Vaikein päätös ikinä...

  • Viestiketjun aloittaja Umpikujassa91
  • Ensimmäinen viesti
"Jep jep"
Muutenkin tuo aloittajan asenne on mielestäni melko kuvottava. Harrastetaan yhden yön juttuja pitämättä huolta ehkäisystä, no mutta hei, ei se mitään, voihan sitä sitten tehdä abortin, kun ei tuo lapsi nyt oikein sovi elämäntilanteeseen, kun pitäisi päästä bilettämään ja kun ei huvita öisin herätä, vauva-aika on niin rankkaa.
 
vierassss
[QUOTE="Jep jep";30326839]No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...[/QUOTE]

Tässähän ei ole kyse aloittajan mukavuudenhalusta. Vaan siitä, että aloittaja on kyllin kypsä ja fiksu ymmärtääkseen, ettei kykenisi olemaan äiti sanan varsinaisessa merkityksessä jo olemassa olevalle tyttärelleen sekä uudelle vauvalle, mikäli tämä vahinko vietäisiin loppuun saakka.

Lohduttaa ei tarvitse, jos ei siihen kykene, muttei myöskään tarvitse tuomita jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevaa. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, jne.
 
vierassss
[QUOTE="Jep jep";30326847]Muutenkin tuo aloittajan asenne on mielestäni melko kuvottava. Harrastetaan yhden yön juttuja pitämättä huolta ehkäisystä, no mutta hei, ei se mitään, voihan sitä sitten tehdä abortin, kun ei tuo lapsi nyt oikein sovi elämäntilanteeseen, kun pitäisi päästä bilettämään ja kun ei huvita öisin herätä, vauva-aika on niin rankkaa.[/QUOTE]

Ja jälleen sitä lukutaitoa... Kondomi oli käytössä ja jälkiehkäisypillerikin otettu.
 
"Jep jep"
Mietipäs nyt vähän mitä kirjoittelet, ja mitä se empatia oikeastaan on. Lue otsikko: Vaikein päätös ikinä. Onko todellakin sisälukutaitokin niin hukassa, ettet näe, kuinka tuskallista tämä aloittajalle on? Miten kuvittelen sen olevan jotenkin humaania, kun lyöt lyötyä yvinkin aggressiivisesti? Mielipiteesi on tullut selväksi, myös hyökkäävyytesi asian suhteen on naurettavaa. Anna toisen olla.
Ei tuo kovin vaikealta päätökseltä vaikuta, kun lukee aloittajan tekstin, hetihän positiivisen nähtyään oli miettinyt, että abortti täytyy tehdä.
 
[QUOTE="Jep jep";30326847]Muutenkin tuo aloittajan asenne on mielestäni melko kuvottava. Harrastetaan yhden yön juttuja pitämättä huolta ehkäisystä, no mutta hei, ei se mitään, voihan sitä sitten tehdä abortin, kun ei tuo lapsi nyt oikein sovi elämäntilanteeseen, kun pitäisi päästä bilettämään ja kun ei huvita öisin herätä, vauva-aika on niin rankkaa.[/QUOTE]
Sinä olet tosiaan empaattisuuden ja ihmisrakkauden huipentuma. Heikoimpien puolella... Juuh.
 
[QUOTE="Jep jep";30326839]No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...[/QUOTE]

Oi, sinä jalo Sankari... :saint:

Et varmaan myöskään ole koskaan ollut niin sairas, että joudut sinnittelemään jaksaaksesi hoitaa edes arkiset askareet?
Tai niin sairas, ettet yksinkertaisesti kestäisi raskautta, vaan hyppäisit mielummin jokeen kuin synnyttäisit lapsen?
 
"Jep jep"
Tässähän ei ole kyse aloittajan mukavuudenhalusta. Vaan siitä, että aloittaja on kyllin kypsä ja fiksu ymmärtääkseen, ettei kykenisi olemaan äiti sanan varsinaisessa merkityksessä jo olemassa olevalle tyttärelleen sekä uudelle vauvalle, mikäli tämä vahinko vietäisiin loppuun saakka.

