TYKS hoidot 2013!

Joo eli ei plussaa täällä. Ei tullu yllärinä, mut vituttaahan se aina silti! :( Nyt toivotaan, että ovis ennättää paikalle vielä ennen pääsiäisen pyhiä...

maikki: :hug: Kokeile vaikka pariks kierroks heittää testit nurkkaan ja pupuilla sillon ku siltä tuntuu, jos se helpottaa stressiä! Onko teillä mitään seuraavaa käyntiä tyksiin varattuna?

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille! :cool:
 
Maikille halaukset! Tuo tunne on ahdistava, se epätoivo kun mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittää. Ehkä jos se sun oloa helpottaisi, kannattaisi yrittää jättää tikuttelut ja olla petipuuhissa vain oman mielen mukaan. Sekin muuttuu niin helposti vähän "pakkopullaksi" ja kellon kanssa sekstailuksi, ainakin meillä kävi aikoinaan näin. Vaikka tiedän kuinka vaikea on päästää irti kun joka kierron puolivaiheilla kuitenkin ajattelee sitä ovista ja yrittämistä... Voi kun niin toivon, että onnistuisitte!

Sera, pahoittelut ettei PAS onnistunut! Ärsyttää ja harmittaa varmasti. Parempi onni ensi kerralla. Halaukset sinnekin!

ON- täällä mennään luomuvälikierron puoliväliä ja ovistesti näytti plussaa alkuviikosta. Ihanaa! Nyt ei muuta kuin odottelua taas. Toivottavasti rauhallisissa ja maltillisissa merkeissä... Muutenkin olo on ollut ihan hyvä. Tässä lähiaikoina on tosin tullut paljon kuunneltua ihmisiä, joille raskautuminen ja lasten saaminen on aikalailla itsestäänselvyys. Itselle ne ajatukset ovat kuin toisesta maailmasta ja kuilu välillämme on valtava. Se tekee olon välillä niin surulliseksi ja yksinäiseksi. Huomaan sulkeutuvani sellaisissa tilanteissa ja olevani kuin joku muu, ei niistä muuten selviä..
 
Mä olen samaa mieltä Seran kans, nyt maikki testit nurkkaan ja viettämään kiihkeää pääsiäislomaa ;) Me ollaan myös lähdössä viikoksi pohjoiseen, ihanaa päästä hetkeksi irti tästä työ-koulu-tyks rumbasta.

SusannaO, se on niin surullista että ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä niin tärkeitä asioita :ashamed: Just luin fb:stä miten pari tuttua "loppuraskauden kourissa" valittavat oloaan, on niin tukalaa, eikä voi olla missään asennossa, eikä mitään pysty tekemään..Jos tässä raskautumisen suhteen joku ihme vielä tapahtuu, mä en koskaan, en ikinä, aio valittaa olostani.
Ja kuinka moni meistäkin tekis kaikkensa, jotta sais sen "tukalan" olon..:hug:

Ei tosiaan auta kuin rämpiä eteenpäin. Leppoista viikonloppua kaikille!
(piinapäivä numero seitsemän :x)
 
täällä mennään luomukiertoa kp 12 tän kierron lopulla menemme tyksiin sitten. 9.4 olen muutto puuhien alla hukannut sen kyselykaavakkeen. ei hajuakaan missä se on. jotenkin olo et tuskin tästäkään kierrosta ees raskaudun kun ei ole tähänkään mennessä onnistunut.

maikki: heittää minunkin puolesta testit nurkaan ja menee fiilisten mukaan :D

Wiiralle mukavia piinapäiviä ja toivotaan parasta.

Esittäisin yleisesti kysymyksen kun eräs kaverini antoi jyrkän mielipiteen eli siis mitä mieltä olette sijaissynnyttäjistä?
 
