Vauvoja suunnitteleville pitäis iskostaa jotenkin paremmin aivolohkoon, että...

vois sitä tuoda enemmän esille mutten usko että valittaminen siihen loppuis. väsyneellä vanhemmalla on lupa valittaa vaikka väärän värisistä alushousuista. jos vauvan valvominen rasittaa ja väsyttää ni miksei siitä sais valittaa? saahan kaikesta muustakin. ainahan näitä väsyneitä vanhempia voi lohduttaa, että se on vaan murto-osa sen ipanan elämästä mitä toi valvominen kestää. että puol vuotiaana jos se ei oo tasaantunu ni voi alkaa jo opettaa pidemmille yöunille. tai sit jos on selvää että ne vaikeuttaa itse tietämättään omilla toimilla vauvan kestävää unta, voi neuvoa tekemään toisin.

 

Mä en ihan vaan ymmärrä sitä miksei saisi valittaa, kun valitetaan sitä muistakin asioista. Vai onko tuo nyt niitä asioita että kun kerran on äidiksi halunnut niin ei pidä valittaa. Sama kai se sit on urheilijalla jos tulee vammoja niin ei saa valittaa kun nehän kuuluu asiaan. Tai kun tulee vanhaksi ja alkaa paikkoja särkeä ja tulla sairauksia, miksi niistä pitää valittaa kyllähän niitä vanhana tulee. Sitä en ymmärrä jos vieraille valitetaan mutta kyllä kavereille pitää voida kertoa niitäkin asioita jotka rassaa.

Mulla oli hyvin nukkuva vauva ja jos olisin joutunut öitä valvomaan niin olisin varmaan valittanut vaikka se oliskin ollut todennäköistä että joutuu valvomaan. Ja jos vauva herää kahden tunnin välein jatkuvasti niin ei sekään ihan tavallista ole ja ottaa tottakai voimille.

 

Onhan se helppo sanoa jälkeenpäin kun sen on kokenut mitä pikkuvauva-aika on. Mut sillon kun se ensimmäinen nyytti oli siinä käsissä, olit vasta tullut kotiin ja ihan ulalla asioista, hormonit sekaisin... Ei ollut helppoa. Siinä tilanteessa olisin kaikkein vähiten kaivannut mitään jeesustelijoita niskaani.

 

Onhan se helppo sanoa jälkeenpäin kun sen on kokenut mitä pikkuvauva-aika on. Mut sillon kun se ensimmäinen nyytti oli siinä käsissä, olit vasta tullut kotiin ja ihan ulalla asioista, hormonit sekaisin... Ei ollut helppoa. Siinä tilanteessa olisin kaikkein vähiten kaivannut mitään jeesustelijoita niskaani.

Sen kyllä helposti unohtaa mitä ne ensimmäiset viikot on ensimmäisen lapsen kanssa Noista hormooneista tuli mieleen että mä aloin itkee laitoksella ihan täyttä parkua kun hoitaja ihan ystävällisesti sanoi mulle että sen takia tuolla vaatevarastossa on puhtaita vaatteita vauvalle että ne saa vaihtaa vaikka joka päivä Ei sitä kaikkee tajua pökerryksissän ja väsyneenä

 

Mä istuin keskellä yötä parkumassa siellä imetyhuoneessa että huomenna pitäis mennä kotiin ja tää vaan huutaa enkä mä pärjää ikinä!!! Ihana vanhempi kätilö tuli siihen ja jutteli ja heijas poikaa ja sano että kyllä sä pärjäät. Ja onhan tässä pärjätty. :heart:

 

valittaminen on eri asia kuin ihmettely. Kyllä valittaa saa vaikka kuinka paljon. Mutta monet ihmettelee sitä, että kuinka pitkään yöheräilyt voi kestää. Vertaillaan liian herkästi vauvoja toisiinsa.

 

Asiaa ap asiaa