Voi perkelee perkele se akka tulee tänne

vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiditön:
aatteleppas niitä joiden äiti on mullan alla,kuten omani.paljon antaisin että hänet vielä näkisin
Häh? Miten joku voi lausua mitän noin typerää?
Ajattele itse miten onnekas olet että olet (jos olet ) saanut kunnollisen äidin osaksesi, joka on rakastanut sinua sen aikaa kun on elänyt.

Miksi kukaan haluaisi nähdä ihmistä, joka ei välitä lapsestaan ollenkaan?
 
söhvi
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja vierraaaaas:
jos muistelet äitistäs niitä harvoja hyviä hetkiä niin voisitko luetella ne tähän?
- kuskas mut kavereille
- anto rahaa viinaan ja röökiin
- haki niillä rahoilla viinat ja röökit

Eipä tuu muuta mieleen just nyt :whistle:
Onko nuo oikeasti sinun mielestäsi hyvän äidin merkkejä? Minä olen kiitollinen omalle äidilleni, että hän ei ikipäivänä olisi hankkinut minulle viinaa tai tupakkaa, ei leikkinyt meidän kaveriamme, vaan kantoi vastuuta meistä lapsista niin kuin aikuisen kuuluukin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja söhvi:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja vierraaaaas:
jos muistelet äitistäs niitä harvoja hyviä hetkiä niin voisitko luetella ne tähän?
- kuskas mut kavereille
- anto rahaa viinaan ja röökiin
- haki niillä rahoilla viinat ja röökit

Eipä tuu muuta mieleen just nyt :whistle:
Onko nuo oikeasti sinun mielestäsi hyvän äidin merkkejä? Minä olen kiitollinen omalle äidilleni, että hän ei ikipäivänä olisi hankkinut minulle viinaa tai tupakkaa, ei leikkinyt meidän kaveriamme, vaan kantoi vastuuta meistä lapsista niin kuin aikuisen kuuluukin.
Ei ole, mutta kun on pieni teini niin silloin se on hyvä.
Eikö se nyt kerro jo jotain, jos tossa on paras mihin pystyn?
 
Sabira harmaana
Joopa joo, ei oo mullakaan kovin korkealentoisia käsityksiä äidistäni, tai siis noista kahdesta äidistäni jotka mulla on. Mulla siis biologinen äiti ja kasvatusäiti. Eikä se määrä takaa laatua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira harmaana:
Joopa joo, ei oo mullakaan kovin korkealentoisia käsityksiä äidistäni, tai siis noista kahdesta äidistäni jotka mulla on. Mulla siis biologinen äiti ja kasvatusäiti. Eikä se määrä takaa laatua...
Jep ei todellakaan. Täällä toinen jolla 2 äitiä periaatteessa, käytännössä tuskin yhtäkään...
 
söhvi
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja söhvi:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja vierraaaaas:
jos muistelet äitistäs niitä harvoja hyviä hetkiä niin voisitko luetella ne tähän?
- kuskas mut kavereille
- anto rahaa viinaan ja röökiin
- haki niillä rahoilla viinat ja röökit

Eipä tuu muuta mieleen just nyt :whistle:
Onko nuo oikeasti sinun mielestäsi hyvän äidin merkkejä? Minä olen kiitollinen omalle äidilleni, että hän ei ikipäivänä olisi hankkinut minulle viinaa tai tupakkaa, ei leikkinyt meidän kaveriamme, vaan kantoi vastuuta meistä lapsista niin kuin aikuisen kuuluukin.
Ei ole, mutta kun on pieni teini niin silloin se on hyvä.
Eikö se nyt kerro jo jotain, jos tossa on paras mihin pystyn?
Kertoo, kertoo. Minä vain ihmettelin pidätkö oikeasti vielä aikuisenakin noita asioita hyvinä. :|
Teininä oli toisaalta ärsyttävää, kun oli sellaiset todella huolehtivaiset vanhemmat kuten mulla, mutta toisaalta ymmärsin jo silloin, että heidän asettamansa rajat osoittivat rakkautta. Mulla oli kaveri, jonka vanhemmat eivät pätkääkään välittäneet mitä hän puuhasi, missä ja kenen kanssa. Hän ylpeili sillä, mutta tunnusti sitten joskus, että oikeasti kadehti mua ja mun ylihuolehtivaisia vanhempiani. :
 
lapsiensa kanssa toimeen tuleva
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
:( Pssst, älä päästä sisään. :whistle:
Ei pysty, se pisti pikkusiskon soittamaan ja tulee sen siivellä.
No voi paska. :( Onneksi mulla ja äidilläni on sen verran välimatkaa ettei tarvii pelätä vierailua. Ja se on mun pelastukseni. :whistle:
Miksi olette noin huonoissa väleissä äitienne kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja söhvi:
Kertoo, kertoo. Minä vain ihmettelin pidätkö oikeasti vielä aikuisenakin noita asioita hyvinä. :|
Teininä oli toisaalta ärsyttävää, kun oli sellaiset todella huolehtivaiset vanhemmat kuten mulla, mutta toisaalta ymmärsin jo silloin, että heidän asettamansa rajat osoittivat rakkautta. Mulla oli kaveri, jonka vanhemmat eivät pätkääkään välittäneet mitä hän puuhasi, missä ja kenen kanssa. Hän ylpeili sillä, mutta tunnusti sitten joskus, että oikeasti kadehti mua ja mun ylihuolehtivaisia vanhempiani. :
Jep, mulla kaikilla frendeillä oli just sellaset ihanan huolehtivat mutsit jotka soitteli perään yms. Ja mä aina tuppasin pitämään pientä saarnaa kun ne haukkui ahdistelevia äitejään.. :whistle: Mitä ei helpottanut se, että kaikki tykkäs meidän mutsista ihan kympillä, ku se oli niin siististi cool. Haki viinat, anto rahaa eikä koko ajan soitellu perään. Niin, mikä ihana äiti-ihminen :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapsiensa kanssa toimeen tuleva:
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
:( Pssst, älä päästä sisään. :whistle:
Ei pysty, se pisti pikkusiskon soittamaan ja tulee sen siivellä.
No voi paska. :( Onneksi mulla ja äidilläni on sen verran välimatkaa ettei tarvii pelätä vierailua. Ja se on mun pelastukseni. :whistle:
Miksi olette noin huonoissa väleissä äitienne kanssa?
Kunhan ollaan, vain elämää ei sen enempää....
 
