Väsynyt äiti ja mies ei halua ymmärtää

Sanoin miehelle, että on aika raskasta olla 24/7 lapsissa kiinni, että todellakin kaipaisin hetkiä, että saisin olla hetken yksin. Että voisko hän viedä vaikka lapsia lenkille tai leikkipuistoon, tai mennä ulos heidän kanssaan, niin saisin vähän levähtää. Tämän vastaus mun väsymykseen oli, että "jos se on kerta noin vaikeeta ja raskasta, ja oot niin kauheen kiinni lapsissa kaiket päivät, niin viedään kuule lapset päiviksi hoitoon". Tulipa paha mieli Olen jopa alkanut miettiin vakavasti eroa, silloinhan saisin edes kerran viikossa tai parissa päivän/päiviä, jolloin saisi hetken levähtää. Kun esikoinen oli 2-vuotias ja vauva vastasyntynyt, itkin miehelle, kuinka olen väsyksissä. Tämä nauroi päin näköä, että no lepäät sitten vaikka lauantaina (silloin oli tiistai!!!). No, nekin lepäämiset sitten jäi, eipä tullut lauantainakaan tilaisuutta levätä yllättäen...

Mä en tiedä, missä menee vikaan. Ehkä se ero tosiaan on ainut mahdollisuus. Olen koittanut ehdottaa, että miehen töiden jälkeen voitais ottaa molemmat pienet hetket omaa lepoaikaa, mutta kun hän ei sitä koe tarvitsevansa. Minä haluaisin huilata hetken, edes sen 15 minuuttia. Välillä olo on kuin loppuunpuristetulla keittiörätillä.

Miten teidän perheissä on nämä asiat hoidettu? Auttaako miehet teitä, jotta saatte levättyä?

 

Ens kerran kun mies tulee töistä kotiin niin ole valmiina ovella odottamassa ja lähde yksin ulos

Kyllä meillä onneks hoidetaan oikeastaan kaikki aikalailla 50/50 että hyvä tuuri on käynyt.

 

Olen ollut kaikkein väsynein kun vauvat ovat olleet 2 kk. Hullu kun olen,ristiäisekin vielä samaan syssyyn. Siitä se sitten alkaa helpottamaan.

Miehellä on viikossa kaksi vapaapäivää, ekan aamun saa nukkua miten hotsittaa mutta toisen aamun nukun minä.

 

Kyllä auttaa. Meillä mies valvoi esikoisen kanssa useita öitä, koska olin synnytyksen jälkeen masentunut ja itkuinen. En saanut nukuttua enkä halunnut hoitaa vauvaa.

Nyt meillä on jo isot lapset, mutta kyllä saan nukkua silloin kun tunnen olevani liian väsynyt. Mulla on noita uniongelmia ollut vuositolkulla, joten välillä tarvitsen sen lepohetken ja silloin mies hoitaa kaiken tarpeellisen.

Melko tympeä mies sulla. Eikö hän ymmärrä, kuinka väsynyt olet, vai eikö välitä siitä? Nyt puhut hänen kanssaan ja sanot, että olet jo eroakin harkinnut tämän takia. Johan on kumma jos ei vieläkään halua ymmärtää.

 

Ens kerran kun mies tulee töistä kotiin niin ole valmiina ovella odottamassa ja lähde yksin ulos

Kyllä meillä onneks hoidetaan oikeastaan kaikki aikalailla 50/50 että hyvä tuuri on käynyt.

Ei se ole tuuria, vaan ihminen saa sitä minkä hän on valmis ottamaan vastaan. Noin karkeasti sanottuna.

Minä en aloittaisi tilani takaisinraapimista erolla pelottelemisesta, vaan menisin myös ovesta ulos. Saattaa tyhmä uhkailu vain pahentaa miehen strutsiesitystä ja aggressiivista välinpitämättömyyttä, ja vie helposti sanojalta kaiken uskottavuuden, vaikka eron miettiminen olisi ihan tottakin. Miehen on kuitenkin nähtävä, että nainen seisoo sanojensa takana, ja tämä nainen ei sitä ole tilanteesta päätellen koskaan tehnyt.

