vauva kuumeiliat joiden elämän tilanteeseen ei sovi lapsen hankkiminen
- Viestiketjun aloittaja lene
- Ensimmäinen viesti
Sama vika täällä. Mulla kans ihan järetön kuume päällä, ollut jo varmaan viimeisen pari vuotta. Nyt ollaan miehen kanssa juteltu, että josko tuossa loppuvuodesta jätettäis ehkäisy pois.. Mutta se riippuu nyt parista asiasta. Kyllä tää odottavan aika on pitkä. Tuntuukohan miehistä samalta kuin meistä naisista? 
Ihanaa kun löyty tällanenkin palsta, olenkin jo kaipaillut.
Ihanaa kun löyty tällanenkin palsta, olenkin jo kaipaillut.:wave: Terve vaan tytöt!
Kuume on kova täälläkin, ollut jo useamman kuukauden, mutta on vielä liian monta muttaa ja mutkaa matkassa. Seuraavia syitä löytyy meiltä yrityksen lykkäykseen:
Esikoinen on vasta 5kk
Miehellä opiskelut kesken (ne ei kyllä etene millään kun tuo ukko on saanut vakiduunin ja painaa innolla töissä... mutta kyllä se meinasi koulusta paperit saada ennen toista mukulaa)
Mies tahtoo tutustua esikoiseen kunnolla ennen kuin uusi tulokas putkahtaa maailmaan(mies on jäämässä hoitovapaalle, kunhan minä palaan työni ääreen omien lomieni loputtua)
Häät on tammikuussa 09 ja VIIMEISTÄÄN silloin alkaa yritys... ehkäpä saan miehen suostumaan jo hieman aikaisemmin
Kuume on kova täälläkin, ollut jo useamman kuukauden, mutta on vielä liian monta muttaa ja mutkaa matkassa. Seuraavia syitä löytyy meiltä yrityksen lykkäykseen:
Esikoinen on vasta 5kk
Miehellä opiskelut kesken (ne ei kyllä etene millään kun tuo ukko on saanut vakiduunin ja painaa innolla töissä... mutta kyllä se meinasi koulusta paperit saada ennen toista mukulaa)
Mies tahtoo tutustua esikoiseen kunnolla ennen kuin uusi tulokas putkahtaa maailmaan(mies on jäämässä hoitovapaalle, kunhan minä palaan työni ääreen omien lomieni loputtua)
Häät on tammikuussa 09 ja VIIMEISTÄÄN silloin alkaa yritys... ehkäpä saan miehen suostumaan jo hieman aikaisemmin
Heh, me!! Mutta silti yritetaan raskautua ja tehda muutoksia elamassa, etta siihen sopii vauvakin...
Mä olen aikalailla sitä mieltä, että elämässä ei ole koskaan täydellistä hetkeä vauvalle
Onhan se totta et käytännön asioiden järjestely helpottaa elämää pidemmän päälle mut sit toisaalta taas, järjestelykysymys
Meille vielä viides muksu olis tervetullut, mut ajankohdalla ei nyt monien pohdintojen jälkeen loppupelissä ole mitään väliä. Olis parempi jos kävisin töissä ja nää neljä tästä vähän kasvais ja ja.. vois jatkaa loputtomiin. Mut sit vaikka raskaaksi nyt tulisin niin kyllä me niinkin pärjäiltäis
En silti sano etten jahkailis vieläkin et koska kannattais yritys alkaa... sanotaan vaikka näin, että mietiskelen sitä joka päivä mut silti vauvalle on annettu mahdollisuus jo nyt
sekavaa tekstiä mut mun pointti on se, et älkää liikoja odotelko ja lykätkö muiden asioiden takia jos parisuhde muuten on vakaalla pohjalla ja katto pään päällä. Asioilla on tapana järjestyä!
