Tyttö kohta 1v5kk, EIKÄ VIELÄ KÄVELE!

Hyvä että tämä ketju pysyy pystyssä vaikka monet ketjulaiset ovat oppineetkin jo kävelemään, ihan senkin vuoksi että kukaan ei tuntisi olevansa ainoa mamma maailmassa jonka piltti ei kävele jo 10kk iässä Jaksuja kaikille näiden asioiden kanssa painiville :flower:

Teillä samma här poika on lähtenyt liikkumaan hyvinkin samaan tahtiin kuin meillä kakkosneiti (joka alkoi kävellä tuetta tasan 1v6kk päivänä, sitä ennen käveli kuukauden yhdestä sormesta kiinni pitämällä ), pystyyn neiti alkoi nousemaan tuetta vasta 1v7kk iässä. Meillä noustiin toispolvi seisonnan kautta pystyyn tukea vasten, mutta meille fyssari sanoi että täytyisi nousta ja laskeutua kyykyn kautta että ei kait niihinkään asioihin ole yhtä totuutta. Luulatvasti teillä laskeutuminen on tömähtävää juuri jalkojen lihasten vuoksi, ei ole voimaa tehdä laskeutumista sulavasti, meilläkin laskeutuminen sulavoitui lihasten vahvistuessa ja ajan kuluessa.

Vaikka samma här:ille fyssari sanoikin että kävelyttämisestä ei ole apua niin olen henk. koht toista mieltä, siinähän kävellessä ne jalkalihakset vahvistuu, kävelyttäkää erilaisissa maastoissa, metsässä, mäessä, rappusissa (!). Ja kannattaa kävelyttää paljainkin jaloin (kohta niin voi tehdä ulkonakin, toivottavasti). Meillä neurologi sanoi että hyppykiikku olisi myös hyvä jalkalihasten vahvistaja. Meillä kakkonen tykkäsi onneksi kovasti kävelyttämisestä (ykkönen ei, mutta lähtikin kävelemään 1v1kk iässä ). Kävelyttämällä mun mielstä vahvistuu myös lapsen halu kävellä, kun huomaa miten kivaa kävely on, tavoittelemisen arvoista. Mutta kyllä lapset varmasti kävelyttämättä ja "treenaamattakin" oppii kävelemään (eihän kaikki tosiaan edes suostu kävelyttämiseen).

Uskon kyllä että Samma här ja Kevytmelankolia teilläkin lähdetään kävelemään ennemmin tai myöhemmin. Odottaminen on vain tosi vaikeaa :hug: Itsestä silloin kun kakkosen kävelyä odottelin tuntui että voi kun joku sanoisi että lapsi alkaa kävelemään xx iässä. Olisi se ikä ollut mitä tahansa, sitä olisi ollut helppo odottaa, pahinta oli jotenkin se epätietoisuus että miten kauan tässä oikein menee, ja oppiiko se ylipäänsä kävelemään. Suurin osa kyllä varmasti oppii, joten siltä osin voisi varmaan rentoutua jos vain pystyy!

 

Mites täällä edistytään? Nyt kun on taas kehitystä tullut, tuli mieleeni tämä ketju. Tyttö oppi nousemaan seisomaan ilman tukea viime viikolla ja seuraavana päivänä kävelemään. Voi sitä onnen päivää sekä äidillä että tyttärellä!!!Tyttó oli siis 1v7kk kun lähti liikkeelle. Nyt viikon treenin jälkeen kävely sujuu jo aika hienosti. Toki horjuvaa on meno, mutta kuitenkin kävelee jo 15 askelta sujuvasti. Itsekin on riemuissaan ja esittelee taitoa kaikille. Että toivoa on, vaikka ikää olisi jo lähes 2 vuotta!

 

Onnea Maisan tytölle :flower: =) :flower: Olisi kiva kuulla miten muilla menee!