 

Meillä on yhteiset lapset, siksi ajatus siitä että mies auttaisi on aika outo.

Mies osallistuu. Tottakai. Koti on myös hänen, lapset on myös hänen.

En muista, olenko koskaan kysynyt että voisiko mies olla lasten kanssa. Kysyn, että onko hänellä töitä esim. torstaina (tai katson työvuorolistasta). Jos ei ole, niin totean lähteväni silloin esim. shoppailemaan. Ja sitten mies on lasten kanssa. Esimerkiksi tänään oli niin. Toki meidän lapset on jo 8 v ja 6 v, mutta ei ne tämän ikäisinä syntyneet, vaan ovat olleet myös pieniä joskus (ja pian talossa on taas uusi pieni).

Älä ap sinäkään kysy mieheltä, että voisiko tämä olla omien lastensa kanssa - ota itsellesi sitä omaa tilaa ja aikaa, jättämällä mies lasten kanssa kotiin. Jos miehelle antaa vaihtoehdon kysymällä että voisitko, niin siihen on sallittua vastata myös että ei...jos sen sijaan ei kysy mitään, vaan toteaa, niin miehellä ei oikein ole vaihtoehtoja.

 

No voi saatanan saatana. Onko niitä lapsia aivan pakko vääntää tähän maailmaan jos niitä ei jaksa eikä pysty hoitamaan vaikka saa olla kotona ja yhteiskunta vielä maksaa siitä? Laita lapset päivähoitoon ja mene töihin!

Ennen vanhaan äidit tekivät ja hoitivat lapset, pyörittivät huushollia ja siinä sivunsa osansa maatalon töistä. Nykyämmä saa oleilla kotosalla lasten kanssa, notkuu ja valittaa asiasta kuin asiasta jossain saatanan nettipalstalla, nostaa yhteiskunnalta tukea ja valittaa kun on niin rankkaa ja työssäkäyvästä miehestäkin pitää ottaa ERO sen takia kun se ei käsitä.

Ei jumalauta. Ei mene jakeluun.

 

[QUOTE="huoh";26374893]No voi saatanan saatana. Onko niitä lapsia aivan pakko vääntää tähän maailmaan jos niitä ei jaksa eikä pysty hoitamaan vaikka saa olla kotona ja yhteiskunta vielä maksaa siitä? Laita lapset päivähoitoon ja mene töihin!

Ennen vanhaan äidit tekivät ja hoitivat lapset, pyörittivät huushollia ja siinä sivunsa osansa maatalon töistä. Nykyämmä saa oleilla kotosalla lasten kanssa, notkuu ja valittaa asiasta kuin asiasta jossain saatanan nettipalstalla, nostaa yhteiskunnalta tukea ja valittaa kun on niin rankkaa ja työssäkäyvästä miehestäkin pitää ottaa ERO sen takia kun se ei käsitä.

Ei jumalauta. Ei mene jakeluun.[/QUOTE]

Taas tätä samaa "on sitä ennenkin pärjätty" soopaa. Ei ole liikaa vaadittu, että lapsien isäkin osallistuu lastensa hoitoon, vaikka käykin töissä! On kaikille osapuolille hyväksi, että äitikin pääsee välillä tuulettumaan edes hetkeksi.

 

Meillä mies on paljon enemmän lasten kanssa kuin minä. Hoitaa lapsia huomattavasti enemmän, herää aamulla usein muksujen kanssa.. Just eilen valitti mulle kun olen jättänyt niin paljon treenejä ja omia menoja väliin ja möllöttänyt vaan kotona, että kai olen sentään tuleville kaverin synttäreille menossa

 

Ja ajatus lähti harhailemaan ihan totaalisesti.. Ap:lle en voi kuin tarjota sympatiat. Tilanne ei varmasti tule muuttumaan ellei mies oikeasti tajua että sinäkin tarvitset sitä omaa aikaa. Onko hän tehnyt lapsia pakotettuna vai miksi niiden kanssa on niin vastenmielistä olla?

Jos hänelle riittää omaksi ajaksi työssäolo niin hieno juttu, mutta kai hän ymmärtää että on vähän eri pyytää hetki omaa aikaa jokusen kerran viikossa kuin mennä täysiksi päiviksi töihin ja pistää lapset hoitoon, mikä tuo aika paljon lisästressiä ja jaksamisongelmia monille jos lapset ovat kovin pieniä ja pitkät päivät väsyttävät pahasti : /

 

No tuota.. itse eronneena mieluummin hakisin lapsille vaikka osa-aikapaikkaa oman jaksamisen tukemiseen kun laittaisin parisuhteen poikki tuon vuoksi (tosin taitaa joku muukin mättää jos ei aikaa löydy kahden aikuisen huushollissa lepäämiseen/rentoutumiseen). Vaikka yksin lasten kanssa ollessa onkin niitä vapaita hetkiä kenties joka toinen viikonloppu on se arki silti eron jälkeen pyöritettävä kokonaan yksin.

 

[QUOTE="huoh";26374893]Ennen vanhaan äidit tekivät ja hoitivat lapset, pyörittivät huushollia ja siinä sivunsa osansa maatalon töistä. [/QUOTE]

Olitko äiti "ennenvanhaan"? (Oletko öitä valvova äiti ylipäänsä nyt?) Mitä tiedät sanoa "ennenvanhaan" äidin elämästä mitään? Jos nykyäiti on väsynyt, hän on väsynyt. Ei se halveksimalla kummene. Varsinkaan halveksimalla.

 

[QUOTE="huoh";26374893]No voi saatanan saatana. Onko niitä lapsia aivan pakko vääntää tähän maailmaan jos niitä ei jaksa eikä pysty hoitamaan vaikka saa olla kotona ja yhteiskunta vielä maksaa siitä? Laita lapset päivähoitoon ja mene töihin!

Ennen vanhaan äidit tekivät ja hoitivat lapset, pyörittivät huushollia ja siinä sivunsa osansa maatalon töistä. Nykyämmä saa oleilla kotosalla lasten kanssa, notkuu ja valittaa asiasta kuin asiasta jossain saatanan nettipalstalla, nostaa yhteiskunnalta tukea ja valittaa kun on niin rankkaa ja työssäkäyvästä miehestäkin pitää ottaa ERO sen takia kun se ei käsitä.

Ei jumalauta. Ei mene jakeluun.[/QUOTE]

Tää on just tämmöstä että nainen ruinaa mieheltä lasta kuin kakara koiraa tyyliin että "kyllä mä sen sitten hoidan, hankitaan lapsi, pliidepliidepliis!". Sitten arki ei maistukaan ja se kauan vonguttu lapsi/koira jätetään muiden hoidettavaksi.

 

No en mä nyt eroa tuon takia ottaisi jos mies on muuten ok.
Mutta jollain tapaa sun olis ehkä hyvä saada sille päähän että ne lapset on yhtälailla sen kuin sinunkin.
Eikö se oikeesti koskaan tee mitään lastensa kanssa? Kyllä mun mies ainakin leikkii ja touhuaa ja esikoisen kanssa käyvät potkimassa palloa ja pyörälenkillä kahdestaan. ja todellakin antaa mahdolisuuden siihen että saan omaa aikaa.

 

Miks aina pitää haukkua tai arvostella kun joku aidosti kertoo huolensa ja haluaisi tehdä jollekin ongelmalle jotain kun ei itse enään tiedä miten toimisi? Olen sitä mieltä että kaikki tässä elämässä järjestyy jos on halua pyrkiä parempaan- ero ei nyt tunnu oikelta ratkaisulta vaikka olisitkin tosi väsynyt tilanteeseen..hommaat hoitajan tai hoitopaikan nyt aluksi vaikka pariksi päiväksi viikossa, kyllä se siitä taas lähtee elämä sujumaan usko pois.

 

mitä varten ne isät on jos ei auttamassa?? ei oo mun mielest äidillä vastuuu 24/7 vauvast tai lapsist ylipäätään... ja ap, voimii ja tsemppii. sul on tosi kurja mies :/

 

[QUOTE="vieras";26375815]mitä varten ne isät on jos ei auttamassa?? ei oo mun mielest äidillä vastuuu 24/7 vauvast tai lapsist ylipäätään... ja ap, voimii ja tsemppii. sul on tosi kurja mies :/[/QUOTE]

Auttaminen särähtää tosi pahasti mun korvaan. Naapuria autetaan, oman kodin ja perheen asiat on yhtä lailla molempien vanhempien velvollisuuksia, joten millä perusteella toinen on se joka vain auttaa, ja toinen se jonka tehtäviin ne asiat kuuluu?

