vauvakuume mutta ei vielä

Voih...Tuntuu niin helkutin pitkältä ajalta ku ajattelee että jos sitä ens syksynä olis raskaana :eek:

Täälläkin on täti käymässä,että mä sitten vihaan :kieh:
Mä en kyllä osaa luontevasti tota täti sanaa edes käyttää. Tällä palstalla taisin sen ekan kerran kuulla.

Mies piruilee ku vietän täällä aikaa niin paljon. Täytyy kyllä tunnustaa että melkeen koko päivä on tullu täällä pyörittyä :LOL:
Mut olenpa sitten viikon eestä ku ei tule sillon käytyä,ku ollaan anopin luona. Olishan sillä kone mut en halua siellä käyä ku en halua että se alkaa utelemaan jotain vauvakuume juttuja,jos näkis missä käyn.

Onpa Nuhnus kiva että teillä homma edistyy... :)

Pitää kyllä nyt varmaan mennä ku aamulla aikanen nousu,ku pitää sinne päiväkotiin mennä =)
 
Mammukka81
Uuteen viikkoon taas...paljon oli taas tullut tekstiä ja mukavaa että hommat etenee monilla :flower: .

Täällä on tuskailtu imetyksen kanssa nyt muutama päivä :/ . Tyty kun lopetti yösyömingit niin maidon tulo on vähentynyt tosi paljon --> oon antanu enemmän korviketta --> maitoa erittyy entistä vähemmän. Taitaa olla menneen talven lumia tämä meidän imetys pikkuhiljaa...ristiriitaiset ajatukset, oisin kyllä voinut imettää vielä mutta toisaalta ihan ok näinkin. Haikeeta vaan jollain tapaa :ashamed: .

Muuten ei mitään uutta tänne, peesaan BlueAngelia ja
Mut hyvää alkava viikkoa kaikille! Nautitaan kesästä B)
... :wave: .
 
Täälläkin on täti paraikaa kylässä :( Testasin siis viime viikolla negan (kärsimätön kun olen). Mies sitten töistä tullessaan kysyi että olenko raskaana johon vastasin että en. Mies tuntui olevan kovin pettynyt ja pitkän hiljaisuuden jälkeen hän kysyi että pitäiskös rykästä se toinen lapsi pian. Romanttista :LOL: Eli sitten vissiin aletaan hommiin jo ennen mitä piti, vaikka se syksy jo täällä pian onkin :) Saa nähdä joko jo tässä kierrossa jätetään ehkäisy pois, ei olla sen kummemmin siitä vielä juteltu. Vaikka kohta olisi korkea aika jutella
:LOL:

Ääh, ei nyt tätä tekstiä irtoa :)
 
Hei... täällähän on tapahtunut edistystä!!! ONNEA nuhnus ja lilli!!!!

Meillä ei mitään erikoista, tulevat häät painaa päälle ja itse poden kauheaa kisaväsymystä asiaa kohtaan. Tuntuu ettei yhtään jännitä/kiinnosta/hehkuta tai mitään... Todellinen puutuminen iskenyt. Haluan toki mieheni kanssa naimisiin, itse tilaisuus vaan "masentaa". En tiedä mutta kaipa sitä pikku tyttönä kuvitteli tämän hieman toisenlaiseksi. No ei muuta kuin hampaat irvessä kohti tulevaa :D

Sunnuntaina oltiin ristiäisissä ja voi hyvänen aika minkälainen söpöliini siellä olikaan :heart: Mieskin tuumasi että hänellä ei ole mitään mahkuja tuollaista hurmuria vastaan vaan vauva vie karismallaan voiton kestä vaan... :LOL: Meinasin sanoa että niinpä, senkin karvainen ukko!