Meillähän tyttö lähti kävelemään tasan 1v6kk iässä :heart: (kruisaili heti pitkiä matkoja) ja nousi tuetta seisomaan kolmisen viikkoa sen jälkeen.

 

Meillä kävely onnistui hyvin suht samoja aikoja kuin teillä MINNAMAMMA. Jokos teillä juostaan? Meillä ei nyt mitenkään täydellisesti, mutta sellasta "tönkköjuoksua" kyllä, saa aina pelätä millo neiti kaatuu kun näyttää ettei juostessa vielä oikein hallitse jalkojaan
Neiti kävelee pitkiäkin matkoja tuolla ulkona ja rattaisiin saa laittaa välillä tappelun kera :headwall:

 

Juu, kyllä meillä Kisu juostaan kauheaa vauhtia karkuun kun äiti huutelee että "tänne päin, tule tänne äidin ja siskon mukaan..." B) Meillä myös kävellään pitkiä matkoja mielellään,kärrytkään eivät onneksi aiheuta huutokonserttia, mutta jos sisko on seisomalaudalla niin sitten kyllä potkii siskoa pois ja pahimmassa tapauksessa kitisee kun sisko on hänen reviirillään

Käveleekö Maisan tyttö jo pääasiallisesti, vai liikkuuko vielä kontaten myös? Ihanaa kun maija myöhäisetkin pikkuhiljaa pönkkää pystyasentoon! :flower:

 

Kiva kuulla, että taaperot kävelee Ei meillä todellakaan vaan kävellä, vaan pääasiassa kontataan. ´Taito´ on nyt ollut reilun viikon hallussa ja oli monta päivää välissä, että neiti ei ollenkaan halunnut kävellä. Huomasin kyllä, että treenaili kun en katsonut. Eilen taas innostus jatkui ja tyttö käveli ulkona linnun perässä jo tosi pitkän matkan. Mutta yritti sit taas kontata, kun pääsee lujempaa. Että hidasta sorttia tämä meidän neiti, mut edistyy kuitenkin. :wave:

 

Voi olla että kaikki muut pienet taaperot jo kävelee, mutta jatkan ketjua meidän pojasta 1v3kk.
Aktiivisesti lähti konttaamaan vasta 12kk iässä, sitä ennen tykkäsi ryömiä 7kk ikäisestä asti--ja kovaa ryömikin! Nyt kävelee tukea pitkin ja taaperokärryn kanssa, käsistä pidettäessä, parhaimpina hetkinä pari askelta jopa vain yhdestä kädestä pidettäessä.
Muttamutta....missähän se omatoiminen kävely viipyy. Pikkumies on aikamoinen letkukinttu ja notkupolvi, ja yleensä esim. käsistä kävelyttäminen ei vaan "huvita" vaan notkistaa polvet ja istuu pepulleen. Tuntuu että motivaatio kävelyyn on aivan hukassa.
Lastenlääkärissä käytiin iho-ongelman takia ja juteltiin myös kävelystä, ei kuulemä vielä huolta...mutta milloin pitäisi sitten OIKEASTI huolestua? Fysioterapiaan on aika ensi viikolla, saa nähdä mitä siellä sanotaan vai sanotaanko mitään. Useimmiten kommentti terkkarilla ja tutuilla ja vähän tuntemattomillakin on ollut "kyllä se siitä".
Ja tosiasia on, että poikaahan tilanne ei vaivaa yhtään, mutta äitiä vaivaa ja huolestuttaa. Jopa siinä määrin että en mielelläni enää lähde kylästelemään ja leikkipuistoon pojan kanssa, vain selittelyiltä ja kyselyiltä välttyäkseni. Onneksi isä jaksaa käydä vielä niissäkin.

