¤~Uskovat kuumeilijat kesä-heinäkuu 09~¤

Avasin uuden pinon, kun edellisen pinon aloittajat ovat jo tainneet siirtyä odottajiin ja meitä uusia kuumeilijoita on tullut mukaan viime päivinä. Oon melko tuore kaksplussan palstalla, joten en vielä osaa tehdä hienoja listoja, kuten edellisessä ketjussa oli. Ehkäpä joku toinen voi auttaa siinä asiassa.

Oli upeeta löytää samanhenkisiä kanssasisaria!

Marie

 

minä voin yrittää kasata ja päivitellä listaa :heart:

Ilo81

 

Kiitos Ilo! Oikeesti mä oon ihan innoissani, että löysin tän pinon.

Mulla on menossa kp 19 eli melkein samassa vaiheessa kun sulla. Odottavalla mielellä, vaikka mulla ei vielä oo ovistakaan tainnut olla.

Meillä on menossa yk3. Helmikuussa meidän yliaikainen esikoinen todettiin kuolleeksi kun menin synnyttämään, tutkimusten jälkeen kuolinsyyksi merkittiin kohdunsisäinen kätkytkuolema. Ehkäpä just tän takia on vaikea löytää paikkaansa näillä palstoilla, en kuulu esikoisesta haaveileviin, mutta toisen lapsen kuumeilijoiden jututkin on vähän erilaisia, enkä oikein keskenmenon kokeneisiinkaan kuulu.

Kaiken tän keskellä ollaan kyllä huomattu kuinka suuri meidän Jumala oikeesti on ja kuinka Hän on meitä kantanut päivästä toiseen! Ennen niin kliseeltä kuulostanut termi yliluonnollinen rauha on ollut meille arkipäivää.

Marie

 

:heart: Taivaan Isän kämmenellä.. pienokaista toivovat :saint: :


Katie80
Bianca72
Tyttö onnellinen
tuuba
Donu
Ilo81
pingviini100
tiitu87
Marie1981
Alppiina

:heart:
ilmoittakaa jos joku puuttuu niin lisätään, ja tervetuloa kaikki mukaan uudet ja vanhat :flower:

 

jostain syystä to kuva ei nyt tullut näkyviin lisätköön joku joka osaa tai vinkkejä otetaan vastaan yritys oli hyvä kymppi mutta ei sitten kumminkaan tuottanut tulosta ;( =)

 

ensinnäkin haluan esittää teille syvimmät osanottoni menetyksenne johdosta :heart: olette varmasti käyneet kaikki tunteet lävitse, mutta onneksi uskosi ja Taivaan Isä on ollut kanssanne :hug: siunausta teidän perheellenne :heart:

 

täällä ootellaan ovista.. tuntuu niin jo turhauttavalta ja välilä tuntuu vaa luovuttaa sekä ajatus että ei me koskaan saada omaa pientä.. jospa tästä kierrosta tärppäis ja saatais syliin saakka oma pieni nyyti<3 saa tosiaan muistaa rukouksin.
siukuja kaikille!

 

Siunattua keskiviikkoa kaikille pienokaista rukoileville!

Marie otan osaa! Vaikka ihminen ei pysty ymmärtämään miksi tällaisia menetyksiä elämässä eteen tulee, saamme luottaa siihen, että kaikelle on syynsä ja Taivaan Isä pitää meistä huolta aina.

Pieni esittely ja ajatuksia omasta kuumeilusta
Minä olen kuumeillut toista lasta nyt reilun vuoden. Esikoiseni syntyi 2007 ja yli vuoden sain odotella kuukautisten alkua. Epäilin välillä jotain olevan vinossa kun kuukautisia ei näkynyt eikä kuulunut.
Esikoista odottaessa pelkäsin pitkään menettäväni hänet. Kaksi km kokeneena se pelko jotenkin valtasi mielen. Rukoilin päivittäin tyttäremme puolesta ja Herralle kiitos olemme saaneet nauttia tästä lahjasta näinkin kauan. Enää en varsinaisesti pelkää tyttäremme menettämistä, kuten alkuun tein. Istuin monta yötä sängyllämme ja kuuntelin hengittääkö tyttö. Pelko lapsen menettämisestä ja sen tuskasta oli lähes jatkuvasti läsnä. Onneksi olen ymmärtänyt, että kaikessa käy kuten on tarkoitus käydä. Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan, myös tyttärestäni.
Elämän ihmeen hämmästeleminen on saanut minut ymmärtämään aiempaa paremmin, että lapset ovat valtavan suuri lahja, joiden saaminen ei ole ihmisen käsissä. Vaikka välillä petyn uuden kierron alkaessa, muistutan itseäni, että vielä ei ollut aika. Saamme uuden lahjan kun sen aika on ja jos sitä aikaa ei koskaan tule, siihenkin on jokin syy. Haaveena minulla on ollut suuri perhe, mutta jollain tapaa minulla on rauha vaikka emme enempää lapsia saisikaan.

