Vauva hoitoon mummon kanssa kun muu perhe ulkomaille?

Olemme perheen kanssa lähdössä ulkomaille ja pitkän pohdinnan jälkeen päätimme että meidän pienimmäinen jäisi loman ajaksi mummon ja ukin hoiviin. Viikoksi. Vauva olisi tuolloiin 11kk:n ikäinen.
Minulle on iskenyt jo nyt "masennus" että olenko huono äiti kun näin teen ja tiedän kumminkin miten kovasti häntä sitten ikävöin. mutta kaikki sanovat että otatte sen loman kannalta,kyllä pieni pärjää.. uskon kyllä sen. mutta heti tulee mieleen mitä muut minusta ajattelevat...
Tässä tälläinen vuodatus.

 

Sehän on jo 11kk... On varmasti sydäntä särkevää jättää lapsi hoitoon,mutta kyllä vanhemmatkin tarvitsee joskus omaa lomaa.
Mielestäni et ole ollenkaan huono äiti,päinvastoin, eri asia jos murehtimatta jättäisit lapsen :hug:

 

Hennna

Sait mut aivan hymyilemään. Kiitos. Onhan tässä vielä aikaa niin ehkä ehdin jo tottuakin ajatukseen olla viikon erossa. Ja mummo tulee kyläilemään pariinkin otteeseen ennen lähtöä. täytyy itse kadota joksikin aikaa johonkin ja kokeilla miltä se tuntuu kaikista osapuolista
Toivotaan että tulee hyvä matka ja vauva pärjää

 

Olemme perheen kanssa lähdössä ulkomaille ja pitkän pohdinnan jälkeen päätimme että meidän pienimmäinen jäisi loman ajaksi mummon ja ukin hoiviin. Viikoksi. Vauva olisi tuolloiin 11kk:n ikäinen.
Minulle on iskenyt jo nyt "masennus" että olenko huono äiti kun näin teen ja tiedän kumminkin miten kovasti häntä sitten ikävöin. mutta kaikki sanovat että otatte sen loman kannalta,kyllä pieni pärjää.. uskon kyllä sen. mutta heti tulee mieleen mitä muut minusta ajattelevat...
Tässä tälläinen vuodatus.

Mä en oikein ymmärrä....miks jätät? No mä en jätä koska kun lapset on tehty ...tulevat lapset mukana ainakin meidän matkoilla ...mutta jokainen tavallaan...

Mies on samaa mieltä et jos haluaa juhlia voi sitä tehdä suomessakin ja tehdäänkin joskus mutta ulkomaan matkat ovat hengähdystauko arjesta meille kaikille myös tuolle 2v. 8kk joka ui ja ui ja ui ja oli viime vuonna 1v. ja 2kk:n ikäisenä jo mukana!!

 

sen takia olemme päättäneet ettemme ota koska ei sen ikäinen osaa oikein nauttia vielä lomasta mutta taas isompi joka silloin jo melkein 5 on jo sen ikäinen että' muistaakin matkasta jotain. enkä haluaisi niin pientä viedä hirveään kuumuuteen koska hän kumminkin saa kotiin hoitajan ja pärjää varmasti. ja ei me sinne juhlimaan olla menossa. ihan miten vaan...

 

sen takia olemme päättäneet ettemme ota koska ei sen ikäinen osaa oikein nauttia vielä lomasta mutta taas isompi joka silloin jo melkein 5 on jo sen ikäinen että' muistaakin matkasta jotain. enkä haluaisi niin pientä viedä hirveään kuumuuteen koska hän kumminkin saa kotiin hoitajan ja pärjää varmasti. ja ei me sinne juhlimaan olla menossa. ihan miten vaan...

No mistä mä sitä voin ap. kirjoituksen mukaan tietää??

Mutta joka tapauksessa mä en jätä ja lapsikin tykkää oikeesti kun ei tarvii pukea toppavaatteita keskitalvella päälle..uskon et tykkää esnvuonnakin kun tykkäs jo tänä helmikuussa ajatuksesta!! Mutta jokainen tyylillään!!

Tulevaisuudessa tulee myös pikkukakkonen mukaan pienetä pitäen !! en anna "eri" arvoista kohtelu lapsilleni niin kuin mä olen saanut lapsuudessakin kuin jäin taaksi!!

Oltiin dubaissa lämpöä 30astetta ja kaikilla oli kivaa!!

Mutta mä teen niin kuin teen niin tee säkin...