Heiii! Maikki nyt testit nurkkaan ja unohat ne! Wiira tsemppiä piinapäiviin!
Omaa pp 10 menossa tästä kierrosta sen verrran että olen ollut ajatelematta koko asiaa ja paljon paremalla fiiliksellä nyt ku edelisestä. Verikoe päivä olis torstai mahdankohan sinne asti olla testaamatta?? o_O työporukan kans pitäis lähtee laivalle 31 päivä ja virallinen testipäivä on 28... Saas nähä kui käy?!? :)
 
Wiira, voimia piinapäiviin! Kyllä se tiukkaa tekee niin usein, kumpa voisikin suojella itseään muiden jutuilta. Välillä toivoisi, että uskaltaisi itse näyttää tunteitaan enemmän, ehkä lähimmät tutut malttaisivat jättää valittelut muiden korville. Juuri tällä viikolla sain myös kunnian kuulla, kuinka jotkut jättävät meneillään olevan kierron väliin ihan vain sen takia, ettei vaan synny vauva joulukuussa... Kuinka itsestäänselvää lapsen saamisen täytyykään olla, että tuollainen edes tulee mieleen. Mitäpä en itse, ja varmasti kaikki muutkin täällä, en antaisi pienestä jouluvauvasta... :hug:

Ja en minäkään kyllä valittaisi jos vain saisin olla raskaana. Kun lapsen saaminen on vaikeaa, on useimmiten kiitollisuus suurempaa kuin oma vointi. Kipeää voi tehdä ja se saa totta kai harmittaa mutta jatkuva valittaminen on eri asia. Ja mitä tulee niihin loppuraskauden tukaluudesta valittajiin (joita tuntuu olevan ihan valtava määrä), voin sen kerran kokeneena sanoa, että siinä on kyllä yksi turhimmista syistä valittaa. Itse en ole sitä koskaan ymmärtänyt, jos kaikki kuitenkin on hyvin ja normaalisti. Jotkut nyt itkevät ihan kaikesta, plussasta synnärille asti ja sitten kuinka rankkaa se vauvan hoito on - vaikka kaikki menisi hyvin ja oikeasti helposti.

Burana, mukava kuulla, että siellä ollaan hyvällä mielellä. tsempit piinapäiviin! Toivottavasti hyvin käy ;)

sansu86, sijaissynnyttäjistä - enpä rehellisesti sanoen ole kovin paljoa asiaa ajatellut koska se ei ole Suomessa mahdollista mutta en kyllä lähtisi kiistämään sen positiivisia puolia niille, joille se on avun tuonut ennen Suomessa tai nykyään muuallakin. Joten oikein järjestettynä ja loppuun asti ajateltuna se on varmasti hyvä asia ja hyvä tapa joillekin saada oma lapsi. Henkilökohtaisesti en usko, että valitsisin sitä tietä. Kokisin sen varmasti aivan liian raskaaksi.

Täällä on joku ihme pikku masis iskenyt sunnuntaihin. Aamulla nyrjäytin koiralenkillä nilkkani ja koko loppu päiväkin on mennyt ihan penkin alle. Viikolla juuri lupauduin ystävän toisen lapsen kummiksi (tämä kuin esikoinenkin saanut alkunsa ekasta kierrosta) ja viime viikolla oli pari vauvakyläilyä. Tuntuu, että nyt on kaikki raskaana niin vieressä kuin netissäkin. Joten yhtä äkkiä kurkkua kuristi ja en voinut muuta kuin itkeä pahan oloni ulos. Oikein kunnon huutoitkut, että vähän helpottaisi. Olihan sitä tullut taas pullotettua pitkä tovi. Kaipa se oli ihan odotettavissa, vauvayliannostus... Välillä se iskee, jopa itsellenikin yllätyksenä, se epäreiluuden tunne ja paha mieli, vaikka ehdottomasti ajattelen olevani todella onnekas ja jokaisesta päivästäni kiitollinen. Olen jo nyt saanut niin paljon. Menossa dpo 4.
 
Viimeksi muokattu:
Siis en minäkään itse siihen sijaissynnyttäjäksi pystyisi. tiedän sen jo nyt ja en edes kelpaisi siihen. :( laitoin sen artikelin facebookis vaan ja kaveri hyppäs silmille. sanoin vaan hänellekin ettei siihen ketä tahansa oteta edes ja se et sillä keinoin joku saisi sen oman lapsen. Ja se että siinä kumminkin lapsi saa hyvän kodin jossa on jo valmiiks vanhemmat odottamassa pienoista :) Työkaverilla vaan tilanne että hänen vaimolt joudutaan kohtu poistaa ja he ei omaa lasta voi saada siks ite tuosta aiheesta sillai kiinnostuin.
 
