Voiko tuon vauvan palauttaa..

Mihin palauttaa kärtyinen ja hankala puolivuotias, voisin vaikka lahjoittaa sen. Tämä elämä on ajoittain NIIN hankalaa, että jos nyt saisin päättää jatkaisin rauhallista elämää 10 vuotiaan esikoisen kanssa ja heittäisin tuon miehenkin pihalle!

Meillä kärtytään öisin ja päivisin, ruokaa saapi riittävästi ja yritän pitää yllä rytmiä, mutta se tuntuu kaatuvan koko ajan. Nykyään yöunilta heräillään jo 4.30-5.30, ja sitten aamut onkin ihan sekaisin. Normaalisti heräilee seiskan aikaan ja sitten päivä sujuu hyvin rytmissään ja minäkin pysyn täysjärkisenä. Hui ei jaksa edes selittää.

Kyläily hankalaa, kun herra kitisee ja kiemurtelee, vaikka kuinka ois nukkunu hyvät päikkärit ja mahakin täynnä. Parempi pysyä kotona tai ajella autolla tai kierellä kauppoja tai olla taukoammatta liikkeessä niin elämä sujuu.

Ja kaikille ihmettelijöille tämä ei siis ole eka lapseni ja muutenkin paljon vauvoja tullut hoidettua, mutta tämä herra vaan sattuu olemann NIIN hankala tapaus. Esikoisen vauva aika oli rauhallista ja sujuvaa.

Eihän tätä herra hankalaa voi jättää kellekkään edes hoitoon ei edes isänsä kanssa, kun se on ihan hätää kärsimässä sen kans, kun ei saa nukkumaan eikä syömään sitä, ja sitten ärsyttävä kuunnella valitusta kuinka kauheaa sen kans taas oli, niinkuin mulla ei olis sen kans hankalaa JOKA PÄIVÄ!

huih, tulipas taas puretta itseäni, joo ja tämä kyseinen herra istuu nyt tyytyväisenä seläntakana sitterissä vaikka äsken karjui täyttä huutoa.

 

Kuulostaa vähän oudolle, että tuon ikäinen lapsi vaan kärttyilee ja itkee kokoajan. Olisiko mahdollista, että hänellä olisi joku ruoka-aineallergia? Minusta pitäisi tutkia asiaa tarkemmin. Jos lapsi itkee lähestulkoon kokoajan, niin eihän hänellä silloin välttämättä ole kaikki hyvin. :/ Johonkin koskee, esimerkiksi mahaan jos jostain ruuasta tulee allergiaa... ja samoin tuo "kitinä ja kiemurtelu" viittaisi siihen, että jotain voisi olla vialla...

 

Sama tuli kyllä mieleen, mitä Criss sanoi. Soita vaan neuvolaan ja pyydät lisätutkimuksia, vaadit jos et saa.

Mulla nyt ei ole kuin tämä esikoinen ja sekin vasta alle 2 kk, joten vähän kokemuksia vauvoista..mutta tuli vaan mieleen, että eihän se sinun mies koskaan opi vauvaa hoitamaan jos ei sitä hoida. Joten voi olla ihan vaan kokemuksen puutetta taas pitkästä aikaa ja se mielen hätä lähtee sitten sillä, että hoitaa vauvaa. Ei se kohta sitten niin iso mörkö olekaan=) Lisäksi mun mielestä on reilua, että kumpikin saa välillä käydä yksinään jossain huushollin ulkopuolella vaikka kahvilla tai missä vaan..varsinkin jos on koko ajan kovasti itkuisa lapsi ja vaikeaa.

Kovasti jaksamista, soitelkaa pikaisesti tuonne neuvolaan ja pyytäkään vauva parempiin tutkimuksiin.

p.s. hankkikaa korvatulppia ja peltorit, ne helpottaa heti kun se itku on vähän vaimeampi sentääs.