 

samaa pohdin ite Heidsu, meillä ois kans siinä nippa nappa vuoden ku suunniteltiin reissua ja tää reissu ois ollut ihan parisuhde retki kaksistaan. Lapset (2 ja puol ja 1v sitten)ois jääneet mummulaan. Mutta saa nyt nähä lyheneekö reissu joka tapauksessa mutta tiedän tunteen :heart: ja samoja ajatuksia kuumuuden ym. suhteen. Meillä ainakin poika on niin kova menemään, että ei sitä lomaksi voi sanoa . Perhelomiksi/ retkiksi riittää ainakin tällä hetkellä meille lähiseutu, täälläkin on vajaa 2 vuotiaalle ihan kivasti virikettä tajolla.

 

Mun pitää kyllä myös sanoa, että en ymmärrä miksette ottaisi vauvaa mukaan? Kyllähän vuoden ikäinen jo aika paljon tajuaa, ainakin sen että jää kotiin kun muut menevät pois. Ja viikko on pienelle aika pitkä aika. Ite olin just viikon reissussa vajaa puolivuotiaan kanssa ja tosi hienosti meni! Uskon, että vaikkei vauva varsinaisesti muistaisikaan matkaa, jokin muistijälki siitä kuitenkin jää. Ainakin oppivat sopeutumaan uusiin ympyröihin ja tilanteisiin. Ja tosi kuuma oli meilläkin matkalla, silti hyvin nukkui varjojen alla eikä tuntunut juuri kuumuus haittaavaan. Lennolla oli paljon pieniä lapsia eikä itkua kuulunut.

Samaa mieltä olen siinä, että vanhemmat tarvitsevat joskus myös omaa lomaa, mutta tällöin en ymmärrä miksi kuitekin otatte vanhemman lapsen mukaan? Tuntuu epäreilulta pientä kohtaan ettei häntä huolita kun isokin pääsee.

Tämä nyt siis vaan mun omaa mielipidettä, teette tietenkin niin kun hyväksi itse näette. Eikä kaikki asianhaarat tietenkään täällä kirjoitellessa tule ilmi, että voi olla hyviäkin syitä tiettyihin toimimisiin.

 

Mun mielestä 11 kuukautta vanhalle liian pitkä aika olla erossa vanhemmistaan. Itse mietin aina sitä yksi ikävuosi/yksi yö erossa vanhemmista.

Itse en ole pystynyt jättämään 10 kuukauden ikäistä vauvaa yhdeksikään yöksi esim. isovanhemmille.

Vielä, että itse olin perheeni kanssa 12-vuotiaana ulkomaanmatkalla, enkä juuri muista siitä mitään...Että en sitten tiedä mitä mahdollisesti 5-vuotiaasi muistaa. Mutta toki hän varmaan nauttii kovasti matkasta.

Jos vähänkään epäilet itsesi tai vauvasi kannalta viikon erossa oloa, niin ehkä kannattaa ottaa mukaan, niin ei tarvitse ainakaan myöhemmin katua.

 

Munkin mielestä ihan liian pitkä aika olla erossa vanhemmistaan. En ymmärrä siis. Ja asianhaaroja voi toki olla monia, mutta tähän mielestäni ei juuri muuta tarvita kuin että 11kk ikäinen lapsi vkoksi hoitoon ja vanhemmat lomailee.

Vanhemmat toki tarvitsee myös lomaa ja parisuhteelle aikaa. Mutta miksi siis 5v kyllä voi mukaan tulla? Miksei sitten hoitaisi parisuhdetta vaikka vain käymällä ulkona syömässä? Lapset ovat pieniä niin ohikiitävän aikaa enkä siksi tällaista ymmärrä. Varsinkaan toisen lapsen "suosimista", vaikka vain hänen ikänsä vuoksi.

Meillä ei lomalle mentäis ilman poikaa. Ainakaan vielä tuon ikäisenä. Ehtii sitä lomailla myöhemminkin tai sitten tosissaan ottaa sen pienimmäisenkin mukaan. Kyllähän miltei vuoden ikäinen paljon ymmärtää ja varmasti tykkäisi kun pääsee mukaan. Mutta viikko ilman vanhempia, sitä tuskin ymmärtää. Ihmettelee korkeintaan vain sitä, että miksi hänet hylättiin.

 

Meillä esikoinen oli ekka kertaa yökylässä mummulassa (1v 6kk) just ennen ku synnytin kakkosen. Se mua just mietityttikin, että miten raskisin varsinkin tän nuoremman pitemmäksi ajaksi jättää.. :/ ..mutta kuten edellä monesti todettu jokainen toimii tavallaan. Ja paljonhan on kiinni hoitopaikastakin kuin on tuttu, lapselle vieraalle en haluais jättää missään nimessä.

 

Niin mutta näin me ollaan päätetty tehdä. olisinpa sitten kuinka huono äiti tahansa, tämä tuntuu meidän mielestä parhaalta. Isäntä ei ainakaan kannata että pienin tulee mukaan , ehkä tästä syntyy miehen kanssa uusi keskustelu vielä..
onhan esikoinenkin ollut jopa reilun viikon hoidossa mummulassa toisella paikkakunnalla.

 

Sanon ihan suoraan että kuulostaa todella kamalalta ajatuskin että noin pienen vauvan pitäisi olla viikko erossa vanhemmistaan. On ihan yleinen fakta, että alle vuoden ikäiselle hyvä aika olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan on yhtä monta tuntia kuin vauvalla on ikää kuukausissa laskettuna. Yli 1-vuotiaalle sitten hyvä määrä on 1 yö per ikävuosi. Kannattaa tutustua esim. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjallisuuteen, saat asiallista tietoa lapsen psyykkisestä kehityksestä.

Valitettavasti noin pitkä ero vanhemmista on vauvalle vain haitaksi. Se jää vauvan tunnemuistiin hylkäämiskokemuksena. Aika on niin pitkä, ettei vauva ymmärrä teidän olevan lomalla. Hän kokee tilanteen niin, että hylkäsitte hänet pitkäksi aikaa. Kokemus ei välttämättä näy heti loman jälkeen mitenkään vauvassa, mutta se voi kummitella hänen tunne-elämässään vielä aikuisiällä.

 

meillä oli esikoinen hoidossa sen viikon kun poika oli 10kk ikäinen olihan minulla ikävä mutta oli kiva loma ja silti oli ihana palatakkin enkä kokenut sitä niin hirveäksi asiaksi.

 

Pakko on nyt tätä vähän komentoida. En tahdo moralisoida, mutta koska ap itse mielipiteitä pyysi, niin kerron omani...
Minäkään, samoin kuin jotkut muut, en ymmärrä, miksi toinen lapsi pääsee mukaan ja toinen ei. Totta on, että vanhempi lapsi varmasti ymmärtää ja nauttii lomasta enemmän kuin pienempi, mutta jos perheeseen kuitenkin kuuluu kaksi lasta, niin aina surulliselta kuulostaa, että yksi suljetaan ulkopuolelle... Sitä en itse usko, että hoidossa olemisesta mitään traumoja jäisi, sen sijaan ulkopuolelle jättäminen saattaisi pahimmassa tapauksessa tulla tavaksi. Parisuhdelomat ovat asia erikseen, jos molemmat lapset jäävät hoitoon.

 

Miettisin myös sitä, jaksaako mummu hoitaa vauvaa koko loman ajan. Viikko on kuitenkin jo pitkä aika olla vastuussa koko ajan toisen lapsesta. Vaikka vauva jo normaalisti nukkuisikin yöt heräilemättä, voi jotain tullakin (esim. hampaat) ja valvotetaan öisin. Itse olen vain huomannut, että useat isovanhemmat eivät helposti kieltäydy hoitamasta, vaikka se heille miten rankkaa olisikin. Mutta itse varmasti tunnet isovanhemmat, jaksavatko he viikon hoitaa vauvaa.

 

Vega

Kun kerroimme mummulle matkastamme hän oli ehdottomasti sitä mieltä että haluaa tulla hoitamaan nuorimmaistamme. ja samoin hän halusi tehdä esikonkin kanssa eri ikäisinä, halusivat hänet hoitoon ja vaikka sanoimme että voi olla yöheräilyjä ja muita. emme todellakaan jättäisi jos tietäisimme että he eivät jaksa, sanovat kyllä suoraan jos eivät jaksa

 

annilinnealla oli todella hyvä vastaus. Ja kannattaa kyllä tutustua vauvojen psyykkiseen kehitykseen. Vauvojen aivoissa kehittyy todella todella paljon kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Jos esim. jotain ikävää tapahtuu, voi seuraamukset näkyä vasta aikuisena, eikä silloin tule varmasti ajatelleeksi, että voisi johtua esim. hylkäämistuntemuksena vauvana.

Mitä jos vauvallesi tapahtuu jotain ja olet kaukana? Jos hän vaikka sairastuu? Kyllä viimeistään siinä vaiheessa omat vanhemmat olisivat parhaat hoitajat.

Mutta kerron vain mielipiteeni, että miettisit asiaa mahdollisimman monelta kantilta. Tarkoitus ei ole ainakaan loukata.

