Mietiskelin kuinka teillä muilla on järjestetty vapaa-aikaa, puolin ja toisin parisuhteen osapuolille? Teillä joilla on lapsia?
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja lapsiakin on kaksi (kolmas pikkuisena enkelinä). Olen tähän asti ollut kotona lasten kanssa. Vajaan 6kk tehnyt töitä sijaisena. Noin 3:na päivänä viikossa. Lapset silloin hoidossa.
Nyt alotin uuden harrastuksen, sitten seurusteluaikojen / kotiäitiyden. Ajattelin, että olisi helppo juttu saada pari vapaata per kuukausi. Ja kun noita mun harrastuskertoja todellakin olisi vain 2/kk ja matkoinensa vajaa 3h/krt. Miehen työ vie ne 2 muuta kertaa kuukaudesta, kun kerran viikossa harrastustoimi pyörii.
Mutta... taas tuli todistettua ettei mikään toimi. Kovat oli lupaukset, mutta kun ei niin ei. Viimeksi olin harrastuksessani, kun lapset olivat hoidossa, vaan ei miheni, lasteni isän, vaikka hänellä oli vapaata. Kun työnanataja tarvitsi apua, hän ryntäsi mieluiten sinne, kuin että viettäisi aikaa, sitäkin vähää jota hänellä on, lastensa kanssa. Ensimmäisen, ja näin ollen varmaan viimeisen kerran, olin harjoituksissa hänen hoitaessaan lapsia. Silloinkin kyllä muisti näyttää myrtsiä naamaa, joutuessaan jäämään lasten kanssa kotiin. Kuin olisin jokin menevämpikin mamma!! Kuin olisin pyytänyt häneltä suurempaakin uhrausta!!
Mieheni on seurustelun alkuajoista asti harrastanut 3vuoro työnsä lisäksi säännöllisesti, 2-3iltaa viikossa. Nyt työajat ovat hieman muuttuneet, ei yhtään parempaan muttei yhtään huononpaankaan suuntaan. Itse en ole lähtenyt, koska viihdyn kyllä muksujen kanssa. Ja, toisena hyvänä syynä se että ne illat jotka hän on ollut ihan oikeasti vapaalla, olen halunnut pitää vapaina, yhteisinä, edes osaltaan vain perheen keskeisinä iltoina.
Osaltani toivoisin itselleni irtautumista arjesta niin sen aikuisenkin seuran vuoksi, koska kotokonnuiklla ei minulla niitä ystäviä saati ystäväperheitä ole. ja senkin vuoksi, että mieheni ihan oikeasti saisi aikaa lastensa kanssa, joutuisi ottamaan vastuuta heistä. Hän paiskii töitä paljon, ja olen halunnut hänelle ns palkinnoksi, ts vastapainoksi antaa vapaat, hänen harrastuksensa. Työ vain verottaa lasten luottamusta, ja monet illat ovatkin melkoista hulinaa hänen tultua kotiin. Päivä on saattanut mennä mukavasti, huuto alkaa hänen tultuansa.
En taida jaksaa enää kauaa. Uhkasin kyllä jo kerran pakata kassini, kun taulapää työnanataja on tärkeämpi. Suhde meillä on muutoin hyvässä kunnossa, ja yhteiset illat ovat ihan kivoja. Tuntuu vain tosi tympäisevältä aina odottaa häntä kotiin saapuvaksi, odottaa että mihinhän hän nyt mahtaa tällä kertaa olla menossa ja koska tulossa. On tylsää kuunnella että olisi kiva saada aikaa vain meille, minulle ja hänelle. Entäs se perhe?! Ei taida poika ymmärtää ennen kuin jotain ihan oikeasti tapahtuu...
Oletteko te muut taistelleet omasta ajasta, vai onko vain meillä näin vaikea tapaus?? Eipä paljon vihjailut saati puheet auta täällä, joten... En vain tiedä mitä tekisin. Hän on hyvä isä ollessaan isä lapsille ja leikkiessään. Lapset nauttivat ajasta hänen kanssaan. Kunpa vain sitä olisi enemmän!