 

En tiedä Joelle luitko ketjua taakseppäin, mutta ihan samoja epätoivon fiiliksiä meillä kaikilla on ollut kun lähemmäs puolitoistavuotias ei kävele, sitten ne kyselyt ja kommentit vasta ottavatkin päähän. Jos yhtään lohduttaa niin uskon kyllä että teilläkin poitsu tulee lähtemään kävelemään, mutta se voi tosiaan tapahtua vasta esim. 3kk kuluttua :heart:

Meillä kanssa nuorermpi tyttö käveli kärryjen kanssa, tuen kanssa ja käsistä taluttamalla 1v3kk iässä, käveli myös sellaista 5-10kin askeleen matkoja vanhempien välissä. 1v5kk iästä lähtien käveli yhden sormen varassa ja kuukautta myöhemmin sitten vihdoin ja viimein ihan itsekseen.

Teillä on asiat varmasti hyvässä hoidossa kun nyt jo fyssarilla pääsette käymään, häneltä varmaan saa hyviä vinkkejä. Itse luulen että siitä oli hyötyä kun kävelytin kakkosta tosi paljon. Kävelytin portaita ja ulkona, kävelytettäessä oli jaloissa vaihdellen paljaat varpaat-sukat-sisäkengät. Meille yksityinen neurologi myös sanoi että hyppykiikku olisi hyvä, se vahvistaa jalkojenlihaksia, meillä neidillä taisi olla juuri jalkojen lihakset heikot siinä vaiheessa kun kaikki muut lähtivät kävelemään (meidän kakkonen sairasteli pienenä ihan tolkuttomasti, flunssaa, astmaa, allergiaa, tosi rajun vatsataudin 1v4kk iässä).

Jokatapauksessa voimia sinulle :hug: Yritä vain jaksaa odottaa, ja jos pystyt olemaan miettimättä asiaa päivittäin niin aina vain parempi. Lähde vain rohkeasti liikkeelle, kavereilla ainakin voi vierailla, kyllä kavereiden luulisi ymmärtävän ja olevan tarpeeksi empaattisia. Ja oikeastaan se että 1v3kk ei vielä kävele ei vielä ole niin harvinaista edes :heart: Kävelemättömyys on neuvolankin mielestä normaalia sinne 18kk asti, sen jälkeen laitetaan vissiin tarkempaan syyniin (= ainakin fyssarille). Kun olen tätä kävelyasiaan googlannut ja puhunut tuttujen kanssa on tullut ilmi että loppujen lopuksi miltei jokaisen joku tutun tutun lapsi on lähtenyt vasta 1v7kk-1v9kk iässä kävelemään, ja kyse on siis ollut ihan normi lapsesta. Että ei sekään ole ennenkuulumatonta ettei 18kk iässäkään vielä kävellä.

Jokatapauksessa toivon että teillä poitsu lähtee pian kävelemään, jos ei muuten niin äipän hermoja säästääkseen!

 

joelle72, meillä on ihan samanlainen tilanne: tyttö on 1 v 3 kk ja kävelee vain taaperokärryn kanssa sekä käsistä talutettaessa. Vähän aikaa sitten ei ollut edes kovin innostunut talutuksesta vaan heittäytyi polvilleen. Nyt alkaa kävely jo jonkin verran kiinnostaa. Fyssari ei ollut huolissaan - sanoi että puolitoistavuotiaaksi voi ihan rauhassa odotella. Jos ei sittenkään ole lähtenyt kävelemään tuetta, niin sitten on ehkä tarpeen vähän jumppailla. Meillä tyttö on ollut verkkainen kaikkien motoristen taitojen suhteen, joten samalla kaavalla edetään kävelyssäkin. Enkä enää murehdi asiaa niin paljon kuin aikaisemmin. Tuskinpa teilläkään on aihetta huoleen, pikkumiestä ei vaan vielä kiinnosta tuo kävely tarpeeksi. On sellainen oman tiensä kulkija kuten meidänkin tyttönen. =)

 