Blueangel Onnea uudesta työpaikasta! :flower: Mäkin sain juuri keväällä vakituisen työpaikan ja olen nyt koko vapaapäivät nähnyt unta missä mulle sanotaan ettei palveluksiani tarvita enää koeajanjälkeen :| Tiedän etten ole ollut ihan parhaassa iskussa pariin viikkoon ja omatunto painaa päälle (eikä syyllisyyttä vähennä nämä vauvahaaveet)

Färbö Luulenpa että mies on ihan näillä näppäimillä valmis, vielä kuitenkin mietiskelee ja sulattelee asiaa mielessään :p Toivotaan että ajatus työskentely on nopeampaa kuin meillä. Meillä ukko huokailee ja tuumii tärkeitä päätöksiä puolesta vuodesta useampaan... ja tämä on ihan :headwall:

No mutta nyt lähden kahvin keittoon ja valmistaudun henkisesti työputken aloittamiseen skarpimpana ja toivon ettei mulle anneta potkuja!!!! ;)
 
Heissan,

Ajattelin taas vaihteeksi kirjoitella. Ihan huono omatunto, kun ei ole tullut oltua aktiivisempi. Kiva kuulla, että muillakin on kesällä vauvakuume hiukan väistynyt taka-alalle, samoin täällä. Tosin oma kuumeeni otti uuden käänteen ja lupauduin antamaan kodin jo toiselle kulkukoiralle. Saas nähdä, millainen eläintarha mulle vielä kasvaa, jos ei vauvantekohommiin pian päästä. :LOL: Ainakin tekemistä piisaa seuraavat kuukaudet, kun koitan saada koirat tulemaan toimeen keskenään ja koulutan niitä yhdessä ja toista erikseen. Lokakuun 1 pvä aloitetaan sitten vauvapuuhat, jos ei ihmeitä tapahdu! =)
 
mammukka81 tuosta imetyksestä: Itselläni kävi niin, että maidontulo myös vähentyi huomattavasti korvikkeen lisääntymisen myötä + siihen yksi rillutteluilta ja imetys sitten loppui tytön ollessa 7kk :'( se oli siis yhtä tuskaa tytölle kun ei rinnasta meinannut tulla mitään ja en viitsinyt itse jatkaa "kiusaamista", vaikkakin jos oisin sitkeästi jatkanut yrittämistä niin kaitpa tuo maidontuotanto olisi taas jatkunut. No joo, mutta nyt siis tyttö ollut ilman tissiä n. 2vkoa ilman mitään kaipauksia rinnalle. Eli siis vaikeata se oli vain mulle, jäin kaipaamaan sitä herkkää, läheisyyden täyteistä hetkeä... joka nyt korvataan kovalla halimisella ja sylittelyllä :heart: Tsemppiä teille, on se vaan kovaa kun lapset kasvaa!!!
 
Heippa kaikille!

Kiva palsta tämä, lapsettomien palstoilla kun surraan sitä ettei niitä lapsia tule ja muilla vauvakuumepalstoilla lasketaan viikkoja ja seurataan erilaisia ruumiintoimintoja.

Me ollaan mun miehen kanssa jo vähän yli kolmekymppisiä, ihan ikaloppuja siis..=0) Meillä ehkä ongelmana on se, että elämä on tällä hetkellä ihan täydellistä. Meillä on yhdessä ihan älyttömän kivaa, nautitaan ihanasta kodista, yhteisistä harrastuksista, hyvistä viineistä ja ylipäätään siitä yhdessäolosta. Jotenkin tuntuu hullulta ottaa vauvan mukanaan tuomaa riskiä siitä että tämänhetkinen auvo kaikkoaa. Toki lapsi tuo sitten paljon uusia ihania asioita, mutta niitä on jotenkin vaikea mieltää kun ei ole kokemusta. Mies ei ole koskaan lapsia halunnutkaan ja minä itse olen keskittynyt uran luomiseen ja ihanan mieheni hellimiseen. Nyt kuitenkin on iskenyt aika paha vauvakuume, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Ollaan keskustelu asiasta aika monta kertaa ja siippa kyllä suostuu pitkin hampain, mutta pelkää että kokee lapsen sitten jotenkin etäiseksi ja on minusta mustasukkainen. Helposti väitän vastaan ja koitan vakuutella että kyllä ne tunteet sitten herää kun se lapsi on siinä, mutta omassa mielessänikin kytee pelko miehen suhtautumisesta.

