Uskovaiset juhlat kiinnostavat vanhempiani enemmän kuin lastenlapset

jos oisin sun äiti nii olisimpa sit uskovainen tai en, niin en kyl ottais tollasta hermoheikkoo keskenkasvusta kiukuttelijaa pilaamaan jussiani, jouluani enkä muitakaan viikonloppujani. kyl pitäis käytöksen paljon parantua että viitsisin aikaani tollaselle tuhlata.

voi muuten olla varamummon löytyminen tiukassa. kuvitelkaa nyt: tollanen murrosikänen kakaroineen juhannukseksi kotiinsa "lomailemaan" (niinkuin hän itse vierailun ilmaisi). jonoksi asti varmaan varamummoehdokkaita!

Olet aika julma. Mene itseesi ja mietippä olisitko valmis hylkäämään lapsesi, jos hän olisi kiukutteleva hermoheikko??

 

...uskovaisten suhteen, mulla on itellä uskonnoista vapaa kasvatus, ja mä koen et se oli paras lahja mitä vanhemmat mulle antoi. On ihanaa olla selväjärkinen, ajatella omilla aivoilla asioita. Ja ymmärrän tosi rankasti että ottaa päähän tollaset hippalot, koska tosiaan lapsilla voisi olla kivaa ihan keskenään isovanhempien kanssa. Isovanhemmat ainakin meillä antavat sataprosenttisen läsnäolonsa silloin kun lastemme kanssa ovat, nauttivat siitä mikä on tässä ja nyt, lihaa ja verta, ja niinhän sen pitää ollakin. Uskonnosta sekaisin menneet ihmiset ovat verrattavissa vaikka alkoholisteihin, heille se on huumetta. Koita kestää ap!

 

jotkut menee seuroihin, jotkut festareille, jotkut mökille kuka minnekin juhannuksena. Myös isovanhemmilla on mielestäni oikeus valita se tapansa viettää juhannusta. Saanko sanoa sen hiukan ilkeästi näin että tietty juhannustapahtuma tai muu tietty tapahtuma on vaikka vain kerran vuodessa ja lapsenlapset 365 pv vuodessa.
Mitä ap oikeastaan peräänkuulutit tässä, lapsillesi isovanhempien seuraa vai itsellesi lapsenhoitoapua juhannukseen. Anteeksi olen ilkeä

 

Olen ajatellut koko elämäni vain vanhempiani. Eivät ole paljoa tekemisissä lastenlastensa kanssa. Suren sitä, että miksi juuri minun piti syntyä tällaiseen perheeseen. Olisin halunnut viettää ihan tavallista mökki-juhannusta koko lapsuuden ja nuoruuden. Ihan niinkuin muutkin suomalaiset. Mä olen katkera, TIEDÄN!!Mulla on myös kolme veljeä, jotka samaa mieltä vanhemmistamme.

Olisiko esim. juhannus jolloin vanhemmat vetävät kaatokännit ja huutavat ja tappelevet, parempi juhannus, koska se olisi niiiin paljon normaalimpi kuin tuommoinen hihhulointi? onko vähän hölmöä unelmoida jostain toisesta perheestä siksi, ettei saanut olla lapsena mökillä juhannuksena?? siis, aika monella ei sitä mökkiäkään ole...

En missään tapauksessa ole halunnut mitään kaatokänni-juhannuksia vaan ihan tavallisen keskikesän juhlan kaikkien läheisteni kanssa. kait mä sitte olen niin perhe-keskeinen ihminen, että haluaisin tällasta.

Ymmärrän kyllä, että haluaisit perhejuhannuksen. Ei siinä mitään, mutta koitan vain sanoa, että kun perhettään ei voi valita ja sinulla tuntuu kuitenkin olevan takana kohtalaisen hyvä lapsuus turvallisessa ympäristössä (josta kuitenkin olet silti katkera), niin pitäisi vaan hyväksyä vanhemmat sellaisena kuin he ovat. Sinulla on kuitenkin rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat ja se on jo tosi paljon. Aina ei voi päästä siihen täydelliseen haavekuvaan, joskus pitää vaan ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat. Tehkää oma perhejuhannus.

Näin juuri! Ja on myös meitä, joiden vanhemmat tai toinen heistä on kuollut tai vanhemmat, jotka ryyppäävät Juhannuksen. Yritetään vain järjestää omat Jussimme! Ja annetaan vanhempiemme viettää sellainen Juhannus kuin haluavat. Tosin ymmärrän kyllä AP:nkin pointin, mutta kukin on kuitenkin vastuussa omasta elämästään ja tekemisistään! Ja jos AP:lla on oma perhe, niin heidän kanssaan voi tehdä omasta Juhannuksesta omannäköisensä!

Hyvää Juhannusta kaikille!

Annu