Joelle rohkeasti vaan puistoihin ym. paikkoihin! Siellä saattaa olla motivoivampia juttuja kuin tutuissa ympyröissä mikä auttaa kävelemään oppimista, kun on pakko päästä jonnekin kivaan paikkaan. Meillä oli kans myöhäinen kävelemään lähtö. Tyttö oli 1v7kk kun aloitti ilman tukea. Nyt on treeniä takana kuukausi ja mennään jo ihan vauhdilla. Tosin edelleen motoriikka on horjuvaa, mut kävelee jo aina eikä konttaa. Ulkona kävely sujuu myös jo hienosti ja tänään totesin, että rauhalliset kaupassa käynnit on historiaa, kun piti etsiä tytölle vaatetta kylmään juhannukseen ja likka karkaili vaatekaupassa juosten
Mekin käytiin lastenlääkärillä, tosin tyttö oli juuri silloin oppinut kävelemään. Tutki ja sanoi, ettei ole syytä huoleen, vaan treenausta vaan nyt. Tosin puheesta olihuolissaan, kun ei oikein sanoja tule vieläkään, vaikka ikää jo lähes 1v8kk. Puheterapeutillakin käytiin, mutta käski odotella 2-vuotiaaksi. Meillä siis kaikessa hitaampi kehitys, mutta teilläkin Joelle on varmasti jotain muita erityistaitoja, mitä muut sen ikäiset ei osaa. Voimia!

 

Hei! Ei meilläkään vielä kävellä, ikää 1v 5,5 kk. Heinäkuun alulla tulee siis sen maagisen 1,5 v. Itse päätin lopettaa stressaamisen ja odotella rauhassa. Välillä toki hankalaa kun kaikki tuttavat ja naapurit ja sukulaiset ja kaverit vuorotellen ihmettelevät. Ja lohduttavat että kyllä se siitä, että varmaan kohta lähtee. Tietyt ihmiset ovat hokeneet jo 3-4 kk että "kyllä se justiinsa lähtee käveleen" Nyt on tapahtunut jo paljon edistystä, kävelyttämisestä pitää edelleen, nyt jo helposti kävelee yhden sormen varassa. Tasapainon kanssa on meillä hankaluutta, ei tahdo uskaltaa päästää irti sormesta, koska pelkää heti kaatuvansa. Saattaa ottaa ihan yllättäen 5-10 askelta. Ulkona toistaiseksi hankalampaa kuin sisällä.

Meillä on todennäköisesti kävelyyn vaikuttanut puolen vuoden korvakierre. Viime viikolla laitettiin putket, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon edistystä.

Itse ehkä suosittelisin kannustamaan lasta kiipeilyyn ja tasapainoiluun, sitä kautta myös muu motoriikka kehittyy ja motivaatio kasvaa. Meillä peili on ollut hyvä apu, poika menee innoissaan omaa kuvaansa kohti, eikä edes hoksaa kävelevänsä. Kannattaa kävelyttää lasta erilaisissa maastoissa ja paljain jaloin, sukilla sekä kengillä. Toispolviseisontaa kannattaa harrastaa, sitä fysioterapeutti meille suositteli.

Itsellä oli melko epätoivoinen olo vielä muutama viikko sitten, mutta nyt alkaa vähitellen jo helpottaa ja uskon jo itsekin, että poika vielä joskus kävelee. Kaikille ihmettelijöille ei auta kuin kertoa se itsestäänselvyys, että "lapset ovat yksilöitä". Turhapa tuota on alkaa puolustella tai selitellä, vaikka kyllähän se olisi helpompaa ymmärtää, jos olisi jokin selvä selitys kaikille asioille.

Ja siis Joellelle vielä, ei todellakaan tarvitse aivan vielä huolestua. Varmaan tuo 1,5 v on sellainen ikä, jossa neuvolasta yleensä puututaan, eikä silloinkaan vielä huolestuta. Kokonaiskehitys on toki tärkeintä.

