taustaa: olemme olleet yhdessä kolme vuotta, miehellä on aikaisemmasta liitosta 6v tyttö ja minulla tytöt 6 ja 7v sekä meillä yhteinen 6kk päivänsäde =)
ongelma koskee miehen tytärtä, tai ennemminkin anoppia =) lapsi on isällään (aikaisemmin 2 viikkoa ja 2 viikkoa 1-5vuotiaana) nyt siten että äidillä 4 viikkoa ja isällä kaksi, ensi syksystä äidillä kolme ja isällä 1 viikon jonka jälkeen joka kolmas viikonloppu (kun menee kouluun) lisäksi kesäisin 4 viikkoa sekä lomat yms.
Nyt kuitenkin isän luona ollessa alkanut olla rajojen kokeilua ja uhmaa (kuuluu asiaan, tiedetään) MUTTA mitä tekee anoppi, jos haluaa mummolaan ja ei juuri silloin pääse (ovat läheisiä, käy siellä jakson aikana 2-4 yötä ja päivää, asuu 500m päässä meistä, näkevät melkeimpä päivittäin) alkaa uma ja kiristys "mä kerron mummolle että sä huudat mulle" "jos en pääse mummolle kaadan tikkaat" ja fyysinen raivo on melkoinen. meillä miehen kanssa yhteiset kasvatusnäkemykset ja pidämme tärkeinä että lapsella on rajat. asioista keskustellaan ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi, MUTTA
uutena ilmiönä lapsen taito pelata mummolla tätä peliä ja mummo joka "käy kierroksilla" (omasta mielestään vastaa äitiä lapselle kun oma äiti koskaan ja ymmärtää lasta paremmin kun kukaan muu aikuinen, edes tämän isä)
toissapäivänä esim. lapsi oli alushousuillaan tullut ulos ja tallille johon tokaisin (niinkun aina ja kaikille samalla lailla)että nyt muuten vikkelään laittaan ulkohousut jalkaan ettei mee ihan likaseks sisähousut! ja mitä tapahtui...
lapsi tuli sisään, soitti hysteerisenä mummolle että huudan hänelle ja mummo kiirushti paikalle ja haukkui minut....aikamoinen tapahtumasarja...ja vaikka koetin mummoakin rauhoitella että asiasta puhuttaisiin niin mummo haukkui valehtelijaksi, nappasi tytön ja jotain vaatetta ja pakeni mökille "haavoja parantelemaan" ...
lapsen isä oli tuolloin töissä ja omat lapseni katsoivat vierestä tilannetta epäuskoisina...
Mies ei tilannetta hyväksy enempää kun minäkään ja onkin asiasta koettanut äitinsä kanssa puhua mutta tuloksenaon " marttyyri" joak loukkaantuu välittömästi "niinkö huono äiti ja mummo minä olen jne" jonka jälkeen ei käy meillä viikkoon kahteen ja sitäkös taas lapset sitten ihmettelee....
olen aivan ulalla...Ennen tulimme loistavasti toimeen, nyt miehen lapsen täällä olon vähentyessä alkaa anoppu kuitenkin käydä sietämättömäksi.
mainittakoon että tyttö asuu äitinsä luona väliajat (600km väliä ja mummolla ei omaa tyttöä koskaan ole ollut, vain poikia. toiveista huolimatta)
olen aivan ulalla, nyt miehen isäkin loukkaantui minulle kun komennan heidän aarrettaan ja sillä loukkaan anoppia...ja tämä tulio ilmoittamaan että "temppuni" ansiosta hänen yhteistyö ja avunanto sopimus on irtisanottu (hevoset, maatalo jossa autelllut oman mielenkiinnon mukaan)...
mikä neuvoksi? onko kokemuksia? kuinka asia selvisi? miehen kanssa meillä ei riitaa ole ja asioista voimme keskustella, anopin edessä meiltä vaan keinot on nollissa. Mies ymmärtää minua ja minä miestäni (käy äitinsä ja isänsä luona ja heidän välinsä on ihan ok) mutta mitä minä voisin tehdä toisin tms?
tilanne on tähän suuntaan hiljalleen mennyt, aikaisemmin olen anteeksi pyytänyt "jos jotenkin tietämättäni olen loukannut" ja sillä tilanne laukeaa pienen mökötyksen jälkeen mutta koska tilanne uusii aina kun lapsi on isällään ja aina entistä helpommin, niin jotain pysyvämpää ratkaisua kaivataan...miehen mukaan anopin "psyyke" mennyt alaspäin töistä pois jäännin jälkeen (5vuotta) ja vanhemmat ovat hieman päälle 60v mutta mikä avuksi?
ajatukset kovasti kiertää ko. asiassa...
ongelma koskee miehen tytärtä, tai ennemminkin anoppia =) lapsi on isällään (aikaisemmin 2 viikkoa ja 2 viikkoa 1-5vuotiaana) nyt siten että äidillä 4 viikkoa ja isällä kaksi, ensi syksystä äidillä kolme ja isällä 1 viikon jonka jälkeen joka kolmas viikonloppu (kun menee kouluun) lisäksi kesäisin 4 viikkoa sekä lomat yms.
