vapaa-aika parisuhteessa

Mietiskelin kuinka teillä muilla on järjestetty vapaa-aikaa, puolin ja toisin parisuhteen osapuolille? Teillä joilla on lapsia?

Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja lapsiakin on kaksi (kolmas pikkuisena enkelinä). Olen tähän asti ollut kotona lasten kanssa. Vajaan 6kk tehnyt töitä sijaisena. Noin 3:na päivänä viikossa. Lapset silloin hoidossa.

Nyt alotin uuden harrastuksen, sitten seurusteluaikojen / kotiäitiyden. Ajattelin, että olisi helppo juttu saada pari vapaata per kuukausi. Ja kun noita mun harrastuskertoja todellakin olisi vain 2/kk ja matkoinensa vajaa 3h/krt. Miehen työ vie ne 2 muuta kertaa kuukaudesta, kun kerran viikossa harrastustoimi pyörii.

Mutta... taas tuli todistettua ettei mikään toimi. Kovat oli lupaukset, mutta kun ei niin ei. Viimeksi olin harrastuksessani, kun lapset olivat hoidossa, vaan ei miheni, lasteni isän, vaikka hänellä oli vapaata. Kun työnanataja tarvitsi apua, hän ryntäsi mieluiten sinne, kuin että viettäisi aikaa, sitäkin vähää jota hänellä on, lastensa kanssa. Ensimmäisen, ja näin ollen varmaan viimeisen kerran, olin harjoituksissa hänen hoitaessaan lapsia. Silloinkin kyllä muisti näyttää myrtsiä naamaa, joutuessaan jäämään lasten kanssa kotiin. Kuin olisin jokin menevämpikin mamma!! Kuin olisin pyytänyt häneltä suurempaakin uhrausta!!

Mieheni on seurustelun alkuajoista asti harrastanut 3vuoro työnsä lisäksi säännöllisesti, 2-3iltaa viikossa. Nyt työajat ovat hieman muuttuneet, ei yhtään parempaan muttei yhtään huononpaankaan suuntaan. Itse en ole lähtenyt, koska viihdyn kyllä muksujen kanssa. Ja, toisena hyvänä syynä se että ne illat jotka hän on ollut ihan oikeasti vapaalla, olen halunnut pitää vapaina, yhteisinä, edes osaltaan vain perheen keskeisinä iltoina.

Osaltani toivoisin itselleni irtautumista arjesta niin sen aikuisenkin seuran vuoksi, koska kotokonnuiklla ei minulla niitä ystäviä saati ystäväperheitä ole. ja senkin vuoksi, että mieheni ihan oikeasti saisi aikaa lastensa kanssa, joutuisi ottamaan vastuuta heistä. Hän paiskii töitä paljon, ja olen halunnut hänelle ns palkinnoksi, ts vastapainoksi antaa vapaat, hänen harrastuksensa. Työ vain verottaa lasten luottamusta, ja monet illat ovatkin melkoista hulinaa hänen tultua kotiin. Päivä on saattanut mennä mukavasti, huuto alkaa hänen tultuansa.

En taida jaksaa enää kauaa. Uhkasin kyllä jo kerran pakata kassini, kun taulapää työnanataja on tärkeämpi. Suhde meillä on muutoin hyvässä kunnossa, ja yhteiset illat ovat ihan kivoja. Tuntuu vain tosi tympäisevältä aina odottaa häntä kotiin saapuvaksi, odottaa että mihinhän hän nyt mahtaa tällä kertaa olla menossa ja koska tulossa. On tylsää kuunnella että olisi kiva saada aikaa vain meille, minulle ja hänelle. Entäs se perhe?! Ei taida poika ymmärtää ennen kuin jotain ihan oikeasti tapahtuu...

Oletteko te muut taistelleet omasta ajasta, vai onko vain meillä näin vaikea tapaus?? Eipä paljon vihjailut saati puheet auta täällä, joten... En vain tiedä mitä tekisin. Hän on hyvä isä ollessaan isä lapsille ja leikkiessään. Lapset nauttivat ajasta hänen kanssaan. Kunpa vain sitä olisi enemmän!

 

Tsemppiä sulle! Minä kuvittelin myös raskausaikana,että lapsen synnyttyä pääsisin vaikka 1x vko.ssa käymään tunnin omassa harrastuksessani.Mieheni sitä ruusuisesti lupaili.Joopa,vauvan synnyttyä huomasin tekeväni 100 % kaikki hoitotyöt-mieheni heittäytyi aivan tumpeloksi.Varmaan tahallaan,huomasi etten jaksanut ruveta ohjailemaan ja tein lopulta itse kaiken.
Siinä meni kuvitelmat omasta ajasta..
Nyt poika 2,5 v ja pari kertaa olen maksullisen harrastuksen alottanut ja siihen pariin kertaan se on aina jäänyt-kummasti miehelle ilmaantui aina työmenoja siihen ajankohtaan...