 

Hei kaikille,
olen lukenut koko ketjun pariinkin kertaan ennenkuin itse kirjauduin. Tämä ketju on lohduttanut ja rohkaissut, kiitos siitä! Meillä oli fysioterapiakäynti toissapäivänä ja jumppari ei löytänyt pojasta mitään "vikaa", saatiin jumppaohjeita keskivartalon lihasten harjoittamiseen ja tasapainoharjoituksia. Tehdään niitä siinä tahdissa kun poikaa kiinnostaa. Omasta mielesta poika on tuntunut aina hieman "lötköltä" mutta jumpparin mielestä lihasjänteys oli ihan ok. Lisäksi sain (minulle ihan uutta) tietoa hermoston kehittymisestä, ihan hermosolutasolla pitää saavuttaa tietty kypsyysaste ennenkuin kävelyä voi odottaa alkavaksi.
Istuma-asento oli meillä se,mitä pitäisi alkaa korjailemaan. Poika tykkää istua pepullaan niin että molemmat jalat ovat molemmin puolin symmetrisesti ns. sammakkoasennossa. Kuulema mikä tahansa muu istuma-asento olisi parempi, muuten voi sitten seisoma-asennossa polvet lenkottaa sisäänpäin.
Mitään aikarajoja jumppari ei myöskään meille ennustanut, sanoi vain että poika lähtee kävelemään "sulan maan aikana". Sehän saattaa olla vaikka kuinka kaukana jos on lämmin alkutalvi

 

HEips!

Meillä on verrattain myöhään liikkeelle lähtenyt lapsi. Tällä nyt tarkotan sitä, että meidän tyttö (nyt kirjoittaessa 1v vajaa 2kk) lähti yleensäkkin liikkeelle vasta 9kk iässä (viikkoa vajaa jos tarkkoja ollaan). Syitä joita olemme lastenlääkärillä keskustelleet mahdollisesta myöhään liikkeelle lähdöstä (olimme lastenlääkärillä kyllä tuosta aukile hommasta et tarkkailtiin et ei mee liian aikasteen kiinni ko oli pieni aukile)
eli ne syyt siittä myöhäsestä liikkelle lähdöstä: Äidin alakulo ja väsymys kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuen, Korvatulehdus piilevänä (me saatiin antibiootti kuuri oireettomaan korvatulehdukseen 8kk 2vko ikäisenä joka ilmeni vaa ko mä nyt halusin välttämättä mennä sinnne näyttään niit korvia...) tossa 8kk iän paikkeillä mie myös alotin kilpirauhaslääkityksen.
motivaatio (osas tosi hyvin kontata ko liikkeelle lähti!!!), siis monia syitä.

Ja nyt meillä 1v2kk ei oo mitään merkkiäkään et neiti ois myöhemmin liikkeelle lähteny kuin useimmat ikätoverinsa. ei todellakaan menny kuukauttakaan ko tuo lähti konttaamisen alotettuaan nii tukia pitkin hiippaileen, nytten kovasti harjoittelee kävelyä ilman tukea, nousee jo seisomaan ja ottaa pari askelta ilman tukea, sit laskeutuu ja alkaa konttaan. tota kaatumista neiti harjoitteli tosi kauan! siis ihan sitä kaatumista, muksahteli millon missäki, onkohan sekin joku 'vaihe'?
Olihan mulla sillon kauhee huoli ko kaikki kyseli et joko se liikkuu....
sitte tosta istumisesta, meidän neiti alko hiljattain vasta istumaan tolleen sammakkoasennossa, ja alko silloin harjoitteleen tota tuetta kävelyä, aikaisemmin istui jalat suorana ja oli kovin hutera, tosin nyt ko kattelen sen istuma asentoo nii istuu jalat ristissä
Nii sitte, korvatulehdus muuten vaikeuttaa tasapainoaistia, et se saattaa myös olla oireettomana, eli jos on ollut kunnon räkätautia nii ei se turhaa ole käydä näyttään niitä korvia tk:ssa tai muualla lääkärillä

