uusioperheelliset, vinkkejä kaivataan (marmatusta anopista...)

taustaa: olemme olleet yhdessä kolme vuotta, miehellä on aikaisemmasta liitosta 6v tyttö ja minulla tytöt 6 ja 7v sekä meillä yhteinen 6kk päivänsäde =)

ongelma koskee miehen tytärtä, tai ennemminkin anoppia =) lapsi on isällään (aikaisemmin 2 viikkoa ja 2 viikkoa 1-5vuotiaana) nyt siten että äidillä 4 viikkoa ja isällä kaksi, ensi syksystä äidillä kolme ja isällä 1 viikon jonka jälkeen joka kolmas viikonloppu (kun menee kouluun) lisäksi kesäisin 4 viikkoa sekä lomat yms.

Nyt kuitenkin isän luona ollessa alkanut olla rajojen kokeilua ja uhmaa (kuuluu asiaan, tiedetään) MUTTA mitä tekee anoppi, jos haluaa mummolaan ja ei juuri silloin pääse (ovat läheisiä, käy siellä jakson aikana 2-4 yötä ja päivää, asuu 500m päässä meistä, näkevät melkeimpä päivittäin) alkaa uma ja kiristys "mä kerron mummolle että sä huudat mulle" "jos en pääse mummolle kaadan tikkaat" ja fyysinen raivo on melkoinen. meillä miehen kanssa yhteiset kasvatusnäkemykset ja pidämme tärkeinä että lapsella on rajat. asioista keskustellaan ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi, MUTTA

uutena ilmiönä lapsen taito pelata mummolla tätä peliä ja mummo joka "käy kierroksilla" (omasta mielestään vastaa äitiä lapselle kun oma äiti koskaan ja ymmärtää lasta paremmin kun kukaan muu aikuinen, edes tämän isä)

toissapäivänä esim. lapsi oli alushousuillaan tullut ulos ja tallille johon tokaisin (niinkun aina ja kaikille samalla lailla)että nyt muuten vikkelään laittaan ulkohousut jalkaan ettei mee ihan likaseks sisähousut! ja mitä tapahtui...

lapsi tuli sisään, soitti hysteerisenä mummolle että huudan hänelle ja mummo kiirushti paikalle ja haukkui minut....aikamoinen tapahtumasarja...ja vaikka koetin mummoakin rauhoitella että asiasta puhuttaisiin niin mummo haukkui valehtelijaksi, nappasi tytön ja jotain vaatetta ja pakeni mökille "haavoja parantelemaan" ...

lapsen isä oli tuolloin töissä ja omat lapseni katsoivat vierestä tilannetta epäuskoisina...
Mies ei tilannetta hyväksy enempää kun minäkään ja onkin asiasta koettanut äitinsä kanssa puhua mutta tuloksenaon " marttyyri" joak loukkaantuu välittömästi "niinkö huono äiti ja mummo minä olen jne" jonka jälkeen ei käy meillä viikkoon kahteen ja sitäkös taas lapset sitten ihmettelee....

olen aivan ulalla...Ennen tulimme loistavasti toimeen, nyt miehen lapsen täällä olon vähentyessä alkaa anoppu kuitenkin käydä sietämättömäksi.

mainittakoon että tyttö asuu äitinsä luona väliajat (600km väliä ja mummolla ei omaa tyttöä koskaan ole ollut, vain poikia. toiveista huolimatta)

olen aivan ulalla, nyt miehen isäkin loukkaantui minulle kun komennan heidän aarrettaan ja sillä loukkaan anoppia...ja tämä tulio ilmoittamaan että "temppuni" ansiosta hänen yhteistyö ja avunanto sopimus on irtisanottu (hevoset, maatalo jossa autelllut oman mielenkiinnon mukaan)...

mikä neuvoksi? onko kokemuksia? kuinka asia selvisi? miehen kanssa meillä ei riitaa ole ja asioista voimme keskustella, anopin edessä meiltä vaan keinot on nollissa. Mies ymmärtää minua ja minä miestäni (käy äitinsä ja isänsä luona ja heidän välinsä on ihan ok) mutta mitä minä voisin tehdä toisin tms?

tilanne on tähän suuntaan hiljalleen mennyt, aikaisemmin olen anteeksi pyytänyt "jos jotenkin tietämättäni olen loukannut" ja sillä tilanne laukeaa pienen mökötyksen jälkeen mutta koska tilanne uusii aina kun lapsi on isällään ja aina entistä helpommin, niin jotain pysyvämpää ratkaisua kaivataan...miehen mukaan anopin "psyyke" mennyt alaspäin töistä pois jäännin jälkeen (5vuotta) ja vanhemmat ovat hieman päälle 60v mutta mikä avuksi?

ajatukset kovasti kiertää ko. asiassa...

