Turhaan huolissani....?

Olen alkanut miettimään, että pitäiskö mun olla huolissani mun kaverista... Ja sen perheestä.
On tunnettu muutama vuosi, ja voisi sanoa, että on paras kaveri, puhutaan monista jutuista ja nähdään enemmän kuin muita, kuin esim. sukulaisiakin.
Välillä käynyt mielessä, että nyt vaikuttaa vähän oudolta, mutta olen pistänyt sen piikkiin, että eihän kaikki tee niinkuin meillä tehdään.
Mutta nyt viimepäivinä on oikeasti mietityttänyt.
4 lasta huutaa, kaikesta, läjä koiria myös, kun joutuvat olemaan niin paljon häkeissä.
Pennut asuu 4v.n vaatekaapissa.
Joo, eihän noi omatkaan aina ole mitään enkeleitä, mutta se meno ja meteli oli hurjaa...
Eivät halua ruokaa, kun ensin vedetty läjä pullaa, siis ihan luvalla jne..
Ja sitten sen porukan äiti varasi hammaslääkäriajan lapselle. Sieltä sanotaan että on lasten laiminlyömistä, kun eräskin ei ole aikoihin käynyt tarkistusajoillaan...
No neuvola-ajat on myös unohtuneet...
Ja 5. lapsi on tulossa. Ei kuulema suunniteltu, ensin järkytys, mutta samantien hyvä syy ostaa kaikki mahdollinen, kun "ne vaan on niin söpöjä".
Ja ostaminen on päivätyö: Vaatetta, huonekaluja, koiria, autoja, ihan mitä vaan.
Mies ei pahemmin tykkää, mutta yrittää huolehtia lapsistaan...
Voinhan mä olla jonkun mielestä kade, mutta paikkaako se tolla jotain..?
Kaikkea pitää olla aina vaan enemmän, ja senkin jälkeen lisää pitää saada...
Mulle saarnattiin siitä, että 6v on ilman mua ulkona. Iso joukko sitä mieltä että se on väärin.
Vaikkakin perhetyöntekijöillä (täällä saa semmoiset kun on alle 1v jne...) ei ole ollut asiaan mitään sanomista.
No, tänäänkin tuo kaveri pisti 5v.n ulos, ja vähän ajan päästä pyysi, että se 5v ottaisi 4v.n sinne kaveriksi ja vahtisi sitä...
Oishan näitä kaikkee, mutta oonko mä nyt ihan hölmö...
Toisaalta kyllä kiva kaveri ja hyvää seuraa, mutta joskus oon huolissani.

 

Onko tuo alkanu ihan hiljattain, vai onko meno aina ollut samanlaista?
Jos on uusi juttu, niin oisko heidän elämässä sit tapahtunu (raskauden lisäks) jotain, mikä muuttaa käytöstä?

 

hmm. jotkut on tollasia ettei osaa hallita elämäänsä. itselläni sisko jolla 7 lasta ja tilanne ollut aina mahdoton. silti lisää lapsia tehdään koko ajan. nyt osa lapsista muuttanut kotoa ja yksi lapsista pahasti autistinen. aikaa ei jää hetkeäkään itselleen, kaikki on kaaoksessa ja uusi vauva tehtiin. olen tullut tulokseen että jotkut ei kertakaikkiaaan osaa nähdä tilannettaan realistisesti eivätkä hahmottaa mitä eri ratkaisut tuovat tullessaan. sukulaisten antama hellävarainen kritiikki on koettu vain hyökkäyksenä vaikka kaikki ajattelevat tämän perheen parasta.

 

Onko tuo alkanu ihan hiljattain, vai onko meno aina ollut samanlaista?
Jos on uusi juttu, niin oisko heidän elämässä sit tapahtunu (raskauden lisäks) jotain, mikä muuttaa käytöstä?

nää vuodet mitä ollaan heidät tunnettu, niin sama meno...
mutta nyt ehkä vielä vähän hurjempana.
on meilläkin koiria, mutta ei niin isoa läjää... eikä meillä edes ole häkkejä mihin ne lukittais. ja pentujakin kerran, mutta ne ei kasvaneet vaatekaapissa....
lapsiakin on yhtä monta.
ne vaan tuntuu olevan dvd.n katselun ja pullien varassa...

 

Hmm.. mulla kaveri joka on laittamassa neljättä alulleen...

Siellä on niin likaista, etten omaa vauvaani edes laske lattialle.
Asuvat valtatien varressa, 4- ja 3-veet yksinään ulkona (ja vähän väliä hukassa). Toinen kiipeää välillä katolle tikkaita myöten jne... ja siitä tiestä, heidän koiransa jäi jo auton alle siinä..

Äiti ei osaa eikä viitsi opetella laittaa ruokaa, viimeksi kun kävin niin pienimmälle oli purkkiruoka, näille 3- ja 4- veelle oli lihapiirakka puoliksi. Kun äiti oli unohtanut että lapset tarttee ruokaa.

