Väsynyt yh valittaa

Noniin, tässä nyt yksi yh taas valittaa arjen raskautta. Sanon jo aluksi, että en nyt kaipaa kommentteja totaali-yksinhuoltajilta tms. Kaikella kunnioituksella. Ymmärrän, että monilla on vielä vaikeampaa kuin minulla, mutta saan kai silti valittaa.

Eli, minulla on nyt ongelmana tämä arjen raskaus ja tavallaan harmaus. Minulla ei ole mitään mielekästä elämässäni (lasten lisäksi tietenkin). Ei ole harrastuksia eikä mitään mikä tuottaisi mielihyvää. Ja olen niin väsynyt tähän! En jaksa siivota, tehdä ruokaa jokapäivä (eineksiä sitten) enkä varsinkaan harrastaa liikuntaa. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu ja joka toinen viikko yhden arki-illan. Tuona aikana en kuitenkaan tunne latautuvani ollenkaan. Aika menee lähinnä tv:n tai tietokoneen parissa tai ystävien kanssa. Iltaisin usein valvon myöhään, koska haluan edes hetken omaa aikaa. Aamulla lapset hoitoon vähän yli seitsemäksi ja itse töihin. Töistä tullessa en oikeasti jaksa tehdä yhtään mitään. Varmaan osittain univelankin takia.

En oikein tiedä mitä tässä tekisi. Kävin vuoden terapiassa ennen eroa/eron jälkeen eikä siitä tuntunut olevan juurikaan apua muutakuin eron käsittelyyn. Tukea en saa mistään. Äidiltäni haluaisin tukea, mutta hän vain kommentoi tyyliin "sitä se on lasten kanssa", "mitäs menit hankkimaan lapsia" ja "itse en ollut koskaan väsynyt kun olitte pieniä". Kuitenkaan äidillä ei ollut koskaan aikaa meille, kun kotityöt ajoivat kaiken edelle. Ehkä siksi en halua käyttää aikaa siivoomiseen.

Ja siksi meillä onkin aikamoinen siivo kokoajan. Siivoamisesta yhdessä lasten kanssa ei tule mitään. Ovat 4v ja 6v ja en saa heitä tekemään mitään. Enkä sitten jaksakaan tapella siitä ja lapset tietävät sen. Kaikki keinot palkitsemisesta uhkailuun kokeiltu. Tiedän, että osaavat siivota, koska tekevät sitä muuallakin. Noin kerran kuukaudessa otan oikein spurtin ja siivoan koko kämpän lattiasta kattoon, mutta jo parin päivän päästä on taas samannäköistä. Sotku kuitenkin ahdistaa ja ajaa minut hulluksi mutta minkäs teet. Kun ei jaksa niin ei jaksa. Siivoojaan ei ole varaa. Ylläpitosiivous on vaikeaa, koska en tosiaan halua olla kokoajan rätti kädessä. Kerta viikossakin riittäisi.

Olen muutenkin lipsunut kasvatusperiaatteistani, koska en yksinkertaisesti jaksa olla niin jämpti kokoajan. Kyllä meillä silti kuri on, mutta ei niin tiukka kuin ennen. Esim. lasten välisiin kinoihin en jaksa enää puuttua, paitsi jos oikeasti on tarvetta siihen. Silloin lähtee jompikumpi jäähylle tms. Kyläilemme myös paljon ja käymme kirjastossa, puistoissa, uimassa jne. kun en viihdy kotona ollenkaan.

Esitän nyt kysymyksen, mikäli joku jaksoi lukea tänne asti. Eli, mistä saada voimia ja energiaa jaksamiseen? Mitä tehdä lapsettomina viikonloppuina, että oikeasti tuntisi itsensä levänneeksi ja latautuneeksi?

Meillä on lasten kanssa tosi kivaa kolmistaan ja rakastan heitä ylikaiken. Elämä on nyt paaaaaljon parempaa kuin ennen eroa. Silti on raskasta pyörittää arkea yksin vaikka tavallaan tein sitä ennen eroakin.

 

laske rimaa alemmaksi, ihan oikeasti.
kämpän ei tarvitse olla priimakunnossa, eineksissä ei ole mitään pahaa ja lasten joka kinaan ei pidäkään puuttua. mistä ne lapset oppivat selvittämään asioitaan jos aina äiti tulee väliin.
ja lapsivapaalla teet jotain mistä oikeasti pidät, ei kukaan varmaan nauti kaksplussalla roikkumisesta tai kämpän siivoamisesta.

 

Tottakai rakastat lapsiasi : ) Monesti yritämme olla niitä Yli-äitejä ja korjata omien äitiemme virheitä. Armahda itseäsi. Mistä tykkäät? Mitä rakastat? Mikä on intohimosi?

 

Mitkä ovat niitä asioita, joista tunnet saavasi energiaa, piristystä tai mitkä koet muuten mielekkäinä ja mukavina? Mistä sinä nautit? Mitä teit ennen lapsia? Mitä harrastit? Onko jotain realistista, jota et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit?

Onko sitä esimerkiksi kotona oleilu ja sitä kautta rentoutuminen hyvän kirjan, hyvän ruuan tai vaikkapa saunan merkeissä? Jos liikunta on asia, josta tunnet saavasi energiaa, mikset menisi käväisemään lenkillä tai kuntosalilla? Tai mikset kokeilisi vaihteeksi jotain ihan uutta liikunnan, ruuan tai minkä tahansa suhteen? Voisiko energiaa antava asia olla esim. parin päivän reissu johonkin lähelle yksin tai kaverin kanssa?

 

Hankkimalla itsellesi mieluisa harrastus, siitä saat voimaa ja lisää energiaa.
Liikuntaa lisää, ota vaikka tavaksi ottaa illasta sitä omaa aikaa vaikka kahtena arki-iltana viikossa, muulloin menet kiltisti ajoissa nukkumaan.

Ja mitä siivoukseen tulee, jos teet yhden asian päivässä jää sitä omaa aikaa enemmän, eli esim maanataisin siivoat olkkarin, tiistaisin keittiön, jne jne, toki tiskit päivittäin ja pyykkiä tarpeen mukaan.

 

Ei nyt ole ihan sama asia, mutta...

Meillä oli nyt miehen kanssa lapsivapaa viikonloppu. Kävin lenkillä, kävimme yhdessä ilta-ajelulla, kaverin luona kylässä (jonne ei voi mennä lasten kanssa), polkupyöräretkellä kaupungissa (leikkimässä turistia), katsoimme illalla elokuvan, kävimme kesäteatterissa ja huonekaluliikkeessä katselemassa uutta sänkyä.

Ihana viikonloppu oli, tosin vietin sen suurimmaksi osaksi mieheni kanssa, mutta teimme paljon sellaista mistä ei todellakaan nauti, jos lapset olisivat mukana.

 

mulla on vähä samanlainen tilanne tosin sillä erotuksella että työpäivän jälkeen en jaksa lähteä minnekkään lapsen kanssa.- aina vaan maataan kotona. ja vapaapäivinä menemme mummolaan ja lapsi saa siellä aktiviteettiä sukulaisista. mä en vaan jaksa mua ei kiinnosta lähtä mihinkään puistoon. rakastan kyllä lastani ja meillä on hyvät välit. Kotona arki sujuu hyvin, rutiinit ja perushoito tulee tehtyä ja lapsen kanssa juteltua paljon sekä lueskeltua. mutta en vaan jaksa mitään erikoista tehdä, en leiki lapsen kanssa ym eikäå käydä paljon missään koskaan.

 

Kiitos vastauksista. Heh, rima on jo niin alhaalla ettei sitä voi enää laskea. Siivoamisen suhteen siis. Taas olisi varmaan 8 koneellista pyykkiä, jos joku vaan jaksaisi pestä.

Eniten haluan olla yksin ja siitä saan energiaa. Varmaan kaikista rentouttavin juttu minkä keksin, olisi rauhallinen maastolenkki hevosen kanssa. Ongelmana on vain se, että olen ihan järkyttävän allerginen hevosille. Ehkä metsässä kävely kameran kanssa ajaisi saman asian?

En ole oikein löytänyt intohimoani vielä. Hevoset olivat se ennenkuin tulin allergiseksi. En pysty edes lääkkeiden avulla olla hevosten kanssa.

 

Liikunta auttaisi varmasti jaksamaan ja sillä on todistetusti vaikutusta myös mielialaan. Tiedän, lähteminen vaatii ponnisteluja mutta liikuntasuorituksen jälkeen on ihan mieletön olo kun endorfiinit jyllää Kunnon kuntosalitreeni tai lenkki myös parantaa yöunia ja takaa väsyneen olon jo alkuillasta. Lisäksi patoutumat ja stressi on hyvä purkaa liikunnan avulla. Niin ja itsetunto nousee kohisten sitämukaa kun keho kiinteytyy!

 

Vaikka mä nyt olen sellainen paha totaaliyksinhuoltaja, joka ei missään tapauksessa saanut kommentoida niin kommentoin kuitenkin. Relaa oikeesti nainen, tee kaikkea sitä, mikä rentouttaa ja rauhoittaa. Kun sulla on lapsivapaita viikonloppuja, niin mene vaikka teltan kanssa metsään ja vietä siellä ihan rauhassa aikaa. Kaikessa hiljaisuudessa. Ja nukut pitkään ja hyvin. On ihan luonnollista haluta omaa aikaa kun lapset nukkuu ja valvoa siksi pitkään, sitten pitää vaan ladata niitä akkuja silloin, kun on mahdollisuus nukkua pitkään. Anna riman olla vaan alhaalla siivoamisen suhteen, pese mahdollisimman vähän pyykkiä ja syötä niitä eineksiä lapsille, jos et jaksa ruokaa tehdä. Koitat vaan vaikka valita laadukkaimmat mahdolliset einekset, ja sellaiset joita on nopea valmistaa.

Ja anteeksi nyt vielä kerran kun vastasin ketjuusi, meillä totaaliyksinhuoltajillakin voi kuitenkin olla paljonkin hyvää sanottavaa ja kommentoitavaa. Arjen selviytymisniksejä on vaikka miten, jos niitä vaan saa jakaa.

 

Voisitko kuvitella kokeilevasi jotain hauskaa tanssiliikuntaa? Varaisit jonkun tunnin ja hankkisit lasten hoitajan vaikka kiven alta? Tai jossain urheilukeskuksessa on lastenhoito saatavana. Yksikin tunti kun unohtaa arjen auttaa pitkäksi ajaksi taas!

 

[QUOTE="vieras ap";24161406]Kiitos vastauksista. Heh, rima on jo niin alhaalla ettei sitä voi enää laskea. Siivoamisen suhteen siis. Taas olisi varmaan 8 koneellista pyykkiä, jos joku vaan jaksaisi pestä.

Eniten haluan olla yksin ja siitä saan energiaa. Varmaan kaikista rentouttavin juttu minkä keksin, olisi rauhallinen maastolenkki hevosen kanssa. Ongelmana on vain se, että olen ihan järkyttävän allerginen hevosille. Ehkä metsässä kävely kameran kanssa ajaisi saman asian?

En ole oikein löytänyt intohimoani vielä. Hevoset olivat se ennenkuin tulin allergiseksi. En pysty edes lääkkeiden avulla olla hevosten kanssa. [/QUOTE]

Itse olen myös yh, ja eniten saan itselleni jotain yksinolosta. Olen sosiaalialalla töissä, joten en kaipaa sosiaalista elämää enää yksin ollessa. Luen, katson leffoja, syön hyvää ruokaa, kuuntelen musiikkia ja se metsässä samoilu on ihan jees.