Nyt on menossa yk4 ja kierto alkaa olla sen verran pitkällä, että oviksen pitäisi olla juuri käsillä, ellei sitten ole jo mennyt. Parin viikon päästä ajattelin testailla miten on käynyt, ellei sitten uusi kierto ole siinä vaiheessa jo alkanut.

Muistan teitä rukouksissa! :hug:

 

kaikille
Ensiksikin KIITOS taman ketjun aloittajalle!! Olen kaivannut uskovia samassa tilanteessa olevia

Me aloitettiin yrittamaan viime vuoden toukokuussa, about 3 kk Olin Suomessa ilman miestani, joten vois sanoa, etta ollaan nyt yrityskerassa 10. Meilla on ollut PALJON stressia sairaan aitini vuoksi. MUtta nyt hanen vointi on ollut jo pitemman aikaa tasaista, han on kotona ja hanta hoitaa 2 maailman ihaninta hoitajaa
Itsellanikin ammattijutut on nyt avautunut, kiitos Herran, eika tartte siitakaan enaa stressata!! Et nyt ois IHANA kun se pikkuinen ilmoittaisi tulostansa Kaikki Herran kadessa

Oikein ihanaa ja siunattua kesaa kaikille sinne Suomeen

 

Meillä on nyt silleen et vauvan teko puuhat siirtyy joko vuodelle 2011 ta 2012 alotettavaks, mut kai voin silti täällä roikkua

Tsemppiä kaikille nyt yrittäville, kyllä se sieltä tärppää kun on oikea aika :heart:

Ja se kuulemma helpottaa usein kun lakkaa jännittämästä ja "pakottamasta/yrittämästä" sitä tärppäämistä, monet sen varmaan jo kuullu, mut kannattaa pitää mielessä

 

Donu, mulle on myös tuttua tuo sängyn vieressä istuminen ja kuunteleminen, että onko pikkuinen elossa. Hyvälle ystävälleni syntyi tyttö pian meidän esikoisen kuoleman jälkeen ja alussa hoidin häntä monena päivänä, kun ystäväni oli muuttotouhuissa.

Katie80, stressiä täälläkin, palasin töihin ja 4kk aikana siellä oli muuttunut kaikki, työkaverit, esimiehet ja työtehtävät. Yhtenä päivänä kun meille tuli vieraita mies siivosi 5 kertaa lattian kun aina vaan mun hiuksia lähti, stressioire sekin. Tosin tää mun stressin aiheuttaja ei oo verrattavissa sun stressiin, voimia sulle!

Vaikka välillä on vaikea odottaa ja odottaa, niin siihen voi kuitenkin aina luottaa, että Jumala toimii aina ajallaan. =)

Mies välillä toteaakin, että mitä ihmettä sä tikutat ovista, kun kaikki on suuremmissa käsissä. Tikutusta puolustelen sillä, että esikoisen laskettua aikaa siirrettiin viikko ja lopputulos oli mikä oli (vaikka näinhän sen oli tarkoitus mennä).

 

Minut saa sittenkin lisätä mukaan tälle listalle, vaikken edelleenkään tiedä kuinka ahkerasti jaksan kirjoitella. Teidän kirjoituksianne on vaan niin mukava lukea, sillä ne luovat toivoa eri tavoin, kuin muilla palstoilla.

