DID eli dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Yksi hänen persoonistaan on nuori nainen (henkilö on biologinen mies) ja hän aikoinaan hakeutui transklinikalle sukupuolidysforian vuoksi. Hänen mukaansa Suomen transklinikalla ei ole mitään traumaosaamista. Hän sanoo, että tietää sellaisia tapauksia, joissa DID:istä kärsivä henkilö on mennyt sukupuolenvaihdokseen.

Eli mitä tästä kaikesta opimme? Sukupuolidysforia voi ihan Aikuisten Oikeasti johtua traumoista ja dissosiaatiosta tai jostain muusta. Asia ei ole lainkaan yksinkertainen. Esimerkkejä on oikeasti olemassa ja nämä ihmiset ovat oikeita, eläviä ja hengittäviä ihmisiä, jotka joutuvat elämään peruuttamattomien sukupuolenvaihdoshoitojen kanssa lopun ikäänsä. Henkilö ei ole ollut tietoinen oman mielensä selviytymismekanismeista tai vääristyneestä todellisuuskuvasta (mikä on ihan yleisesti tiedossa oleva fakta mitä tulee psyykkisiin häiriöihin yleisesti).

Tämänhetkinen transpropaganda aivosukupuolineen on destruktiivinen. Järkkynyt yksilö nappaa ajatuksen aivojen sukupuolesta jostakin transaktivistien tekstistä ja keksii, että tässähän se ongelma onkin. Minä olen transsukupuolinen ja minulla on vastakkaisen sukupuolen aivot! Olen syntynyt tällaiseksi! Vaihdan sukupuoleni ja ongelmani ratkeavat! Näin kävi mm. amerikkalaiselle urheilutoimittaja Mike Pennerille. Penner kärsi sukupuoli-identiteettiongelmista koko ikänsä, kunnes keski-ikäisenä tuli siihen lopputulokseen, että on transsukupuolinen nainen. Penner kirjoitti artikkelin päätöksestään vaihtaa sukupuolensa naiseksi. Artikkeli on tyypillinen transihmisen kuvaus ongelmistaan sekä siitä paistaa tyypillinen helpotuksen tunne, kun ongelmille on viimein nimi ja ratkaisu (transsukupuolisuus ja sukupuolenvaihdoshoidot). Penner myös kirjoittaa tyypillisen rimpsun siitä, että hänen aivonsa ovat naisen aivot ja että transihmiset syntyvät tällaisiksi. Penner lähti toimittajan työstään lomalle ja palasi takaisin töihin naisena nimeltä Christine Daniels. Mutta vain vähän yli vuotta myöhemmin Penner vaihtoi sukupuolensa takaisin mieheksi. Ja kaksi vuotta ensimmäisen sukupuolenvaihdoksen jälkeen Penner teki itsemurhan. Penner piti naisena blogia ja jatkoi toimittajan työtään, mutta kaikki Christine Danielsin nimellä kirjoitetut artikkelit poistettiin Pennerin vaihdettua sukupuolensa takaisin mieheksi. Penner on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka ongelmat eivät kadonneet yhtään minnekään sukupuolenvaihdoksen myötä, vaikka hän itse aluksi uskoi niin käyvän. Hän olisi tarvinnut muunlaista apua.

Sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset ovat sanoneet, että he olisivat saattaneet pelastua sukupuolenvaihdoshoidoilta, mikäli näistä asioista olisi keskusteltu laajemmin. Eli he eivät välttämättä olisi koskaan halunneet vaihtaa sukupuoltaan, mikäli he olisivat tienneet, että peruuttajatapauksia on olemassa ja että sukupuolidysforia voi liittyä traumoihin. He eivät välttämättä olisi koskaan uskoneet olevansa transsukupuolisia, mikäli he olisivat saaneet jonkin tason traumaterapiaa. Juuri tästä syystä he haluavat kertoa ajatuksistaan ja kokemuksistaan maailmalle. Jotta toisilla ihmisillä olisi sitä tietoa, mitä heillä itsellään ei ollut. Peruuttajat ovat sitä mieltä, että he eivät itse tehneet päätöksiään ja valintojaan täydessä ymmärryksessä. He ymmärsivät asioiden todellisen tilan vasta, kun oli jo myöhäistä, ja he huomasivat, että ongelmat eivät ratkenneetkaan.

