Uhmäikäkö vei mun ihanan lapseni?

Missä on nyt vikaa, kun aina ennen niin ihana ja ystävällinen, kiltti ja rehellinen 3 vuotias on ruvennut olemaan tosi levoton?

Varsinkin viimeiset pari päivää.
Potkii ja lyö minua, tekee tahallaan asioita joista tietää minun suuttuvan, ei tottele mitään (tätä on kyllä ollut pitemmän aikaa).
Repii kaupassa hyllystä tavaraa jos saa kävellä, jos ei saa kävellä ja istuu kärryissä, kiipeää sieltä ruokien päälle, ja talloo niitä tahallaan.
Riehuu, eikä osaa millään rauhoittua, hyppii kokoajan, ja juoksee, minnekkään ei voi kävellä, ja kaikki pitää tehdä päinvastoin kuin pyydetään.
Ei osaa muka enää mitään mitä ennen osasi, heittäytyy vauvaksi tyyliin syötä minua.
On jo pari vuotta mennyt nukkumaan tosi nätisti, rutiinien jälkeen. Nyt sitten on tähänkin tullut tämä, en tahdo nukkua täällä, jne.
Jäähyllä käy, mutta ei siitä mitään apua ole ollut, lupaa esim. ettei enää potki ja pyytää asiaa anteeksi, mutta tekee saman ehkä tunnin päästä uudelleen, kun ei saa jotain tahtoaan läpi.
Mietin että onko tossa lapsessa oikeesti joku vika. Vai äidissä, vai kasvatuksessa, ja mikä ihme tuohon auttaa.
Ollut nyt pari viime päivää sairaana (ei kuitenkaan kuumeessa), mutta tämä aika on vain kaiken huippu. Tätä on siis ollut ilmassa jo viimeiset 2 kk. Ja ennen tätä lapsi oli rauhallinen, avulias, kiltti ja veikeä.

Kaikki apu olisi ihan tervetullutta.

 

Omistani en voi sanoa, koska meillä on tota ollut aina. Mutta siskon lapsi muuttui tuollaiseksi joskus tossa 3v kohdalla, oli tavallaan yksi kasvuriitti. Sen jälkeen on ollut paljon enemmän isomman lapsen oloinen, kesti jonkun puoli vuotta tuo. Eikä lapselle siis ollut varsinaisesti ollut mitään uhmaikää aiemmin. Muut osaavat kertoa ehkä tarkemmin, tuli vaan mieleen kun luin sun jutun.

 

Onko hälle syntynyt pikkusisarusta lähiaikoina? Voisiko päiväkodissa tms. olla jotain kiusaamista?

 

Onko hälle syntynyt pikkusisarusta lähiaikoina? Voisiko päiväkodissa tms. olla jotain kiusaamista?

Ei ole pikkusisarusta, eikä ole vielä päiväkodissa, on sinne kyllä menossa lähiaikoina, ja siksi tästä huolestuinkin, että tällainenko hän sitten ajatteli olla päiväkodissa?

Ja siis ei ole kiusattukkaan, sillä olen hänen kanssaan ollut kotona, ja siis olemme yhdessä käyneet joka paikassa, joten ei ole päässyt kukaan kiusaamaan, niin että en olisi sitä havainnut.

 

Ei ole pikkusisarusta, eikä ole vielä päiväkodissa, on sinne kyllä menossa lähiaikoina, ja siksi tästä huolestuinkin, että tällainenko hän sitten ajatteli olla päiväkodissa?

Ja siis ei ole kiusattukkaan, sillä olen hänen kanssaan ollut kotona, ja siis olemme yhdessä käyneet joka paikassa, joten ei ole päässyt kukaan kiusaamaan, niin että en olisi sitä havainnut.

Oletko kysynyt lapselta suoraan, mikä häntä vaivaa? Pelkääkö jotain, onko vihainen, surullinen tms.

Älä huoli, kaikki lapset käyttäytyvät päiväkodissa eri tavalla kuin kotioloissa.