Tässä iässä ei enää voi kovin kauan asiaa miettiä, mikä tietysti luo oman paineensa kummallekin osapuolelle. Olen itsekkäästi ajatellut että jos me se lapsi tehdään, niin koitetaan mahdollisuuksien mukaan jatkaa elämää, eikä linnoittauduta neljän seinän sisälle ihanaa kääröä hämmästelemään. Ylös ulos ja elämän kimppuun vaan. Heh heh, huomaa että ei ole ehkä kovin realistiset ajatukset ja odotukset lapsiperheen arjesta.. Nyt olen lukenut näitä keskustelupalstoja jo sen verran, että tajuan toki sen että ainakin se eka vuosi varmaankin menee vauvaa ihmetellessä. Mutta olisinko huono äiti jos kärräisin lastani katsomaan, kuulemaan ja haistelemaan maailman menoa vieraisiin paikkoihin jo ihan pienestä? Ei kai elämän tarvitse ihan totaalisesti muuttua pelkäksi kakkavaipaksi lapsen myötä? En tietenkään tarkoita että jättäisin vaavini heitteille ja viilettäisin harrastusten parissa entiseen tapaan, kai jotain välimuotojakin on olemassa??

 
Hei vain. Kuume on käymässä liian kovaksi joten päätettiin aloittaa yritys jo seuraavasta kierrosta. Taitaa vain käydä niin, että sitä odotellessa kuluu tovi. Lopetin nimittäin pillerit toukokuun lopulla ja menkkoja ei kuulu. (Toukokuun lopussa siis edelliset) Pari raskaustestiäkin olen tehnyt, ei ole siitä kiinni. Pari viikkoa alkaa olla myöhässä.. Pitäisköhän soittaa lääkäriin? Mitenkäs muilla, onko kierto palautunut hyvin pillereiden lopettamisen jälkeen?

Ja, pääsin kouluun!!!! Tänään tuli tieto ja minä oon onnesta soikeena. :)
 
noista pillereiden lopetuksesta pippa..
mä lopetin sillai et jos kierto pysyy kohdallaan niin perjantaina pitäs alkaa menkat, mutta viime lauantaina alkoi vuoto, se oli ihan sellaista niukkaa vuotoa ja aika haaleeta, en tiedä mistä johtuu niin ja sit se kaikenlisäks loppui eilen.. mut en tosiaan tiedä mikä juttu se on, kertokaa ihmeessä joku jos tietää.. :attn:
 
Mammukka81
Tervetuloa Sigurd, hienoa pohdintaa sulla tuossa edellä. Omasta puolestani voin sanoa, ettei meidän elämä loppujen lopuksi ihan mahdottoman paljon ole muuttunut vauvan myötä. Tottakai vauva mullistaa elämän ja sen mukana tulee niin paljon uutta ja ihmeellistä, että pienemmästäkin menee pää pyörälle. Mutta samoja ihmisiä ollaan yhä edelleen ja tullaan ja mennään lähes samalla tavalla kuin ennenkin. Melkein enemmän tuo koira rajoittaa meidän menoja kuin vauva :LOL: .

Tämä vauvakuume on siitä niin kavala, etten ole kenenkään siitä kuullut "parantuneen" ilman sitä kääröä sitten joskus...tuonne jonnekin sisimpään se jää kytemään mulla ainakin. Varmaan jollain tasolla jopa katkeroituisin, jos tietäisin et meidän lapsiluku olis nyt täynnä.

