[QUOTE="a p";22507719]No sepäs se kun tuo poika muistuttaa liian paljo mun omaa lasta :'( Ohjelman poika tosin oli paljon huonommassa kunnossa ja esim. juurikin kasvon ilmeet puuttu kokonaan ja meidän lapsella niitä on edes jonkun verran mutta muuten ovat pelottavan samanlaisia :'( Mun lapsi ei tosin mitään kuolemalauluja sanoita mutta monesti sanoo tappavansa ittensä. Ihan vasta tuumas, ettei häntä jouluna enää ole. Välillä on todella ihania kausia ja välillä taas tulee isku kasvoihin kun sairaus näyttää voimansa. Mun lapsella on diagnosoitu masennus.[/QUOTE]
Yllättävän monilla lapsilla on mielenterveysongelmia, eikä suurimman osan tie ole noin lohduton. Yhdellä parhaista ystävistäni on BiPo eli sama häiriö kuin ohjelman pojalla, hän on kuitenkin lääkityksen ansiosta tasapainoinen ja "normaali" ihminen, on työssä esimiesasemassa ja elää hyvää elämää. Itselläni on masennusdiagnoosi, sain sen vasta aikuisena, mutta tiedän, että olin lapsena jo vakavasti masentunut. Muistan myös, että mietin lapsena mielessäni "että ensi kesänä en enää elä", "jouluna en ole enää täällä", "en koskaan mene yläasteelle" yms yms. Yläasteella olin niin masentunut, etten muista mitään 8. luokasta. Vakavia itsemurhayrityksiä mulla ei tuolloin ollut.
Olin myös hyvin outo ja jouduin sen takia kiusatuksi kaikkialla, olin hyvin yksinäinen.
Mutta nyt kukaan ei uskoisi minusta tuota, olen ihmissuhteissa suosittu, menestyvä ja en todellakaan mieti itsemurhaa. Aloitin terapian aikuisena, mutta en ole tarvinnut sitäkään moneen vuoteen. Mielialalääkityksellä olen varmaankin lopun elämääni, mutta anookseni on minimiäkin pienempi.
Uskon, että sinunkin lapsellasi on toivoa hyvää elämään. Ole tukena hänelle.