Mutta tosiaan, eipä ole viellä kukaan terve lapsi jättänyt kävelemään lähtemistä =)

ps: toivottavasti joku ottaa tolkkua mun jutusta ko o tää laps kainalossa nii ajatus poukkoilee

 

Meillä kävellään nyt, ikää pari pv vajaa 1,5 v. Lähtihän se viimein vaikka äitiä jo hieman alkoi epäilyttää

Tuosta istumisesta piti tulla kertomaan. Eli meillä myös tämä sammakkoasento olisi mieluinen, mutta siis todella huono. Fyssari käski sanomaan lapselle, että "istu oikein, jalat eteen". Itse hieman epäilevästi suhtauduin tuohon, että ymmärtäisikö poika istua. No, tänään koetin muutamaan kertaan, ja heti korjasi asentonsa. Olin hieman ihmeissäni ja häpeissäni etten ollut hoksannut mitä kaikkea tuo jo ymmärtää :headwall:

Meillä on ensi viikolla korvapolilla kontrolli, jossa aion kysäistä korvalääkärin mielipidettä tähän kävelyn oppimiseen ja korvatulehduksiin. Itse epäilen todella vahvasti nyt jälkeenpäin, että kyse oli korvista. Poika aloitti siis samalla viikolla kun korvat putkitettiin niin myös kävelemään lyhyitä matkoja. Nyt menee jo kovaa vauhtia sisällä ja myös ulkona on uskaltautunut harjoittelemaan. Eilen näin ensimmäisen kerran, että nousi ilman tukea pystyyn!

Tarkoituksena nyt siis taas kerran lohduttaa kaikkia, että kyllä se kävely sieltä aikanaan löytyy. Itsestä tuntuu tällä hetkellä, että äkkiä se sitten tuli kun oli tullakseen. Konttausta pojalla takana siis lähes puolet elämästään, 9,5 kk iässä oppi konttaamaan ja nyt siis 18 kk

Poika ei siis vielä harrasta kävelyä koko ajan, vaan siirtyy joitakin matkoja myös konttaamalla tai polvikävelyllä. Ehkä jopa fifty-fifty, koska ulkona konttailee enimmäkseen.

Olen ikionnellinen siitä, että enää ei tarvitse vastailla kysymyksiin ja ihmettelyihin. Ja toisaalta vielä onnellisempi siitä, että poika itse on selvästi erittäin ylpeä uudesta taidostaan kun hymy naamalla kävelee äitiä ja isiä kohti =)

 

Onnea samma här ihana katsella pienen ihmisen riemua kun osaa niin hienon jutun kuin kävely. Varmasti korvatulehdus vaikutti teilläkin!

Mites muilla hitaasti liikkeelle lähteneillä puhe Kisu, Maisa? Vieläkö olette kuulolla? Meidän kakkosella on edelleen niin että tulee vain yksittäisiä sanoja (syytän tästäkin meidän korva- ja sairastelukierrettä ), sanoja on kyllä tasaisesti tullut kokoajan lisää ja sanoo entisiä paremmin, mutta hidasta on tämäkin. En ole (vielä ) huolissani, kyllä se puhekkin sieltä varmaan tulee, kun tavupuhetta on paljon ja kaiken ymmärtää. Ihana oli kun tyttö sanoi eilen moneen kertaan kunnolla tissi (meillä imetään vielä tissiä ) eikä titti niin kuin yleensä :heart:

Niin ja ikäähän oli noin viikon kuluttua 1v10kk

 