Meillä mies heräsi isyyteen synnytyssalissa kun tyty syntyi, tirautti jopa pari kyyneltä :heart: . Oli kyllä raskausaikana innoissaan jne., mutta äidillehän se raskaus on niin paljon konkreettisempaa kuin isälle ja mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että tunteet vauvaan syntyy myöhemmin. Ja ainahan ne tunteet syvenee ajan kanssa kun oppii tuntemaan se uuden tulokkaan. Etkä varmasti olisi huono äiti, jos toimisit noin kun olet kuvaillut, vaan ihan kaikista paras äiti teidän vauvalle :heart: . Niin, ja ainahan se suuri tuntematon pelottaa...meitä kaikkia varmaan.

sHv, niinpä...tuo tyty jatkaa ihan tyytyväisenä touhujaan vaikka saakin maitonsa pullosta mut äipällä on tunnontuskia ja kaihomieli kylässä. Justhan tuo syntyi ja nyt on jo iso!

pippa, onnea :flower: :flower: :flower: . Mitäs alat lukemaan? Mulla oli silloin aikoinaan pilsujen lopettamisen jälkeen kierrot jotain 40 luokkaa...ja olipahan yks lähes 100 päivän kierto mut sit sainki jo terot ja raskauduin :heart: . Kai noiden pilsujen jälkeen on enemmän sääntö kuin poikkeus, et kierto on vähän sekaisin. Mut mä olin syöny niitä *laskee* kait 8 vuotta, et ei mikään ihme että kroppa oli vähän sekaisin.

Nyt tilaa muillekin :wave: ...
 
Onnea Pippa :flower: Nyt vain tosi toimiin :kieh: No jostain olen lukenut että kun kierto on 60 päivää, niin voi käydä hakemassa hieman lääketieteellistä apua hukassa olevalle kropalle. Onnea opiskelupaikasta myös!

Tervetuloa Sigurd minunkin puolesta :wave: Minulla on kanssa ollut hieman samankaltaisia "itsekkäitä" ajatuksia ja tullut itse siihen tulokseen että jos meillä elämä on nyt näin hyvin, niin mitä muuta voin enää vauvalle enempää antaa??? Tärkeintä on että vanhemmilla on se parisuhde kunnossa ja elämä raiteillaan. Minun työkaveri on kanssa sellainen menijä ja viipottaja :D Heillä elämä jatkui yhtälaila kuin ennenkin, olivat mm. kylpylässä Virossa 1,5kk ikäsen tyttönsä kanssa, heillä lapsi kulkeutuu sujuvasti mukana. Tämä henkilö on niitä joita en voisi kuvitella pönöttävän vain kotona. He yrittivät vauvaa useita vuosia ja voin vakuuttaa että lapsi on niiiiin rakastettu kuin olla ja taitaa. Asenne kysymys taitaa olla... ainakin vähän. Tietysti se lapsikin vaikuttaa omalla olemuksellaan.

Näätänen Onnea uudesta koirajäsenestä!! :flower: Meillekin tulee koiravauva kunhan ensin alkais tytsyllä juoksut ja sen jälkeen sais hieman miestä :D Sitä tuolla nauroinkin että onkohan meillä kaksi narttua tiineenä yhtäaikaa :LOL: On siinä miehellä kestämistä!

Nyt savustamaan itseään... Gallup: Onko muita tupakoitsijoita??? Mulla tumpin tumppaus yritys alkaa syksyllä häitten jälkeen, saisko tukijoukkoja täältä? :p
 
Hoitsuksi alan lueskelemaan. Saa nähdä, miten opiskelut venyy, jos meitä vauvalla siunataan.

koiramamma , mullakin tumppaus edessä. Odottelen hyvää motivaatiota.. (Plussa raskaustestissä ois aika hyvä) Olen ainakin hengessä mukana ja liityn kärvistelyyn mukaan jossain vaiheessa. Mieluiten tietysti jo ennen raskautta.. :p
 
Pillereistä:
Minulla on nyt parit menkat tullut suht normi kierrolla pillereiden lopetuksen jälkeen, mikä on ollut suuri helpotus. Minä kun söin noita minipillereitä ja menkat jäi niiden kanssa pois tooosi pitkäksi aikaa (en oikein pysynyt laskuissa, ehkä 2,5 vuodeksi).
Kun olin viimeisen pilsun ottanut niin parin päivän päästä tuli niukkaa vuotoa, muttei varsinaisia menkkoja.
Nyt sitten kahdet tullut sen jälkeen ihan jees.