Onhan se totta et käytännön asioiden järjestely helpottaa elämää pidemmän päälle mut sit toisaalta taas, järjestelykysymys
Meille vielä viides muksu olis tervetullut, mut ajankohdalla ei nyt monien pohdintojen jälkeen loppupelissä ole mitään väliä. Olis parempi jos kävisin töissä ja nää neljä tästä vähän kasvais ja ja.. vois jatkaa loputtomiin. Mut sit vaikka raskaaksi nyt tulisin niin kyllä me niinkin pärjäiltäis
En silti sano etten jahkailis vieläkin et koska kannattais yritys alkaa... sanotaan vaikka näin, että mietiskelen sitä joka päivä mut silti vauvalle on annettu mahdollisuus jo nyt
sekavaa tekstiä mut mun pointti on se, et älkää liikoja odotelko ja lykätkö muiden asioiden takia jos parisuhde muuten on vakaalla pohjalla ja katto pään päällä. Asioilla on tapana järjestyä!
mulla on eräs tuttu joka on tullut raskaaksi yhden illan jutusta (ilmeisesti ei kuitenkaan tarkoituksella ) ja nyt on 5-vuotiaan tytön äiti. Hyvin on pärjäillyt!Alkuperäinen kirjoittaja lene:
Kirjoitinkin äsken omasta tilanteestani. Juttuhan on se, että minulla on mies ja suhde tasapainossa. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet reilut 3 vuotta ja mietimme yhteenmuuttamista. Minä olen huomannut, että olen salaa alitajunnassani haaveillut raskaudesta, ilmeisesti pidemmänkin aikaa. Nyt vaan tänä iltana, tuli sellainen olo, että miksi ettei? Olen aiemmin ajatellut, että elämäntilanteeni takia en voisi yrittää lapsen saamista, mutta toisaalta kuka sen määrittelee, että mikä on se oikea elämäntilanne? Sanottakoon vielä, että isona ongelmana on minun psyykeongelmani johon joudun syömään lääkkeitä ja jotka joutuisin lopettamaan raskauduttuani ja se, etten ole työelämässä. Myöskään mies ei ole tällä hetkellä töissä, mutta uskon, että löytäisi tästä kaupungista helpostikin töitä jos vaan olisi "pakko". Itse en kykene tällä hetkellä ainakaan kokopäiväiseen työhön.
Eli psyykevaivat+lääkkeet ja rahatilanteemme.. Ne on niitä jotka oikeastaan ovat estäneet edes miettimästä lapsen hankkimista.
Eli psyykevaivat+lääkkeet ja rahatilanteemme.. Ne on niitä jotka oikeastaan ovat estäneet edes miettimästä lapsen hankkimista.
Myös mulla on tuttu joka tuli raskaaksi yhdenillan jutusta ja melko hyvin se on pärjäilly. Sen vanhemmat on ollut erittäin iso tuki. Toki mies ei kauhean innoissaan maksa maksuja ja se meni aika riitaiseksi touhuksi.Alkuperäinen kirjoittaja Levoton Strutsi:
Eli onko reilua sille kundille hankkiutua salaa raskaaksi? Minusta ei! Toki jos löydät miehen joka suostuu siittämään sinut niin mikäs siinä, se vaan että asiat saattaa mennä erittäin mutkikkaaksi....
Tsemppiä kuumeiluun
Usko pois, kyllä se oikea aika ja oikea mies vielä löytyy! Minä olen nyt 24-v ja vielä muutama vuosi sitten (kuumeilin jo silloin) luulin että en koskaan tule saamaan omaa lasta... Että en koskaa löydä ihanaa ja rakastavaa miestä. Mutta niin vain kävi että vajaa kolme vuotta sitten, minäkin löysin omani joukosta. Ja löysin sellaisen pakkauksen etten koskaan luopuis!Alkuperäinen kirjoittaja lene:
Ja muista. Jos et sopivaa miestä itsellesi löydä, aina on mahdollisuus käyttää luovuttajaa. =) Se voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Ja toivon sinulle onnea tulevaan. Ja eiköhän se oikea vielä sinunkin kohdallesi satu.. :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja laura sinikka:Eihän se väärin ole...Alkuperäinen kirjoittaja lene:
...mutta taatusti raskasta...