Esitelläkseni itseni voisin kertoa, että tällä hetkellä meillä on menossa yk 3. Ensimmäinen yrityskerta päättyi kemialliseen raskauteen. Tämä odotuksen odottelu on ainakin tähän mennessä ollut minulle välillä tosi raskasta, vaikka uskonkin kaiken tapahtuvan ajallaan. Välillä vaan, niin kuin tänään, tuntuu, ettei vaan jaksaisi odottaa ja pelkää, että kroppa ei toimi ja ovulaatio, jota parhaillaan odottelen, ei tapahdu.

Miten muuten tämän saisi käytännössä toteutettua: "Ja se kuulemma helpottaa usein kun lakkaa jännittämästä ja "pakottamasta/yrittämästä" sitä tärppäämistä"? Onko kellään hyviä vinkkejä? Itselläni tämä on todella vaikeaa. Seuraan kiertoani ja tuntemuksiani aivan liikaa.

Toivoa ja iloa ja tietenkin paljon plussia teille rukoillen

Alppiina

 

Niinpä, se tuntuu olevan meille monille yhteinen ongelma, että lasta yrittämällä yritetään. Luulen et se johtuu siitä, kun me eletään tässä "kaikki mulle heti nyt"- yhteiskunnassa. Sitä on vaan tottunut, että monia juttuja saa heti kun haluaa ja kaikki suunnitellaan etukäteen.

Ennen ensimmäistä raskautta mun äiti sanoi mulle aina, että ihminen päättää, mutta Jumala säätää. Tää lause johtui siitä, kun aika kauan laitettiin hanttiin ajatusta omasta lapsesta. Oli niin paljon kaikkea mitä olisi halunnut tehdä, mutta näytti se biologinen kello mullakin tikittävän jossain taustalla. Nyt mä vaan haluaisin oman lapsen syliini.

Meillä on adoptiokin yhtenä vaihtoehtona. Haaveilen omasta lapsesta, mutta myös muutamasta Kolumbialaisesta adoptiolapsesta ja on suomalainen sijaislapsikin ollut ajatuksissa. Maailmassa on tosi paljon lapsia, jotka tarvis kotia.

Mutta yritetään siis olla yrittämättä. Ehkäpä kesälomat auttaa asiaan, kun on muutakin mielessä kun työ ja vauva, vauva ja työ, tai mitä teillä itsekullakin on mielessä.

 

kiva kun alppiina tulit mukaan lisäilin sinut tuonne listaan :flower:
olin muutaman päivän nettipimennossa kun olimme mökkeilemässä, kiva kun meitä on näinkin runsas joukko :heart:

Donu itselläni ihan samoja ajatuksia kuin sinullakin:Elämän ihmeen hämmästeleminen on saanut minut ymmärtämään aiempaa paremmin, että lapset ovat valtavan suuri lahja, joiden saaminen ei ole ihmisen käsissä. Vaikka välillä petyn uuden kierron alkaessa, muistutan itseäni, että vielä ei ollut aika. Saamme uuden lahjan kun sen aika on ja jos sitä aikaa ei koskaan tule, siihenkin on jokin syy. Haaveena minulla on ollut suuri perhe, mutta jollain tapaa minulla on rauha vaikka emme enempää lapsia saisikaan.
ihan samanlaisia kuin sinä kirjoitit, ja kun meidän tyttömme syntyi hänellä oli alkutaival hieman vaikea ; alhaiset verensokerit ja sydämessä todettiin sivuääni jota sitten tutkittiin, oli kanssa kova huoli alkuun tytöstä ja monesti huomasin tarkistelevani hengitystä ym. elintoimintoja, ja alkuun herättelin häntä syömään vielä kotonakin 2 tunnin välein niinkuin sairaalassakin, mutta onneksi Taivaan Isä silloinkin kuuli rukoukset verensokerit lähtivät heti syntymää seuraavana päivänä nousemaan ja sydämen aukko oli ikää vastaava löydös ja kasvaa itsetään umpeen ja tyttö saa viettää normaalia elämää, Kiitos siitä meidän Herrallemme että Hän pitää huolen pienokaisistamme :heart:

Niin pieni esittey myös meidän perheestämme eli minulla on P-03 ja tämä meidän pieni neiti -08 on aviomieheni ja minun ensimmäinen yhteinen, eli olemme uusio perhe tapasin nykyisen mieheni kun olin vielä herätyksessä, ja mikä hienointa minä olin myös rukous vastaus miehelleni, hän oli rukoillut uskovaa tyttöystävää ja sainkin tulla uskoon tapailtuamme puolisen vuotta =) olimme molemmat eronneita ja siinä mielessä samassa elämäntilanteessa, mutta kaikella on tarkoituksensa ja vain yksin Jumala tietää mitä elämä meidän kohdalle tuo tullessaan =) olemme saaneet nyt viettää jo kolme vuotta yhteistä taivalta :heart:

Uusi vauva on myös ollut meille tervetullut jo pikkuneidin syntymän jälkeen, ja nyt kun kuukautiseni alkoivat kun neiti oli 7kk voisin ajatella että tämä kuukausi olisi nyt sitten varsinainen 1yk ja nyt kp23/28-31, tilasin kanssa keväällä ovis tikut mutta olen kanssa ajatellut että suottahan sitä tikuttelee kun eipä siihen juuri itse voi vaikuttaa,, mutta jospa nyt sitten käyttää kumminkin nuo tikut mitä on ensi kierrossa, jos tästä kierrosta ei nyyttiä saatu alulle, niin olemme vain heikkoja lihassamme ja onneksi meillä on armollinen Jumala joka kyllä ymmärtää meitä naisia ja meidän tunteitamme, turvataan vaan kaikki rauhassa Herraan ja pyydetään Häneltä kärsivällisyyttä ja malttia rukouksessa tähän vauvakuumeeseen :saint:

oikein ihanaa ja siunattua viikonloppua teille kaikille rakkaat sisaret :heart:

 

Menkat alkoivat just, viisi paivaa myohassa... voi etta ku arsyttaa...Mutta kaikki ajallansa Jumalan aikataulu on se taydellinen, vaikka surettaakin ..
Siunattua vkonloppua kaikille

 

ja voimahalit ja siunausta sinulle katie80 uuteen kiertoon :hug:
tulin vaan pikaisesti kurkkaamaan, täytyy mennä itsekin nukkumaan että jaksaa taas heräillä neitiä yöllä syöttelemään..

siunauksin ilo81

 

ihanaa kun aurinkokin tänään näyttäyty, oli jo vähän ankeat fiilikset tuossa kun oli niin harmaata ulkonakin, rukoillaan että saataisiin ihana kesä ja pirteät mielet tähän arjen keskelle =)

Galluppia: mielenkiinnosta kyselen että minkä seurakuntien jäseniä tällä palstalla kirjoittelee? ,itse kuulun helluntaisrk:n, eihän sillä ole mitään väliä mihin kuuluu vai kuuluuko ollenkaan ,kun sydämen uskohan se tärkein asia on :heart:

täällä mennään nyt kp 25, alkaa jo jännittään kun kierto lähenee loppuaan, toivon tietysti parasta mutta silti sisäinen ääneni on sitä mieltä että mitään ei ole tapahtunut tuon imetykseni johdosta, mutta ei hän sitä koskaan tiedä, yksin Jumala tietää..

paljon plussia rukoillen meille kaikille Ilo81

 

Minä kuulun evlut. kirkkoon ja uskon myös, että tärkeintä on usko vapahtajaan.

Minulla on meneillään varmaan vähän yli kierron puoliväli. Yritin ovistesteillä ovista bongailla, mutta mitään selkeätä plussaa en ole löytänyt, toisin kuin viime kierrosta. En usko kyllä myöskään, että ovis vielä tulis. Se on nyt tullut, jos tässä kierrossa on tullakseen. Vähän on synkkä mieli asian suhteen, mutta yritän jälleen kerran jättää asian Jlan käteen. Olen tässä myös pohtinut, että tämä aika, kun yritämme lasta, on minulle myös melkoisen kasvun paikka suhteessa Jumalaan. Täytyy todella vaan jättäytyä Jlan käteen ja luottaa, että Hänen aikansa on se paras aika ja Hänellä on meille vain parasta.

Mukavaa tätä viikkoa kaikille!

 

Halaus Katielle!

Mä oon kaks hellari ja yhdyn edellisten kommentteihin siitä mikä on tärkeintä.

Mulla taisi olla ovis viikonloppuna.

Valittelen aiemmin hiustenlähtöä, viikonloppuna huomattiin, että mulla on kummaltakin ohimolta lähtenyt hiukset 6X3cm alueelta. Ponnari ohenee ohenemistaan, pitää leikata lyhyeksi. Stressi ja toi vähänaikaa sitten ollut raskaus on varmaan syyllisiä. No hiukset on vaan ulkoista.