Pilkunnussintaa, mutta väitän että jos nainen ajattelee miehen auttavan, niin nainen saa myös sen päävastuun kantaa, halusi tai ei. Pitää oppia suhtautumaan asiaan eri tavalla, tajuta että kukaan ei auta ketään vaan molemmat tekevät osuutensa.

 

[QUOTE="huoh";26374893]No voi saatanan saatana. Onko niitä lapsia aivan pakko vääntää tähän maailmaan jos niitä ei jaksa eikä pysty hoitamaan vaikka saa olla kotona ja yhteiskunta vielä maksaa siitä? Laita lapset päivähoitoon ja mene töihin!

Ennen vanhaan äidit tekivät ja hoitivat lapset, pyörittivät huushollia ja siinä sivunsa osansa maatalon töistä. Nykyämmä saa oleilla kotosalla lasten kanssa, notkuu ja valittaa asiasta kuin asiasta jossain saatanan nettipalstalla, nostaa yhteiskunnalta tukea ja valittaa kun on niin rankkaa ja työssäkäyvästä miehestäkin pitää ottaa ERO sen takia kun se ei käsitä.

Ei jumalauta. Ei mene jakeluun.[/QUOTE]

No olipas ikävää tekstiä. :/

"Ennenvanhaan" lapsien hoito oli helpompaa nimenomaan siksi, että samassa huushollissa oli enemmän populaa. Äidin ja isän lisäksi oli sisaruksia, isovanhempia, ehkä setiä ja tätejä... Ei ihmistä ole tarkoitettu huolehtimaan lapsista yksin, tai edes kaksin, ja se on (miun mieletä) suurin syy nykyvanhempien, erityisesti äitien väsymykseen.

Eli ap, pistä se mies vaan ihan reilusti ojennukseen ja tee selväksi, että ne lapset ovat teidän molempien vastuulla. Äläkä pelkää pyytää ulkopuolistakaan lastenhoitoapua, se ei ole häpeä, vaikka niin nykyään usein tunnutaan ajattelevan, vaan ihmiselle täysin lajityypillistä toimintaa.

 

Meillä oli samallainen tilanne. Mä olen aina ollu vauva-ajan alussa tosi puhki. Jossain vaiheessa se on sit helpottanu.
No mies heräs oikeesti vasta sitten ku hain sitä hoitopaikkaa lapselle ja apua itselle.
Tein välillä todellakin niin että ku mies tuli kotiin ni menin vaan huoneeseen ja sanoin,et nukun nyt vähän aikaa. Ovi lukkoo ni miehen oli pakko kattoa lapsia. Kun mies tuli kotiin ni mä vaan sanoin,et käyn lenkillä/kaupassa yms.
Jotenki minun mies ei ollut kasvanu siihen vielä että hän on isä ja vastuussa samallain arjesta kuin nainenki.Heillä oli kotona opetettu siihen että nainen hoitaa kodin ja mies käy töissä. Miehen ei todellakaan kuulu tiskata. Olen nuo joutunu tosissaan hänelle opettamaan.
Ja olen vaan miehen jättäny lasten kans ja lähteny. Antanu neuvot mitä syöttää. Ajan kans hän on oppinu.

 

Kysymykseesi vastaten:

Mä olin tänään väsynyt. Mies tuli kotiin ja mä ilmoitin, että oon nyt niin väsynyt, että aijon maata tässä matolla.

Mies tajus vihjeen, siivos keittiön, laittoi ruokaa.

Sillä välin en tehnyt mitään. Makasin matolla ja lapset kiipeili mun päällä.

Sit nousin ja lähin esikoisen kans kauppaan. Äiti nollattu.