 

Niin, en tiedä voiko se uhmaikä ihan sormia napsauttamalla tulla päälle... niin no miksipä ei. Mutta jos ei vielä aikaisempia merkkejä uhmaiästä ole, niin ehkä se on sitten sitä. Käsittääkseni enemmän pitää olla huolissaan silloin jos minkäänlaista uhmaikää ei tule olleenkaan. Joten aivan normaali kehitysvaihe, raskasta saattaa välillä olla, mutta ohi menee aikanaan. Kannattaa vähän etsiä esim. netistä ohjeita hankalien tilanteiden varalle, esim. mll vanhempainnetti sivulla hyviä ohjeita

 

Meillä on vajaa 3v. ja näyttää siltä, että uhma alkaa painaa päälle. Samantyylistä käytöstä on havaittavissa, paitsi että kaupassa on osannu toistaiseksi käyttäytyä. Onneksi.

Voimia!

 

Oletko kysynyt lapselta suoraan, mikä häntä vaivaa? Pelkääkö jotain, onko vihainen, surullinen tms.

Älä huoli, kaikki lapset käyttäytyvät päiväkodissa eri tavalla kuin kotioloissa.

Olen kysynyt, hän vastaa vain että "haluan olla kiltti", ja kun kysyn että miksi sitten teet niitä tuhmia juttuja, niin tämä vastaa, että "koska olen tuhma". Kysyin tänäänkin monta kertaa, että miksi ihmeessä et ollenkaan tottele, ja potkit ja lyöt äitiä, vastausta en saanut, lähinnä sellaista leukarintaanjakeinutellaan tyylistä toimintaa saa vastaukseksi. Eli vastausta ei tule

 

Kaipaisin siis apuja tälläisiin tilanteisiin, joihin en itse ole keksinyt ratkaisua:

-Olen lapsen kanssa kahdestaan (pakkotilanteessa) kaupassa, en voi lähteä kaupasta pois, vaikka kuinka kiukku iskisi. mitä tehdä, kun kauppalistaa on vielä, ja lapsi on ihan mahdoton?
- Olen lapsen kanssa ulkona, hän lupaa että tottelee, ja annan hänen kävellä pitkän matkan itse. Kuitenkin matkan aikana hän ei tottele mitään, ei pidä kädestä kiinni, vaan rimpuilee irti, kotiin on matkaa vielä pitkästi, enkä millään jaksa häntä koko matkaa kantaakkaan, mitä tehdä?

Kotona pärjään hänen kanssaan ihan hyvin, mutta kun menemme tuonne ulos, ja ei olekkaan niitä normaaleja paikkoja minne laittaa jäähylle, eikä sitä omaa sänkyä jonne mennä rauhoittumaan. Olen hukassa, ja mietin että onko se vika sittenkin minussa.

 

"12. Kaupassa voit antaa lapsesi huutaa ostoskärryssä, ja hoitaa ostoksesi loppuun. Totea lapsellesi, että tätä taitaa kovasti harmittaa. Älä piittaa muiden tuijotuksista, vaan sano itsellesi rauhallisesti: ”Olenpa minä hyvä ja viisaasti lapseni kasvua tukeva vanhempi!”
Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos, mutta silloinkin voit kiitellä itseäsi. Muiden ihmisten arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla. "

Sieltä mll vanhempainnetistä löytyi esim. tälläinen ohje. Voimia

 

"12. Kaupassa voit antaa lapsesi huutaa ostoskärryssä, ja hoitaa ostoksesi loppuun. Totea lapsellesi, että tätä taitaa kovasti harmittaa. Älä piittaa muiden tuijotuksista, vaan sano itsellesi rauhallisesti: ”Olenpa minä hyvä ja viisaasti lapseni kasvua tukeva vanhempi!”
Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos, mutta silloinkin voit kiitellä itseäsi. Muiden ihmisten arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla. "

Sieltä mll vanhempainnetistä löytyi esim. tälläinen ohje. Voimia

Kiitos tästä, huudon minä kestän, vaikka kanssa shoppaajat eivät aina sitä kestäkkään. Mutta ongelma onkin enemmän se että lapsi alkaa kurkottelemaan tavaroita hyllyistä, kiipeää kärryissä sinne ostosten sekaan, tai vaihtoehtoisesti nuolee/puree ostoskärryjen työntötankoa. :/

 