 

Anteeksi, menin jo vähän sekaisin kaikissa henkilöissä ja mikä kenenkin suhde toisiinsa on, mutta mun neuvoni olisi pistää välit jäähylle sellaisten isovanhempien kanssa, jotka eivät osaa olla ihmisiksi ja käytöksellään vain aiheuttavat pahaa mieltä kaikille. En sietäisi tuollaista, vaan ilmoittaisin, että anoppi saa tavata lapsia sitten kun alkaa käyttäytyä ihmisiksi. Ei se tilanne muutoin kehity muuta kuin huonompaan suuntaan tuosta.

 

Täytyy sanoa, että hankala tilanne. Onneksi vedätte miehesi kanssa yhtä köyttä! Mä en osaa tähän oikein sanoa mitään, vaikka uusperhe itsellänikin.. Sen kyllä olen omalla kohdallani huomannut, että anoppi (tiedostamattaan?) kovasti huolehtii, että miehen aiemmat lapset saavat yhtä paljon huomiota ja "etuuksia" kuin meidän yhteiset pienet - jotenkin varmaan on huoli siitä, että mies unohtais heidät tms.. ei oo siitä kyllä pelkoa oikeesti. Mutta jos se on joku anopin perusvaisto Mutta minä saan kyllä appivanhempienkin mielestä komentaa miehen aiempia lapsia, jos on aihetta, joten siinä mielessä eri tilanne kuin sinulla. Auttaisko vaikka, jos haalisit jotain materiaalia luettavaksi heille uusperheistä ja siitä, että sinulla on ihan yhtäläinen oikeus pitää kuria ja komentaa sinun perheessäsi asuvaa lasta (varsinkin, kun miehesi on siitä yhtä mieltä!) ? Tästä ainakin netistä löytyy juttua ja jotain tutkimuksiakin..

 

onpa vaikea tilanne, auttaisko jos pysähtyisitte kaikki pöydän ääreen keskustelemaan kaikessa rauhassa? Onko tyttö jotenkin herkkä, että säikähtää jos vähän topakammin komentaa? Millaiset teidän välit on, tuletteko hyvin juttuun vai vierastaako tyttö sinua?

 

Olipas sekainen soppa.

Meillä tehtäisiin varmaankin niin, että mies ottaisi äitinsä tiukkaan puhutteluun. Ja lapsen kyläilyistä tekisimme selvät säännöt. Lapsi menisi mummolaan ennalta sovittuina päivinä, ei muulloin. Eikä mummo siis todellakaan tulisi hakemaan lasta pois jos lapsi soittaa ja kiukkuaa sekä selittelee tarinoitaan.

Ja jos mummolle ei kelpaa teidän säännöt, niin sitten mummo ei hetkeen tapaa lapsia lainkaan. Ehkäpä mummo sitten sitä kautta ymmärtää, ettei nämä ole mummon lapsia, vaan mummon lastenlapsia, jolloin mummola siis ei ole päätäntävaltaa, vaan hän joutuu menemään lapsen vanhempien sääntöjen mukaan.

Sinänsä en tykkää kiristää ketään tapaamisten avulla, mutta eipä teillä taida olla muuta vaihtoehtoa.

 

Isovanhemmat jäähylle ja kai nyt itsekin osaatte maatalonne hoitaa ilman isovanhempien apuja?

 

Olipas sekainen soppa.

Meillä tehtäisiin varmaankin niin, että mies ottaisi äitinsä tiukkaan puhutteluun. Ja lapsen kyläilyistä tekisimme selvät säännöt. Lapsi menisi mummolaan ennalta sovittuina päivinä, ei muulloin. Eikä mummo siis todellakaan tulisi hakemaan lasta pois jos lapsi soittaa ja kiukkuaa sekä selittelee tarinoitaan.

