Tuli kyllä kylmät väreet ku katto tuota ykkösdokumenttiä

Todella surullista Mutta ei kannata elää pelossa, vaan antaa lapselle se kallio mitä vasten lapsi voi tukevasti seistä. Enempää emme voi tehdä.
Ja tänäpäivänä täytyy osata olla todella luja kallio ja osata vaatia apua jos sitä tarvitsee, sekään ei aina auta, koska liian usein hoidetaan vain oire, ei syytä.
Ja samalla olisi hyvin hyvin hyvin tärkeää, opettaa pienestä pitäen lasta puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan ja olla oikeasti läsnä ja kuunnella lasta.

 

Niin, olihan tuolla dokkarin pojallakin diagnoosi, samoin hänen sedällään, joka hänkin teki nuorena itsemurhan. Poika sai apua paljon, mutta ennen kuolemaansa vähensi lääkitystä. Mua kans kosketti dokkari tosi paljon. Oma 22-vuotias poikani on masennukseen taipuvainen, varmaan yhtenä syynä se, kun oli koko kouluajan koulukiusattu. Hän sairastui lukioaikana masennukseen ja söi silloin lääkkeitä. Ohjelman mukaan bipolaarinen mielialahäriö on vakavampi kuin pelkkä masennus.

 

Tukena me kyllä ollaan, siitä ei ole epäilystäkään. Joskus vaan tuntuu, että omat voimat on vähissä ja usko hyvään ja onnelliseen tulevaisuuteen meinaa hiipua. Oman lapsen tuska on sietämätöntä. Bipolaarinen mielialahäiriö tosiaan on vakavampi kuin pelkkä masennus mutta mä hölmä aloin nyt miettimään, että mitä jos lapsellani on sittenkin bipo eikä pelkästään masennus? Voi apua, kunpa tää painajainen vaan loppuis :'(

Pakko nyt lähteä kotihommiin tästä ja koittaa saada pahat ajatukset pois mielestä.

 

Onko teillä siis msennus vai bibo? Kuinka kauan tuota on kestänyt?

 

Todella surullista Mutta ei kannata elää pelossa, vaan antaa lapselle se kallio mitä vasten lapsi voi tukevasti seistä. Enempää emme voi tehdä.
Ja tänäpäivänä täytyy osata olla todella luja kallio ja osata vaatia apua jos sitä tarvitsee, sekään ei aina auta, koska liian usein hoidetaan vain oire, ei syytä.
Ja samalla olisi hyvin hyvin hyvin tärkeää, opettaa pienestä pitäen lasta puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan ja olla oikeasti läsnä ja kuunnella lasta.

Laita lapsesi johonkin kristilliseen kerhoon tai mieluimmin kristilliseen kouluun. Jeesus auttaa.

 

Laittakaa linkkiä pliis, haluaisin katsoa sen

 

Siis kuinka kauan noissa kestää ennen kuin tulevat tuonne Areenaan? En minä ainakaan vieläkään löytänyt tuota.

 

[QUOTE="mä";22510827]Laita lapsesi johonkin kristilliseen kerhoon tai mieluimmin kristilliseen kouluun. Jeesus auttaa.[/QUOTE]

Älä oikeesti viitti. Nää asiat on vakavia ja todellisia tosi monelle.

 

[QUOTE="vieras";22510899]Siis kuinka kauan noissa kestää ennen kuin tulevat tuonne Areenaan? En minä ainakaan vieläkään löytänyt tuota.[/QUOTE]

En minäkään Ois niin kiva nähdä se

 

Minullakin meni kylmät väreet, mutta täysin eri syystä. Perhe ei todellakaan ollut terve, eikä psykiatri pätevä.

 

Minullakin meni kylmät väreet, mutta täysin eri syystä. Perhe ei todellakaan ollut terve, eikä psykiatri pätevä.

Lapsi kuoli, koska lääkitys jätettiin nopeassa tahdissa ilman järkevää syytä pois.

 

[QUOTE="mä";22510827]Laita lapsesi johonkin kristilliseen kerhoon tai mieluimmin kristilliseen kouluun. Jeesus auttaa.[/QUOTE]
Vakava aihe ja tulet tänne trollaamaan?

 

http://areena.yle.fi/video/1466854

 

Minullakin meni kylmät väreet, mutta täysin eri syystä. Perhe ei todellakaan ollut terve, eikä psykiatri pätevä.

Siis mistä asioista päättelit, ettei perhe ollut terve? Mä ainaki koen, että mun oma mielenterveys pettää pikkuhiljaa mitä kauemmin tää helvetti kestää. Eikö se oo ihan ymmärrettävää? En usko, että kukaan säilyy täysin "terveenä" ja vahvana jos lapsi päivä toisensa jälkeen huutaa haluavansa kuolla ja suorastaan pyytää, että joku hänet tappais. Jatkuvassa pelossa eläminen syö elävältä.

 

eihän kaksisuuntaisen diganoosin saaneen lääkitystä saa lopettaa! Edes pikkuhiljaa, diagnoosi ja sairaus on elinikäinen. Todella koskettava ja hyvä dokumentti. Myöskin omalla lapsella pelottavan paljon samanlaisia oireita (itsellä diag. masennus ja paniikkihäiriö a suvussa diag. kaksisuuntaisia)

 

Kyseinen psykiatri puhui itsensä pussiin hermostuksissaan todella monta kertaa ja oli muutenkin tosi epäammatillinen. Poika oli "pelottava", hoiti kymmenen vuotta, mutta ei tuntenut poikaa, luuli, että poika oli parantunut, lääkkeet pois ja sitten hups, yllättäen tappoikin itsensä. Kehtasi väittää, että kyseessä oli se, että pojan sairaudessa oli tullut uusi vaihe. Pohjanoteerauksena väitti vielä, että kaksisuuntainn on psykiatrian syöpä, että vain johonkin asti oltaisiin voitu auttaa ja sitten olisi kuitenkin lopettanut lääkkeet ja käynyt huonosti. Vanhemmat olivat samaa lajia eli välttelivät vastuutaan.

 

Totta, mä kans ihmettelin sitä psykiatria ja sen tapoja toimia Mutta vanhemmista en aatellu ollenkaan, että välttelivät vastuutaan mutta ehkä ymmärrän vanhempia siinä mielessä, että sitä jotenki vaan uskoo ammattilaisiin ja toivoo, että ne osaavat hommansa. Vanhemmilla ei muuta juuri ole mihin tarttua. Toki tuo lääkityksen lopetus muakin ihmetytti mutta vanhemmat kuitenki kysy asiaa psykiatrilta eivätkä omin päin siihen alkanu. Psykiatri oli heille varmaan ainut tuki ja vanhemmat kai luotti siihen liianki paljo. Ymmärrän sen silti kauheen hyvin. Samalla tavalla minäkin luotan meidän lapsen psykoterapeuttiin ja hoitavaan lääkäriin. Ja toivon ja rukoilen, että he tietävät mitä tekevät koska muuta mulla ei ole.

 

Katsoin tuon ohjelman juuri boxilta ja itkin. Oli todella koskettava tarina. Uskon, että poika olisi hengissä ilman lääkityksen lopettamista ja olen samaa mieltä parin viimeisen kirjoittajan kanssa siitä, että psykiatri oli todella outo. Hänestä ei irronut mitään hyvää, päin vastoin, tuli jotenkin vastenmielinen olo. Ja todella kehtasikin väistää oman vastuunsa ja selittää, että näin olisi käynyt ennemmin tai myöhemmin. Ei todellakaan kaikki bipolaariset jossain vaiheessa jätä lääkitystä ja tapa itsenään