Nyt syksyllä sain idean-mies voisi alkaa pojan kanssa yhteisen harrastuksen ja mä saisin siinä omaa aikaa...joopa

Nyt sit muistutan ja muistutan milloin ja monelta se harrastus on-puhelin käy kuumana joka torstai...
Huomioin ruokailun ajoissa,puen lapsen ja laitan kaiken valmiiksi lähtiessä ja sama rumba tullessa..
ja iltatoimet päälle. Ja mies on polleana yhteisestä harrastuksesta,kaikki valmiina pakettina herralle tarjoiltuna!!! :/

 

Meillä järjestyy viikottain molemmille ilta. Lisäksi jos on jotain parin tunnin menoja niin kunhan ilmoittaa etukäteen. Periaatteena on että kumpi ensin ilmoittaa saa ajan, jos ei kovin epätasaisesti jakaannu. Jos on päällekkäisiä aikoja, niin vuoronperään. Meillä tosin molemmat osaa ja jaksaa hoitaa lapsia, vaikka lähtisi pitemmäksi aikaa. Nyt olen lähtemässä lasten kanssa kyläilemään viikonlopuksi ja vaimo jää kotiin. Tosin vaimo suunnitteli viikonlopuksi suursiivousta, joten kovin lomalta tuo ei hänen osaltaan kuulosta.

 

Mitä se oma aika on? :/ Meillä ei oikein toimi ja nyt kun olen uudestaan raskaana niin ei tuo helpotusta.
Välillä se ottaa päähän,mutta kyllä varmasti jossain vaiheessa otan sitäkin itelleni.

 

Ihanaa, että löytyy isiä, jotka ns vapaaehtoisesti kuskaavat muksujaan.
Rohkenen toivoa, että ehkä meilläkin kunhan muksut kasvavat.

Ja, sinulle jonka mies yllättäen ryhtyi 'tumpeloksi' ... ei hätää, semmoinen
mies löytyy minultakin Hän on toisen lapsen synnyttyä aina hoitanut
mieluiten vanhempaa lasta, poikaa. En tiedä, johtuisiko kenties, että
ensimmäisen lapsemme synnyttyä, oli hän juuri aloittanut armeijan. Minä
olin ns arki-yh 9kk. Tuona aikana poika kasvoi valtavasti, eikä miehelle
jäänyt (voisiko sanoa) hajuakaan vauva-ajasta. Tyttäremme synnyttyä
hän ei ehkä enää uskaltanutkaan aloittaa, vaikka ihan hyvin osasikin. En
tiedä, näin olen pähkäillyt.

Noh, yrittäkäämme rämpiä eteenpäin kuin mummo lumihangessa Ja
taistella siitä omasta, ikiomasta wc hetkestä ja harrastustunnista. Ei kait
siihen muu auta. Ei tämmöisen takia nyt kuitenkaan eroa kannata pistää
vireille... vaikka jo myönsikin uhanneeni lähteä tuon ainaisen
vatkaamisen takia -mennäkö vai eikö, ja kumpiko nyt pääsee lähtemään.

 

Yritä puhua miehesi kanssa. Miten ois jos ehdottaisit, et sunnuntaina päätätte yhdessä mikä ilta seuraavalla viikolla olisi sinun iltasi? Meillä tämä toimi. Miehellä reissutyö ja mahdollisimman epäsäännöllinen sellainen. Itse olen myöskin kotona 3 lapsen kanssa ja tarvin omaa aikaa minimissään yhtenä iltana viikossa. Joskus käyn yksin uimassa, kahvilla siskolla, kaupungilla, jumpassa tms. Kunhan pääsee pois kotoa YKSIN joskus.

Juttusi kuulosti niin tutulta. Mies jotenkin ajattelee, et kun toinen on kotona, niin hän tekee kaiken ja on kotona aina. Kyllä, mulla ainakin alkaa happi loppumaan kun ei pääse minnekkään. Onneksi tilanne helpottaa kun lapset vähän kasvaa. Tee miehellesi selväksi, et tänään sä lähdet ja hän hoitaa. Ei kannata kysellä miehen mielipidettä, vaan mennä. Kyllä mies pikkuhiljaa huomaa, et kun käyt tuulettumassa, niin vaimo on taas paremman tuulinen ja virkistynyt.

 

Ai niin vielä. Älä ainakaan ton takia miestäsi jätä, jos muutoin tulette toimeen ja rakkautta riittää. Tilanne voi korjautua, kun teet asian tärkeyden miehellesi selväksi.

 

\

Meillä järjestyy viikottain molemmille ilta. Lisäksi jos on jotain parin tunnin menoja niin kunhan ilmoittaa etukäteen. Periaatteena on että kumpi ensin ilmoittaa saa ajan, jos ei kovin epätasaisesti jakaannu. Jos on päällekkäisiä aikoja, niin vuoronperään. Meillä tosin molemmat osaa ja jaksaa hoitaa lapsia, vaikka lähtisi pitemmäksi aikaa. Nyt olen lähtemässä lasten kanssa kyläilemään viikonlopuksi ja vaimo jää kotiin. Tosin vaimo suunnitteli viikonlopuksi suursiivousta, joten kovin lomalta tuo ei hänen osaltaan kuulosta.

:flower: Wau1 tästä voisi kai puolin ja toisin ottaa opiksi. Kuulostaa aika ihanteelliselta!

 

Meillä homma menee niin että harrastetaan vuoro iltoina ja minä oikeastaan useammin kuin mieheni. Meillä mies on kyllä enemmänkin kannustanut harrastamaan ja aina jää mielellään lapsen kanssa kotiin. Jos mies ei jäisi lapsensa kanssa mielellään niin pakkaisin varmaan laukkuni ja siirtäisin toistensa seurassa viihtyvän perheyksikön toiseen osoitteeseen. Minusta on todella tärkeää että isäkin viettää aikaa lapsen kanssa kahden kun muuten on päivät töissä. Ainakin autan isä-lapsi suhteeseen omalta osaltani harrastamalla ja kyllähän se kotiäidin päälle tekee hyvää päästä kuntoilemaan.