no kehun toki aina taitavaksi ja fiksuksi kun on jotain saanut aikaan mutta tämä oli ulkonäköön ja siihen liittyvän itsetuntoon keskittyvä kysymys koska se tuntuu olevan tytöille ja naisille se suurin tai toiseksi suurin itsetunnon mittari nuoruus ja aikuisiällä
Mitä itsetuntoon tulee, niin mun mielestä sitä pohtiessa ei voi keskittyä yksin ulkonäköön, koska vaikka se onkin tytöillä ja naisilla iso juttu, siihen liittyy paljon muutakin.
Mun äiti on joskus sanonut, että on aina tuntenut itsensä rumaksi, ja lapsena ja nuorena käsitin hänen kommenteistaan, että hän pitää minuakin rumana, vaikka möyhemmin olen tajunnut, ettei hän koskaan sitä tarkoittanut. Ihan yleisestikin ulkonäköön liittyviä asioita vähäteltiin ja mulle naureskeltiin, jos halusin vaikka nättejä vaatteita tai halusin laittaa hiuksia. Sain kyllä aina kuulla olevani fiksu, älykäs ja taitava, mutta uskoin, että muuta kehumisen arvoista mussa ei sitten ollutkaan.
Eräässä toisessa perheessä taas tyttöjen ulkonäöstä tehtiin hyvin tärkeä asia, lasten äiti naureskeli aina itseänsä "tyhmänä blondina" ja tyttöjenkin älyä ja muita ominaisuuksia vähäteltiin, kauniita he kyllä saivat kuulla olevansa. Vielä nykyisinkin nämä neitokaiset, jotka ovat mua 2-5 vuotta vanhempia, latailevat niistä tissityrkkykuviaan nettiin (aloittivat jo teini-iässä) ja liikkuvat ihmisten ilmoilla vain kunnon sotamaalaus päällään ja itsetunto tuntuu rakentuvan (miesten) kehuille ulkonäöstä.
Me varmaan ollaan kaksi ääripäätä näiden naisten kanssa, ja mun mielestä on tärkeää, että ihminen saa kuulla olevansa kaunis, mutta yhtä tärkeää on kehua muitakin ominaisuuksia. Itseään on helpompi arvostaa, kun tietää olevansa tärkeä ja muutakin kuin nätti naama