Kuulolla ollaan edelleen =) On niin mukava lukea toistenkin kokemuksista. Minnamammmapuheesta kyselit ja kappas, se onkin ollut huolen aiheena siitä lähtien kun neiti lähti vajaa 2 kuukautta sitten kävelemään. Meillä ei edes kunnollisia sanoja tule kuin ehkä 3kpl. Muuten sanat on sellaisia, mitkä minä ymmärrän ja lapsi saa kerrottua asiansa niillä aika hyvin. Lauseista siis ei puhettakaan tai siis edes kunnollisista sanoista. Yrittää kyllä toistella perässä sanoja ja onnistuukin jollain lailla, mutta ei ne ihan oikein mene.
Kai tämäkin on yhteyksissq hitaaseen motoriseen kehitykseen, mikä siis meidän tytöllä selvästi on. Lääkäri sanoi, että 2-vuotiaana mennään käymään puheterapeutilla jos sitä ennen ei puhe edisty. Luulen kyllä että nyt treenataan vaan kävelyä ja ehkä sitten tulevassa hoitopaikassa puhekin kehittyy. Toivon ainakin niin.

 

Hitsi että jotkut aamut osaa olla uuvuttavia
Meidän poikanen on nyt 1v4kk. Yöt menee pääosin rauhallisesti, mutta toisinaan herää huutelemaan ja vaatii rauhoittelua, viime aamuyönä kaksi kertaa. Hampaita tekemässä, ehkäpä. Aamupuuron kanssa oli läträämistä ja hetkeäkään ei olisi halunnut itsekseen viihtyä.

Kävely ei itsenäisesti vielä onnistu. Nyt mennään yhdellä kädellä taluttaen muttei mitenkään vakaasti. Jos oikein onnistun kiinnittämään huomion johonkin mielenkiintoiseen niin jää itsekseen muutamaksi sekunniksi seisomaan tuetta, pari horjuvaa askelta ottaa kunnes syöksyy syliin.

Olen lueskellut ketjua ja miettinyt tuota mitä nevian sanoi tuosta äidin alakulosta ja myöhäisestä liikkeellelähdöstä: itsellä ei koskaan mitään masennusta diagnosoitu mutta vauvavuosi kaikkineen ei ollut minulle maailman onnellisinta aikaa vaan aika väsyttävä jakso. Jos minun ja lapsen vuorovaikutus on sitten jotenkin häiriintynyt ja vaikeuttaa nyt kävelemään lähtöä? Hyvänä päivänä jaksan viitata tälle ajatukselle kintaalla mutta en nyt.

Korvia ei meidän pojalta ole katsottu kuin 3kk neuvolassa, ties mitä niissä luuraa. Yhden nuhakuumeen on sairastanut, muuten ollaan lenssuilta säästytty.

Puheen kehitystä myös kuulostellaan. Ätä, isi, pissa ja potta on sanat jotka onnistuu. Itsekseen kun leikkii niin on alkanut kokeilla uusia "kurkkuärrältä" kuulostavia pörinöitä, kuulosti ihan kun sanoisi joskus "purkka"

Mitähän sairauksia ne sitten on jos lapsi ei tosiaan opi kävelemään? En tarkoita nyt että meidän pojalla niitä olisi mutta kiinnostaisi tietää. Kehitysvammoja, rakennepoikkeamia?

 

Eikä vielä kävele, paitsi tuen kanssa. toisaalta ei ole mikään kiire koska sillä on nyt jo sellanen meno päällä, että huh huh

 

Sinii, tuossa 1 v 1 kk iässä on vielä melko tavallista, ettei lapsi kävele. 1 v 3 kk on usein ikä, jolloin nämä ns. normaalitapauksetkin viimeistään lähtevät liikkeelle. Meillä siis lähdettiin nyt 1,5-vuotiaana. Nyt kävelee jo suurimman osan matkoista myös ulkona, ja onpa välillä kiire pysyä perässä. Nousee myös jatkuvasti itse ylös ilman tukea.