 

[QUOTE="vieras";26375887]Meillä oli samallainen tilanne. Mä olen aina ollu vauva-ajan alussa tosi puhki. Jossain vaiheessa se on sit helpottanu.
No mies heräs oikeesti vasta sitten ku hain sitä hoitopaikkaa lapselle ja apua itselle.
Tein välillä todellakin niin että ku mies tuli kotiin ni menin vaan huoneeseen ja sanoin,et nukun nyt vähän aikaa. Ovi lukkoo ni miehen oli pakko kattoa lapsia. Kun mies tuli kotiin ni mä vaan sanoin,et käyn lenkillä/kaupassa yms.
Jotenki minun mies ei ollut kasvanu siihen vielä että hän on isä ja vastuussa samallain arjesta kuin nainenki.Heillä oli kotona opetettu siihen että nainen hoitaa kodin ja mies käy töissä. Miehen ei todellakaan kuulu tiskata. Olen nuo joutunu tosissaan hänelle opettamaan.
Ja olen vaan miehen jättäny lasten kans ja lähteny. Antanu neuvot mitä syöttää. Ajan kans hän on oppinu.[/QUOTE]

Lisään vielä,että mieheni on yrittäjä joka tekee todella paljon töitä.
Kaks kertaa minulla on naksahtanu niin pahasti että mies jo luuli että nyt on soitettava lanssi paikalle.
Toinen kerta oli ku tuli töistä kotiin ja olin hoitanu kämpän ja tehny ruuan yms. No mies kävi syömässä ja tuumas vaan et käväsen naapurissa. Mä aloin ihan hysteerisesti itkeen ja siittä ei tullu loppua.Tärisin ja märisin. Ukko vaan katto ja meinas että taitaa parrein olla kotona. Ja sen jälkeen juteltiin monta tuntia.
Toinen kerta oli ku olin todella puhki. Kämppä oli ku räjähtäny. Ja mä pakkasin ipanat autoon ja lähdin kylään. Mies oli sillä välin tullu kotiin ja soitti kiukkusen puhelun,et olis vähän voinu edes yrittää siivota. Minulla kilahti toisen kerran. Huusin,raivosin, mä yritän mutta en parempaan pysty. Ajoin vielä autoa ku raivosi. Mies säikähti niin paljon että tuli perään katsomaan etten vaan ollu ajanu mihinkään pusikkoon.

 

Anatolian kanssa samoilla linjoilla täällä, eli ei mies AUTA minua, mies osallistuu lapsen hoitoon kun lapsen kanssani halusi. Ja joskus kun lapsi valvottaa, niin yhdessä vuorotellaan, riippumatta siitä onko miehellä meno töihin vai ei. Viikonloppuna nukutaan vuorotellen pitkään ja viikolla mun vapaapäivinä annan miehen nukkua vierashuoneessa, jos lapsi ollut levoton. Muutoin nukutaan yhdessä ja herätään yhdessä jos tarve vaatii. En ole kärsinyt väsymyksestä koko vauva-aikana ja lapsella nyt ikää 1v7kk.

En olis koskaan tehnyt lapsia sellaiselle miehelle, joka ei niitä yhdessä kanssani hoida. Aloittajana lähtisin ovesta pihalle kun mies tulee töistä ja huikkaisin mennessäni, että tulen parin tunnin kuluttua, heippa!

 

Eipä oo tainnu mies lasta haluta, korkeintaan suostunut naisen mieliksi lapsentekoon että saa muijan hiljaiseksi hetkeksi.

 

Eipä oo tainnu mies lasta haluta, korkeintaan suostunut naisen mieliksi lapsentekoon että saa muijan hiljaiseksi hetkeksi.

Vaikka ei olisi halunnutkaan, niin pitää miehen silti lasta hoitaa, jos sellaisen on kerran mennyt tekemään, ja lapsen & tämän äidin kanssa yhteisessä taloudessa elää.

Vaikkakin ehkä ymmärrän sun pointin. On naisia, jotka kitisee ja rutisee ja painostaa miestä lastenhankintaan, sanovatkin vielä että kyllä mä sen hoidan jne, ja sitten ne itkee kun mies ei olekaan lapsesta niin kiinnostunut.

 

Mankeli - Suomalainen Mies - YouTube