Tupakasta:
Minä kanssa sauhuttelen, mutta meinaan kyllä lopettaa tuon tupakoinnin heti kun plussa pärähtää tai aikaisemminkin, en ikimaailmassa kehtaisi polttaa raskaana.
Olkoon sitten kuinka vaikeaa tahansa se lopettaminen.
Elän kylläkin siinä toivossa, että se olisi helppoa kun sen aika koittaa.

Niin ja onnea Nuhnus opiskelupaikasta.
 
:wave: täällä kans kärytellään, isäntä sanoi eilen että jos raskaaks tuut niin tupakan poltto loppuu siihen, minä tokaisin vaan et niin se loppuu sultakin.. :p sehän olis ihan epäreilua jos vaan minä lopettaisin, siinä olis sit silleki hyvä tilaisuus lopettaa.. :D siitä on niin monet kerrat puhuttu, mut mittää ei oo tapahtunu... :)

meritähti mulla loppui koulu juur kesäkuussa lopullisesti onnittelut taitaa kuulua pipalle uudesta opiskelu paikasta.. onnea pippa :flower:
 
Mites olette ajatelleet lopettaa? Mä varmaan käyn hakemassa työterveydestä ne reseptilääkkeet.. Nikoretellä ei toivottua tulosta (tosin motivaatio ollut huonompi ) :p Meillä isäntä saa kanssa lopettaa samalla kun ei se oikein onnistu jos on tupakkia kotona! Otetaan siten viimestään syksyllä kimppalopetus, ei jeh? =)
 
Kas pippa se olikin juu joka kouluun oli päässyt, meni onnittelut väärään osoitteeseen. Elikkäs onnea pippa. :flower:

Tupakanpolton lopettamisesta sen verran, että jotenkin uskon ja luotan siihen, että kun saan tietää odottavani kauan kaivattua vauvaa, ei mieleni enää edes tee tupakkaa. Pelkällä tahdnvoimalla uskon siis selviytyväni, mutta aika näyttää.
Mieheni ei polta, joten ei tarvitse murehtia siitä, että tarvitsisi kotona haistella toisen savuja.
 