Meil on auttanu 2v uhmaikäisen kanssa ainakin se, että saa ite työnnellä niitä pieniä kärryjä kaupassa ja laittaa kärryyn ne tuotteet mitkä äiti antaa ottaa. Mutta joutuu kylläkin olemaan tarkkana ja jos juoksentelee päättömänä, niin sanon että sitten viedään kärrit pois. Mutta ei varmaan tehoa enää vanhempaan lapseen :/

 

Meil on auttanu 2v uhmaikäisen kanssa ainakin se, että saa ite työnnellä niitä pieniä kärryjä kaupassa ja laittaa kärryyn ne tuotteet mitkä äiti antaa ottaa. Mutta joutuu kylläkin olemaan tarkkana ja jos juoksentelee päättömänä, niin sanon että sitten viedään kärrit pois. Mutta ei varmaan tehoa enää vanhempaan lapseen :/

Siis ideana oli se, että löytyiskö siitä kaupassa käymisestä lapselle mitään mieluista juttua minkä vois tehdä.. Toteuttaminen voi olla ehkä vähän hankalampaa.

 

on me kokeiltu näitä pikkukärryjäkin, vaan sit hurjastellaan, ja laitetaan kärryyn mitä sattuu, ja sit oikeastaan se koko sen reissun idea menee.. sillä en saa omaan kärryyni mitään, koska juoksen lapsen perässä. hyvinä päivinä onnistuu kyllä, huonoina ei sitten millään. Joka tapauksessa aina kun on pikkukärryt otettu mukaan, niin ne hylätään viiden minuutin päästä tylsinä

 

Sit vielä sellainen että siihen huonoon käytökseen ei kannata liikaa kiinnittää huomiota, tietenkin on paljon tilanteita että täytyy puuttua. Mutta pieneen venkoiluun ja juoksenteluun ei kannata lähteä itse mukaan, sillä meillä ainakin lapsi oikein innostuu siitä kun huomaa miten hyvin sillä saa huomiota. Jos hankala tilanne uhkaa, yritä kääntää lapsen huomio muualle, esim. iloisesti sanoen -laitatkos tän kärryyn, -tosi kiva, kiitos avusta jne.

 

[QUOTE="äiti";24807122]Sit vielä sellainen että siihen huonoon käytökseen ei kannata liikaa kiinnittää huomiota, tietenkin on paljon tilanteita että täytyy puuttua. Mutta pieneen venkoiluun ja juoksenteluun ei kannata lähteä itse mukaan, sillä meillä ainakin lapsi oikein innostuu siitä kun huomaa miten hyvin sillä saa huomiota. Jos hankala tilanne uhkaa, yritä kääntää lapsen huomio muualle, esim. iloisesti sanoen -laitatkos tän kärryyn, -tosi kiva, kiitos avusta jne.[/QUOTE]


Viisasta, lasten uhma-ja murrosiät ovat paöjon vanhempien korvien välissä. Niissä tarvitaan herkkyyttä ja kykyä kuunnella lasta/murkkua.
Kasvatushan alkaa jo kehdosta, isompien kanssa on jo helppoa.

 

Meil on auttanu 2v uhmaikäisen kanssa ainakin se, että saa ite työnnellä niitä pieniä kärryjä kaupassa ja laittaa kärryyn ne tuotteet mitkä äiti antaa ottaa. Mutta joutuu kylläkin olemaan tarkkana ja jos juoksentelee päättömänä, niin sanon että sitten viedään kärrit pois. Mutta ei varmaan tehoa enää vanhempaan lapseen :/

Kukaanhan ei noita kärrejä yatvitse. Kärrissä oleva lapsi siinä on ja muut kävelevät vierellä. Niin ärsyttäviä nuo poenillä kärrillä pörräävät ja tötmäilijät.
Kauppa ei ole leikkipaikka, siellä käydään asioilla, toiset huomioonottaen. On vanhempien himma opettaa lapsensa käyttäytymään.

 

Mä olen kerran kaupassa vienyt lapsen "jäähylle" vähän kuin kotonakin. Kykin nurkassa lapsi tiukasti sylissä naama nurkkaan päin. Sanoin, että nyt rauhoitutaan ja tässä ollaan niin kauan, että olet kiltisti. Ihmeesti auttoi ja päästiin jatkamaan ostoksia. Pari kertaa myöhemmin olen kaupassa joutunut kysymään, että mennäänkö taas miettimään ja jo se on helpottanut.