Itsellä myös kotieläimiä että niiden kanssa tulee aikaa vietettyä. Teen musiikkia ja kirjotan. Jos taloudellinen tilanne olisi parempi niin matkustelisin

 

Totaali-yh täälläkin ; )

 

Pesky Pixie: Ajattelin, etten halua totaaliyh:lta kommentteja tyyliin "ole onnellinen että saat edes joskus aikaa ilman lapsia" jne. Mutta vinkkejä saa aina antaa. Ja hyviä vinkkejä annoitkin.

Zumbatunneilla kävin reilu vuosi sitten ja tykkäsin tosi paljon. Silloin opiskelijayhdistyksen kautta pääsi ilmaiseksi tunneille. Se valitettavasti loppui ja nyt maksaisi 8 € kerta. Rahatilanne ei minulla ole mitenkään hyvä. Tai no, eihän tuo tekisi kuin 32 € kuukaudessa. Tuota pitää miettiä, jos syksyllä koulun alettua aloittaisi taas.

 

[QUOTE="anni";24161531]Totaali-yh täälläkin ; )[/QUOTE]

Mut me ei saatu kommentoida mitään.

Oikeesti musta on tosi hienoa jos jaksat jopa kerran kuukaudessa siivota kodin lattiasta kattoon. Mä en missään tapauksessa siivoa niin usein Silloin kun on lapsivapaata, minä sinuna lähtisin pitkälle metsälenkille, joskus jopa yöksi metsään. Istuisin kalliolla juomassa kahvia ja syömässä eväsleipää. Marssisin ilman määränpäätä tutkimassa luonnonmerkkejä ja kuuntelemassa hiljaisuutta. Makaisin mättäällä katsellen pilven liikkeitä. Luonnon rauhassa on jotain ihmeellistä hoitavaa voimaa. Minuun se ainakin tehoaa. Ilman hevostakin liikkuminen on todella voimauttavaa. Siellä metsässä voi vaikka huutaa jos on jotain turhautumia.

Sen metsäreissun jälkeen menisin kotiin, ja siellä kylpyyn tai saunaan. Hoivaisin itseäni, ja sanoisin itselleni, että ansaitsen sen. Istuisin sohvalla teekuppini kanssa ja vaikenisin pitkään. Antaisin tv:n, radion ja tietokoneen olla hiljaa ja lukisin jotain mukavaa. Laittaisin puhelimen äänettömälle ja kietoutuisin sänkyyni pehmeiden vällyjen alle suklaalevyn ja kirjan kanssa. Aamulla heräisin, kääntäisin kylkeäni ja pieraisisin lujaa. Ja jatkaisin uniani kaikessa rauhassa. Kun jaksaisin herätä, keittäisin kahvit ja joisin sen lehtiä lukien tai lempiohjelmaa telkkarista katsellen. SItten saattaisin tehdä makaronilaatikon, karjalanpaistin tai jonkin kiusauksen, josta saataisiin muutamaksi kerraksi ruokaa. Sitten odottaisin rakkaimpiani kotiin.

Kannattaa käydä pyöräilemässä, kävelemässä, vaikka soutelemassa, jos saat jostain lainaan veneen. Tai vain veden äärellä kuuntelemassa.

Arkea helpottaa, kun järjestää kauppareissut niin, että siellä käydään vain kerran viikossa. Ruokaa voit laittaa myös 1-2 kertaa viikossa, isoja annoksia kerrallaan, vaikka niiden lapsien kanssa tai sitten joskus yksin. Ruokaa voi pakastaa, ja sunnuntaina valmistettu ruoka menee vielä ainakin tiistaina. Ei ole synti syödä eineksiä, jos niiden syöminen takaa läsnäolevan äidin, jolla on aikaa lapsilleen.

 

Kun lapset olivat pieniä, olin pitkään totaaliyh ja tilanteesi kuulostaa kovin tutulta. Jossain vaiheessa vein telkkarin kellariin puoleksi vuodeksi ja sen vuoksi aikaa tuntui olevan enemmän. Aloin juosta lenkkejä niin, että lasten ollessa hiekkalaatikolla sovin jonkun tutun kanssa, että katsoo lapsia 15 min - sitten juoksin sen ajan. Toistin tämän niin, että san aina juostua yhteensä 30 min. Tein myös äitini kanssa sopimuksen, että hän haki kerran viikossa lapset päiväkodista ja silloin kävin jumpassa.