 

Jihuu herra huusi puoli tuntia ja nukkuin puolituntia ja söi kitisten lounaan, kylläpä tämä taas tästä käynnistyy, kunhan jaksais iltaan. Joo tuo neuvola on vaan semmoinen, että kun menen sinne se täti ei ikinä kysy miten jaksan ja miten menee. Olettaa selvästi, että hyvin meillä menee( kokenut äiti, siististi puettu ja huolehittu lapsi, kaikki mallillaan) Niin kaikki mallillaan paitois ÄITIN JÄRKI!

Siellä neuvolassa on vaan niin pirun hankala rikkoa "kulissi" ja sanoa, että mahtavan perheidyllinen takana onkin kitisevä huonosti nukkuva vauva, itkeskelevä äiti ja hermoileva isä= järkyssä tilassa oleva parisuhde, taitaa tuo esikoinen olla ainoa tasapainoinen tässä talossa.

Jotenkin vain tuntuu, ettei pojalla oikeeta hätää, ei vaikuta kipeältä varsinaisesti. Nukkuminen ollut aina hankalaa ja syöminen, kasvaa silti hyvin ja hymyilee juttelee silloin kun ei yhtään väsynyt ja varmasti maha täynnä. Mutta muuten sitten ktisee ja känkkää. Ainoa mihin olen kiinnittänyt huomiota on ainainen hikka ja röyhtäily ja välillä pulauttelee edellee.

Jahas meillä herättiin siis puoli tuntia sitten ja just syötiin ja TAAS jokin vinossa...huoh...alammepa katseleen vaikka ikkunasta ulos....

 

Lisäänpä vielä, että olen sitkeästi jaksanut nämä kuukaudet, ajatellen että "kohta helpottaa". Eka etappi oli 3 kk, sitten 5kk ja nyt ajattelin, että kyllä puoli vuotiaana jo rauhoittuu ja elämä löytää uomat, mutta ei! Tämä todellakin on viimeinen vauva tässä talossa. Kumpa olis joku joka joskus ottas hetkeksi tämän pojan ja hoitas vaikka olis kuinka hankala eikä soittelis perään. No kaikki luulee, että meillä ihana helppo poika...

Kauheinta se, että tätä poikaa niin odotettiin ja oli ihana jäädä töistö pois ja keskittyä vauvaan. Ja nyt tekisin mitä vain, että JOKU MUU pärjäis tämän kanssa. Lupaan jaksaa vielä kesään, ehkä sitten helpottaa=)

 

Voimia ja jaksamista. Sinun vauvasi voi olla tempperamentiltaan haastava. Meidän kakkonen oli haastava tempperamenttinen vauva ja itkua ja huutoa riitti. Vauva nukkui ja söi huonosti ja oli suurimman osan ajasta kiukkuinen. Hyvin herkkä koville äänille (on yhä edelleen) ei viihtynyt isin, ei kenenkään kanssa. Pakko oli välillä jättää, koska itse opiskelin pojan ollessa vauva, mutta täytyy sanoa että rentous siitä oli kaukana, oli tosi kiva tulla kotiin, josta löytyy ikevä vauva ja totaalikypsä isä. Ja ei meillä ei ollut mitään kokemuksen puutetta, koska isä yritti osallistua vauvan hoitoon tosi paljon, mutta joka jumalan kerta tilanne oli sama, poika kirkui ja isiäkin taisi välillä itkettää. Minä en oikeasti osaa antaa mitään kikkakolmosta, millä kitinän saa loppumaan, koska sitä en ole tähän päivään mennessä löytynyt. Sympatiaa täältä vain valitettavasti tulee. Enkä sitä osaa sanoa milloin loppuu, tempperamenttisilla vauvoilla joskus loppuu siihen kun lapsi alkaa liikkumaan, meillä loppui kun poika oppi puhumaan. Vieläkin 5v on tosi tempperamenttinen ja helposit tulistuva, mutta on elämä nyt helpompaa jo onneksi.

Me saimme vielä kolmannen lapsen, joka on 100% eri maata veljensä kanssa, helppo tyytyväinen, nukkuu hyvin ja hyväksyy sekä isin että äidin että isoäidin Täytyy sanoa että kakkosen vauva ajan jäälkeen olin aika kauhuissani raskaudesta, mielessä pyöri vain kuvat kun kävelen loputonta rinkiä kirkuvan vauvan kanssa, todellisuus oli onneksi toinen.