sansu, näitähän jyrkkiä mielipiteen kertojia riittää. Se on niin helppoa jos ei ole perspektiiviä tähän lapsettomuusasiaan. Tai ylipäätään kykyä asettua toisen asemaan.
Mun mielestä jokainen saa "hankkia" lapsen haluamallaan tavalla, ei kukaan ole oikeutettu sanomaan, mikä on oikea ja mikä väärä tapa. Mulle luonnollisin jatkumo on näiden hoitojen jälkeen adoptio :)

Susanna, toivottavasti viikkosi on alkanu jo valoisammin! :hug:
Mä en ymmärrä miten oot kyennyt tapaamaan noin paljon vauvoja viikon sisään!
Ja nuo huutoitkut, tiedän niin tunteen :ashamed: Niin monesti on täälläkin esimerkiksi imuroidessa vaan lähteny jalat alta, sen yhtäkkisen ahdistusitkukohtauksen hyökyessä niskaan :'( Tsemppiä tuleviin ristiäisiin!

Kiitos kaikille piinis-tsempeistä! Testin kävin tänään ostamassa, jos keskiviikkoaamuna sitten..hirvittää!
 
YRITTÄJÄT

Manuliina.... *31v....... *1........ *1.IVF/2.PAS, huhtikuu 2013?
grosjean......*31v....... *1.........*2.IVF syksy 2013?
Helge...........*31.........*1.........* 2.IVF, ?
Helistin_83.....*29v.......*1.........* 1. IVF ?, toiv. alkukesästä??
hannuliini.......*24...... *1......... *eka tutkimuskäynti 20.2
SusannaO.......*29.......*2..........* luomukierto maaliskuu
Maikki1985.....*27.......*1..........*TS SG helmikuussa?
LaaL.......... * 31....... *1..........* OI helmikuu
Wiira............25......*1........2 IUI 3/13
Burana........ ?........*4........
Sera2010.... *29....... *2........*1.IVF 3.PAS 26.3
Sansu86.... *27........ *1........ *Suunnittelukäynti huhtikuu
83_yrittäjä
Sofianna......*36.......*1.........*2.IV F

PIINAILIJAT:

:heart: PLUSSANNEET!! :heart:
 
Ja taas mennään pas:n torstaina! Jänskättää...

SusannaO: :hug: Jaksuja, toivottavasti oot jo paremmalla mielellä!

wiiralle tsemppiä loppupiinailuun!! Voisit alottaa ton plussanneet- listan, ni me muut voitais tulla perässä sitte! ;) Tehään me jouluvauvoja sitte koko porukka, jos muut ei niitä halua! ;)
 
Wiira

Mikäs tilanne siellä?

Sera 2010

Onnea PASiin!!!

Ja kiitos kaikille tsempeistä, otin neuvosta vaarin ja ovis testit on. Nurkkaan heitetty ja pupuiltu ihan siitä omasta ilosta!
Tosin täällä kierto taitaa venyä pitkäksi tai sit ovis jää tulematta, meinaa limoista ei tietoakaan ja aamulla ekaa kertaa mittasin lämpöä ja alhaalla oli. Niin ja oikeasti en oo yhtään stressannut koko raskaushommia, tiedän et tehdään me mitä vaan niin vauvaa ei meille tule, se vaan on niin selvä juttu. Typerää olla tätä mieltä, aina on toivoa, mut kai jotain ois tapahtunut jo.
No täältäkun palataan etelään, alkaa moottoripyöräkelit kolkuttaa jo niin kovaa et unohtuu viimeisetkin raskausjutut.. Kai..
Mut tää on mukavaa kun peitto heiluu omasta halusta. Mieskin on helpottunut, on tää yli 1,5v ollut lähes pelkkää oviksen hyödyntämistä ilman suurempia haluja.

Kovasti tsemppiä kaikille ja plussa tuulia vihdoin!!

Niin ja joku kysy seuraavasta tyks kertaa, ei oo varattu, elokuuhun saan varata seuraavan hoitoajan, sillon alotetaan lääkehoidot.. Ajoissa meinasin varata valmiiksi ajan, et heti elokuun alussa pääsen aloittamaan.
 
