nyyti vaan
Olen alkanut miettimään, että pitäiskö mun olla huolissani mun kaverista... Ja sen perheestä.
On tunnettu muutama vuosi, ja voisi sanoa, että on paras kaveri, puhutaan monista jutuista ja nähdään enemmän kuin muita, kuin esim. sukulaisiakin.
Välillä käynyt mielessä, että nyt vaikuttaa vähän oudolta, mutta olen pistänyt sen piikkiin, että eihän kaikki tee niinkuin meillä tehdään.
Mutta nyt viimepäivinä on oikeasti mietityttänyt.
4 lasta huutaa, kaikesta, läjä koiria myös, kun joutuvat olemaan niin paljon häkeissä.
Pennut asuu 4v.n vaatekaapissa.
Joo, eihän noi omatkaan aina ole mitään enkeleitä, mutta se meno ja meteli oli hurjaa...
Eivät halua ruokaa, kun ensin vedetty läjä pullaa, siis ihan luvalla jne..
Ja sitten sen porukan äiti varasi hammaslääkäriajan lapselle. Sieltä sanotaan että on lasten laiminlyömistä, kun eräskin ei ole aikoihin käynyt tarkistusajoillaan...
No neuvola-ajat on myös unohtuneet...
Ja 5. lapsi on tulossa. Ei kuulema suunniteltu, ensin järkytys, mutta samantien hyvä syy ostaa kaikki mahdollinen, kun "ne vaan on niin söpöjä".
Ja ostaminen on päivätyö: Vaatetta, huonekaluja, koiria, autoja, ihan mitä vaan.
Mies ei pahemmin tykkää, mutta yrittää huolehtia lapsistaan...
Voinhan mä olla jonkun mielestä kade, mutta paikkaako se tolla jotain..?
Kaikkea pitää olla aina vaan enemmän, ja senkin jälkeen lisää pitää saada...
Mulle saarnattiin siitä, että 6v on ilman mua ulkona. Iso joukko sitä mieltä että se on väärin.
Vaikkakin perhetyöntekijöillä (täällä saa semmoiset kun on alle 1v jne...) ei ole ollut asiaan mitään sanomista.
No, tänäänkin tuo kaveri pisti 5v.n ulos, ja vähän ajan päästä pyysi, että se 5v ottaisi 4v.n sinne kaveriksi ja vahtisi sitä...
Oishan näitä kaikkee, mutta oonko mä nyt ihan hölmö...
Toisaalta kyllä kiva kaveri ja hyvää seuraa, mutta joskus oon huolissani.
On tunnettu muutama vuosi, ja voisi sanoa, että on paras kaveri, puhutaan monista jutuista ja nähdään enemmän kuin muita, kuin esim. sukulaisiakin.
Välillä käynyt mielessä, että nyt vaikuttaa vähän oudolta, mutta olen pistänyt sen piikkiin, että eihän kaikki tee niinkuin meillä tehdään.
Mutta nyt viimepäivinä on oikeasti mietityttänyt.
4 lasta huutaa, kaikesta, läjä koiria myös, kun joutuvat olemaan niin paljon häkeissä.
Pennut asuu 4v.n vaatekaapissa.
Joo, eihän noi omatkaan aina ole mitään enkeleitä, mutta se meno ja meteli oli hurjaa...
Eivät halua ruokaa, kun ensin vedetty läjä pullaa, siis ihan luvalla jne..
Ja sitten sen porukan äiti varasi hammaslääkäriajan lapselle. Sieltä sanotaan että on lasten laiminlyömistä, kun eräskin ei ole aikoihin käynyt tarkistusajoillaan...
No neuvola-ajat on myös unohtuneet...
Ja 5. lapsi on tulossa. Ei kuulema suunniteltu, ensin järkytys, mutta samantien hyvä syy ostaa kaikki mahdollinen, kun "ne vaan on niin söpöjä".
Ja ostaminen on päivätyö: Vaatetta, huonekaluja, koiria, autoja, ihan mitä vaan.
Mies ei pahemmin tykkää, mutta yrittää huolehtia lapsistaan...
Voinhan mä olla jonkun mielestä kade, mutta paikkaako se tolla jotain..?
Kaikkea pitää olla aina vaan enemmän, ja senkin jälkeen lisää pitää saada...
Mulle saarnattiin siitä, että 6v on ilman mua ulkona. Iso joukko sitä mieltä että se on väärin.
Vaikkakin perhetyöntekijöillä (täällä saa semmoiset kun on alle 1v jne...) ei ole ollut asiaan mitään sanomista.
No, tänäänkin tuo kaveri pisti 5v.n ulos, ja vähän ajan päästä pyysi, että se 5v ottaisi 4v.n sinne kaveriksi ja vahtisi sitä...
Oishan näitä kaikkee, mutta oonko mä nyt ihan hölmö...
Toisaalta kyllä kiva kaveri ja hyvää seuraa, mutta joskus oon huolissani.