söhvi
Sun lapsellas on sitten varmasti ihana huolehtivainen äiti, kun olet itse joutunut liian läheltä kokemaan millaista on elää äidin kanssa, joka ei osaa olla äiti lapsilleen. Surullista, että sinä et saanut kunnollista äitiä, mutta nyt aikuisena voit onneksi olla hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä ja valita itse eri tien kuin minkä hän elämässään valitsi.
Toivon sinun pienelle perheellesi kaikkea hyvää!
 
viiden äiti, kuuden mummi
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aika surullista on, jos aikuisetkaan ei pääse irti siitä lapsuudestaan. Käsittelisivät asiaa sitten jonkun ihan ammattiauttajan kanssa, ettei tarvii ihan jokaisesta vastoinkäymisestä niitä vanhempia syytellä.

Ihan yleisenä kommenttina vaan. Tuntuu, että täällä on paljonkin jengiä, jotka ei osaa päästää mistään kokemastaan väärydestä irti vaan sitä kaivellaan loputtomasti. Itse tietty ollaan ihan täydellisiä lapsen, äidin, vanhemman, ystävän ja missä tahansa roolissa.
Isäni oli narsistipaska, oli henkistä ja ruumiillista väkivaltaa! Paljon olen saanut asioita käsitellä päässäni aikoinaan että sain itseni kuntoon.
Annoin heille kuitenkin aikuisena anteeksi ja päätin jo lapsena ettei omat lapseni koe moista.
Koskaan en ole lyönyt enkä käyttänyt henkistä väkivaltaa.
Puhumalla ja omalla esimerkillä on kasvanut hienoja aikuisia jotka kyllä minusta pitävät.
Nytkin on kuopukseni isonveljen luona pelaamassa. Ja mummi vuorostaan katsoo lapsenlapsia niin saa vanhemmat omaa aikaa.
 
se ensimmäinen äiditön
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiditön:
aatteleppas niitä joiden äiti on mullan alla,kuten omani.paljon antaisin että hänet vielä näkisin
Häh? Miten joku voi lausua mitän noin typerää?
Ajattele itse miten onnekas olet että olet (jos olet ) saanut kunnollisen äidin osaksesi, joka on rakastanut sinua sen aikaa kun eli

asia ei todellakaan ole noin.minut on adoptoitu sijaisperheeseen alle kouluikäisenä johtuen vanhempien kyvyttömyydestä huolehtia minusta ja veljestäni alkoholismin,mielenterveys ynnä muiden ongelmien vuoksi.sijaisperheessäni oli hyvin ankara kuri,ja sain selkääni pienimmistäkin virheistä.jota perheen omat lapset hyödynsivät vierittämällä syyn niskoilleni välttyäkseen rangaistuksilta.17 vuotiaana muutin pois koska uskalsin alkaa kapinoida,ja kaikkien olo kävi sietämättömäksi.moneen vuoteen en pitänyt yhteyttä.olin 18 vuotiaana lähes alkoholisti ja syytin vanhempiani kaikista vastoinkäymisisistä,kunnes tajusin,olevani itse vastuussa elämästäni.voihan niihin lapsuuden traumoihin jäädä roikkumaan ja niitä surkutella läpi elämänsä.tai nousta niiden yläpuolelle ja tehdä elämästään mieleisensä
 
Alkuperäinen kirjoittaja söhvi:
Sun lapsellas on sitten varmasti ihana huolehtivainen äiti, kun olet itse joutunut liian läheltä kokemaan millaista on elää äidin kanssa, joka ei osaa olla äiti lapsilleen. Surullista, että sinä et saanut kunnollista äitiä, mutta nyt aikuisena voit onneksi olla hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä ja valita itse eri tien kuin minkä hän elämässään valitsi.
Toivon sinun pienelle perheellesi kaikkea hyvää!
Mun teräsmiehellä on ylihuolehtiva susiemo :D Joskin se tulee ihan luonnostaan, moon tällanen äitini vastakohta B)
 
viiden äiti, kuuden mummi
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Aika surullista on, jos aikuisetkaan ei pääse irti siitä lapsuudestaan. Käsittelisivät asiaa sitten jonkun ihan ammattiauttajan kanssa, ettei tarvii ihan jokaisesta vastoinkäymisestä niitä vanhempia syytellä.
Tämäpäs onkin jännä juttu, nimittäin ei meidän mutsista ole tähänkään päivään mennessä mitään hyvää seurannut. Yhä edelleen se jauhaa kaikkea sitä samaa paskaa, että en vain pääsisi unohtamaan kuinka minun syntymäni pilasi hänen elämänsä, vaikka en edes ole esikoinen.
Voi kun surullista! Onneksi olet nyt aikuinen ja voit moiset unohtaa ja olla välittämättä! Muista olla omille lapsillesi parempi esimerkki, katkaise kirous!
 

Yhteistyössä