vierailija
Arpaonni suosi perhettämme ja ainoa lapsemme sekä esikoisemme on aina ollut vaikea tapaus. Vauva-aikana koliikki laukaisi tämän kierteen. Vauva oli alusta asti ripustautuva eikä hetkeäkään antanut tehdä mitään muuta kuin olla vain hänen kanssaan. Yöt nukuttiin huonosti, päivät nukuttiin huonosti, itkua ja tyytymättömyyttä oli paljon. Vauva kasvoi taaperoikään ja sama homma vain paheni. Taapero ei hetkeäkään halua olla erossa äidistä, itkee vessan takana, itkee kun ei leikitä, itkee kun ei suurinpiirtein pidä kädestä kiinni 24/7. Perhepedissä nukkuu, muuten kaikki yöt olisivat yhtä itkua ja huutoa.
Allergiat on tutkittu ja fyysiset syyt hankaluuksiin on pois suljettu lastenerikoislääkärin toimesta. Yöt nukutaan edelleen huonosti, samoin päivät. Aamupäivä ja päiväsaika on narinaa ja vinkumista täynnä. Aamupuuro ei kelpaa, sitten itketään nälkää. Lounas kelpaa ja sitten on jo väsynyt. Kun päästään sänkyyn, lapsi alkaakin riehua ja potkia jaloillaan, lyö käsillään kaikkea tyynyistä äitiin ja heittää tutteja sekä muita tavaroita nukuttajan kasvoille. Vaipanvaihto, pukeminen, jne. ovat yhtä tuskaa, taistelua ja huutamista. Ainoa mikä sujuu ilman taaperon vastaanlaittamista on pesuttelut. Silloinkin huudetaan ja itketään sekä paiskotaan kaikkea kun käsketään lopettaa pesuttelut.
Alan olla aika väsynyt hoitamaan tällaista lasta kun mikään ei käy eikä mikään kelpaa. Lapsi on kohta jo 2v. ja silti perhe ei nuku täysiä yöunia. Päiväunet ovat aivan sattuman kauppaa, joskus tunti ja joskus vartti. Lapsi sotkee jatkuvasti, aukoo kaappeja ja tyhjentää sisällöt lattioille, tonkii roskiksia, menee aina kiellettyihin paikkoihin eikä tunnu uskovan mitään käskyjä. Ei leiki leluilla lähes ollenkaan koska siinä pitäisi olla välillä yksin. Mieluummin juoksee jaloissa ja tekee kaikkea kiellettyä senkin ajan. Taistelee vastaan ihan kaikessa, syömisessä, ulos mennessä, pukiessa, riisuessa, nukkumaan mennessä, sylissä pidettäessä, kaupassa, jne.
Sanokaa että tämä vaihe menee ohi. Muiden lapset tuntuu olevan meidän esikoiseen verrattuna helppoja enkeleitä!
Allergiat on tutkittu ja fyysiset syyt hankaluuksiin on pois suljettu lastenerikoislääkärin toimesta. Yöt nukutaan edelleen huonosti, samoin päivät. Aamupäivä ja päiväsaika on narinaa ja vinkumista täynnä. Aamupuuro ei kelpaa, sitten itketään nälkää. Lounas kelpaa ja sitten on jo väsynyt. Kun päästään sänkyyn, lapsi alkaakin riehua ja potkia jaloillaan, lyö käsillään kaikkea tyynyistä äitiin ja heittää tutteja sekä muita tavaroita nukuttajan kasvoille. Vaipanvaihto, pukeminen, jne. ovat yhtä tuskaa, taistelua ja huutamista. Ainoa mikä sujuu ilman taaperon vastaanlaittamista on pesuttelut. Silloinkin huudetaan ja itketään sekä paiskotaan kaikkea kun käsketään lopettaa pesuttelut.
Alan olla aika väsynyt hoitamaan tällaista lasta kun mikään ei käy eikä mikään kelpaa. Lapsi on kohta jo 2v. ja silti perhe ei nuku täysiä yöunia. Päiväunet ovat aivan sattuman kauppaa, joskus tunti ja joskus vartti. Lapsi sotkee jatkuvasti, aukoo kaappeja ja tyhjentää sisällöt lattioille, tonkii roskiksia, menee aina kiellettyihin paikkoihin eikä tunnu uskovan mitään käskyjä. Ei leiki leluilla lähes ollenkaan koska siinä pitäisi olla välillä yksin. Mieluummin juoksee jaloissa ja tekee kaikkea kiellettyä senkin ajan. Taistelee vastaan ihan kaikessa, syömisessä, ulos mennessä, pukiessa, riisuessa, nukkumaan mennessä, sylissä pidettäessä, kaupassa, jne.
Sanokaa että tämä vaihe menee ohi. Muiden lapset tuntuu olevan meidän esikoiseen verrattuna helppoja enkeleitä!