 

Kannattaa todellakin perehtyä vauvan varhaiseen vuorovaikutukseen ennen kuin vauvaa noin pitkäksi aikaa jättää.
Me reissataan 1-2xvuodessa ja aina lapset vauvasta asti mukana. Muutamat tuttuni ovat olleet ilman lapsia aikuisten lomalla ja jälkikäteen poteneet kovaa syyllisyyttä. Itse en missään tilanteessa jättäisi. Seuraavalle lomalle lähtee mummo ja pappakin niin on hoitoapua tarvittaessa.

 

meillä on vasta nyt alkanut eroahdistus lapsella, ikää viikkoa vaille vuosi, ja tässä on nyt yhtä sylitystä koko ajan ohjelmassa. tunnen konkreettisesti joka päivä, miten paljon lapsi minua juuri nyt tarvitsee.
en missään nimessä olisi erossa vauvasta noin pitkää aikaa, vielä molemmat vanhemmat yhtä aikaa.
itse matkustan koko perheen voimin, jos matkustan. vauva-ajan olemme mielellämme kotimaassa, se on helpointa.

 

Meidän esikoinen oli 1 v. 3 kk, kun oli viikon mummollaan kun oltiin etelässä. Täytyy sanoa etten oikein kunnolla pystynyt nauttimaan matkasta. Iltaisin nukkumaan mennessä varsinkin itku tuli, kun oli niin ikävä ja mietti miten siellä pärjätään.
No, hyvin olivat pärjänneet, mutta poika oli sanonut loppuviikosta mummoa äidiksi ja se otti aika koville. Yhtään ei ollut itkeskellyt, mutta hilitön parku tuli kun mentiin hakemaan ja sitten viihtyikin pari päivää vain äidin sylissä. :heart:
Mutta toiste en jättäisi noin aikaisin.

 

Täytyy tähän omakin mielipide raapustaa nyt, kun aivan samoja ajatuksia heräsi kuin edellisellä kirjoittajalla. Eli pystyisitkö itse nauttimaan lomasta, kun vauva on niin pitkän ajan hoidossa? Itse en jättäisi hoitoon juuri tuosta syystä, ettei sellainen matka mikään nautinto olisi, kun kokoajan miettisi, kuinka toisaalla pärjätään.. Ja jos vauva on "kiinni" vanhemmissaan ja eritoten yleensä äidissä, niin onhan asia toisinkinpäin; äidillä on vahva tunneside vauvaan. Ehkä luonto on asian viisaudessaan näin hoitanut. Alle vuodenikäinen vauva on itsellä ja tähän mennessä alle vrk on riittänyt hänestä erossa, niin kiinni tämä mamma on vielä typyssään :ashamed:
Ajattelen tämän asian näin itsekkäältä kannalta siis =)

 

eipä meilläkään onnistuisi olla noin kauan erossa.
poika täyttää ensi viikolla vuoden ja nyt on ruvennu olemaan semmonen että koko ajan roikkuu mun lahkeessa.
pari kertaa on viety poika mummon luo hoitoon muutamaks tunniks että oppis olemaan muidenkin kun mun kanssa. maksimissaan yön voisin olla poissa vauvan luota.
pari kuukautta sitten oltiin miehen kanssa laivalla ja vauva oli hoidossa 2 päivää ja liian pitkältä ajalta minusta sekin jo tuntui. liian kova ikävä oli, loma meni ihan plörinäks.
mutta varmasti vaikuttaa paljon sekun millainen vauva on..

 

Minunkin on pakko kirjoittaa erosta lapseen näin äidin näkökulmasta. Tätä ei tietenkään voi verrata matkaan. Erosimme mieheni kanssa lapseni ollessa 1,3 vuotta. Tapaamisoikeuden mukaan isä sai lapsen joka toinen viikonloppu. Ensimmäinen kerta oli aivan kamala En oikein osannut olla kotona. kaikki tavarat ja tavat muistutti lapsesta. Ei auttanut, vaikka mietin lapsen varmasti nauttivan olostaan ja olevan hyvässä hoidossa. Iltaisin tuli väkisinkin kaikki tutut lausahdukset mieleen, jotka aina sanotaan tietyssä kohtaa. Ruokailut jne Varsinkin äiti lakat (äiti rakas). Vieläkin vaikka lapsi on jo 4 vuotias tunnen haikeutta isäviikonloppuina Olen mahdoton, tiedän Nyt meillä on toinen lapsi 6 kk ja tunnen jo nyt valmiiksi syyllisyyttä niistä viikonlopuista kun me teemme hauskoja juttuja toisen kanssa ja toinen lapsi on isällään. Vaikkakin yritämme saada ne osumaan meidän viikonloppuihin.

 

Jätä vaan, jos isovanhemmat osaavat hoitaa hyvin.Mukavaa lomaa!!!!