Ja jos mummolle ei kelpaa teidän säännöt, niin sitten mummo ei hetkeen tapaa lapsia lainkaan. Ehkäpä mummo sitten sitä kautta ymmärtää, ettei nämä ole mummon lapsia, vaan mummon lastenlapsia, jolloin mummola siis ei ole päätäntävaltaa, vaan hän joutuu menemään lapsen vanhempien sääntöjen mukaan.

Sinänsä en tykkää kiristää ketään tapaamisten avulla, mutta eipä teillä taida olla muuta vaihtoehtoa.

samaa mieltä. Miehesi kuuluu tehdä omille vanhemmilleen säännöt selväksi! Hän voisi kertoa että hän itse (isä) ja sinä (äitipuoli) olette pääasiallisesti vastuussa kun lapsi on teillä. Mummot ja papat on hyvä tukiverkko mutta he eivät voi olla "päävastuussa" , oli uusioperhe tai ei. Mummon kanssa on myös sovittava että jos lapsi soittaa näitä puheiluita, käsittelee ensin aikuiset asian mitä on tapahtunut, eikä lähdetä tuohon kelkkaan mukaan. Jos mummo ei asiaa sinun kanssa halua selvittää niin asia saa sitten odottaa sitä että mies kotiutuu.

Mielestäni siis miehesi tehtävä on tehdä hommasta loppu!

 

Minä kysyisin mummolta, että todellako hän antaa pienen lapsen vetää itteään höplästä ja valehdella noin täysillä?

 

Uusioperheet on niin säälittäviä... Heti erotaan kun tulee riita ja otetaan uus ukko/akka jolla ennestään äpäriä ja tehdään lapsia. Tulee riita, erotaan... Jne jne.

 

kiitos vastauksistanne! tosiaan aijemmin moisia ristiriitoja ei ole ollut...aina toki jotain asiaankuuluvaa mutta ne on selvitetty. Miehen tyttären kanssa välit on hyvät ja olemme tosiaan tunteneet siitä saakka kun hän täytti 3v. Mummo vaan ilmeisesti nyt paniikissa kun tapaamiset vähenee ja se aika jonka lapsi siellä viettänyt vähenee väkisin (ei voi olla viikosta jonka täällä syksyisin on 1x/kk mummolle 3-4 päivää koska isäkin haluaa lapsensa kanssa aikaa viettää) ..joten aikamoinen soppa sitten tuli. Anoppi ei kykene juttelemaan vaan heittäytyy marttyyriksi, en ole itsekkään täydellinen ja tätä toki olen pahoitellut mutta anopissa ei olekaan sitten mitään vikaa =) jos vaikka syömme yhdessä anoppi kaappaa miehen tytön syliin ja syöttää tätä lusikalla, pyyhkii pyllyn ja pukee päälle...siivoaa myös tämän jäljet yms. jonka vuoksi yhteiset ruokailut on olleet tauolla (mielestämme kaikkia lapsia tulee kohdella tasaveroisesti) ja tyttö nyt surutta siis alkanut käyttää hyväkseen mummon" höösäämistä" ....huokaus....

kyllä maatila pyörii ilman appivanhempiakin...tietyin järjestelyin

(anoppi mm. otti miehen lapselle kanoja viime kesänä ..muut eivät siis saaneet...jotka nyt sitten olisi minulle jättänyt hoidettavaksi silloin kun lapsi ei ole täällä jotta saa matkustaa jne...) voitte arvata ettei aika riitä toisen järjestämille lisähommille hevosten, koirien, pelto ja metsätöiden lisäksi neljän lapsen kanssa, kun molemmat vielä käymme vieraalla töissä....joten, anoppi sai joko hakea kanansa tai olisin antanut ne niitä haluavalle perheelle....(haki eilen sanaakaan sanomatta edes lapsille).

tilannetta vaikeuttaa myös että miehen isovanhemmat pitävät luonaan vain tätä miehen lasta, minun lapsille lupasivat 2v sitten että mökille heidän kanssaan pääsevät sitten syksyllä kun miehen tytär ei ole täällä, sitä syksyä ei ole tullut..ja monesti on itketty asian takia...nyt anoppi tokaisi että mökki on miehen tytön "turvapaikka" ja tuntuisi petokselle viedä sinne joku muu lapsi kun tämä sitä omana paikkanaan pitää. . .

