v****taa ex-kaverin vahinkoraskaus

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Se vain on niin, että vaikka kuinka oma tilanne ei ole kiva, niin ei sitä silti tarvitse itse haukkua toisia. Ei sitä tarvitse ymmärtää.

Epäreilulta voi tuntua, toki, mutta kukaan ei voi asialle mitään, jos joku on lapseton. Silloin ei tarvitse katsella tai sietää katkeran ihmisen tilitystä, ei edes silloin, vaikka ymmärtäisi toisen tilanteen.


Monet lapsettomat pariskunnat osaavat käyttäytyä fiksusti ja myös jättää tuollaiset ala-arvoiset kommentit kuten äpärä ja lutka yms. pois, varsinkin kun kyse on kaverista/ystävästä. Totuus on, että kun niin ajattelee, ei ole ikinä ollutkaan kaveri toiselle.

En minäkään hyväksy kenenkään haukkumista ja vastaavaa, en tee sitä itsekään. Sen sijaan ymmärrän inhimillisestä näkökulmasta tämän aloittajan tuntemukset ja raivoamisen. Ja toisaalta: eikö ole parempi raivota täällä anonyymisti kuin olla vihamielinen ja ilkeä muille? Jos on yhtään perehtynyt lapsettomuuskriisin psykologiaan, tietää varsin hyvin, millaisia reaktioita siihen liittyy. Eri asia on aina se, miten itse käyttäytyy kuin mitä omassa mielessä liikkuu. Tässä ketjussa lähinnä ihmettelen sitä, miten ymmärtämättömiä ollaan itse aloittajan kokemia tunteita kohtaan. Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

Mutta oikeasti, jos elämään tulisi joku muu paha kriisi, niin ei sitä koko maailma ja ajatuksia sallita pyörivän pelkästään sen yhden ihmisen hapattamassa taikinassa.

Suru ja kipu on ymmärrettävää, mutta ei se, että hapattaa muiden onnen ja ilon. Se riippuu pitkälle ihmisesti miten toimii ja miten ei. Voi tuntua epäreilulta, mutta ei sitä tarvitse ilkeillä tai haukkua toista ja lytätä toisen ilon tunteita.

On se kumma, että lapsettomat ihmiset saavat tehdä mitä vain, koska on niin kamala "kipu ja suru", mutta muiden kriisien aikaan ei kyllä sitä suvaittais. Ja maailmassa on paljon muitakin kriisejä kuin lapsettomuus

Kuten totesin: aika monet lapsettomat ovat taitivia näyttelijöitä - ei siitä edes puhuta, saati että "myrkytettäisiin" muiden iloa ja onnea. Ei niitä omia tunteita näytetä muille, eikä ongelmaa edes paljasteta välttämättä. Vauvauutiset, raskaudet, babyshowerit, ristiäiset ja kaikki muu hoituu hymyissä suin ja kukaan ei välttämättä arvaa yhtään mitään. Eli älä sinäkään yleistä, että kaikki lapsettomat käyttäytyisivät huonosti tai vaatisivat kaiken huomion ommalle kriisiilleen. Itse asiassa se suuri ymmärtämättömyys lapsettomuusongleman suhteen on se, joka saa lapsettomat vaikenemaan.

 

Hyvä ap, tiedän tunteesi. Kärsin itse lapsettomuudesta vuosia. Ja katkeroiduin. Ei auttanut, vaikka kuinka järkeilin itselleni, että muiden lapset eivät ole minulta pois. En koskaan näyttänyt tunteitani muille, mutta päässäni ajattelin ihan samoin kuin sinä. Lopulta ymmärsin, että myrkytän vain oman mieleni ja samalla kaiken ympäriltäni. Päästin irti. Päästin irti alituisesta yrittämisestä, toivomisesta, pettymisestä ja vihaamisesta. Enää en kärsi lapsettomuudesta. Olen lapseton, mutta en kärsi siitä. Nautin sukulaisteni ja ystävieni lapsista. Toivon sydämestäni, että joskus vielä sinäkin osaat päästää irti. Usko pois, se on paljon antoisampaa.

Peesaan tätä. Ainoa ero on, että olen sekundääristi lapseton.
Voimia ap, toivottavasti katkeruus helpottaa. Anna itsellesi aikaa ja kohta huomaat, että muiden raskaudet ei häiritse :hug: :hug:

 

edes yks, joka tämän koko asian pointin tajuaa!
helppoa varmaan sanoa, että "oot kateellinen", kun varmaan suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista ei vaan tiedä, mitä se lapsettomuus on.

kannattaa varmaan lopettaa kaikkien ihmisten kanssa "kaveeraaminen" kenellä on lapsia niin ei tartte olla kateellinen. voisit vaikka perustaa sellasen ryhmän sitte missä haukutaan kaikki keillä on lapsia.

tsiisus, en kyllä tienny että näin myrkyllisiä ihmisiä on olemassa.[/quote]

Sellaiseksi, joka keskittyy omaan elämäänsä, ei muiden, niin keskityt kyllä nyt turhan paljon ap:n elämään. Anna olla jo.

 

edes yks, joka tämän koko asian pointin tajuaa!
helppoa varmaan sanoa, että "oot kateellinen", kun varmaan suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista ei vaan tiedä, mitä se lapsettomuus on.

kannattaa varmaan lopettaa kaikkien ihmisten kanssa "kaveeraaminen" kenellä on lapsia niin ei tartte olla kateellinen. voisit vaikka perustaa sellasen ryhmän sitte missä haukutaan kaikki keillä on lapsia.

tsiisus, en kyllä tienny että näin myrkyllisiä ihmisiä on olemassa.[/quote]

keskitythän säkin tällä hetkellä MUN elämään, kun jaksat tässä ketjussa roikkua.
mene sä sitten keskittymään siihen omaan elämääs.

 

Täällä ei muilla taida olla lapsettomuustaustaa - kommenteista päätellen. Silloin kun itsellä on akuutti lapsettomuuskriisi meneillään, takana hoitoja hoitojen perään, mahdollisia keskenmenoja jne., tuntuvat useimpien raskaudet todella epäreiluilta. Erityisen kipeiltä tuntuvat silloin sellaiset raskaudet, joita ei ole edes toivottu. Kyse on vain siihen lapsettomuuskriisiin liittyvästä vaiheesta. Ikävältä tuntuu minusta kyllä se, että täällä kukaan ei näytä ymmärtävän tätä puolta asiassa lainkaan.

Se vain on niin, että vaikka kuinka oma tilanne ei ole kiva, niin ei sitä silti tarvitse itse haukkua toisia. Ei sitä tarvitse ymmärtää.

Epäreilulta voi tuntua, toki, mutta kukaan ei voi asialle mitään, jos joku on lapseton. Silloin ei tarvitse katsella tai sietää katkeran ihmisen tilitystä, ei edes silloin, vaikka ymmärtäisi toisen tilanteen.

Monet lapsettomat pariskunnat osaavat käyttäytyä fiksusti ja myös jättää tuollaiset ala-arvoiset kommentit kuten äpärä ja lutka yms. pois, varsinkin kun kyse on kaverista/ystävästä. Totuus on, että kun niin ajattelee, ei ole ikinä ollutkaan kaveri toiselle.

En minäkään hyväksy kenenkään haukkumista ja vastaavaa, en tee sitä itsekään. Sen sijaan ymmärrän inhimillisestä näkökulmasta tämän aloittajan tuntemukset ja raivoamisen. Ja toisaalta: eikö ole parempi raivota täällä anonyymisti kuin olla vihamielinen ja ilkeä muille? Jos on yhtään perehtynyt lapsettomuuskriisin psykologiaan, tietää varsin hyvin, millaisia reaktioita siihen liittyy. Eri asia on aina se, miten itse käyttäytyy kuin mitä omassa mielessä liikkuu. Tässä ketjussa lähinnä ihmettelen sitä, miten ymmärtämättömiä ollaan itse aloittajan kokemia tunteita kohtaan. Itse asiassa monet lapsettomat ovat todella taitavia peittämään oman kivun ja surun - niin hyvin, että ulkopuoliset eivät edes tiedä koko onelman olemassaolosta.

Mutta oikeasti, jos elämään tulisi joku muu paha kriisi, niin ei sitä koko maailma ja ajatuksia sallita pyörivän pelkästään sen yhden ihmisen hapattamassa taikinassa.

Suru ja kipu on ymmärrettävää, mutta ei se, että hapattaa muiden onnen ja ilon. Se riippuu pitkälle ihmisesti miten toimii ja miten ei. Voi tuntua epäreilulta, mutta ei sitä tarvitse ilkeillä tai haukkua toista ja lytätä toisen ilon tunteita.

On se kumma, että lapsettomat ihmiset saavat tehdä mitä vain, koska on niin kamala "kipu ja suru", mutta muiden kriisien aikaan ei kyllä sitä suvaittais. Ja maailmassa on paljon muitakin kriisejä kuin lapsettomuus

Saattaapi lapsettomat ajatella samalla tavoin niistä joilla on lapsia, että niiden lasten takia saadaan vaikka mitä myönnytyksiä esim töissä. Niin ja eihän lapseton voi olla väsynyt tai kiireinen, kun eihän sillä ole niitä lapsiakaan... Jokaisella on omat ongelmansa ja niitä ongelmia ja niiden suuruutta mitataan sillä omalla kokemuspohjalla. Ei kenenkään pitäisi vertailla ihmisten asioita tai tuntea ylemmyyttä tms. Ainahan voi vedota siihen että maailmasta löytyy melko suurella todennäköisyydellä joku, jolla on asiat vielä huonommin.

Se on aina helppo leimata toinen ihminen turhan valittajaksi. Se menee sitten siihen mut mulla onkin vielä huonommin, ei kun mulla on vielä....

 

Kuten totesin: aika monet lapsettomat ovat taitivia näyttelijöitä - ei siitä edes puhuta, saati että "myrkytettäisiin" muiden iloa ja onnea. Ei niitä omia tunteita näytetä muille, eikä ongelmaa edes paljasteta välttämättä. Vauvauutiset, raskaudet, babyshowerit, ristiäiset ja kaikki muu hoituu hymyissä suin ja kukaan ei välttämättä arvaa yhtään mitään. Eli älä sinäkään yleistä, että kaikki lapsettomat käyttäytyisivät huonosti tai vaatisivat kaiken huomion ommalle kriisiilleen. Itse asiassa se suuri ymmärtämättömyys lapsettomuusongleman suhteen on se, joka saa lapsettomat vaikenemaan.

Tiesitkö, että lapsettomat kuin muutkin voivat näyttää tunteitaan erilailla ja silloin saa myös erilaisen reaktion muissakin?

Jos vauvauutiset satuttaa, niin voi onnitella ja siinä samalla sanoa, että tuntuu jotenkin silti sisimmissä niin pahalle ja epäreilulle, kun itse ei ole lasta saanut, mutta toki ehdottomasti on iloinen toisen puolesta, että edes jollakin tärppää ja saa lapsen.

Mutta jos alkaakin heti sellaiseksi, että HITSI MIKÄ HUORA, PAKKOKO SUN ON ÄPÄRÄ SYNNYTTÄÄ, niin kuka nyt tuollaisen päätä silittää?

 

Ymmärrän miksi olet kateellinen.
Kun muut ympärillä saavat lapsia ja oma syli on tyhjä, niin sitä miettii monesti miksi. Miksi noi saavat miksi me ei saada.

Mutta se, mitä elämä on ennen lapsia ja miten se muuttuu raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen. Monilla siinä tulee radikaalimuutos. Eikä se todellakaan tarkoita, että vaikka olisi ollut kuinka hulivili ennen, että ei olis hyvä äiti.

Onnea lapsettomuushoitoihin, raskaita ovat, mutta joskus se voi myös tärpätä omalle kohdalle.

 

No eihän sitä nyt tarvi kuin katsoa näitä kommentteja niin eikö se selviä! Miksi asiasta ei voi puhua? Kun asiasta puhuu niin paskaa tulee niskaan ja olet kamala ihminen, joka toivottavasti ei saa lapsia, ja jos saakin niin toivottavasti edes kaverit häipyy elämästä!

Niin totta ja niin surullista!

 

No eihän sitä nyt tarvi kuin katsoa näitä kommentteja niin eikö se selviä! Miksi asiasta ei voi puhua? Kun asiasta puhuu niin paskaa tulee niskaan ja olet kamala ihminen, joka toivottavasti ei saa lapsia, ja jos saakin niin toivottavasti edes kaverit häipyy elämästä!

Niin totta ja niin surullista!

Täällä nyt tulee paskaa niskaan pienemmästäkin, mutta onko teillä oikeasti sellaisia ystäviä, jotka ei pysty lapsettomuutta ymmärtämään tai siitä puhumaan teidän kanssanne?

 

Täällä nyt tulee paskaa niskaan pienemmästäkin, mutta onko teillä oikeasti sellaisia ystäviä, jotka ei pysty lapsettomuutta ymmärtämään tai siitä puhumaan teidän kanssanne?

On onneksi IRL ihmisiä, joiden kanssa olen asiaa käynyt läpi ja saanut tukea.

 

edes yks, joka tämän koko asian pointin tajuaa!
helppoa varmaan sanoa, että "oot kateellinen", kun varmaan suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista ei vaan tiedä, mitä se lapsettomuus on.

kannattaa varmaan lopettaa kaikkien ihmisten kanssa "kaveeraaminen" kenellä on lapsia niin ei tartte olla kateellinen. voisit vaikka perustaa sellasen ryhmän sitte missä haukutaan kaikki keillä on lapsia.

tsiisus, en kyllä tienny että näin myrkyllisiä ihmisiä on olemassa.

keskitythän säkin tällä hetkellä MUN elämään, kun jaksat tässä ketjussa roikkua.
mene sä sitten keskittymään siihen omaan elämääs.[/quote]

Totta tosiaan näinpä taidan tehdä. Kiva kuulla edes yksi järkevä lause sun suusta=)

 

Kuten totesin: aika monet lapsettomat ovat taitivia näyttelijöitä - ei siitä edes puhuta, saati että "myrkytettäisiin" muiden iloa ja onnea. Ei niitä omia tunteita näytetä muille, eikä ongelmaa edes paljasteta välttämättä. Vauvauutiset, raskaudet, babyshowerit, ristiäiset ja kaikki muu hoituu hymyissä suin ja kukaan ei välttämättä arvaa yhtään mitään. Eli älä sinäkään yleistä, että kaikki lapsettomat käyttäytyisivät huonosti tai vaatisivat kaiken huomion ommalle kriisiilleen. Itse asiassa se suuri ymmärtämättömyys lapsettomuusongleman suhteen on se, joka saa lapsettomat vaikenemaan.

Tiesitkö, että lapsettomat kuin muutkin voivat näyttää tunteitaan erilailla ja silloin saa myös erilaisen reaktion muissakin?

Jos vauvauutiset satuttaa, niin voi onnitella ja siinä samalla sanoa, että tuntuu jotenkin silti sisimmissä niin pahalle ja epäreilulle, kun itse ei ole lasta saanut, mutta toki ehdottomasti on iloinen toisen puolesta, että edes jollakin tärppää ja saa lapsen.

Mutta jos alkaakin heti sellaiseksi, että HITSI MIKÄ HUORA, PAKKOKO SUN ON ÄPÄRÄ SYNNYTTÄÄ, niin kuka nyt tuollaisen päätä silittää?

En missään vaiheessa ole sanonut, että ketään saisi haukkua ja nimitellä tai että sellainen käyttäytyminen olisi hyväksyttäväää kenellekään. Sen sijaan se oma ymmärrykseni kohdistuu siihen tunnetilaan, joka ap:n tilanne hänessä aiheuttaa.

 

Kuten totesin: aika monet lapsettomat ovat taitivia näyttelijöitä - ei siitä edes puhuta, saati että "myrkytettäisiin" muiden iloa ja onnea. Ei niitä omia tunteita näytetä muille, eikä ongelmaa edes paljasteta välttämättä. Vauvauutiset, raskaudet, babyshowerit, ristiäiset ja kaikki muu hoituu hymyissä suin ja kukaan ei välttämättä arvaa yhtään mitään. Eli älä sinäkään yleistä, että kaikki lapsettomat käyttäytyisivät huonosti tai vaatisivat kaiken huomion ommalle kriisiilleen. Itse asiassa se suuri ymmärtämättömyys lapsettomuusongleman suhteen on se, joka saa lapsettomat vaikenemaan.

Tiesitkö, että lapsettomat kuin muutkin voivat näyttää tunteitaan erilailla ja silloin saa myös erilaisen reaktion muissakin?

Jos vauvauutiset satuttaa, niin voi onnitella ja siinä samalla sanoa, että tuntuu jotenkin silti sisimmissä niin pahalle ja epäreilulle, kun itse ei ole lasta saanut, mutta toki ehdottomasti on iloinen toisen puolesta, että edes jollakin tärppää ja saa lapsen.

Mutta jos alkaakin heti sellaiseksi, että HITSI MIKÄ HUORA, PAKKOKO SUN ON ÄPÄRÄ SYNNYTTÄÄ, niin kuka nyt tuollaisen päätä silittää?

En missään vaiheessa ole sanonut, että ketään saisi haukkua ja nimitellä tai että sellainen käyttäytyminen olisi hyväksyttäväää kenellekään. Sen sijaan se oma ymmärrykseni kohdistuu siihen tunnetilaan, joka ap:n tilanne hänessä aiheuttaa.

Ja koska ymmärrät tunnetilan, niin annat hiljaisen suostumuksen myös tuollaiseen haukkumis ja nimittelykäytökselle?

 

Mä kyllä ymmärrän ap:n tunteita, vaikken itse lapsettomuudesta ole kärsinytkään koskaan. Se on varmasti suuri tuska, jos itse ei yrityksistä huolimatta raskaaksi tule. Enkä ihmettele, vaikka tuntisi vihaakin niitä kohtaan, jotka taas sitten helposti ja jopa vahingossa raskautuvat. Mutta ei se silti oikeuta ketään haukkumaan, ei sitä äitiä eikä varsinkaan sitä tulevaa lasta. Ei taida olla kovin hyvä kaveri, kun pystyt noin katkerasti ajattelemaan hänestä ja lapsesta? Itse en ehkä pitäisi edes yhteyttä sellaiseen "kaveriin", jonka vahinkoraskaus saisi mut noin katkeroitumaan. Koska en usko, että AIDON ystävän raskaudesta voi noin katkeroitua, vaikka oma tilanne olisi mikä... Mutta miksi turhaan kiusaa itseään ja aiheuttaa mielipahaa...

Itselläni oli aikanaan hyvin vaikea kertoa raskaudestani lapsettomuudesta kärsivälle hyvälle ystävälleni. He eivät toista lasta saa, meille taas kolmas ja neljäs lapsi tuli lähes itsestään. Itse koin sen vääräksi, että me lapsia saamme lähes ajatuksen voimalla, he taas eivät. Mutta ystäväni pienen alkumurehtimisen jälkeen kyllä pystyi täysin hyväksymään tilanteen. Ja hänkin totesi sen, ettei ole häneltä pois, jos me lapsia saamme.

Mutta lapsettomuushan tunnetusti on suuri koetinkivi myös parisuhteelle. Joten katkeroitumisen sijaan kehottaisin ap:ta keskittymään siihen, mikä teillä on hyvää. Ja vaalimaan sitä suhdetta. Eikähän sitä koskaan tiedä vaikka se pikkuinen teillekin tulis, ja jos ei, niin onko adoptio täysin poissuljettu vaihtoehto?

 

ok ok, jos tuohon nimittelyyn nyt niin kovin tartutaan, niin varmaan jokainen osapuoli on tyytyväinen jos solvaan vähän myös meitä lapsettomia?
mahoja lehmiä ja munattomia prinssejä, katkeria akkoja?
onko nyt hyvä?

 

Onko toi kaveri EX vain siksi, että synnytti lapsen?

 

äitiäkö tässä pitäisi sitten lutkaksi sanoa, kun ei kerran itsekään laskuissa pysy edes siinä, montako mahdollista isäehdokasta lapsella on?

Juurihan kerroit, että yhden yön juttu, josta tuli suhde. Mitä laskemista siinä on?

Katkeruuskin voi aiheuttaa lapsettomuutta. Stressi ainakin. Älä stressaa kaverisi asioista, varsinkin jos on ex-kaveri.

 

Onko toi kaveri EX vain siksi, että synnytti lapsen?

jos luit ylempää vastauksen, niin vastasin, että ei ole sen takia.

 

Haleja ap:lle! Itselläni on useampi lapsi ja olen aina tullut helposti raskaaksi, mutta ymmärrän kyllä sen verran, että jos sitä omaa pienokaista ei vaan kuulu, niin on vaikea sulattaa muiden raskaudet, varsinkin sellaisten, jotka ei raskautta edes suunnitelleet.
Kyllä sitä tulee itsekin joskus mietittyä, että miksiköhän joillekin ihmisille lapsia ylipäätään suodaan...

