tunnustus

tunnustan että mulla on paha syömishäiriö :ashamed: , voin olla jopa viikon tai 2 hyvin vähällä ruoalla, salaatilla, vedellä, näkkileivällä ja sitten se karkaa. Karkkia, pullaa, mitä vain kaapista löytyy siihen asti kun maha kipee. Ja taas kun maha tyhjenee niin uusi satsi. Seuraavana päivänä ehkä jatkan mässäilyä tai oatn itseäni niskasta kiinni ja taas alkaa sallaatti, näkkileipä, vesi kuuri. . Tällä tavalla olen laihtunut kuukaudessa lähes 10 kg mutta oma vointi on aika nollassa ja mieliala. Onko muilla tällaista? :ashamed:

 

\

tunnustan että mulla on paha syömishäiriö :ashamed: , voin olla jopa viikon tai 2 hyvin vähällä ruoalla, salaatilla, vedellä, näkkileivällä ja sitten se karkaa. Karkkia, pullaa, mitä vain kaapista löytyy siihen asti kun maha kipee. Ja taas kun maha tyhjenee niin uusi satsi. Seuraavana päivänä ehkä jatkan mässäilyä tai oatn itseäni niskasta kiinni ja taas alkaa sallaatti, näkkileipä, vesi kuuri. . Tällä tavalla olen laihtunut kuukaudessa lähes 10 kg mutta oma vointi on aika nollassa ja mieliala. Onko muilla tällaista? :ashamed:

muita? :ashamed: :'(

 

Tässä olis yks, joka on aiemmin samasta vaivasta kärsinyt. Olin jo melkein kaksi vuotta ihan normaalisti, niin että syöminen ei tuottanut ongelmia, mutta nyt on taas samoja oireita jonkin verran. Tällä kertaa vaan tiedän, mistä on kyse, joten homma ei pääse leviämään käsiin, ainakaan toivon mukaan. Pitkäjänteisyyttä se vaatii, että pääsee taas sen syömisen herraksi, mutta kyllä se kannattaa. Hae apua!

 

\

Tässä olis yks, joka on aiemmin samasta vaivasta kärsinyt. Olin jo melkein kaksi vuotta ihan normaalisti, niin että syöminen ei tuottanut ongelmia, mutta nyt on taas samoja oireita jonkin verran. Tällä kertaa vaan tiedän, mistä on kyse, joten homma ei pääse leviämään käsiin, ainakaan toivon mukaan. Pitkäjänteisyyttä se vaatii, että pääsee taas sen syömisen herraksi, mutta kyllä se kannattaa. Hae apua!

pitäiskö ihan lääkärille mennä vai, kun olen ihan yksin tän asian kans, miehellekkään en uskalla sanoa, syön salaa häneltä :ashamed: . Ja hän vielä haluaa että laihtuisin siksi en voi näyttää hänelle että syön niin paljon joskus. Mies haluaa minusta missin vielä 3 lapsen jälkeen, pelkään että hän jättää minut jos en laihdu

 

\

\

Tässä olis yks, joka on aiemmin samasta vaivasta kärsinyt. Olin jo melkein kaksi vuotta ihan normaalisti, niin että syöminen ei tuottanut ongelmia, mutta nyt on taas samoja oireita jonkin verran. Tällä kertaa vaan tiedän, mistä on kyse, joten homma ei pääse leviämään käsiin, ainakaan toivon mukaan. Pitkäjänteisyyttä se vaatii, että pääsee taas sen syömisen herraksi, mutta kyllä se kannattaa. Hae apua!

pitäiskö ihan lääkärille mennä vai, kun olen ihan yksin tän asian kans, miehellekkään en uskalla sanoa, syön salaa häneltä :ashamed: . Ja hän vielä haluaa että laihtuisin siksi en voi näyttää hänelle että syön niin paljon joskus. Mies haluaa minusta missin vielä 3 lapsen jälkeen, pelkään että hän jättää minut jos en laihdu

Miehes ei varmaan kuitenkaan halua, että olet sairas? Jos hän ei sinua ymmärrä, niin jonkin sortin parisuhdeterapia olisi ehkäpä tarpeen. Syömishäiriö on sairaus. Ethän sä esim. diapetestäkään voisi mieheltäs piilotella? Parempi, että miehesi tietää, hänen täytyy olla sinun tukenasi, jotta voit parantua. Kannattaa hakeutua lääkärille, tai terveyskeskuksen psykologin juttusille, jos siihen on mahdollisuus.