Kiitos tsempeistä! Hiljalleen ollut parempi mieli vaikka jostain syystä yöunet ovat huonontuneet ihan mahdottomasti.. Pyörin ja hyörin... Väsyttävää. Mutta nyt voitais kyllä me saada ne ihanaakin ihanimmat jouluvauvat :)

sansu, toi on todella ikävää, että joku hyppää silmille tuommoisessa asiassa. Kyllähän niitä jyrkkiä mielipiteitä siihenkin asiaan varmaan mahtuu. Muistelin just, että joku aika sitten oli mediassa puhetta, että sijaisynnyttämisen uudelleen laillistamista harkittaisiin. Mutta kaipa se on tarpeeksi painavista syistä silloin aikoinaan muutettu, etteivät ihan helpolla lähde takaisin päin...

Wiira, en minäkään ymmärrä ;) Jotenkin niihin vain ajautuu ja tietää, että jossain vaiheessa ne kyläilyt on vaan hoidettava. Ja mun lähipiiri sikiää sellaista vauhtia, että huh. Toisaalta helpompi kerralla jos on sellainen olo, että kestää kuin että koko ajan olisi joku vauva nenän edessä. Mutta onhan se niin, että on sellaisia aikoja, jolloin en vain pystyisi vauvavierailuihin. Niin se aaltoilee... Ne ristiäiset hirvittää kyllä aika paljon. Jotenkin olen kokenut tän ystävän raskaudet aika vaikeina itselle kun toinen raskautuu sormia napsauttamalla ja "puolivahingossa", eikä siten tietenkään pysty ymmärtämään millaista lapsen saaminen yleensä minun näkökulmastani on. Kuiluhan siinä välissä on. Toivottavasti on kesällä sitten hyvät fiilikset, että voisi pitää kummilasta sylissä ja tuntea pääosin iloa, eikä nieleskellä vain katkeria kyyneleitä.

Seralle onnenpotkut PAS-kiertoon!

Wiira, burana, mikä tilanne teillä??

maikki, kiva kuulla että siellä on löydetty rakastelun ilo jälleen! ;) Se on aika puhdistavaa. Virkistääkin kummasti.
 
Wiira pahoittelut negasta ja vuodosta!
Seralle tsemppiä piinapäiviin!
Omaa tosiaan eilen olin verikokeilla ja tulos oli erittäin positiivinen!! :) ? hcg-arvo oli 1060... Semmosta tänne! Nyt vaan toivotan et kaikki menee hyvin!!
Hyvää pääsisäistä kaikille! Plussa tuulia!!!
 
Wiira, olen todella pahoillani negasta :( Ei ole reilua... Kovasti voimia ja voimia sinne seuraavallekin kierrokselle. Ei voi muuta kuin toivoa sydämen pohjasta, että se tuottaisi vihdoin tulosta. :hug:

Burana, lämpimät onnittelut plussasta. Vau, teillä on kyllä sitten upea sisarussarja. Onnea matkaan, toivotaan että kaikki menee oikein hyvin!

Täällä kp 27/30 ja en kyllä usko tärppiin yhtään. Missään ei tunnu miltään mutta sydämessä sitäkin enemmän.

Rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille.
 
Wiiralle iso halaus, tuo on se mitä pelkään jos tyksiin taas joudun.. Nuo pettymykset toisen perään! Jaksamisia kovasti!

Burana, oih, nyt peukut pystyyn et kaikki menee hyvin!!

Susanna o
Peukut pystyssä!!

Ei meillä tuo loma ihan täysin nappiin mennyt.. Pienessä nosteessa mies ilmaisi olevansa kovin turhautunut tähän vauva hommaan, siihen paineeseen ja et hänen tarttis jaksaa muhunoida vaikkei yhtään kiinnosta tai väsyttää just silloin..
No hyvä se oli et kävi asia ilmi, päädyttiin siihen et pidetään vielä yks kuukaus taukoa, ettei tarvi ajatella tätä kaikkea ja saadaan hengähdystauko koko asialle.
Mulle tää tuottaa suuria vaikeuksia, olin todella itkuisa ja masentunut pari päivää, pelkäsin tulevia pettymyksiä ja vielä enemmän tyksin hoitoja ja pettymyksiä.. Voi luoja, miten mä ikinä selviin tästä?