Lohduttaa ei tarvitse, jos ei siihen kykene, muttei myöskään tarvitse tuomita jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevaa. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, jne.
Ahaa, juu, on kyllä kypsyyden huippu, jos ei jälkikasvuaan pysty hoitamaan.

Just. Eli pitäisi tulla aborttia, eli oma jälkikasvunsa tappamista suunnittelevalle sanomaan vain kivoja asioita, negatiivisista ei saa mainita mitään? No, sorry, mutta jos tuohon tilanteeseen ajautuu, ja tulee sitten kertomaan siitä tänne palstalle, niin saa varautua siihen, etteivät kaikki mielipiteet ole aborttiin kannustavia ja siitä riemastuneiden henkilöiden kirjoittamia.
 
"Jep jep"
[QUOTE="Jep jep";30326839]No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...[/QUOTE]

Oi, sinä jalo Sankari... :saint:

Et varmaan myöskään ole koskaan ollut niin sairas, että joudut sinnittelemään jaksaaksesi hoitaa edes arkiset askareet?
Tai niin sairas, ettet yksinkertaisesti kestäisi raskautta, vaan hyppäisit mielummin jokeen kuin synnyttäisit lapsen?
En mikään sankari, vaan tavallinen lapsiaan rakastava äiti. Surullista, jos sinulla oma mukavuudenhalu jne. menee kaiken muun edelle.

Sairas voi olla, ja monet sitä joskus elämän varrellaan ovatkin. Sanopa esimerkki sairaudesta, jossa raskautta ei voi kestää? Raskautumisen kestää, mutta raskautta ei? :D
 
"Jenis"
[QUOTE="Jep jep";30326839]No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...[/QUOTE]

Oi miten sun kruunu nyt kiiltää! Onneksi olkoon, olet tavoittanut äitiyden ytimen palstan tyyliin :D
 
Mut aito
[QUOTE="Jenis";30326942]Oi miten sun kruunu nyt kiiltää! Onneksi olkoon, olet tavoittanut äitiyden ytimen palstan tyyliin :D[/QUOTE]

on orjantappurasta.. Mut entäs toi mahdollisuus adoptioon? ja tähän viellä e nhirveesti tiädä adoptioi asioista ja kyllä se äidin jaksaminen merkkaa tosi paljon asiassa jos tietää että ei jaksa!
 
"Jenis"
on orjantappurasta.. Mut entäs toi mahdollisuus adoptioon? ja tähän viellä e nhirveesti tiädä adoptioi asioista ja kyllä se äidin jaksaminen merkkaa tosi paljon asiassa jos tietää että ei jaksa!
Niin, minusta se on suurta viisautta myöntää, ettei jaksa. Pitää huolta niistä, jotka ovat jo olemassa - 5-vuotiaan oikeus äitiin menee 6-viikkoisen sikiön oikeuksien edelle sekä minun että lainsäätäjän mielestä.

Adoptioon antaminen toki olisi yksi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy raskausajan ongelmat, synnytyksen jälkeiset hormoniheittelyt, läheisille selittelyt yms... aika harva siihen nykypäivän Suomessa lähtee. Koska vaihtoehtoja on.
 
"Noniin"
[QUOTE="Jenis";30326965]Niin, minusta se on suurta viisautta myöntää, ettei jaksa. Pitää huolta niistä, jotka ovat jo olemassa - 5-vuotiaan oikeus äitiin menee 6-viikkoisen sikiön oikeuksien edelle sekä minun että lainsäätäjän mielestä.