mainittakoon että siis meidän yhteinen tytär 6kk saa saman käytöksen osakseen kun minun lapseni, tätäkään eivät sen enempää huomioi...ja näiden 2viikon aikana kun miehen lapsi täällä eivät lainkaan (ei käy edes katsomassa tms. )

ihana jakaa ajatuksia..mietin jo että minne psygologille minun on mentävä..miehellenikään en halua anoppia "parjata" saati lapsille...kuitenkin mieli on täynnä kysymyksiä ja surua...

 

Lapsia pompotellaan perheestä perheeseen. Mitähän sellaisistakin tulee isona? Sitten isi ja uus nainen tekee uusia lapsia ja niitäkin pompotellaan kun erotaan muutaman vuoden päästä. Voi voi. Hulluja niistäkin tulee.

 

"hyrrä" ei tässä eroamassa olla vaana sioita selvittämässä ja asuin kyllä aikani lasten kanssa kun mies löysi uuden ja muutti pois nuorimman ollessa 3kk, mieheni ex läksi lapsen ollessa alle 2v. elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, eikä siinä ole mitään häpeämistä. toki sinullakin on oikeus omaan mielipiteeseesi.

 

[QUOTE="Hyrrä";23736152]Lapsia pompotellaan perheestä perheeseen. Mitähän sellaisistakin tulee isona? Sitten isi ja uus nainen tekee uusia lapsia ja niitäkin pompotellaan kun erotaan muutaman vuoden päästä. Voi voi. Hulluja niistäkin tulee.[/QUOTE]

Etkö sä tosiaan parempaan pysty?

Taidat itse sitten olla uusperheen lapsi, sillä et säkään ihan kaikella kyllä käy.

 

Nyt kyllä mummo puuttuu ihan liiaksi tuohon teidän elämään. Eli rauhallinen keskustelu, vaikka mies omien vanhempiensa kanssa keskenään, että ei tuo tuollainen sovi ollenkaan. Tekee vaan hallaa tytön kasvatukselle, jos mummo uskoo kaiken mitä tyttö sanoo ja tulee viemään tytön pois oman perheensä luota sen sijaan että te saisitte rauhassa sopia erimielisyydet. Mummolle tiukat säännöt siitä että hän ei koskaan tule ottamaan tyttöä luokseen ellei siitä ole etukäteen sovittu. Eikä myöskään hänellä ole oikeutta puuttua kasvatukseen sen kummemmin, samalla tavalla kun kohtelette muitakin lapsia (eri asia olisi jos kohtelisitte jotenkin kaltoin tätä tyttöä..). Jos nämä ei sovi mummolle niin sitten pieni tauko kyläilyihin vähäksi aikaa.

Meillä oli joskus tilanne niin että lapsi soitti äidilleen kun meillä oli ollut riitaa, oli kertonut erittäin väritetyn version tapahtuneesta. Lapsen äiti soitti sitten miehelle, että mikäs on tilanne eli arvasi varmaan että ei nyt ihan kaikki ollut mennyt niin kuin lapsi oli kertonut. Näin pitäisi teidän tapauksessa mummonkin toimia eli kysyä teiltä vanhemmilta tilannetta ensin ja luottaa teidän sanaanne.

 

kiitos kommenteista =)

 

Olisiko palaveri paikallaan. Te, isovanhemmat ja lapsi.
Jokainen saa kertoa oman näkemyksensä asiasta kyllä siinä 6 vuotiaskin jotain tajuaa että olisi hyvä puhua asiat niinkuin ne oikeasti on.

tai sitten hän on todella hyvä sumuttamaan isovanhempiaan.

Eli tuossa tilanteessa kysytään lapselta tulitko ulos ilman ulkohousuja? Pitääkö ulkohousut olla päällä kun ulkona ollaan? Pyydettiinkö laittamaan housut jalkaan ja totteliko heti vai pitikö komentaa vähän tiukemmin?

Ainakin meidän 6v ymmärtää miten pitäisi toimia... ja osaa järkeillä onko joku käytös hyväksyttävää vai ei. Tai oikein tai väärin.