Intouduin lukekaan koko viestiketjun, ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Kello on jo hirveesti ja aamun työvuoron takia olis jo pitänyt olla nukkumassa aikoja sitten. Sitä vaan uppoutuu näihin juttuihin ihan täysillä. Mukava kuulla, että meitä kuumeen vallassa olevia on runsaasti. En siis olekaan yksin murehtimassa, että miten niitä lapsia pitääkään sitten tehdä, että jossain kohtaa voisi huomata olevansa raskaana :p . Olemme kumpikin 24v ja aloitelleet "projektia" toukokuulla, aika rennostihan tämä on alkanut, kun ei meikäläisellä ole oikein mitään tajua kk-kierrosta tai sen kulusta syvällisemmin, ovulaatioajankohdista tms. Kiertokin on ilmeisen epäsäännöllinen(lopetin pillerit helmikuussa2007,pillereitä syönyt n10vuotta sitä ennen), tai siis kierto oli silloin ennen pilsujen aloittamista todella epäsäännöllinen, aloitin silloin teininä pillerit aika pian kuukautisten alkamisen jälkeen. Ennen pillereitä menkat tuli ja meni miten sattuu. Pillereiden aikana en merkannut enää ylös mitään, kun kaikki tapahtui aina kellon lyömälleen ajallaan. Nyt pillereiden lopettamisen jälkeen menkat on tullu vielä tähän saakka ihmeen mallikkaasti, miltei kerran kuussan. Oon koittanu opetella uudestaan näitä yläasteella ja lukiossa opittuja lisääntymisbiologisia juttuja, mutta aika haparointia tää on. Tuskastuttaa, kun ei miulla ole hajua, milloin minulla pitäisi olla ovulaatio, tai tapahtuukokaan sitä edes ollenkaan.. Tuskastuttaa, kun haluaisin että kaikki tapahtuis tässä ja nyt. Ja ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Tilasin eilen netistä raskaustestejäkin, kun viime petijumpan jälkeen tuli erittäin vahvasti fiilis, että nyt taisi tärpätä. Jotenki olotila oli niin onnellinen ja iloinen ja seesteinen. Jotenkin erilainen kuin edellisinä kertoina... no juu, ei tuollaiseen tietysti pysty varmuudella luottamaan. Onhan se lapsellinen ajatus, mut on kiva kuitenkin ajatella niin =) .
Me olemme olleet vuosia yhdessä ja viime syksynä päätin, että nyt mennään naimisiin, jotta saadaan niitä anopin kovasti odottamia vaavejakin jossain kohtaa ehkä... Ja kun papin aamenella tuli sitten käytyä, niin tässä pikkuhiljaa kohti kesää ollaan yhdessä koitettu lapsiajatusta aktivoida käytäntöön. Eihän yritystä varsinaisesti ole takana vasta kuin pari kuukautta, mutta pitkältä tämäkin jo tuntuu, kun vaavihalu olisi todella kova.
Meillä on kumpikin innokkaan myönteisesti asiaan sitoutunut, vaikkakin minä toimin ns. "projektipäällikkönä". Olisi tosi tärkeetä, ettei tästä yrittämisestä tule liian vakavaa,tai toki onhan tämä toisaalta hyvinkin vakavaa ja varmasti jämpti homma, mut siis ettei makkarihommista tule sellaista pelkkää vääntöä, kun tarttis nyt olla erittäin aktiivinen petipuuhissa, jotta olis paremmat mahikset että tärppäisi sitten jossain kohtaa.
Miten teillä muilla, yritetäänkö vaavia tehdä välillä "verenmaku suussa", tai millä te joilla yritys on myös jo parhaillaan päällä, pidätte makkariosaston vireänä ja rentona, siitä huolimatta, että kovasti täytyisi "yrittää tehdä lasta". Ymmärrätteköhän, mitä ajan takaa tässä... ei oikein enää tässä vaiheessa yötä sanat asetu sopivasti. Itseäni on välillä tämmönen mieleltä askarruttanut, että toivottavasti meille ei käy niin, että sänkypuuhista tulee kovan yrityksen takia "suorittamista" tms... Täytys muistaa aina joka tilanteessa se, että rennosti vaan ja ajankanssa jne. Mutta kuten sanoin, meilläkin ollaan yrittämisessä vasta alussa, joten vielä ehtii neuvoista ottaa vaarin, jos neuvoja teiltä saan :).
Olisko noi ovispuikot/liuskat hyvä apu yrittämisessä, jos ei ole varmuutta ovulaatioajankohdasta tms? Ootteko kokeillu/kokenu hyväksi? Vai onko ne ihan huuhaata?
Kiitos vastauksista ja tsemppiä kaikille yrittäjille, toivottavasti MEILLÄ tärppäisi piakkoin :) Öitä!
 
Tervetuloa tikkunekku ja sigurd + mahdottomasti onnea pipalle :flower: (meitä hoitureita alkaa olemaan sankoin joukoin)...