Viikonloppuna päätettiin ottaa askel siihen suuntaan, että karistetaan muutamaksi kuukaudeksi suomen pölyt jaloista syksyllä. Tosin inhimmillisesti se ei oo järkevää, meillä on vakipaikat ja asunto yms. Ja jos tässä tulee raskaaksikin ja pitää sitä verenohennuslääkettä alkaa piikittään (kohtukuoleman tutkinnan yhteydessä mussa havaittiin tukostaipumus geeni). Tuntuu vaan, että nyt on oikea hetki lähteä.

Tälläistä täällä. Siunausta päiväänne, muistan teitä rukouksissa.

Marie

 

taallakin !!! Mutta usko Vapahtajaa on se tarkein juttu, ei se kko, mihin kuulut

Marie, mihinpain ootte menossa?? Jumalan kanssa on turvallista menna, vaikka maallisella silmalla nayttaiskin oudolta

Siunausta kaikille

 

Niinkin tavalliseen paikkaan kun Espanjaan. Madrid on ykkösvaihtoehtona, olin siellä vaihdossa opiskeluaikoina ja nyt mies yrittää sinne vaihtoon. Sanotaan, että todennäköisyys siihen, että sinne päästään on tosi pieni, mutta yritetään, koska nyt vaan tuntuu sille.

Tää laulu on mun mielestä ihan huippu, varsinkin näissä elämän risteyskohdissa ja vaikeissa hetkissä (miksei hyvissäkin).

1. Sinä tunnet, Herra minut, tiedät joka askeleen.
Olet kaiken huolehtinut, kaiken pannut paikalleen.
Ei ole sanaa suussani, jota et Sä tuntisi.
Missä olenkin, minne menenkin, tiedät kaiken mitä teen.

Minne voisin, Herra, mennä, ettet sitä huomaisi.
Ei niin kauas siivet lennä, ettet siellä olisi.
En pysty mitään salaamaan silmiltäsi milloinkaan.
Minne pakenen, Sinä tiedät sen, tunnet ajatukseni.

Vaikka miten kauas kulkisin, aamuruskon siivin lentäisin,
vaikka merten taakse muuttaisin, Sinä olet siellä kuitenkin,
Luojani, olet kuitenkin.

2. Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton.
Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon.
Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin.
Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on.

Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti.
Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni.
En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään
Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani.

säv/san. Pekka Simojoki

 

Täällä myös yksi hellari ´
Masentaa ja paljon.. miksi meille ei suoda edes yhtä pientä kääröä.. yritystä kohta vuos

 

Tiitu87 kylla meille kaikille suodaan !!! Ei ole ollut vaan viela sen aika..
Meillakin yritysta about vuosi...Tiedan kuinka masentavaa se on...
uskon sen olevan Jumalan tahto, etta me saadaan vauvat Han sanoo sanassansa "Olkaa hedelmalliset..." Kaikella on tarkoituksensa ...Han tietaa !!!

Paljon halauksia ja siunausta

 

katie80 kiitos kauniista sanoista.. sitä vain miettii miksi jumala pisti kokemaan km ja kainen sen.. miksi ei voi vaan saada omaa pientä kun niin monet saa "vahingossakin"...

 

ensin voimahalit sinulle tiitu87 :hug:
ja saapuihan se tätipunainen sitten tännekin tänään, joten kp1/28 ja yk 2 (8) lähti käyntiin, no jos jotain positiivista niin ainakin kierto on normaalin pituinen ja toivon et jatkossa pysyykin, vaikka mieluummin ottaisin sen vauvan..
meidän täytyy vaan luottaa Herran lupauksiin ja hänen sanaansa niin kuin katie80 kirjoitit, ei tuohon mitään lisäämistä muutakun että AAMEN! kaikki ajallaan ja Herran aikataulussa, ajatelkaa vaikka raamatun naisia esim. Saaraa kuinka kauan hän odotti ja Jumala täytti lupauksensa ja Saara sai vielä vanhoilla päivillään pojan :heart:

Se luokoon toivoa meihin kaikkiin, siunausta ja voimia kaikille =)

ilo81