Kaikkia nyt tietysti kiinnostaa, että onko kaikki yllä kertomani argumentti sen puolesta, että sukupuolenvaihdoksia ei pitäisi lainkaan tehdä. Ei ole. Maailmassa on myös ihmisiä, ketkä ovat hyötyneet sukupuolenvaihdoksesta ja kokevat sen olleen paras heille koskaan tapahtunut asia. Olen itse miettinyt todella paljon sitä, että olisiko minun oma sukupuolidysforiani ollut mahdollista ratkaista jollakin muulla tavalla kuin sukupuolenvaihdoksella, esimerkiksi traumaterapialla. Vastaus on, että en todellakaan tiedä ja nyt on jo liian myöhäistä. En saa koskaan tietää. Olen tosin epäillyt, että olisinko koskaan voinut eheytyä tämänkään vertaa ilman sukupuolenvaihdoshoitoja. Olin alkujani todella paha ahdistusvyyhti ja angstipallo. Ongelmani ratkesivat sillä, kun sukupuolenvaihdoksen myötä pääsin irtautumaan naiseudesta. Lopulta pystyin tarkastelemaan naiseutta ja koko sukupuolikysymystä ikäänkuin ulkoapäin. Tämän jälkeen kykenin tarkastelemaan kaikkia ongelmiani ja myös koko maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. En tiedä, olisinko koskaan kyennyt tähän ilman kokemusta miehenä elämisestä. Itseni kannalta oli aivan ratkaisevaa, että pääsin olemaan ei-nainen. Tiedostan, että en ole mies, mutta miehen sosiaalinen rooli tuntuu oikealta. Kaiken tämän vuoksi koen, että hyödyin sukupuolenvaihdoksesta todella paljon ja siksi en kadu mitään, vaikka teksteistäni saattaa saada hyvin katkeran kuvan.

Tähän on vielä todettava, että en enää usko siihen, että joku on "oikea" transsukupuolinen ja joku toinen ei. Kuten olen sanonut, teoria aivojen poikkeavasta rakenteesta on vain teoria. Me emme voi mitata transsukupuolisuutta ihmisen aivoista mitenkään. Me emme koskaan varmuudella tiedä, että minkälaiset aivot kenelläkin on ja niin kauan, kun aivojen sukupuolta ei voida varmuudella mitata keneltä tahansa, ei voida puhua "oikeista" transsukupuolisista ja "feikeistä" transsukupuolisista. Sillä me emme oikeasti tiedä. Meillä on vain eriasteista dysforian tunnetta ja erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset taidot selviytyä dysforiansa kanssa. Olen kirjoittanut tästä aiemmin ja olen kertonut, että sukupuolidysforia puhkeaa eri ihmisillä eri ikävaiheessa ja sen voimakkuus vaihtelee. Ihmisillä on myös hyvin erilainen dysforian sietokyky. Joillakin dysforia on hyvin voimakas jo pikkulapsena, kuten aiemmassa kirjoituksessani mainituilla Jazz Jenningsillä ja Jackie Greenillä. Itse kuuluin siihen kategoriaan, joka koki voimakasta sukupuoliristiriitaa pikkulapsesta lähtien, mutta yritti useaan otteeseen sopeutua aikuisikään saakka, jolloin mielenterveys lopulta petti. Tiedän tosin myös useita ihmisiä, joiden dysforia oli syvä, mutta he iän myötä löysivät keinon hyväksyä syntymäsukupuolensa. Minä en itse koskaan saanut kuulla peruuttajatapauksista ja dissosiaatiosta. En voi mitenkään tietää, miten olisin siihen suhtautunut ja olisiko tieto auttanut minua. Kuten todettua, näistä aioista ei keskustella edes transklinikalla, jonka pitäisi olla se tutkiva ja hoitava taho.

Mutta mikäli tällainen tieto auttaa jotakuta toista ja voi pelastaa jonkun sukupuolenvaihdokselta, niin hyvä. Siksi tästä pitää puhua. Sukupuolenvaihdokselle on olemassa vaihtoehto ja ihmisten täytyy saada tietää siitä.