Onko muuten letään käynyt tyksin psykologilla kuka oli tohon lapsettomuuteen perehtynyt? Mietin et pitäiskö meidän jo etukäteen käydä siellä puhumassa näistä peloista jne? Ois kiva kuulla et onko siitä ollut muille jotain apua? Mä alan olee kokoajan surullisempi ja masentuneempi, et kohta taidan jäädä jatkuvaksi alakuloiseksi joka ei löydä enää mitään iloa mistään.. Kaipaan niin sitä omaa vauvaa.. Huoh..
 
Moikka!

Mä huutelen nyt tällai sivummalta :) Tuli vaan mieleen maikki1985, että meillä käytiin taannoin aika samanlaisia juttuja läpi. Lähinnä tarkotan just tota miehen turhautumista siihen pakkopullaseksiin, kuulostaa hyvin tutulta. Mies sanoikin, että hänestä tuntuu siltä, että en halua niinkään häntä ku vaan sitä vauvaa. Ja sitähän se todella kyl loppuviimeks oli, vaikka yritin hänelle muuta väittää. Jos seksille varataan aika kalenterista, niin ei se kauheen romanttiselle kuulosta :D Joka paikassa sanottiin, että "älä stressaa niin sit tärppää". Missähän se stressi-katkaisin sijaitsee, että sen vois kääntää pois päältä? :)

Se vauvankaipuu oli niin kova, että parisuhde todella joutu aikamoiselle koetukselle. Kommunikointi on tosi tärkeetä. Jotkut miehet kun pitää asiat tiukasti sisällään, eikä puhu kun vasta sitten kun tilanne on jo tosi paha ja vaikee tehdä korjausliikkeitä. Se on vaan vaikeeta, kun mies ei pysty täysin ymmärtämään sitä naisen oloa, että se vauva on se mikä on pakko saada, ja että elämällä ei tunnu olevan mitään merkitystä ilman sitä. Meillä miehelle oli myös todella raskasta katsoa joka kuukausi sitä masennusaikaa kun kuukautiset alko, se eka päivä kun meni aina itkeskellessä.

No, me nyt ollaan kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että saatiin ICSI-hoidolla poika, joka on nyt 7kk. Pidän kauheesti peukkuja, että teidänkin piina päättyy pian :)
 
YRITTÄJÄT

Manuliina.... *31v....... *1........ *1.IVF/2.PAS, huhtikuu 2013?
grosjean......*31v....... *1.........*2.IVF syksy 2013?
Helge...........*31.........*1.........* 2.IVF, ?
Helistin_83.....*29v.......*1.........* 1. IVF ?, toiv. alkukesästä??
hannuliini.......*24...... *1......... *eka tutkimuskäynti 20.2
SusannaO.......*29.......*2..........* luomukierto maaliskuu
Maikki1985.....*27.......*1..........*TS SG helmikuussa?
LaaL.......... * 31....... *1..........* OI helmikuu
Wiira............25......*1........2 IUI 3/13
Sera2010.... *29....... *2........*1.IVF 3.PAS 26.3
Sansu86.... *27........ *1........ *Suunnittelukäynti huhtikuu
83_yrittäjä
Sofianna......*36.......*1.........*2.IV F

PIINAILIJAT:

PLUSSANNEET!!

Burana........ ?........*4.... LA: ?
 
Nirppanen

Kiitos kommentista! Tutulta tosiaan kuulostaa! Musta kyl vähän tuntuu et hänkin aika kovaa toivois jo omaa lasta..
Koen myös välillä et mies syyttää mua tästä tilanteesta,hokemalla et ei saa stressata, se vähetää mahdollisuuksia tulla raskaaksi.. Kun tätä tarpeeks monta kertaa kuulee omalta mieheltä niin koen jo tän tilanteen olevan mun vika, kun mä muka sresssaan vaan kokoajan.
Olen mieheltä kysynyt (jonkun riidan yhteydessä) et olenko mä kertaakaan sanon tai antanut ymmärtää et lapsettomiis ois hönen syytään, totes siihen et ei todellakaan, sitä en oo kuulemma kertaakaan tehnyt, päin vastoin..
Enkä mä usko et mies oikeasti syyttää mua tästä, mut vaikeina aikoina se välillä tuntuu siltä..
Enkä enää niin usein jalua kertoa mikä mua itkettää tai vaivaa, koska musta tuntuu etten muuta tee kuin itke ja sure vauvan perään. Ja sitten tuntui et mies ei kauaa enää jaksa pitää mua pystyssä, kun tarpeeksi itken..
On tää vähän vaikee tilanne välillä..
Mä pelkään sitäkin et jos ja kun hoidot aloitetaan, niin kauanko psyyke kestää väliin jääviä hoitoja kun ei aikaa löytynytkään, tai negatestejä toisen perään. Itse pystyn hoitoihin menemään joustavan työn ansiosta, ilman stressiä, mut sepäs sitten kun miehen täytyy käydä omat tuotokset viemässä tyksii juuri oikeaan aikaan vielä, ja välillä töissä on kauempana ja aloittaa aikaisin, niin siinähän se taas on..