Kommentoisin sinulle sigurd pohtimaasi asiaa: Aluksikin meitä vanhempia on yhtä erilaisia kuin on lapsiakin ja mielestäni oikeanlaista vanhemmuutta on mahdotonta määritellä muutoin kuin, että vanhempien ja lasten suhteessa on rakkautta, sääntöjen myötä syntynyttä turvaa, luottamusta ja hyväksyntää kasvaa omanlaiseksi persoonaksi. Mielessäsi kytee pelko miehen suhtautumisesta tulevaan lapseenne, uskoisin, että teidän yhteinen lapsenne kuitenkin syventäisi entisestään kaikkea mainitsemiasi asioita mitä parisuhteenne pitää sisällään, antaisi ikään kuin syvemmän merkityksen nykyisyydelle ja tulevalle. Toki vanhemmuuden syntyminen aiheuttaa kaikissa varmasti kriisin ja on kasvunpaikka useimmille, mutta silloin kun on kyse elämästä suuremmasta niin sitähän menee vaikka läpi harmaan kiven :heart: Menemisistä, matkusteluista: meidän neidin syntymän jälkeen on autoon kertynyt rutkasti kilometrejä ja näin kesän aikana on tiedossa ulkomaanmatkakin etelän lämpöön =) välillä on päässyt ihan miehenkin kanssa viettämään laatuaikaa kun innokkaita hoitajia on riittänyt ja mikä sen ihanampaa kuin palata kotiin missä se tärkein yhteinen aarre on :heart: Tsemppiä nyt vaan, olen ihan varma, että löydätte juuri oikeanlaisen tavan tulla ja olla vanhenhempina yhteiselle lapsellenne :) ja täällä on aina hyvä purnata ja pohtia asioita, saa uudenlaista perspektiiviä ja "suuret" ongelmat pienenevät vertaistuen avulla...

sateista keskivkoa :p
 
Kiitos sisarHENTOvalkoinen kauniista sanoista!

Olisinpa yhtä luottavaisin mielin... Kun omatkin tunteet ja ajatukset vaihtelevat niin tiuhaan, niin voin vaan kuvitella mitä miehen päässä liikkuu. Yhtenä päivänä haaveilen pienistä varpaista ja toisena rojahdan työmatkan jälkeen kotisohvalle ja olen äärettömän onnellinen siitä ettei niitä lapsia ole.

Kun vielä on tällainen vanha räyskä, niin raskaus varmaan olisi yhtä peräpukamaa, suonikohjua ja puhelinpylväitä muistuttavia nilkkoja.. Mutta mutta, vauvakuumeessa ei kai järjen käyttö ole mahdollista? Haaveilen niistä mahdollisista norsujaloista huolimatta isosta masusta. Myrsky ja mylväys..

Pelkään vähän sitäkin, että hyvistä aikomuksistani huolimatta hurahtaisin hormoonihöyryissäni vauvan synnyttyä niin, että mieheni jäisi lehdelle soittelemaan. Haluaisin huomioida mieheni edelleen mahdollisen lapsen tultua maailmaan ainakin lähes entiseen tapaan. Mitä jos iskeekin se sokeus, joka tuntuu vaivaavan niin kovin montaa äitiä? Lapsen synnyttyä monet äidit vaan valittavat miten mies ei auta lapsen hoidossa, kotitöissä tai muuten vaan ovat kovin kelvottomia.

Meillä ei varmasti tulisi kotitöiden kanssa mitään ongelmia ja mieheni on yrittäjänä paljon myös kotona. En jäisi yksin kotiin kakkavaippavuoren keskelle. Eli kaikki perusasiat on enemmän kuin kunnossa, mutta taidetaan olla vähän itsekkäitä pelkureita.

Ihan kivaa kun voi täällä puhista ja pähkäillä näitä asioita, kun en viitsi jatkuvasti kotona näitä jauhaa. Jos saisi oman päänsä selväksi, haluaako vai eikö halua, niin sekin jo helpottaisi asiaa. Onkohan vauvakuumeeseen keksitty joku vastamyrkky??
 
