Voi hittolainen että haaveilen kolmannesta lapsesta!!!

Olin jo aivan varma että lapsiluku jää kahteen, mutta koko ajan, enemmän ja enemmän huomaan miettiväni ja haaveilevani siitä kolmannesta.... Mies olis samalla sekunnilla valmis yrittämään jos haluaisin.
Mua huolettaa oma jaksaminen - olen liian stressaava luonne jonka pitäis opetella ottamaan lasten kanssa rennommin..
Tottakai tuo taloudellinenkin puoli mietityttää, mutta kai siitä aina selviää. JOtenkin. VAikka sit lyhennysvapaalla asuntolainasta =)
Voi haave sentään. Nyt oon ihan sekaisin kun luulin jo että tää on tässä mut ei se kai olekaan... kai?
Ja tilakin loppuu kesken!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

se on sit menoa...tosta vauvakuumeesta ei pääse irti millään, se vaan pahenee, etenkin tällä palstalla.

 

se on sit menoa...tosta vauvakuumeesta ei pääse irti millään, se vaan pahenee, etenkin tällä palstalla.

No se on totta.. palstalla en kovin usein ehdi olemaan, mutta kuume tuntuu pahenevan ihan muutenkin.... huokaus.

 

Voi kun munkin mies haluaisi vielä..

 

Meillä yksi lapsi ja haluisin vielä 1-2 lisää. Biologinen kello tikittää uhkaavasti.

 

Joo se tikitys kuuluu täälläkin......

 

Minusta kolmas oli helpoin. Kaksi vanhempaa leikki kaksistaan ja mulla jäi enemmän aikaa vauvalle. Suosittelen!

 

Minusta kolmas oli helpoin. Kaksi vanhempaa leikki kaksistaan ja mulla jäi enemmän aikaa vauvalle. Suosittelen!

Oliko sulla koko katras kotona? Tällaisia kommentteja lisää kiitos =)
Yks syy vielä että miksi ei: kaksi traumaattista synnytystä takana....

 

Minusta kolmas oli helpoin. Kaksi vanhempaa leikki kaksistaan ja mulla jäi enemmän aikaa vauvalle. Suosittelen!

Oliko sulla koko katras kotona? Tällaisia kommentteja lisää kiitos =)
Yks syy vielä että miksi ei: kaksi traumaattista synnytystä takana....

Oli kotona. Kaksi isompaa oli 3v ja 5v kun vauva syntyi. Tuntui tosi helpolta kakkoseen verratuna kun silloin esikoinen oli vaatimassa huomiota aina kun yritti kakkosta hoitaa tai imettää. Kolmonen on luonteeltaan ollut vaativin ja temperamenttisin, mutta silti tuntui helpommalta kuin kumpikaan noista kahdesta aikaisemmasta.

 

Saakos tähän ketjuun ängetä kysymään myös että entäs se nelonen? Siis mulla on sama kokemus, että kolmonen oli helpoin (siis vauva-aika) ja jotenkin ehti ihan eri tavalla nauttia siitä vauvavaiheesta. Ja tämän kolmosen oli tarkoitus olla "se viimeinen", mutta mutta...

 

Ei kun onnea yritykseen vaan, meillä 3. syntyy huhtikuussa... Ja tosiaan, kotona on ennestään silloin 6v ja 3v tytöt, ja nimenomaan kotihoidossa... Hyvin ainakin tällä hetkellä keskenään leikkivät, eli eiköhän tämä tästä hyvin suju. =)

 

Mullakin on kauhea vauvakuume vaikka kuopus vasta 2kk. :ashamed:
Jotenkin tykkään niin älyttömästi olla raskaana ja synnyttää. Ja tottakai sitten olla äitikin.
Esikoinen on nyt 3v3kk, keskimmäinen täyttää ens viikolla 2 ja sitten on tuo meidän pikku vauva.

 

Anna mennä vain, jos siltä tuntuu ja mies vielä on mukana hommassa ! Kyllä siitä suoriutuu, kolmannestakin, kun olette jo kahdestakin.

Meillä on kans kolme, nuorin kohta 8kk, ja koko poppoo kotihoidossa enemmän tai vähemmän olleet. Onhan tämä - kehittävää, kasvattavaa ja opettavaista aikaa ihan äidillekin .

 

Niiiin sekin tuli mieleen että miten se kolmas vielä vaikuttaa parisuhteeseen... jaksaminen, yhteinen aika jne. Nytkin on tosi vaikea saada lapsia minnekään hoitoon.
Että pitikin tällaisia kaikkia alkaa miettimään

 

Kolmas synnytys oli mulla huomattavasti helpompi kuin kaksi ekaa. Siinäkään mielessä neljäs ei pelottaisi . Voi sentään, kuka kestää kevätauringon tälläiseen väliin?