Sori vuodatus,en tiedä mihin muuhun tätä voin purkaa.. Nyt vaan ajattelematta asioita liian pitkälle, päivä kerrallaan.. Kyllä se siitä iloksi muuttuu..
 
Hei kaikille, ja kiitos lohdutuksista :flower:

Buranalle mielettömästi onnea! Ihanaa kuulla jotain positiivistä täälläkin =)

Maikki, mä kannattaisin sitä ettette "stressais stressaamisesta". Niin kauan kun ette tiiä selkeää syytä lapsettomuudelle, on turha ajatella stressaamisen vaikuttavan raskautumiseen. Ja kun saatte hoidot alkuun, teillä todennäköisesti on jo tiedossa miksi et raskaudu. Meillä tämä lapsettomuuden "käsittely" on ehkä juuri sen takia helpompaa, kun siihen on syy löydetty. Tiedetään jo ettei "hommailu"päivillä ole mitään väliä, kun luomusti ei tulla koskaan raskaaksi.
Tyksissähän on se mahdollisuus pakastaa siemennestettä näitä reissutyöntekijöitä varten, onnistuiskohan se teillä myös?

Mulle voi päivittää Wiira............25......*1........3 IUI 4/13
 
onnea buranalle.... jollen jo onnitellut :)
Maikille: tsempit ja ehkä sitä tyksin psykologi voisi teitä auttaa ja saisitte puhua asiasta ihmisille jotka sitä käsittelee työkseen.


Iiiks... viikon päästä on tyksin ensi käynti... jänskättää. soitin sairaanhoitajalle yksi päivä niin sen verran sano et miehelle ei tehä mitään minusta aloitetaan. mitä sekin sitten pitää sisällään. mut miehellä on simpat ok kun ne jo tutkittiin. pari kiloa sain muuton aikana pois pelkään et ne tulee rytinällä takas niin kuin aina
 
maikki: :hug: Mä oon wiiran kanssa samaa mieltä, et ei kannata stressata stressaamisesta :) Jos stressaaminen OIKEESTI vaikuttais jotenki oleellisesti yhtään mihinkään, niin mä en olis todellakaan koskaan tullu raskaaks eikä tuo lapsi olis tänne maailmaan asti päässy! Mä oon kyllä niin paha stressaaja, koko hoitorumban ajan todellaki stressasin, ja raskauden aikana varmaa vielä enemmän!! Eli ei syytä huoleen sen suhteen, voit sanoa sen sun miehellekkin :) Miehet ei vaan ehkä osaa stressata samalla tavalla näistä asioista ku me naiset, vaikka kovasti lasta varmasti toivovat.

Siinä kanssa wiiran kanssa samoilla linjoilla, että kun hoitoihin pääset, niin saattaa helpottaa, kun ainakin yritetään kaikin mahdollisin keinoin auttaa teitä raskautumaan. Tosta selkeästä syystä jos löytyy, en tiedä sitten helpottaako... ehkä tavallaan, mutta omalla kohalla tuntuu kyllä aika musertavaltakin, että minkäänlaisia haaveitakaan ei enää oo luomuraskaudesta :ashamed: No, onneksi on toi lääketiede apuna ;)

Omaa napaa... mulla tänään surkeaakin surkeampi päivä, kaikki tuntuu menevän pieleen... enkä todellakaan jaksa uskoa, että tästä siirrosta raskautuisin, ootan jo seuraavaa kiertoa...
 

Yhteistyössä