Adoptioon antaminen toki olisi yksi vaihtoehto, mutta siihenkin liittyy raskausajan ongelmat, synnytyksen jälkeiset hormoniheittelyt, läheisille selittelyt yms... aika harva siihen nykypäivän Suomessa lähtee. Koska vaihtoehtoja on.[/QUOTE]

tuota ajatellut :) taas tuli lisää tietoa adoptioon ja miten ne ajatukset risteilee.. eihän sitä miehenä noita kaikkia raskauteen liittyviä juttui ymmärrä :)
 
"Jenis"
[QUOTE="Noniin";30326974]tuota ajatellut :) taas tuli lisää tietoa adoptioon ja miten ne ajatukset risteilee.. eihän sitä miehenä noita kaikkia raskauteen liittyviä juttui ymmärrä :)[/QUOTE]

Joo, se kokemus on valitettavasti miehiltä piilossa, toisen ihmisen pään sisälle kun ei voi mennä :)

Mulle on tehty abortti kun olin parikymppinen, enkä kyllä ole sitä katunut päivääkään. Oli aivan oikea ratkaisu siihen elämäntilanteeseen. Sittemmin olen saanut ihania, toivottuja lapsia, ja jos nyt tulisin raskaaksi (minun on steriloitu), pitäisi aika tarkkaan miettiä mitä tekisin.
 
säpäle harmaana
[QUOTE="Jep jep";30326905] Surullista, jos sinulla oma mukavuudenhalu jne. menee kaiken muun edelle.

[/QUOTE]

Niin, no, tämänhän voi ajatella myös niin päin, että hän ajattelee jo syntynyttä lastaan ja hänen parastaan, eikä vain omaa mielenrauhaansa ja omatuntoaan. Kyllä minä laskisin myös tuon sinun asenteesi "en ikinä tekisi lapselleni mitään pahaa" mukavuudenhaluksi. "Joo, tehdään vain lapsi, ei väliä, millainen elämä hänelle tai hänen sisarukselleen tulee, mutta saanpahan olla hyvillä mielin, kun en tehnyt aborttia."
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
"Jep jep"
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30327010:
Niin, no, tämänhän voi ajatella myös niin päin, että hän ajattelee jo syntynyttä lastaan ja hänen parastaan, eikä vain omaa mielenrauhaansa ja omatuntoaan. Kyllä minä laskisin myös tuon sinun asenteesi "en ikinä tekisi lapselleni mitään pahaa" mukavuudenhaluksi. "Joo, tehdään vain lapsi, ei väliä, millainen elämä hänelle tai hänen sisarukselleen tulee, mutta saanpahan olla hyvillä mielin, kun en tehnyt aborttia."
Jokaisen ihmisen elämään liittyy enemmän tai vähemmän kärsimystä. Kysypä muutamalta suomalaiselta "huonon lapsuuden" eläneeltä josko he toivovat, että heidät olisi mieluummin abortoitu. Kuinkahan moni? Elämästä kun ei myöskään pysty sanomaan etukäteen mitään - vai mistähän ap tietää, että koko loppuelämänsä aikoo olla masentunut? Entäpä jos abortin tekeminen masentaa entisestään niin, että ap tekee itsemurhan? Mites se 5-vuotias sitten? Hyvään perheeseenkin syntynyt lapsi voi joutua kärsimään, kun vanhemmat yhtäkkiä eroavatkin, tai ei saa kavereita, tai joutuu auton alle ja vammautuu. Vittu. Elämä on kaikille niin vittumaista, tai ainakin voi olla, että abortoidaan vaan kaikki lapset. Kuula kalloon myös kaikille aikuisille. Mutta hei, ei se mitään, koska ei siinä ehdi kipua kärsiä, niin kuin joku argumentaation mestari ensimmäisellä sivulla lohkaisi.
 
Mut yks juttu
[QUOTE="Jenis";30326992]Joo, se kokemus on valitettavasti miehiltä piilossa, toisen ihmisen pään sisälle kun ei voi mennä :)

Mulle on tehty abortti kun olin parikymppinen, enkä kyllä ole sitä katunut päivääkään. Oli aivan oikea ratkaisu siihen elämäntilanteeseen. Sittemmin olen saanut ihania, toivottuja lapsia, ja jos nyt tulisin raskaaksi (minun on steriloitu), pitäisi aika tarkkaan miettiä mitä tekisin.[/QUOTE]

onko ne sit niin läheisiä jos sieltä tulee syyllistystä? tai sitä että ei tue päätöstä oli se millainen tahansa? vai siis miten sä otit sillon 20 vuotiaana tai siis sun läheiset ajatteli siitä asiasta? päätöshän on aina sen joka sitä lasta kantaa mun mielestä.
 
"Jenis"
[QUOTE="Jep jep";30327036]Jokaisen ihmisen elämään liittyy enemmän tai vähemmän kärsimystä. Kysypä muutamalta suomalaiselta "huonon lapsuuden" eläneeltä josko he toivovat, että heidät olisi mieluummin abortoitu. Kuinkahan moni? Elämästä kun ei myöskään pysty sanomaan etukäteen mitään - vai mistähän ap tietää, että koko loppuelämänsä aikoo olla masentunut? Entäpä jos abortin tekeminen masentaa entisestään niin, että ap tekee itsemurhan? Mites se 5-vuotias sitten? Hyvään perheeseenkin syntynyt lapsi voi joutua kärsimään, kun vanhemmat yhtäkkiä eroavatkin, tai ei saa kavereita, tai joutuu auton alle ja vammautuu. Vittu. Elämä on kaikille niin vittumaista, tai ainakin voi olla, että abortoidaan vaan kaikki lapset. Kuula kalloon myös kaikille aikuisille. Mutta hei, ei se mitään, koska ei siinä ehdi kipua kärsiä, niin kuin joku argumentaation mestari ensimmäisellä sivulla lohkaisi.[/QUOTE]

No sulla on sellainen looginen ongelma tuossa perustelussasi, että abortoidulta sikiöltä ei kukaan koskaan tule kysymään mitään. Päätökset, vaikeatkin, tehdään tämän hetken tietojen valossa ja sitten niiden kanssa eletään niinkuin parhaaksi nähdään.
 
vierassss
[QUOTE="Jep jep";30327036]Jokaisen ihmisen elämään liittyy enemmän tai vähemmän kärsimystä. Kysypä muutamalta suomalaiselta "huonon lapsuuden" eläneeltä josko he toivovat, että heidät olisi mieluummin abortoitu. Kuinkahan moni? Elämästä kun ei myöskään pysty sanomaan etukäteen mitään - vai mistähän ap tietää, että koko loppuelämänsä aikoo olla masentunut? Entäpä jos abortin tekeminen masentaa entisestään niin, että ap tekee itsemurhan? Mites se 5-vuotias sitten? Hyvään perheeseenkin syntynyt lapsi voi joutua kärsimään, kun vanhemmat yhtäkkiä eroavatkin, tai ei saa kavereita, tai joutuu auton alle ja vammautuu. Vittu. Elämä on kaikille niin vittumaista, tai ainakin voi olla, että abortoidaan vaan kaikki lapset. Kuula kalloon myös kaikille aikuisille. Mutta hei, ei se mitään, koska ei siinä ehdi kipua kärsiä, niin kuin joku argumentaation mestari ensimmäisellä sivulla lohkaisi.[/QUOTE]

Selitä mulle, miten joku solumytty, jolla ei ole edes elimistöä vielä, menee 5-vuotiaan pikkutytön edelle? Ja miten tämä mytty tietää tulleensa abortoiduksi? Mitenkään, ET MITENKÄÄN, voi verrata olemassaolevan, ajattelevan elämän päättämistä solukasan "ulkoistamiseen".
 