Luvatut linkkivinkit:

Naiset:

Maria Catt
B0rn Wr0ng
Crash Chaos Cats
Destroy Your Binder (erityisesti hänen videonsa Youtubessa)
Cari
This Soft Space
Hot Flanks
Redress Alert

Miehet:

Third Way Trans
Walt Heyer
Joel Nowak
Gregory
Mike Penner
Ria Cooper

 

Echona sanon, että oli mielenkiintoista lukea tuon bloggarin lause: ei sen takia että joillakin harvoilla on sukupuolensa kanssa ongelmia, tarvitse koko ympäröivää yhteiskuntaa pistää sukupuolineutraaliksi.

 

Ja sinä itse olisit ensimmäisenä hyväksymässä ihmiset sellaisena kuin he ovat: miehen, joka haluaa välillä meikata ja pukeutua hameeseen, mutta elää silti miehenä? Lopettaisit maskuliinisempien naisten nimittelyn puolimiehiksi?

Sepä se.

 

Ja sinä itse olisit ensimmäisenä hyväksymässä ihmiset sellaisena kuin he ovat: miehen, joka haluaa välillä meikata ja pukeutua hameeseen, mutta elää silti miehenä? Lopettaisit maskuliinisempien naisten nimittelyn puolimiehiksi?

Sepä se.

Miksi pitäisi hyväksyä semmoista mikä saattaa olla seurausta vaikkapa tuon bloggarin esittämästä dissosiaatiohäiriöstä? Miksi jämähtää sairauteen?

Ja miljoonannen kerran: ihmistä voi rakastaa vaikka sen kaikkia tekoja ei hyväksyisi.

 

Miksi pitäisi hyväksyä semmoista mikä saattaa olla seurausta vaikkapa tuon bloggarin esittämästä dissosiaatiohäiriöstä? Miksi jämähtää sairauteen?

Ja miljoonannen kerran: ihmistä voi rakastaa vaikka sen kaikkia tekoja ei hyväksyisi.

Jos se ei satuta muita, mitä väliä, jos se on miten ihminen itse tulee onnellisemmaksi? Jos hän saisi toimia niin ilman ulkopuolisten tuomitsemista, ei juuri ko. henkilö kokisi leikkausta/hormonihoitoja tarpeelliseksi. Mutta eihän se sovi, kun on pakko päästä tuomitsemaan ja osoittelemaan ja lyömään vielä kaupan päälle Raamatulla. Joten älä jaksa taas tekopyhistellä.

 

Jos se ei satuta muita, mitä väliä, jos se on miten ihminen itse tulee onnellisemmaksi? Jos hän saisi toimia niin ilman ulkopuolisten tuomitsemista, ei juuri ko. henkilö kokisi leikkausta/hormonihoitoja tarpeelliseksi. Mutta eihän se sovi, kun on pakko päästä tuomitsemaan ja osoittelemaan ja lyömään vielä kaupan päälle Raamatulla. Joten älä jaksa taas tekopyhistellä.

Ai että ympäristön reaktiotko estäisi tekemästä korjausleikkauksia? Hah, just toisinpäin. Sitähän Seta haluaa että kaikki yhteiskunnassa hymistelisi kuorossa jolloin korjausleikkauksiin innostuisi lähtemään mahd.moni.transu.

Ja taas se iänikuinen itkuvirsi eli tuomitsemiskortti. "Kaikkea pitää ymmärtää" - sensuuri iskee...

 

Ja sinä itse olisit ensimmäisenä hyväksymässä ihmiset sellaisena kuin he ovat: miehen, joka haluaa välillä meikata ja pukeutua hameeseen, mutta elää silti miehenä? Lopettaisit maskuliinisempien naisten nimittelyn puolimiehiksi?

Sepä se.

En näe näitä yhtään kauneusleikkauksia kummallisempana asiana. Yksi leikkauttaa naamansa kissannäköiseksi, toinen suurentaa rintoja, neljäs haluaa olla valkoinen, joku tahtoo olla mies, toinen nainen. Lopulta.. kaiken taustalla on halu olla jotakin muuta kuin kroppa on. Sallittakoon se ihmisille.