 

No kai sitten pitää apua hakea ulkopuolelta, voinhan kai yrittää miehen kanssa jutella ensin mutta luulen että hän ei ymmärrä tätä. Hänen mielestään tälläiset asiat ovat korvien välistä kiinni, ehkä hän on oikeassa, jos olenkin tosi masentunut ja sairas. Parempi mennä lääkäriin.

 

:hug:

Tarvit tukea ja apua, että tervehdyt! Tiedän, miltä tuntuu, kun lähellä ei ole ihmistä, joka ymmärtää.

Itselläni oli kymmenen vuotta sitten samantapainen tilanne. Olen aina ollut pyöreä ja ruokahalu on ollut lapsesta asti kova. On maistunut ruoka ja herkut! Halusin vähän yli parikymppisenä hoikistua, olin nälkäkuureilla ja ratkesin syömään yli äyräiden ja oksensin. Laihdutin tällä kierteellä 20kg. Mutta koska suuri ruokahalu oli aina osa minua, alkoi paino taas pikkuhiljaa nousta. Inhosin oksentelua, se oli todella tuskallista. Se sormien työntäminen kurkkuun ja kirvelevä nielu, jaiks. Se haju ja maku. Sitä oppi tietämään, minkä näköisenä mikäkin syötävä tuli ylös... Pikkuhiljaa lopetin oksentamisen kokonaan ja vuosien myötä paino nousi takaisin lähtölukemiin ja ylikin, tällä hetkellä olen kaikkein pyöreimmilläni. Ikinä enää en aio yrittää edes oksentaa, niin hirveää se oli. Mieheni tiesi asian ja yritti toki auttaa, mutta ei hän koskaan todella asiaa ymmärtänyt. Mieheni on pitänyt minusta aina enemmänkin pyöreänä, vaikka silti sillä ei ole ollut vaikutusta omaan halukkuuteeni hoikistua. Tällä hetkellä olen se mikä olen. Pyöreä.

Tulin todella surulliseksi siitä, että miehesi vaatii sinua laihtumaan. Se tuntuu varmasti todella, todella pahalta. :hug: Sinun kehosi on sinun. Sinun miehesi kuuluisi rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Olet kantanut teidän kolmea lasta ja miehesi pitäisi kunnioittaa sinun kehoasi. :hug: :hug:

Ehdottaisin ensimmäiseksi, että unohtaisit nimenomaan nälkäkuurit. Älä syö pelkkää näkkileipää, salaattia ja vettä. Se vie voimat ja tuo todellakin kovat syömishimot. Yritä syödä säännöllisesti, ettei tule liian pitkiä ruokavälejä. Koko ajan pitää syödä, että aineenvaihdunta toimii, eikä hidastu! Aloita aamut kunnon lautasellisella puuroa, syö paljon ruisleipää, perunaa ja kasviksia. Älä unohda lihaa, maitotuotteita ja rasvaa. Jos haluat suklaata, älä kiellä sitä itseltäsi, osta vaikka pieni patukka. Myönnän toki, että olen itse huono neuvomaan toisten syömisiä, kun itsellä on tuota ylipainoa...

Toivon koko sydämestäni ap, että et näännytä itseäsi henkisesti ja fyysisesti. Voimia! :heart: <br><br>

 

:hug:

pitäisi ehdottomasti mennä juttelemaan jonkun kanssa.. itse olin aikoinani kovastikin "buliminen" mutta syömishäiriö ei ollut itse ongelma vaan tosiaankin pelkkä oire muista, tunnepuolen ongelmista.. ja syömishäiriö itse asiassa niistä oireistakin lähes pienin

voimia sinne! :hug:

*Nea*

 

Tiedän kai että mun pitäisi hakea apua mutta vaan jotenkin tuntuu että sitä ei jaksa. Kiitos teille vastanneille, tuntuu jo paremmalta kun joku huomasi minut. :ashamed: Mieheni huomaa vaan minun läskit. Huomaa sanoa että nyt on kyllä tullut lisää kiloja. Ei koskaan kehu minua, mutta siksi kai tuntuu että ei mussa ole mitään kehuttavaa kun olen niin ruma ja läski.

 

\

Mieheni huomaa vaan minun läskit. Huomaa sanoa että nyt on kyllä tullut lisää kiloja. Ei koskaan kehu minua, mutta siksi kai tuntuu että ei mussa ole mitään kehuttavaa kun olen niin ruma ja läski.

Voi että mun tekis mieli vetää kuonoon tuollaisia miehiä \|O \|O \|O \|O \|O

 

En osaa sanoa mitään fiksua tähän... :ashamed: Mutta itse kierosta ruokasuhteesta kärsivänä haluaisin silti antaa lohtu :hug: ap:lle.