Hei!
Meillä poitsulla oli viime tammikuussa virtsatientulehdus.
Se alkoi kuumeella , joka nousi 40 asteeseen. Siinä vaiheessa poitsu olikin
"taju taskussa" ja yön vietimme lähi sairaalassa. Kuume aiheutti myös kouristuksen.
Kuume ei suostunut alenemaan, vaikka sairaalassa laitettiin meidät kanyylin ja suonensisäisen lääkityksen aloitettua kotiin.
Siispä siirryimme seuraavaan sairaalaan, jossa oli myös lastenosasto.
Siellä tulehdusarvot nousivat 258 asti ja poika oli huonossa kunnossa.
Meni useita päiviä sekä lääkevahvuuksia ja määriä lisättiin , ennen kuin tilanne alkoi rauhoittua. Viikon vietimme sairaalassa eristyksissä.
Lääkityksen loputtua (kolme kuukautta estolääkitystä=antibioottia, suunkautta pieni annos päivittäin )sekä muutamien puhtaiden virtsanäytteiden annon jälkeen, saimme lähetteen tutkimuksiin, jossa otettiin katetrilla näyte virtsarakosta virtsaputkea pitkin ja sitten kävimme kuvauksissa, jossa virtsarakkoon laitettiin varjoainetta ja seurattiin sen tuloreittiä pois rakosta.
Rakenteellista vikaa ei poitsussa havaittu, suuri virtsarakko näkyi kuvissa.
Tulehdus oli siis "yksittäinen" tapaus. Ohjeena oli, että jos kuume jatkossa kohoaa korkeaksi ilman näkyvää syytä (nuha yms.) on aiheellista käydä antamassa virtsanäyte lähi terveyskeskukseen tutkittavaksi.
Tilanne on rauhoittunut. Poitsu on nyt 2 v 2 kk ja noita oireita ei ole ollut. Kaikeksi hämmästyksekseni poika on ollut jo 2 kk täysin kuiva, sekä öin että päivisin.
Tänään kyllä kävimme laitattamassa kolmannet putket korviin...mutta se onkin eri tarina
Virtsatieinfektioihin pienillä täytyy suhtautua vakavasti ja yleensä ne kai aina tutkitaan, mistä ne johtuvat. Lasten kasvaessa, myös tuo vaiva /haitta jää usein pois. Onneksi