 

Jos se ei satuta muita, mitä väliä, jos se on miten ihminen itse tulee onnellisemmaksi? Jos hän saisi toimia niin ilman ulkopuolisten tuomitsemista, ei juuri ko. henkilö kokisi leikkausta/hormonihoitoja tarpeelliseksi. Mutta eihän se sovi, kun on pakko päästä tuomitsemaan ja osoittelemaan ja lyömään vielä kaupan päälle Raamatulla. Joten älä jaksa taas tekopyhistellä.

Ei ole hyvä mitenkään päin?

 

En näe näitä yhtään kauneusleikkauksia kummallisempana asiana. Yksi leikkauttaa naamansa kissannäköiseksi, toinen suurentaa rintoja, neljäs haluaa olla valkoinen, joku tahtoo olla mies, toinen nainen. Lopulta.. kaiken taustalla on halu olla jotakin muuta kuin kroppa on. Sallittakoon se ihmisille.

Mä olen meinannu aloittaa ketjun aiheesta "plastiikkakirurgien vastuu".
Niistä saa lukea paljon kun joku tiikerinnäköinen/törröhuuli itkee mediassa että miksi lähti koko ruljanssiin.

 

Ai että ympäristön reaktiotko estäisi tekemästä korjausleikkauksia? Hah, just toisinpäin. Sitähän Seta haluaa että kaikki yhteiskunnassa hymistelisi kuorossa jolloin korjausleikkauksiin innostuisi lähtemään mahd.moni.transu.

Ja taas se iänikuinen itkuvirsi eli tuomitsemiskortti. "Kaikkea pitää ymmärtää" - sensuuri iskee...

Estäisi? Henkilö mahdollisesti ei kokisi tarpeelliseksi niin radikaaleja hoitoja, jos saisi toteuttaa itseään vapaasti muuten, elää niinkuin hyvältä tuntuu, näyttää miltä haluaa.

Ei tarvitse ymmärtää, mutta onko pakko tuomita?

 

Mä olen meinannu aloittaa ketjun aiheesta "plastiikkakirurgien vastuu".
Niistä saa lukea paljon kun joku tiikerinnäköinen/törröhuuli itkee mediassa että miksi lähti koko ruljanssiin.

Miksi? Lopulta hoitovirhe on hoitovirhe ja on paljon tärkeämpiäkin hoitovirheitä joihin pitäisi puuttua tehokkaammin.

 

Miksi? Lopulta hoitovirhe on hoitovirhe ja on paljon tärkeämpiäkin hoitovirheitä joihin pitäisi puuttua tehokkaammin.

Tarkoitin että jos ei ole jotain terveysongelmaa tai hyvin voimakasta ulkonäköhaittaa, niin plastiikkakirurgien ei pitäisi suostua leikkaamaan.

Yks tuttuni kävi rintojenpienennysleikkauksessa selkäkipujen takia. Ok. Ymmärtäisin vielä senkin että jos rinnat on olleet pelkät nännit, että ottaa silarit.

Mutta semmoista jolla on vaikka ihan kiinteät b-kupit mutta haluaisi h-kupit tai joka haluaa muuttua gerbiilin näköiseksi niin pitäisi kieltäytyä leikkaamasta, ja opettaa se hyväksymään itsensä semmoisena kuin on.

 

Estäisi? Henkilö mahdollisesti ei kokisi tarpeelliseksi niin radikaaleja hoitoja, jos saisi toteuttaa itseään vapaasti muuten, elää niinkuin hyvältä tuntuu, näyttää miltä haluaa.

Ei tarvitse ymmärtää, mutta onko pakko tuomita?

Miksi sä tuomitset mun ajattelun?

 

Miksi sä tuomitset mun ajattelun?

Miten tuomitsen?

 

Tarkoitin että jos ei ole jotain terveysongelmaa tai hyvin voimakasta ulkonäköhaittaa, niin plastiikkakirurgien ei pitäisi suostua leikkaamaan.