Nyt kuitenkin isän luona ollessa alkanut olla rajojen kokeilua ja uhmaa (kuuluu asiaan, tiedetään) MUTTA mitä tekee anoppi, jos haluaa mummolaan ja ei juuri silloin pääse (ovat läheisiä, käy siellä jakson aikana 2-4 yötä ja päivää, asuu 500m päässä meistä, näkevät melkeimpä päivittäin) alkaa uma ja kiristys "mä kerron mummolle että sä huudat mulle" "jos en pääse mummolle kaadan tikkaat" ja fyysinen raivo on melkoinen. meillä miehen kanssa yhteiset kasvatusnäkemykset ja pidämme tärkeinä että lapsella on rajat. asioista keskustellaan ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi, MUTTA
uutena ilmiönä lapsen taito pelata mummolla tätä peliä ja mummo joka "käy kierroksilla" (omasta mielestään vastaa äitiä lapselle kun oma äiti koskaan ja ymmärtää lasta paremmin kun kukaan muu aikuinen, edes tämän isä)
toissapäivänä esim. lapsi oli alushousuillaan tullut ulos ja tallille johon tokaisin (niinkun aina ja kaikille samalla lailla)että nyt muuten vikkelään laittaan ulkohousut jalkaan ettei mee ihan likaseks sisähousut! ja mitä tapahtui...
lapsi tuli sisään, soitti hysteerisenä mummolle että huudan hänelle ja mummo kiirushti paikalle ja haukkui minut....aikamoinen tapahtumasarja...ja vaikka koetin mummoakin rauhoitella että asiasta puhuttaisiin niin mummo haukkui valehtelijaksi, nappasi tytön ja jotain vaatetta ja pakeni mökille "haavoja parantelemaan" ...
lapsen isä oli tuolloin töissä ja omat lapseni katsoivat vierestä tilannetta epäuskoisina...
Mies ei tilannetta hyväksy enempää kun minäkään ja onkin asiasta koettanut äitinsä kanssa puhua mutta tuloksenaon " marttyyri" joak loukkaantuu välittömästi "niinkö huono äiti ja mummo minä olen jne" jonka jälkeen ei käy meillä viikkoon kahteen ja sitäkös taas lapset sitten ihmettelee....
olen aivan ulalla...Ennen tulimme loistavasti toimeen, nyt miehen lapsen täällä olon vähentyessä alkaa anoppu kuitenkin käydä sietämättömäksi.
mainittakoon että tyttö asuu äitinsä luona väliajat (600km väliä ja mummolla ei omaa tyttöä koskaan ole ollut, vain poikia. toiveista huolimatta)
olen aivan ulalla, nyt miehen isäkin loukkaantui minulle kun komennan heidän aarrettaan ja sillä loukkaan anoppia...ja tämä tulio ilmoittamaan että "temppuni" ansiosta hänen yhteistyö ja avunanto sopimus on irtisanottu (hevoset, maatalo jossa autelllut oman mielenkiinnon mukaan)...
mikä neuvoksi? onko kokemuksia? kuinka asia selvisi? miehen kanssa meillä ei riitaa ole ja asioista voimme keskustella, anopin edessä meiltä vaan keinot on nollissa. Mies ymmärtää minua ja minä miestäni (käy äitinsä ja isänsä luona ja heidän välinsä on ihan ok) mutta mitä minä voisin tehdä toisin tms?
tilanne on tähän suuntaan hiljalleen mennyt, aikaisemmin olen anteeksi pyytänyt "jos jotenkin tietämättäni olen loukannut" ja sillä tilanne laukeaa pienen mökötyksen jälkeen mutta koska tilanne uusii aina kun lapsi on isällään ja aina entistä helpommin, niin jotain pysyvämpää ratkaisua kaivataan...miehen mukaan anopin "psyyke" mennyt alaspäin töistä pois jäännin jälkeen (5vuotta) ja vanhemmat ovat hieman päälle 60v mutta mikä avuksi?
ajatukset kovasti kiertää ko. asiassa...