Meidän poika tutkittiin ja ihmeteltiin moneltakin eri taholta, mutta ainoa toteamus oli että haastava tempperamenttinen lapsi.

Jaksamista iltayö

NAJ+Lapset 9v, 5v ja 8kk

 

Kiitokset viestistäsi=) Nyt taas rauhallisempi mieli, poika nukahti pihalle helposti ja toivon että nukkuisi ainakin tunnin, eli nyt koti kuntoon=)

Joo tempperementtia kyllä löytyy, välillä vaan ärsyynnyn kun mikään ei hyvä, tuntuu että eihän tämä ole tosi! Sittenkös vielä isäkin semmonen hermmoheikko niin johan meillä on sirkus, ehdotinkin miehelle viime yönä klo. 4 että ota poikas ja muuta pois=)

Kaiken huippu oli tätini, jonka luona kyläilin tuumasi, että eihän tätä poikaa voi mihinkään hoitoon syksyllä laittaa, kun sylissä vaan pitää hyssyttää, että näin! Eipä nuo ihmiset aina mieti mitä suustansa päästävät. No poika on kumminkin menossa syksyllä hoitoon ja piste.

 

Syksyllähän kuitenki on jo ihan eri tilanne kuin nyt, joten poika voi olla jo paljon mukavampi vieraidenkin hoitaa.

Kun tuota masuvaivaa ja muuta on kovasti kuitenkin, niin kyllähän se kannattaisi tutkituttaa ennen kuin ajattelee että on tempperamentiltaan vähän ärhäkämpi kuin muut. Sitähän luultavasti voi muutenkin olla. Toisaalta jos on kuitenkin jotain muuta ongelmaa ja kipua sen tähden, niin siitä kyllä oikeasti tulee kipeäksi ja kiukkuiseksi ihan itsekin - näin myös vauvalle käy.

Ja jos oikeesti tilanne on se, että parisuhde rakoilee ja ehdotellaan jo pois muuttoa (oli se vitsi tai puolivitsi tai ei), niin parempi se on neuvolassa ottaa asia esille. Ehkä neuvolan th/kätilö ei ole itse niin aktiivinen ja jos olette näyttäneet aina siltä, että teillä ei ole mitään ongelmia etkä ole nostanut asioita esille niin eihän sitten niistä ongelmista tiedäkään. Kerro vaan reippaasti, että tosissaan väsyttää jatkuva itkeskely ja mahavaivat sekä parisuhdekin on tämän myötä huonontunut. Meitä auttamassahan he siellä ovat, ei heitä varten tarvitse esittää ja pitää väkisin kulisseja yllä. Kuitenkin nuo kulissit jossain vaiheessa kaatuu, jos te väsytte tuohon tilanteeseen. Joten vois kuvitella, että jos teillä hyvä parisuhde on aiemmin ollut, niin olisi helpotus kaikille kun vauvaa tutkittaisiin. Kuitenkin yhdessä te olette parempi tiimi kuin erillään, jo mietittynä yhteishuoltajan elämääkin kun ei apuja kumppanista enää ole. Kuitenkin tuli sellainen fiilis, että tosissaan haluaisitte tilanteeseen muutosta. Onhan se parempi, että tutkitutatte vauvan ja ainakin se huoli toisesta helpottaa vaikka vauvasta ei mitään vikaa löytyiskään (ja itseasiassa sehän on hyvä asia jos vikaa ei ole!).

Tsemppiä kovasti!

 

Hikka, röyhtäily, pulauttelu, kitinä, heräily.. = refluksi? Kannattaisi tutkia - tästä eivät välttämättä neuvolassa tai terveyskeskuksessakaan osaa sanoa mitään, vaan yksityiselle pitäisi mennä.

Jaksuja!

 

miepä laitan hieman mejän päivän ja yön kulku jos jollain ois ehdotuksia=) Ja mietin tuota lääkärissä käyttämistä, mutta jotenkin vain tuntuu, että onko hän vain tämmöinen ja pitäs vaan jaksaa nauttia vauvasta kaikesta huolimatta. Kaikki vauvat eivät vaan ole "helppoja".