Yks tuttuni kävi rintojenpienennysleikkauksessa selkäkipujen takia. Ok. Ymmärtäisin vielä senkin että jos rinnat on olleet pelkät nännit, että ottaa silarit.

Mutta semmoista jolla on vaikka ihan kiinteät b-kupit mutta haluaisi h-kupit tai joka haluaa muuttua gerbiilin näköiseksi niin pitäisi kieltäytyä leikkaamasta, ja opettaa se hyväksymään itsensä semmoisena kuin on.

Ihmistä on vaikea opettaa hyväksymään itsensä..siinä missä hyväksymään montaa muutakaan asiaa. Suomessa kuolee omankäden kautta kaksi ihmistä päivittäin..
Mikäli naaman tai muun ruumiin osan leikkaaminen tekee onnelliseksi..en näe ongelmaa.

Jos se vaikuttaisi muihin.. asia olisi eri, mutta tässä casessa..ei.

 

Miten tuomitsen?

Mulla on mielipide, esitän ne ja sä et sitä hyväksy.

 

Echona sanon, että oli mielenkiintoista lukea tuon bloggarin lause: ei sen takia että joillakin harvoilla on sukupuolensa kanssa ongelmia, tarvitse koko ympäröivää yhteiskuntaa pistää sukupuolineutraaliksi.

Jollain on tainnut mennä sukupuolineutraaliuden tarkoitus ohi.

 

Mulla on mielipide, esitän ne ja sä et sitä hyväksy.

Kysy itseltäsi, miksi koet, että sinun pitää jotenkin pyrkiä rajoittamaan toisten elämää, joka ei vahingoita muita. Ja miksi sinä nimittelet ihmisiä vaikkapa puolimiehiksi tai perversseiksi. Ja varsinkin, kun noiden ihmisten ainoa "virhe" on se, että he elävät oman näköistään elämää, se ei ole sinulta pois eivätkä he vaadi sinua elämään samoin.

 

Echona sanon, että oli mielenkiintoista lukea tuon bloggarin lause: ei sen takia että joillakin harvoilla on sukupuolensa kanssa ongelmia, tarvitse koko ympäröivää yhteiskuntaa pistää sukupuolineutraaliksi.

Elluna sanon, että en jaksanut lukea alkua pidemmälle noita blogitekstejä...anteeksi

 

Jollain on tainnut mennä sukupuolineutraaliuden tarkoitus ohi.

On ihan eri asia kannattaa sukupuolineutraaliutta kuin oikeutta vapaasti valita sukupuolensa. Jälkimmäinen on ok, ensimmäinen ei.

 

Selvä: transsukupuolista ei ole olemassa kuten ei uskovaistakaan.

 

Tutustuin Musta Orkidea-blogiin, en ole kaikkea lukenut vielä. Kyseessä siis sukupuolenkorjausleikkauksen käynyt henkilö joka on tutkinut ilmiötä, ja alkanut kyseenalaistaa asioita. Virallisen totuuden mukaan leikkauksen katujia/perujia on hyvin vähän, mutta bloggari on huomannut että heitä on paljon. Hänen mukaansa on paljonkin mahdollista että transuilmiö johtuu traumasta ja liittyy dissosiaatiohäiriöön.
Sumutetaanko meitä setan taholta linssiin?

Ja sori Musta Orkidea jos eksyt tänne palstalle ja huomaat mun copypastettaneen sun tekstejä. Yritän olla käyttämättä uskonnolliseen propagandaani tätä koska olet ateisti, eli laitan vaan tekstin tähän ja muut saa sitä kommentoida.
Boldaukset on bloggarin tekemiä.

Transihmiset, jotka vaihtoivat takaisin syntymäsukupuoleensa (detransition)

Olen tutustunut viimeisten viikkojen aikana pieleenmenneisiin transtapauksiin. Tarkoitan tällä sellaisia ihmisiä, jotka aloittivat tai kävivät läpi sukupuolenvaihdoksen, mutta tulivat siihen tulokseen, että sukupuolenvaihdos oli heidän kohdallaan väärä ratkaisu, joten lakkasivat kutsumasta itseään transsukupuoliseksi tai vastakkaisen sukupuolen yksilöksi ja keskeyttivät hoidot.