Luin myös paljon ja menin lasten kanssa seurakunnan tomintaan mukaan, vaikka en ollut aikaisemmin mitään sellaista tehnytkään. Mielestäni löysin vähitellen oikein kivan tavan elää. Tein myös ruokakokeiluja ja minusta on tullut aivan mielettömän hyvä kokki + lapset ovat opppineet syömään kaikkea eksoottista ja vähemmän eksoottista. Se on tosi hauskaa.

Neuvoni on, että alat tehdä muutamaa asiaa, joissa kehityt niin, että tekeminen on nautinnolista. Tee omasta elämästäsi kuin "elokuvaa", oma tarinansa, jossa on kiva elää.

 

[QUOTE="vieras ap";24161543]Pesky Pixie: Ajattelin, etten halua totaaliyh:lta kommentteja tyyliin "ole onnellinen että saat edes joskus aikaa ilman lapsia" jne. Mutta vinkkejä saa aina antaa. Ja hyviä vinkkejä annoitkin.
[/QUOTE]

Ihan ymmärrettävää. Varmasti aina löytyy joku, jolla on omasta mielestään raskaampi elämä kuin sinulla, siitä ei kuitenkaan kannata välittää, sehän on loputon tie jos sille lähdetään, aina löytyy varmaankin joku jolla on asiat VIELÄ huonommin. Tilanteesi kuulostaa kuitenkin kovin tutulta, minullekin, enkä ollenkaan ajattele, ettet saisi tuntea niin koska lapsesi tapaavat isäänsäkin.

 

Täytyy sanoa, että sain jo näistä vastauksista ja vinkeistä voimia jaksamiseen. Päätin, että tiistaina ja torstaina saan valvoa myöhempään ja toteutan metsäretken heti seuraavana viikonloppuna. Tai sitten menen jonnekin merenrannalle istuskelemaan kahvitermarin ja hyvän kirjan kanssa. Ja telkkari ja tietokone pysyvät kiinni. Tai sitten voisin vain maata sängyssä ja kuunnella lempimusiikkiani. Ihan jo innostun! Hassua miten sitä tarvitsee ulkopuolisen neuvoja ymmärtääkseen mitä pitää tehdä. Mutta eiköhän tämä tästä.

 

Olen kans "totaaliyhäri" (hyi hitto, että mä inhoon tota sanaa!), mutta laitanpa silti lusikkani soppaan Ap:n kirjotus kuulosti niin tutulta, mulla tulee noita lopen uupuneita hetkiä välillä ja etenkin keväisin. Sillon on vaan levättävä ja oltava itselleen armollinen. Juuri eilen totesin, että mä niin vihaan siivoomista, kun lapset sekottaa heti lelut ympäriinsä, kohta on taas tiskiä, pyykkikori on pohjaton...!

Mä olen eron jälkeen "palannut juurilleni" eli etsimällä etsinyt niitä asioita, joista nautin ennen avioliittoa ja lapsia ja jotka vaan jäivät kaiken keskellä takavasemmalle ja unohtuivat sitten ajan kuluessa. Mä nautin kirpputoreista, lehdistä, auringossa lojumisesta, musiikista, pitkistä lenkeistä... Aina sillon tällön otan hetken aikaa itselleni ja teen jotain itselle mieleistä. Joka päivä teen jonkun itselle mieluisan asian, sen ei tarvi olla suuren suuri, vaikka jalkakylpy, hetki lempimusiikkia kuunnellen, kirjaa lukien, suklaansyönti... Hengähdys ja taas jaksaa tehdä jotain "pakollista". Ja opettele samomaan ei! Aina ei tarvi lähteä kylään tai ottaa vieraita vastaan, ei pestä pyykkiä tai lähteä jumppaan. Joskus on hyvä vaan olla!