Elikkäs:

herätään n. 6.30 (tai noustaan ylös, poika heräilee ekan kerran viiden aikoihin huutelemaan jatkaa tutilla unta hyvällä tuurilla.)

Aamuvelli n.250ml n.klo 7.

Unet n. 8-9 sisällä (nukahtaa noin 15min karjunnan ja hyssyttelyn jälkeen)

Herää yleensä kitisten eikä asetu uudelleen nukkumaan. Viihtyy lattialla n. 10min tai syöttötuolissa maissinaksuja syöden. Sitten epämääräistä kitinää, naureskelee kyllä jos koko ajan touhottaa, hypyttää ym.

Lounas n. klo 10-11, purkki liha-perunaa+ pullosta maitoa n.50ml, yleensä kitisten ja karjuen syö, hermostuu helposti.

Yritän pitää hereillä, kitisee, mikään ei hyvä.

Nukkumaan n. 11.30, nukkuu ulos n. 45min-1,5h. (tai jos ollaan asioilla nukahtaa helposti autoon)

Välipala n. klo. 13-14 (marjasosetta, maitoa, velliä, puuroa vaihdellen, mikä parhaiten kelpaisi)

Nukkumaan n. 14-15 välillä, nukkuu 1h-3h tuntiin vaihtelevasti, joskus sikeästi joskus vähän väliä kitisten. Joskus herää esim. jo 15.30 ja sitten ilta onkin kamala!

Päivällinen n. 16.30-17.30 välillä, purkki ruokaa ja maitoa vaihtelevalla menestyksellä.

Sitten taas viihdytetään ja touhutaan, että poika jaksaisi iltaan.

Iltavelli klo.19 250ml ja sänkyyn n. 19.30, nukahtaa n. 30min sisällä.

Öisin heräilee 3-6 kertaa, tutilla ja silittelyllä rauhoittuu.

Ja "aamu" alkaa taas viiden aikaan...

Rytmi mielestäni hyvä, jos toimisi ja poika olisi nukkumisen väli ajat tyytyväinen, mutta kun ei ole! Tuntuu, että koko ajan väsynyt.

Kyläily ja ihmisten ilmoille meno tuntuu hankalalat, kun aina "huono" aika.

 

Vahvasti kyllä tulee mieleen, että vauvalla on refluksia (hikka, röyhtäily, pulauttelu, kitinä). Se voi olla rakenteellista, allergista tai noiden kahden sekoitusta. Itselläni on maitoallerginen vauva, ja aika lailla samoja oireita meilläkin oli ennen dieetin saamista kuntoon. Kannattaa käydä juttelemassa lastenlääkärille, joka on perehtynyt pikkulasten refluksiin ja ruoka-aineallergioihin. Apua on ihan varmasti saatavilla!

 

Meillä pojalla onneksi vakuutus, joten taidamme suunnata ensi viikolla tarkistus käynnille yksityiselle, niin saan ainakin mielenrauhan.

 

Juuh, refluksilapsen äitinä sanon sinulle, että kuulostaa niin refluksille. Ja sille, että vauvalla on tosiaan siitä johtuvia oireita, kipua ja ei nuku/syö/viihdy lattialla sen takia.
Nyt siis kipin kapin ASIANTUNTEVALLE lääkärille asiaa hoidattamaan! Ja niitä lääkäreitä on tosiaan niin moneen junaan, että älä anna periksi jos sulle nyt ensimmäinen sanoo ettei oo refluksia ja lapset vaan on tollasia. Sitten menet toiselle.
Missä päin asutte?
Turussa, Helsingissä ja Tampereella on muutamia hyviä lääkäreitä jotka ovat perehtyneet lasten refluksiin ja joita kovasto suositellaan.