Puhumisesta oli puhetta. Meillä ei pojalta tule vielä oikein mitään sanoja, itsekseen kyllä pulisee ja pölisee paljonkin. Äiti on oikeastaan ainut tunnistettavissa oleva sana. En jaksa siitä olla vielä hirvittävän huolissani, varmaan alkaa aikanaan puhua. Mulle on asiantuntijat sanoneet, että jos ei ennen 3 v ikää tule pyrähdystä sanojen oppimisessa, niin sitten aletaan asiaa tutkia. Meillä kuitenkin ymmärtää lähes kaiken mitä puhutaan, käskyt ja kiellot ja pyynnöt jne. Ymmärtäminen on tässä iässä vielä se tärkein juttu, jos siinä on jotain häikkää niin sitten ehkä olisin huolissani.

 

Enpä ole ennen kuullutkaan, että äidin alakulo myöhästyttää lapsen liikkeelle lähtöä En usko siinä olevan mitään perää, lapset ovat yksilöitä. Meidän suvussa on monet lapset lähteneet myöhään liikkeelle, puhuneet ovat aikaisin.
Esikoinen lähti meillä konttaamaan vasta 9½kk iässä, ei juurikaan ryöminyt, oppi ilman tukea kävelemään 1v5kk, eka sana oli 7kk iässä, vuoden iässä oli 10 sanaa, 1½ v puhui pieniä lauseita, kaksi vuotiaana täysin. Esikoine tykkäsi kirjoista, joita luettiin jo varhain, 3v kuunteli paksuja kirjoja, joissa ei juurikaan kuvia.

Kuopus alkoi ryömiä 6kk iässä, konttaamaan oppi vuoden iässä sen jälkeen, oli peppukiitäjä
=) Kävelemään lähti 1½v. Käveli kyllä pitkään sormesta kiinni pitäen esim. portaat jne.Eka sana 8kk iässä, nyt useita sanoja, ymmärtää kaiken täysin, leikkii isoveljensä 4v kanssa, rakentelee legoilla, tekee korkeita torneja, ajaa autoilla, potkuautolla jne jo 1v.kirjat alkaneet kiinostaa vasta nyt.

Lapset ovat erilaisia.Itse olen ollut tyytyväinen, ettei lapseni ole kävelleet alle 1v, kun silloin ei ole vielä järkeä päässä.

 

Taaperomme 1v 4kk keksi sitten yhtäkkiä nousta seisomaan, ihan itse lattialta ponnistaa itsensä seisomaan ilman tukea. Kerran harjoitteli, toisella kertaa onnistui! Äiskä oli onnesta ymmyrkäisenä ja poikakin näytti itseensä tyytyväiseltä Muutama askelkin siinä tuli otettua jos oli kiinnostava kohde näköpiirissä.

Mutta jo parin päivän jälkeen into seisoskeluun lopahti. Oliskohan osasyynä yli-innokkaat vanhemmat jotka jatkuvasti kehoitteli ja maanitteli nousemaan seisomaan. Suoraan sanottuna poika näytti kyllästyvän kokonaan

Eilen juuri näin samanikäisen lapsen (tai tarkemmin sanottuna 2vkoa nuoremman) kuin oma poika. Tämä veijari käveli kuin olisi sitä ikänsä tehnyt ja puhuikin tosi selvin sanoin.

Syvä huokaus....kyllä on odottavan aika pitkä!

 

Meidän tytön kanssa aloitetiin fysioterapia 10 kk, kun ei ryöminyt muuta kuin ympäri. Pienin nytkähdyksin ollaan menty eteenpäin. Vuoden ikäisenä alkoi ryömimään eteenpäin ja 1v 3kk konttamaan. Nyt otti ensi askeleet viimeviikolla ja kävelikin jo itse. Alkoi ensin kävelemään uimaltaassa ja sitten lattialla. Ei kyllä ole kovin innokas kävelemään itse vaan enemmän kävelee tukea vasten ja seisoo tuetta. Meidän diagnooosi on ylijäykkyys. Eli ylijäykällä lapsella keskivartalon kiertoliikkeet puuttuvat ja niitä pitää harjoitella ja lisäki usein jalkalihakset ovat jäykät. Meillä fysioterapia on auttanut kyllä kovasti ja olemme tykänneet käydä siellä.