Moi! Nyt oon vielä onnellisempi ku eilen: alkoi menkat!! Keho toimii (vähän turhankin hyvin, kun kivuliasta on :/ )

Kiitos kaikille onnentoivotuksista! :) Kun joukossamme on hoitureita, niin kysynpä? Miten onnistuu opintojen venkslaaminen korkea-amiksessa omiin aikatauluihin passeleiksi? Vai onko edes mahdollista..? Mietin sitä tulevaa vauvelia ja sen vaikutusta opintoihin. Lykkääntyyhän valmistuminen tietysti, mutta käytäntöä mietiskelen.

Ja sitten, hirmu viksuja kirjoittelette. Mukavata lueskella muiden fiiliksiä, varsinkin kun osalla teistä jo lapsia ja erilainen näkökulma.
 
Heips taas..

Piti vielä laittaa yksi juttu. Kun täällä meitä on monen ikäisiä kuumeilijoita ja itse olen jo 33v niin väkisinkin tilanteet on vähän erilaisia. Monet teistä nuoremmista pähkäilee rahatilanteen, opiskelujen, pätkätöiden tai ei ollenkaan töiden kanssa. Mihin väliin ajoittaa vauva maailmaan ja miten uskaltaa jos ei säännöllisiä tuloja ole?

No, tässä iässä on jo kaikki nämä jutut kondiksessa, taloudellinen tilanne on vakaa ja muutenkin elämä on säännöllistä. Mutta ei se päätös lapsen yrittämisestä sen helpompaa ole. Lapsi on niin iso mullistus mihin tahansa elämäntilanteeseen, ettei sillä taida olla juuri eroa että onko paljon rahaa tai vähemmän rahaa. Siis päätöksenteon kannalta.

Voi olla ettei se päätöksen tekeminen muutu yhtään helpommaksi kun saa opiskelut päätökseen, vakituisen työpaikan jne. Tämä ehkä perusteluksi niille miehille jotka siihen vetoavat. Tällä palstalla kuitenkin suurin osa taitaa itse olla aika valmiita vauva-aikaan mutta mies pistää vastaan.

Miehillä tuntuu olevan hirveät määrät hyviä syitä lykätä lasten hankinta hamaan tulevaisuteen, lieneekö peräti jokin syypankki jossain josta käyvät katsastamassa uusimmat jutut? Kumma juttu... Kun vielä keksisi niihin hyvät vastaukset joilla torpata moiset jutut!

 
peesi sigurdille :wave:
oon ihan samaa mieltä noista miesten mitä ihmeellisimmistä syistä lapselle.. viime keväänä isäntä sano et katsotaan sit kun sun koulu loppuu no nyt kun se on loppu niin sit vetoo raha asioihin kun sillä ei ole vaki työtä (muuta ku ne mansikat :)), itse teen kahta työtä.. no nyt ku rupee raha-asiat oleen hyvällä mallilla sillä on syksyllä ainakin sijaisopettaja hommia ja jotai muita, niin sit se vetos siihen et sitä pelottaa ettei se osaa olla hyvä isä ja plaa plaa.. selitin sille et se on ihan normaalia että ajattelee noin, mutta ei kukaan ole seppä syntyessään. ja että siitä tulee hyvä isä, meillä on toimiva parisuhde ja lapsi saa paljon rakkautta.. ei se siltikään kovin luottavaiseks tullu. annoin sitten sen rauhassa miettiä viikon verran kun teki maalla pitkiä päiviä.. niin otimme asian puheeks uusiks ja nyt mieskin haluaa vauvan, vaikka tiedän kyllä et sitä jännittää varmaan ihan vietävästi, vaikka raskaana en vielä olekaan.. :D
itse olen aina tiennyt että haluan lapsia ja haluan ne nuorena, olen muutenkin aika määrätietoinen :p

mutta oman pään selvittäminen ei varmasti oo helppoa, haluan, en halua, haluan..
toivotaan että saat ajatuksesi selviks sigurd
 

Yhteistyössä