 

ok ok, jos tuohon nimittelyyn nyt niin kovin tartutaan, niin varmaan jokainen osapuoli on tyytyväinen jos solvaan vähän myös meitä lapsettomia?
mahoja lehmiä ja munattomia prinssejä, katkeria akkoja?
onko nyt hyvä?

Ei toinen iva oikeuta ensimmäistä. :/

 

Ymmärrän ap:n tunteita kovasti hyvin. Me ollaan yritetty vuosi ja kaveri raskautu toisesta kierrosta, ihmetteli mulle vaan, ettei hän ajatellu että näin nopeesti, kun kaikki sanoo et siihen menee vuoden verran :headwall: en muuten ollu sanonu, enkä sano, että me yritetään.

Oon varmaan TOSI tyhmä, kun en tajua mitä outoa tuossa kaverisi kommentissa on...se, että raskautuu nopsaan, tulee monelle yllätyksenä (iloisena sellaisena toki).
Jos hän tietäisi vauvanyrityksestänne ja sanoisi silti tuollaista, niin saattaisin hakata päätä seinään minäkin. Mutta kun ei tiiä.

 

Onko toi kaveri EX vain siksi, että synnytti lapsen?

jos luit ylempää vastauksen, niin vastasin, että ei ole sen takia.

Jos se on sun ex-kaveri, niin ihmeen tiiviisti taidatte silti tekemisissä olla....kun oot jo ehtinyt viikonloppuna syntyneen vauvankin ilmeisesti näkemään ja "kaverisi" äidinonnea todistamaan

No, sama se mulle.

 

ennenkuin kukaan alkaa intoamaan siitä, että "oot varmasti lapseton", niin niin olenkin. kärsimme lapsettomuudesta ja yritystä takana yli 2v.

entinen kaveri sai vauvan viikonloppuna ja minua se ottaa ihan suunnattomasti päähän! lapsi ei ollut millääntavalla suunniteltu, tottapuhuen sai alkunsa yhden yön jutusta, josta sitten tulikin pitemmällä aikavälillä suhde.
nyt vituttaa katsoa tämän äidin onnea ja kehua siitä, kuinka hän on aina tiennyt olevansa valmis äidiksi. niin varmaan! ennen raskausvarmistusta oli vielä joka vkl kännissä. tekisi mieli sanoa tälle äidille, että lopettaa paskapuheet ainaisesta äidillisyydestä ja ennenkaikkea tekisi mieli sanoa, että mulle on turhaa tulla lässyttämään mitään siitä äpärästä. EI KIINNOSTA!

en yksinkertaisesti tajua, miten elämä on näin epäreilu! tuollaiset hulttiot saa heti lapsia ja onnellisesti yhdessä elävät pariskunnat eivät saa, vaikka tahtoisivatkin. anteeksi tämä katkera tilitys, tiedän, että paskaa tulee niskaan, vaan on pakko saada avautua jonnekin tästä.

:hug: Ymmärrän täysin. Itse ole käyny saman vaiheen läpi kun kärsittiin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Luonnollinen katkeruus-tunne ja se tulee lähes kaikille, jotka käy samaa asiaa läpi kun sinä. Mutta aika parantaa. Ja luontoäiti on ihmeellinen, ja osaa yllättää. Älä luovuta oman tilanteesi suhteen, vaan koita jaksaa jatkaa eteenpäin. :hug:

 

Ei se sulta ole pois jos kaveris sai lapsen, et yhtään helpommin tuu raskaaks vaikka kaveris ei olis saanutkaan lasta!!!

 

Aika outoa että tiedät ex-kaverisi lyhimmätkin seksisuhteensa, vaikka ette ole enää kavereita. Vielä oudompaa on, että hän on kutsunut jo katsomaan "äpäräänsä", kuten lasta nimität. Yleensä ensimmäiset viikot rauhoitetaan kotiin ja toivutaan synnytyksestä niin, että vain lähimmät ystävät ja lähisuku tulee lasta katsomaan.

Oletko varma että ex-kaveri tietää olevansa ex ja että ajattelet hänestä noin?Ellei, olet ihan kamala kaveri.