Yksi ravintolareissu oli ihan mahdoton. Lapsi huusi "pahaa ruokaa!", kirkui ja juoksenteli ihan päättömänä. Istuttiin naulakossa pitkä aika ja jätettiin jälkiruoka väliin. Seuraavalla kerralla muistutin jo etukäteen, mitä tapahtuu, jos ei osaa käyttäytyä ja se reissu meni tosi hienosti!

 

Kadesta napakasti kiinni ja siita ei paasteta irti ennen kuin osaa kayttaytya. Jos irti paastamisen jalkeen sama venkoilu toistuu, loppuaika pidetaan kiinni kadesta, tasta lasta tietenkin varoitetaan etukateen. Ja antaa muiden katsoa, ei se lasta vahingoita ja vanhempi voi 'rauhassa' tehda ostokset loppuun, koska lapsi ei maaraa siita milloin kaupasta poistutaan kiukuttelullaan. Nain meilla toimittu, ja toimitaan edelleen

 

Kukaanhan ei noita kärrejä yatvitse. Kärrissä oleva lapsi siinä on ja muut kävelevät vierellä. Niin ärsyttäviä nuo poenillä kärrillä pörräävät ja tötmäilijät.
Kauppa ei ole leikkipaikka, siellä käydään asioilla, toiset huomioonottaen. On vanhempien himma opettaa lapsensa käyttäytymään.

Meillä noita käytetään joskus, kun ei tarvitse paljoa ostaa ja samalla opetellaan sitä kaupassa oloa ettei saa juosta niiden kanssa vaan kävellään rauhallisesti eikä törmäillä muihin ja katsotaan eteenpäin. Siis siinä pitää olla tarkkana eikä kiireessä tai suuria ostoksia tehdessä kannata noita ottaa.

 

Sit kannattaa muistaa että hankalia kauppareissuja on ollut lähes kaikilla lapsiperheillä. Vaikka yleensä harmitteleekin että miksi just mun lapsi on ihan mahdoton, kun tuntuu että kaikki muut lapset kaupassa käyttäytyvät hyvin. Mutta mahdollisesti viime kerta on sillä "täydellisellä" perheellä ollut hankala... En tarkoita tätä sillä, että pitäisi iloita siitä jos toisellakin on hankalaa, vaan että ainakin lapsiperheet ymmärtää etkä ole ensimmäisiä etkä viimeisiä jotka kamppailee kiukuttelevan lapsen kanssa kaupassa. Ja muista myös iloita niistä kerroista kun reissut sujuu sopuisasti.

 

Kiitos kaikille apuaan tarjonneille.
Nyt täytyy tämän äidin mennä nukkumaan, että jaksaa taas aamulla Vaikka silloin lapsi on kuin enkeli. Täytyykin muistaa kehua häntä siitä.
Lueskelen vielä ajatuksella ohjeitanne ja neuvojanne, ja käyn sielä vanhempainnetissä vielä uudelleen. Koitan siis kohdistaa katseen enemmän omaan käytökseen kuin siihen miten huonosti se lapsi sitten käyttäytyykään. Ehkä syy loppupeleissä onkin minussa. Kiitos vielä kerran asiallisesta keskustelusta.

 

Meillä auttaa kaupassa, kun lapsi saa olla apulainen, jonka kanssa yhdessä etsitään ostettavia ruokia, lapsi saa laittaa ne aina kärryyn ja sitten kehutaan kuinka reipas lapsi on kun auttaa äitiä. Huomio pois huonosta käytöksestä, sillä ei saavuteta mitään, ja kehutaan ja kannustetaan hyvään käytökseen.
Uhmaikä on kyllä haastavaa aikaa.

 

Koita olla tiukempi. Lapsi testaa nyt sun kykyjäsi.

 

Kävin kattoo muita kirjoittamiasi juttujasi ja olit kirjoittanut että olet n. 3 vuoden jälkeen palaamassa työelämään, lapsi päiväkotiin ilmeisesti? Te olette pakosti lapsen kuullen puhuneet näistä asioista ja ne on tuon ikäiselle isoja muutoksia, ehkä pelottaviakin asioita, joten ei ihme että vähän tunteet heittelee pienelläkin. Ei siis mikään ihme. Varsinkin jos itse jännität työhön menoa, kuten kirjoitit.