Sukupuolenvaihdoksen peruuttaminen eli sukupuolenvaihdoksen keskeyttäminen tai vaihtaminen takaisin syntymäsukupuoleen on englanniksi detransition. En tunne vastaavaa suomenkielen sanaa. Suomessa puhutaan usein katumisesta tai katumistapauksista, mutta katuminen (regret) ei ole aivan sama asia kuin detransition. Detransition tarkoittaa konkreettista toimintaa, kun regret on pelkkä tunne. Lisäksi monet sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset eivät omien sanojensa mukaan varsinaisesti "kadu" sukupuolenvaihdosta. Puhun siis itse sukupuolenvaihdoksen "peruuttajista", en "katujista".

Virallisen totuuden mukaan katumis- ja peruuttajatapaukset ovat hyvin harvinaisia, niin harvinaisia, että heitä ei ole käytännössä olemassa. Löysin kuitenkin netistä tietoa useasta tapauksesta ja monella on myös blogi, missä itse kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan (kirjoituksen lopussa kootut linkkivinkit). Mitä enemmän kaivelin, sitä enemmän tapauksia paljastui. Heitä on todella, todella paljon. Tämän vuoksi meidän tulee ehdottomasti lakata puhumasta, että peruuttajat ovat harvinaisia. Kyseessä on todellinen ilmiö ja peruuttajat ovat oikeita, eläviä ja hengittäviä ihmisiä, jotka joutuvat elämään seurausten kanssa lopun ikäänsä. Täytyy pitää mielessä, että sukupuolenvaihdos on peruuttamaton toimenpide. Kuten eräs amerikkalainen 20-vuotias nainen tiivistää: "Maksoin tyypille, joka tekee tätä joka päivä rahasta, että hän nukuttaisi minut ja leikkaisi irti tervettä kudosta. Tein sen, koska uskoin sen parantavan tunne-elämän ongelmat, joista syytin naisruumistani. Se ei toiminut. Olen vieläkin aivan hiton sekaisin, mutta nyt minulta myös puuttuu ruumiinosia."

Rapakontakana Amerikassa peruuttajat ovat järjestäytyneet ja heillä on omia yhdistyksiä, jotka mm. järjestävät keskustelupiirejä. Moni peruuttajista pitää blogia valistaakseen suurta yleisöä siitä, että sukupuolenvaihdokseen liittyy ihan oikeita riskejä ja epäkohtia ja että transaktivistit silottelevat totuutta erittäin ronskisti. Eräs tunnetuimmista peruuttaja-aktivisteista on Maria Catt, joka vaatii, että suuri yleisö tunnustaa peruuttajien olemassaolon. Hän kirjoittaa: "Vau, peruuttanut nainen on olemassa! Olen todellakin olemassa! En ole ainoastaan olemassa, vaan tunnen paljon muitakin peruuttaneita naisia, jotka ovat myös superinnostuneet olemassaolosta."

Nyt peruuttaneiden ihmisten teksteihin syvällisesti tutustuttuani yhteenvetoni on tämä:

Peruuttajat ovat sitä mieltä, että transsukupuolisuus ei ole lainkaan selvä asia. Transsukupuolisuus ei ole samanlainen asia kuin homoseksuaalisuus ; sinä joko olet homo tai et ole. Transsukupuolisuus on paljon vaikeampi, monimutkaisempi ja monisyisempi ilmiö kuin homoseksuaalisuus. Transsukupuolisuuden diagnosoiminen on hyvin vaikeaa. Transsukupuolisuuteen liittyy olennaisena sukupuolidysforia ja kehodyforia eli kokemus siitä, että oma keho on väärä ja että kuuluu oikeasti vastakkaiseen sukupuoleen. Mutta mistä tämä dysforia tulee onkin sitten hyvin monimutkainen juttu. On esitetty, että transsukupuolisuus johtuu aivojen rakenteesta. Transsukupuolisella on vastakkaisen sukupuolen aivot. Täten transsukupuoliseksi synnytään ja tilaan ei voi itse vaikuttaa. Aivojen rakennetta ei voida kuitenkaan luotettavasti mitata. Emme voi tarkistaa kenenkään ihmisen aivojen rakennetta jollakin skannerilla ja todeta, että jep, transtapaus on. Näin ollen transsukupuolisuuden diagnosoiminen perustuu yksinomaan potilaan omaan kertomukseen. Monet peruuttajat eivät usko lainkaan tähän aivoteoriaan ja tyrmäävät sen ihan täysin. Ei ole mitenkään mahdollista "syntyä väärään kehoon". Erityisesti Walt Heyer, amerikkalainen anti-transaktivisti, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi, on keräillyt blogiinsa uusinta tutkimustietoa. Löydökset eivät tue aivoteoriaa.