 

Lasten refluksi - refluksi

 

Voi, tuo kuulostaa niin tutulta! Meillä suurin piirtein saman ikäinen vauva ja aika viihdytettävä tapaus. Ei siis viihdy missään itsekseen kuin hetken, muuten täytyy koko ajan jotain hömpöttää ja hyppyyttää. Päiväunienkin nukkuminen on hankalaa, koska tykkää nukkua vain sylissä edelleen ja herää nopeasti, jos laskee esim vaunuihin tai sänkyyn. Vaunuihin nukutus ei onnistu, huutaa vaan. Yöunille mennään äitiä hyppyyttämällä eli rintaa, hyssytystä, rintaa, hyssytystä, rintaa...jne. Ikinä ei ole nukahtanut itse eikä laulamalla tai vieressä makaamalla. :O

Aivan tyytyväinen vauva on vain silloin kun minä hänen kanssa koko ajan jotain puuhaan ja kannan joka paikkaan mukana. Kiinteät ruoat on aloitettu, mutta vielä rintamaito on pääasiallinen ruoka, enkä tästä syystä ole paljon kotoa mihinkään ilman vauvaa päässytkään, vauva kun ei myöskään ole koskaan huolinut tuttipulloa.

Tuntuu välillä, että seinät kaatuu päälle, eikä tuo munkaan mies ihan tunnu ymmärtävän miten kovilla mä olen tän vauvan kanssa. Mies kun nukkuukin niin sikeästi, ettei edes huomaa kuinka paljon vauva mua valvottaakin vielä. Ja sit päivällä tosiaan väsyneenä taukoamatonta viihdytystä. Olen jopa miettinyt, että oli virhe tehdä lapsi tuon miehen kanssa, kun ei tunnu edes välittävän mun jaksamisestani, ja pitää vielä tuon vauvan hoitoa jotenkin enemmän mulle kuuluvana hommana. :kieh:

Kyllähän mä tätä vauvaa kaikesta sydämestäni rakastan, mutta välillä vaan meinaa voimat loppua. Jostain sitä voimaa kummasti kuitenkin aina löytyy vielä se pikkurippunen, että jaksaa vielä vaan... |O

Että eipä mullakaan mitään neuvoja ole antaa, mutta sympatiaa sitäkin enemmän. Toivotaan, että tilanne helpottaa ajan myötä meillä molemmilla!

muoks. Lisään vielä, ettei meilläkään kyläily oikein mukavaa saati rentouttavaa ole, kun ei edes kahvipöydässä saa istua rauhassa vaan kahvit juodaan suurin piirtein seisten ja vauvaa samalla viihdyttäen... Vauva kun alkaa kiukuta heti, kun istun paikoillaan, vaikka olis mitä lelujakin sillä siinä sylissä.

 

Ja meidän poika todettu täysin terveeksi, kokeneen ysityisen lastenlääkärin toimesta... Lääkäri kyllä totesi pojan olevan levoton ja varoitteli jo tulevasta, voipi olla levoton myös isompana=( Pyysi uudelle käynnille kuukauden päästä ja gavisgonia (nuihkohan se kirjoitettiin) saamme kokeilla, jos tuntuu, että hikka, pulauttelu, röyhtäily vaivaa. Nyt ollut taas rauhallinen aamu ja yö, eli näillä mennään päivä kerralaan. Itseäni tsempaten "kyllä tämä tästä iloksi muuttuu"=)

 

Hei iltayö!

Mun oli pakko kirjoittaa sulle kun kuulostaa kovin tutulta tuo teidän elämä..
Meillä nyt esikoinen on reilu kaksi vuotias ilopilleri mutta vauva aika oli jotain ihan hirveetä, juuri niinkuin sinä sen kuvaat mitä teillä on nyt. Me kävimme myös lääkäreillä tuon refluksi epäilyn vuoksi mutta mitään selkeää ei löytynyt.
Helpottamaan rupesi vasta kun pääsi kunnolla liikkumaan, mutta temperamentti säilyy. On säilynyt näihin päiviin asti.
Itse koin juuri nuo kyläilyt ym. erittäin hankaliksi koska jouduin pomppimaan vauvan kanssa alushousuja myöden hiestä märkänä, ei siitä nauttinut kukaan. Kaikista ärsyttävintä oli se jos kyläpaikassa oli vauva mikä olla möllötti sitterissään, eli ns. "helppo vauva".