No on se kyllä minusta väärin!!! Pitäis kyllä isiehdokkaan olla tietoinen että hänestä lapsi halutaan. Mun miespuolinen ystävä joutui melkeinpä juuri tällaiseen tilanteeseen, paitsi että se "seurusteli" noin kuukauden tämän naisen kanssa joka antoi ymmärtää käyttävänsä pillereitä, nainen otti ja lähti välittömästi kun tuli raskaaksi ja ilmeni että ei ole käyttänyt mitään ja on koko ajan halunnut vain lapsen. Kyllä romahti miehen maailma siinä, lisäksi tämä ystäväni olisi halunnut sitten muuttaa yhteen ja perustaa perheen kun sai kuulla raskaudesta, mutta nainen ei kuulema ole "sillain" kiinnostrunut...
Sitten kommentoin vielä tuota "oikeaa aikaa"
Eli olen samaa mieltä kun Levoton Strutsi eli että oikeaa aikaa ei tule kyllä koskaan kun aina on jokin este miksi ei käy, se on vain järjestettävä =) Meilläkin mies on opiskellut koko ajan ja minä olen ollut yksin suurimmaksi osaksi kotona ja käynyt töissä sitten äippäloman jälkeen. Ja toista jo yritetään vaikka miehellä onkin vielä vuosi opintoja... Etukäteen on sovittu että kun mies lopettaa opiskelun niin vaihdetaan osia, eli minä jatkan opintoja ja ukko lähtee töihin ja hoitaa lapsia, jos vaan saa töitä tietenkin (ja mä luulen että toi lapsien hoito jää silti suurimmaks osaks mulle vaikka muuta on sovittu, vaan ei se haittaa...) Tällaista sekavaa tekstiä nyt tällä kertaa, mutta minusta ei pidä liiaksi odotella sitä "oikeaa aikaa" kun ei sitä välttämättä tosiaan tulekaan, se pitää itse tehdä
an-gelina
heips kaikille... =)
ihanaa löytää tällainen palsta jostakin!
Itsellä on ollut aikamoinen vauva kuume jo pitemmän aikaa, ehkä noin vuoden verran, mutta elämäntilanne ei anna periksi. Ollaan avopuolison kanssa keskusteltu asiasta, mutta yhteisymmärrykseen ei vielä olla tultu, kun mies pelkää ettei osaakkaan olla isä vaikka haluaa lapsia...Itse haaveilen kun tämä elämäntilanne helpottaa, että voitaisiin rueta yrittämään esikoista ensi vuoden alussa....*huoh* Toivottavasti haaveet toteutuu....
Välillä tuntuu, että kasvavia mahoja ja onnellisia perheitä vaan vilisee silmissä ja itse haluaisi olla samassa tilassa, nähdä ja tuntea kun osa itseä ja rakasta kasvaa sisälläni... :heart:
ihanaa löytää tällainen palsta jostakin!
Itsellä on ollut aikamoinen vauva kuume jo pitemmän aikaa, ehkä noin vuoden verran, mutta elämäntilanne ei anna periksi. Ollaan avopuolison kanssa keskusteltu asiasta, mutta yhteisymmärrykseen ei vielä olla tultu, kun mies pelkää ettei osaakkaan olla isä vaikka haluaa lapsia...Itse haaveilen kun tämä elämäntilanne helpottaa, että voitaisiin rueta yrittämään esikoista ensi vuoden alussa....*huoh* Toivottavasti haaveet toteutuu....
Välillä tuntuu, että kasvavia mahoja ja onnellisia perheitä vaan vilisee silmissä ja itse haluaisi olla samassa tilassa, nähdä ja tuntea kun osa itseä ja rakasta kasvaa sisälläni... :heart: