Moi kaikki!
Kun meille kaksi vuotta sitten syntyi vauva, vaimoni alkoi omistautua vain lapsen hitoon. Hän ei osoittanut enää paljonkaan kiinnostusta minua kohtaan. Hän muuttui hermostuneeksi ja kireäksi ja alkoi jännittää koko ajan kaikkea aivan älytöntä.
Minä en yleensä koskaan saanut/saa osallistua lapsen hoitoon, tai jos niin tapahtuikin, hän kulki perässä neuvomassa ja moittimassa ja tekemässä kaiken uudelleen omalla erinomaisella tavallaan.
Heti lapsen synnyttyä hän myöskin otti vauvan meidän vuoteeseemme, jossa lapsi tietysti vielä nytkin nukkuu. Yöt ovat aina olleet levottomia, koska vaimoni hyppää pystyyn joka ikisestä lapsen inahduksesta ja tökkii minuakin hereille, vaikkei koskaan ole oikeasti ollut mitään hätää.
Vaimoni ei halua keskustella asioista, jotka loukkaavat ja vaivaavat minua. Mitä järkeä minulla tässä perheessä on olla, kun minulla ei ole isän eikä aviopuolison oikeaa paikkaa ja tehtävää?
Lapsi on jo muuttunut jotenkin kyräileväksikin minua kohtaan ja vaimoni on päivä päivältä kiukkusempi. Lapsi oli haluttu ja toivottu ja suhteemme ennen lapsen syntymää terve ja hyvä.
Miksi jotkut naiset menevät ihan sekaisin, kun perheeseen syntyy lapsi? Ja miksi ihmeessä lapsi varsin usein otetaan vanhempien vuoteeseen nukkumaan? Lapsi kuuluu omaan sänkyynsä. Häntä pitää kunnioittaa yksilönä ja antaa hänelle rauha ja oma tila. Hysteria ja ylihuolehtiminen sotkevat koko perheen kaikkien jäsenten mielenrauhan ja ihmissuhteet!
Kun meille kaksi vuotta sitten syntyi vauva, vaimoni alkoi omistautua vain lapsen hitoon. Hän ei osoittanut enää paljonkaan kiinnostusta minua kohtaan. Hän muuttui hermostuneeksi ja kireäksi ja alkoi jännittää koko ajan kaikkea aivan älytöntä.
Minä en yleensä koskaan saanut/saa osallistua lapsen hoitoon, tai jos niin tapahtuikin, hän kulki perässä neuvomassa ja moittimassa ja tekemässä kaiken uudelleen omalla erinomaisella tavallaan.
Heti lapsen synnyttyä hän myöskin otti vauvan meidän vuoteeseemme, jossa lapsi tietysti vielä nytkin nukkuu. Yöt ovat aina olleet levottomia, koska vaimoni hyppää pystyyn joka ikisestä lapsen inahduksesta ja tökkii minuakin hereille, vaikkei koskaan ole oikeasti ollut mitään hätää.
Vaimoni ei halua keskustella asioista, jotka loukkaavat ja vaivaavat minua. Mitä järkeä minulla tässä perheessä on olla, kun minulla ei ole isän eikä aviopuolison oikeaa paikkaa ja tehtävää?
Lapsi on jo muuttunut jotenkin kyräileväksikin minua kohtaan ja vaimoni on päivä päivältä kiukkusempi. Lapsi oli haluttu ja toivottu ja suhteemme ennen lapsen syntymää terve ja hyvä.
Miksi jotkut naiset menevät ihan sekaisin, kun perheeseen syntyy lapsi? Ja miksi ihmeessä lapsi varsin usein otetaan vanhempien vuoteeseen nukkumaan? Lapsi kuuluu omaan sänkyynsä. Häntä pitää kunnioittaa yksilönä ja antaa hänelle rauha ja oma tila. Hysteria ja ylihuolehtiminen sotkevat koko perheen kaikkien jäsenten mielenrauhan ja ihmissuhteet!