Se kämpän paskaisuus ehkä pahinta, lattioilla tosi paljon kaikkea lapsille vaarallista.. on puukkoa, öljypönttöä jne...

Ja ulospäin on hieno auto, lapsilla kalleimmat vaatteet mitä kaupasta löytyy... äiti ei tee muuta kun istuu tietokoneella- ja taas kohta katsoo bb:tä 24/7.

Lapset ovat myös ihan koko ajan kipeitä. No, sinänsä se ei mitään merkkaa mutta mietityttää että olisiko nuhia ja astmoja jne. jos siellä edes kerta vuoteen siivottaisi..

 

hmm. jotkut on tollasia ettei osaa hallita elämäänsä. itselläni sisko jolla 7 lasta ja tilanne ollut aina mahdoton. silti lisää lapsia tehdään koko ajan. nyt osa lapsista muuttanut kotoa ja yksi lapsista pahasti autistinen. aikaa ei jää hetkeäkään itselleen, kaikki on kaaoksessa ja uusi vauva tehtiin. olen tullut tulokseen että jotkut ei kertakaikkiaaan osaa nähdä tilannettaan realistisesti eivätkä hahmottaa mitä eri ratkaisut tuovat tullessaan. sukulaisten antama hellävarainen kritiikki on koettu vain hyökkäyksenä vaikka kaikki ajattelevat tämän perheen parasta.

jotain tällaista kai... jotenkin tuntuu, että vaikka on kaikkea mitä on haluttu, sekään ei riitä.
koskaan kämppä ei ole täydellinen, koskaan astioita, laukkuja, autoja ja ties mitä ei ole tarpeeksi. eikä lapsia ja koiria. ovat antaneet useamman koiran viime vuosina poiskin, milloin mistäkin syystä, mutta uusia koiria on tullut vähintään yhtä monta tilalle. mutta mietityttää noi lapset...

 

Entäpäs jos vaan hankkisit oman elämän, on varmasti kauheampiakin kohtaloita kuin dvd:t ja pullat..!?!

 

Entäpäs jos vaan hankkisit oman elämän, on varmasti kauheampiakin kohtaloita kuin dvd:t ja pullat..!?!

joo mulla kiitos vaan on elämä mutta näen vaan tota liikaa ja näen mitä siellä joka päivä tapahtuu... ja ties mitä mä EN tiedä, kohtalohan voi olla jotain muutakin...

 

joo mulla kiitos vaan on elämä mutta näen vaan tota liikaa ja näen mitä siellä joka päivä tapahtuu... ja ties mitä mä EN tiedä, kohtalohan voi olla jotain muutakin...

No silloinhan ehdottomasti kannattaa soittaa lastensuojeluun että herrajumala,meidän naapurin lapset syö pullaa ja kattoo dvd:tä!Mut ei ssinä kaikki;niillä saattaa tapahtua muutakin.ai mitä?Niin no en tiiä mut jos ne kerta pullaa syö ...huh huh!

 

No silloinhan ehdottomasti kannattaa soittaa lastensuojeluun että herrajumala,meidän naapurin lapset syö pullaa ja kattoo dvd:tä!Mut ei ssinä kaikki;niillä saattaa tapahtua muutakin.ai mitä?Niin no en tiiä mut jos ne kerta pullaa syö ...huh huh!

no just näin... näinhän mä sanoin, että ne on ainoat huolestuttavat jutut.
kyllähän kaikki joskus noin tekee. mut kun herätään dvd.n kanssa, katsotaan tuntikausia päivällä, mennään päikkäreille sen kanssa ja yöunille kans...
yleensä siellä ollessa asiat jotenkin sujuu...
mutta tänäänkin vähän mietin, että en mä ole koskaan tällaista huutoa, raivoamista jne. kokenut.
silputtu vaippa olkkarissa, koirat kakan keskellä...
ja ne 4v ja 5v keskenään pihalla.
oon vaan tätä muutaman vuoden katsellut, ja miettinyt, että onko tää vaan sitä että ihmiset on erilaisia, vai oisko jossain vaiheessa syytä tehdä jotain...

 

niin.kyl se itteekin ahistaa ja mietityttää jos lähipiirissä tällasta.kuka voi ajatella vaan et tehkön mitä tykkää jos ystävät/läheiset kyseessä.vaikea vaan sanoa suoraan.ja mitäs se auttaisikaa.

 

kai se täytyy sitten päätellä niin, että vaikka kuinka ois huolissaan, mitään ei saa tehdä eikä ihmetellä.
sitten kun jotain tapahtuu, niin sitten syytetään, miksi kukaan ei ole välittänyt, miten kukaan ei muka ole huomannut että asiat on katkeamispisteessä...
ei kaikkea pysty tähän kirjoittamaan, muutamankin vuoden aikana ollut vaikka mitä...
on vaan herännyt huoli. monestakin syystä.