Peruuttajat yleisesti ovat sitä mieltä, että sukupuolidysforia on traumaperäistä ja liittyy erityisesti dissosiaatiohäiriöön. Heidän mielestään kehodysforia eli tunne siitä, että on väärässä kehossa, on dissosiaation muoto. Peruuttajien blogeissa on paljon pohdintaa tästä aiheesta ja he usein kuvaavat, että heillä on lapsena tai nuorena tapahtunut jotakin sukupuolisesti hämmentävää tai ahdistavaa. Dissosiaation muodostumiseksi ei tarvitse tapahtua mitään erityisen dramaattista. Jonkintasoista ahdistusta tai ristiriitaa aiheuttava konflikti riittää. Esimerkiksi kokemus siitä, että on erilainen poika tai tyttö, riittää. Erään blogin kommenteissa pohdittiin, että se, että henkilön mielessä syntyy kaksi lokeroa, riittää dissosiaation muodostumiseen. Ensimmäinen lokero on "tyttö" ja toinen "poika" ja henkilö alkaa jaotella asioita ja ilmiöitä, kuten harrastuksia, leluja, värejä tai luonteenpiirteitä, näihin lokeroihin ja sitten punnitsee, että mihin lokeroon hänen omat ominaisuutensa pääsääntöisesti menevät. Se, että omat ominaisuudet menevät pääsääntöisesti vastakkaisen sukupuolen lokeroon, synnyttää dysforian.

Sitten kun maltat lukea enemmän, huomaat, että Suomessa noita katujia ei juurikaan ole. Blogin esimerkit on jenkeistä, joissa "hoitoihin" pääsee periaatteessa kuka tahansa, siellä ei ole tiukkoja seuloja kuten Suomessa. Jenkeissä hormonihoidot voi aloittaa tuosta vaan ja leikkaukseenkin pääsee, kun on rahaa.

Suomessa prosessi on pitkä ja seula tiukka ja niin pitää ollakin. Siksi ihan turha vetää noita jenkkien tapauksia tänne, kun kyse on ihan eri prosessista.

 

Sitten kun maltat lukea enemmän, huomaat, että Suomessa noita katujia ei juurikaan ole. Blogin esimerkit on jenkeistä, joissa "hoitoihin" pääsee periaatteessa kuka tahansa, siellä ei ole tiukkoja seuloja kuten Suomessa. Jenkeissä hormonihoidot voi aloittaa tuosta vaan ja leikkaukseenkin pääsee, kun on rahaa.

Suomessa prosessi on pitkä ja seula tiukka ja niin pitää ollakin. Siksi ihan turha vetää noita jenkkien tapauksia tänne, kun kyse on ihan eri prosessista.

Saatat tuossa olla oikeassa - tai (vaikkei saisi rinnastaa) niin mä rinnastan tän asian homovouhotukseen. Homoja tuntuu olevan joka paikassa kun kaikki ovat kohta kaapista pois, mut suurimmalta osalta he ovat todennäköisesti bissejä. Niitä ihan aitoja homoja on, mutta vähemmän. (Paitti että Jumala pystyy parantamaan umpihomon)

Mutta kyllä tuolla bloggarilla tuntuisi olevan kokemusta suomalaisista transuista, ja kuinkas hän heitä luonnehtiikaan?
"Jokainen vähänkään transsukupuolisiin tutustunut ihminen on varmasti huomannut, että transsukupuolisten joukossa on iso kasa aivan kilahtaneita yksilöitä."