"Jenis"
onko ne sit niin läheisiä jos sieltä tulee syyllistystä? tai sitä että ei tue päätöstä oli se millainen tahansa? vai siis miten sä otit sillon 20 vuotiaana tai siis sun läheiset ajatteli siitä asiasta? päätöshän on aina sen joka sitä lasta kantaa mun mielestä.
Monesti läheiset on niitä pahimpia syyllistäjiä, valitettavasti :D Ei tosin mun tapauksessa, en kertonut asiasta kuin niille joiden oli pakko/oikeus tietää ja sain heiltä kyllä tukea ja apua.

Mä harkitsin asiaa, tulin siihen tulokseen ettei muita vaihtoehtoja ole, ja sitten tein mitä täytyi. Kyllähän pohdiskellessa tuli unettomia öitä vietettyä, mutta harvoin isot päätökset helppoja on.
 
"Jenis"
Selitä mulle, miten joku solumytty, jolla ei ole edes elimistöä vielä, menee 5-vuotiaan pikkutytön edelle? Ja miten tämä mytty tietää tulleensa abortoiduksi? Mitenkään, ET MITENKÄÄN, voi verrata olemassaolevan, ajattelevan elämän päättämistä solukasan "ulkoistamiseen".
Niinpä. Samalla tavalla pitäisi itkeä sitten jokaisen hedelmöittyneen munasolun puolesta, jonka vaikkapa kuparikierukka "abortoi". Niitähän voi tulla vaikka 1/kk!!
 
iu
[QUOTE="Jep jep";30326847]Muutenkin tuo aloittajan asenne on mielestäni melko kuvottava. Harrastetaan yhden yön juttuja pitämättä huolta ehkäisystä, no mutta hei, ei se mitään, voihan sitä sitten tehdä abortin, kun ei tuo lapsi nyt oikein sovi elämäntilanteeseen, kun pitäisi päästä bilettämään ja kun ei huvita öisin herätä, vauva-aika on niin rankkaa.[/QUOTE]

Yllä olevan tekstin kirjoittajalla itsellään on kuvottava asenne ja vielä kuvottavampi luetun ymmärtämisen ongelma.
 
säpäle harmaana
[QUOTE="Jep jep";30327036]Jokaisen ihmisen elämään liittyy enemmän tai vähemmän kärsimystä. Kysypä muutamalta suomalaiselta "huonon lapsuuden" eläneeltä josko he toivovat, että heidät olisi mieluummin abortoitu. Kuinkahan moni? Elämästä kun ei myöskään pysty sanomaan etukäteen mitään - vai mistähän ap tietää, että koko loppuelämänsä aikoo olla masentunut? Entäpä jos abortin tekeminen masentaa entisestään niin, että ap tekee itsemurhan? Mites se 5-vuotias sitten? Hyvään perheeseenkin syntynyt lapsi voi joutua kärsimään, kun vanhemmat yhtäkkiä eroavatkin, tai ei saa kavereita, tai joutuu auton alle ja vammautuu. Vittu. Elämä on kaikille niin vittumaista, tai ainakin voi olla, että abortoidaan vaan kaikki lapset. Kuula kalloon myös kaikille aikuisille. Mutta hei, ei se mitään, koska ei siinä ehdi kipua kärsiä, niin kuin joku argumentaation mestari ensimmäisellä sivulla lohkaisi.[/QUOTE]

No sinullahan hienoa logiikkaa on. Eli jos joku jaksamisen rajoilla oleva henkilö miettii aborttia, se tarkoittaa sitä, että "abortoidaan vaan kaikki lapset"? Jos mietittäisiin vain sitä, mikä on tämän hetken tietojen perusteella melko todennäköistä. Ei kai otsikossa lukisi, että vaikein päätös ikinä, jos aborttia ihan heppoisin perustein oltaisiin tekemässä.
 
vierass.
Oot vieläkin kovin nuori ja noilla taustoilla ja elämän tilanteessa tekisin abortin. Yrittäisin panostaa jo olemassa olevaan lapseen ja hoitaa itteni kuntoon. Sä kerkeet saada vielä lapsia kun vaan elämäntilanne on oikea.
 

Yhteistyössä