Välitättekö mitä muut sanovat teistä?

Mua ei hehkauta jos joku miettii et miks noi asuu vuokralla tai miks noillla ei ole autoa jne. jne.
Olen elänyt elämää missä rahalla saa kaikkea ja kaikkea olenkin saanut ja silti en ollut onnellinen. Nykyään tajuan mikä tässä elämässä on tärkeää ja jos joku on erimieltä niin ajattelen ettei tämä ihminen ole vielä löytänyt sitä mitä minä olen.

 

Ennen välitin todella paljon. Nykyään en. En kylllä ikinä kuule mitään arvosteluja mistään (ei sanota ainakaan päin naamaa), joten en vaivaa mieltä millään. Tiedän että mulla on kaikki hyvin, eikä mun tartte olla epävarma omista teoistani tai tavoistani.

 

Mulla on ennen ollu monta omistusasuntoa ja niin on kaikilla vanhoilla tutuillaki ja kovasti ne menee hiljaseks, kun sanoo et nykyään asun vuokralla Niin kuin siinä olisi jotain väärää.

 

en välitä. siinähän sitten puhuvat

 

Tyhmiä riittää miksi välittäisin sellaisen ihmisen mielipiteistä joka ei vaan tajuu..?

 

Oletteko muuten kateellisia muille? Mä en sitäkään tunnetta enää omaa.

 

Mun tutut ei voi ymmärtää miksei me omisteta... Eli sama vika täällä

Esim. Ystäväpariskunta tienaa paljon vähemmän kuin me. Elää kädestä suuhun ja sai toisen isän takaamaan lainan. Nyt ne maksaa puolet vuodesta vain lainaa ja toiset vain korkoa: kun ei ole varaa. Samalla ne ihmettelee kovaan ääneen meidän vuokra-asuntoa. Joo okei, meillä on iso vuokra: 1200e + vesi ja sähkö, mutta me ei asuta tässä enää kauan, säästetään ja kohta omistetaan oma kämppä. En vaivaa päätä niiden ihmettelyllä Maksaisi eka lainansa ennen kuin puuttuu toisten asioihin.

 

Oletteko muuten kateellisia muille? Mä en sitäkään tunnetta enää omaa.

En.. Ennen olin. Sillon mulla ei ollut hyvä olla. Olin tyytymätön omaan elämään. Nyt olen tehnyt elämästä sellaisen kun haluan, enkä koe tarvetta olla kade. Paitsi ehkä jonkun upeasta olemuksesta tai tyylistä, mutta se on enemmänkin ihailua

 

En välitä, enkä kadehdi muita. Mitä enemmän tulee ikää, sitä paremmin sopii omiin nahkoihinsa.

 

[QUOTE="Jenis";29985109]En välitä, enkä kadehdi muita. Mitä enemmän tulee ikää, sitä paremmin sopii omiin nahkoihinsa.[/QUOTE]

Olen kanssa tullut tähän tulokseen iän myötä, olen mitä olen ja sillä selvä Olen juuri sen näköinen kuin minun kuuluukin olla.

 

En välitä Elämääni olen elänyt siten miten haluan ja rahani sinne laittanut minne haluan. Ei se muille kuulu. Ihan siksi, että me ihmiset halutaan niin erilaisia asioita ja tullaan niin eri maailmoista. Mun elämä on ollut mun unelma ja ehkä jonkun toisen painajainen. Jonkun toisen unelma elämä taas olis minun painajainen.

 

Riippuu paljon asiasta, kyllä minä periaatteessa pysrin kuuntelemaan muita. Mutta en välitä siitä että joku haluaa arvostella vaikka ammattiani, valintoja jotka ei millään tavalla kuulu muille jne. Erimieltä toiset saavat olla rauhassa minua ei häiritse että ihmiset eivät ajattele asioista samalla tavalla. En yleensä arvota valintojan esim. pidä omia muita parempina, vaikka toki uskonkin että minä tiedän ulkopuolista paremmin mitkä valinnat ovat meille sopivimpia.

 

Olen kanssa tullut tähän tulokseen iän myötä, olen mitä olen ja sillä selvä Olen juuri sen näköinen kuin minun kuuluukin olla.

Ois hyvä jos vois elää nuoruutensa uudestaan kaikella tällä viisaudella, mitä on nyt ehtinyt kerryttää

 

Tämä on kuulemma yksi asia, mitä useimmat kuolinvuoteellaan eniten katuvat.

Eli että eletään muita varten, tai niin kuin luullaan että muut haluaisivat, eikä tehdä just sitä mitä itse oikeasti halutaan.

Luin joskus artikkelin näistä kuolevien viimeisistä katumuksen aiheista, ja päätin että ainakin YRITÄN itse välttää tekemästä samoja virheitä. Siksi elän, kuten haluan, koska ei muita oikeasti NIIN paljon kiinnosta mun asiat kuin itse luulisi.

 

[QUOTE="tete";29985123]En välitä Elämääni olen elänyt siten miten haluan ja rahani sinne laittanut minne haluan. Ei se muille kuulu. Ihan siksi, että me ihmiset halutaan niin erilaisia asioita ja tullaan niin eri maailmoista. Mun elämä on ollut mun unelma ja ehkä jonkun toisen painajainen. Jonkun toisen unelma elämä taas olis minun painajainen.[/QUOTE]

Pohdinkin tätä vielä lisää ja täytyykin muuttaa vastausta että kyllä ja ei. Tuo ensimmäinen tekstini liittyy nyt lähinnä elämän suuriin päätöksiin, koulutukseen, ammattiin, asumismuotoon ja paikkaan, puolisoon, perheeseen, rahankulutukseen jne.

Mutta kyllä välitän oikeastaan mitä ihmiset ajattelevat pienissä asioissa esimerkiksi en lähde ulos likaisen tai sotkuisen näköisenä, pidän muutenkin huolta ulkonäöstäni niin itseni takia mutta täytyy myöntää että myös muiden katseiden takia. Jos vieraita tulee kylään niin siivoan olis ikävää jos kaverit ajattelisivat että olenpas minä sotkuinen tai likainen. Eli sellaisissa arkisissa asioissa kyllä pidän hieman kulisseja yllä, ei se koti aina ole viimeisen päälle järjestyksessä silloin kun tiedän että kukaan ei sitä ole tulossa katsomaan.

 

No Kaipa mie välitän, mitä läheiset puhuu, mut tuntemattomien ihmisten ja vähemmän läheisten ihmisten puheet ei hetkauta.

 

[QUOTE="Jenis";29985132]Ois hyvä jos vois elää nuoruutensa uudestaan kaikella tällä viisaudella, mitä on nyt ehtinyt kerryttää [/QUOTE]

Mua suoraan sanoen vitutaa oma itteni teininä, pidin koko ajan itseänni lihavana vaikka olin vain muodokas (52kg/162cm) oli isot tissita ja tiimalasi vartalo. No kai se oli väärin, kuun muut oli ripakinttu lautoja olisi pitänyt olla ylpeä itsestään.

 

Kysymyksesi rajoittui maalliseen mammonaan, joten ei kai nyt kukaan sivistynyt ja älyllisesti kehittynyt ihminen viitsisi välittääkään muiden mielipiteistä? Elämässä on tosi paljon asioita, jotka vaikuttavat ulkoiseen statukseen hyvässä ja pahassa. Mutta olen tosi paljon välittänyt miikä koskee minua ihmisenä ja käytökseeni. Palautteesta on oppinut.

 

Ammatti on kanssa toinen mikä muissa herättää kummastusta. Ei mua haittaa vaikka en saa 4000e bruttona. Mun ei tarvitse koskaan tuoda töitä kotiin, työtä ei tarvitse koskaan stressata työn ulkopuolella, työni ei haittaa elämääni sen ulkopuolella...tätä ei voi mitata rahalla.

 

En, mutta sille olen aika herkkä miten minua kohdellaan.

 

Mie kyllä mietin välillä paljonkin sitä mitä muut miusta ajattelee ja puhuu. Ja tiedostan senkin että se rajoittaa miun olemista ja sanomisia jne.: /
Kateellinen en mielestäni ole, ainakaan paljoa..ei tässä paljon muuta ehtis olemaankaan jos siihen ryhtyis.

 

En, mutta sille olen aika herkkä miten minua kohdellaan.

:hug:

 

En mä enää, on niin tyytyväinen elämään ja itseeni ettei enää kiinnosta. Toivosin seläntakanapuhujille ja arvostelijoille parempaa itsetuntoa ja samanlaisia oivalluksia mitkä itse oon saanut ollakseni välittämättä negatiivissita asioista, katkeruudesta pääsemiseen ja turhien asioiden muhretimisesta ja kateellisuudesta. Ja tietenkin että oppis nauttimaan elämästä yhtä paljon ja keskittymään positiivisuuteen enemmän.

 

Mua suoraan sanoen vitutaa oma itteni teininä, pidin koko ajan itseänni lihavana vaikka olin vain muodokas (52kg/162cm) oli isot tissita ja tiimalasi vartalo. No kai se oli väärin, kuun muut oli ripakinttu lautoja olisi pitänyt olla ylpeä itsestään.

Mä taas olin se ripakinttu lauta Ja tuhlasin vuosia asian miettimiseen, koulukavereiden myötävaikutuksella tietty...

 

En välitä. En voi toki väittää, etteikö hetkauttaisi yhtään kun toisinaan kuulee mitä skeidaa jotkut ovat musta selkäni takana jauhaneet, mutta raivostun siitä hetkeksi ja sitten annan olla.

En myöskään ole kateellinen. Saatan hyväntahtoisesti kadehtia joitain ihmisiä tai asioita, mutta en sellaisella sisusta myrkyttävällä tyylillä.