Nyt meillä on 6kk vanha kuopus, myös poika, ja aivan eri maata. Voi juoda kahvit rauhassa ja nauttia vauva ajasta mikä jäi esikoisen kanssa hieman vähille. Ja kun monet sanoo että kahden kanssa on vaikeampaa niin voin sanoa että minä nautin nyt enemmän kuin yhden kanssa koska tämä nuorempi on selkeästi iisimpi tapaus.

Eli en minäkään voi muuta sanoa kuin että ihan varmasti ajan kanssa helpottaa ja sen jälkeen voit onnitella itseäsi että olet selvinnyt ja TODELLA TIEDÄT mitä se on kun kaikki ei olekaan niin yksinkertaisen helppoa kuin "helpon vauvan" kanssa voisi olla. Sitä osaa arvostaa ihan erilailla niitä hyviä hetkiä myöhemmin.

 

Onko pojalla hampaita?Onko tulossa lisää?Voisko sieltä löytyä syytä?Meillä alkoi kiukkuamiset hampaidentulon myötä,ei nukuttu hyvin (aina oli väsyneen oloinen),missään ei ollut hyvä olla jne..HUOH,niitä aikoja!Jos haluat jutella niin voit laittaa YV;tä Jaksamisia,aivan varmasti jossainvaiheessa helpottaa:hug:

 

Pojalla ei tosiaan vielä ole yhtään hammasta, kovasti kuolaa ja syö käsiä (ja kaikkea muuta). Jospa sieltä kohta hammas ilmestyisi. Kyllä tämä ajoittain on semmoista hampaiten kirestelyä täältä äidin suunnalta, mutta olen yrittänyt sopeutua ja ajatella, että tämä väliaikaista.

Liikkumaan lähtee varmaan ihan pian, tällä hetkellä peruuttaa sujuvasti ja pyörii ympyrää käsiä käyttäen, joten ehkäpä kohta eteenpäin päästessä maailmaa aukeaa ja kiinnostaa enempi!

Tänään saamme kylään ystäväni ja hänen erittäin kiltin 8kk ikäisen vauvan, vähän jännittää kuinka mejän känkkä pistää ranttaliksi! Tämä ystäväni vauva tosiaan istuu tyynesti ja leikkii, todella rauhallinen tapaus, semmonen meillekkin oli"tilauksessa" =)

No kiitollinen pitää olla, että poika kuiten ihan terve, vaikka hieman hassusti toivoin, että jokin syy itkuisuudelle selviäisi, kun niin väsynyt olen ajoittain tähän rumbaa!

Ja taas mennään, kiemurtelija ei jaksa viettää enempää aikaa tässä koneella!

 

hiivatin kenkkua Aivan kun mun näppikseltä!
Meillä 4kk poika
Ei viihdy lattialla, seisten hytkyttäen, ei saa istua tulee huuto, vain tissi kelpaa ei pullo, ei tutti. Onneksi nyt kun kiinteitä on jo aloitettu pahan puklailun takia, on vähän helpottanut että pääsee äitikin jota 3h pois kotoa välillä.

Jaksuja kaikille tempperamenttisien ja refluksien äileille! :hug:
Jos joillei kelpaa vaikka meili vertaistuli niin saa kirjotella milip@mymail.fi

 

Pakko kirjoittaa, kun kuullostaa niin tutulta. Meidän poika on nyt 1v ja 4kk ja elämä on hieman helpottanut, mutta vauva-aika oli juuri tuollaista kuin kuvailit. Lapsi nukkui (ja nukkuu edelleen) meidän sängyssä, imetän edelleen öisinkin, koska niin on helpompaa ja kaikki saadaan edes vähän nukuttua. Meillä poika ei ikinä viihtynyt lattialla tai sitterissä. Joskus viihtyi sen aikaa sitterissä, että hotaisin jouluaterian toisella kädellä samalla kun vatkasin toisella jalalla sitteriä ja heilutin toisella kädellä jotakin helistintä. Ei puhettakaan, että kukaan muu kuin äiti olis kelvannut, poika nukkui vain sylissä tai liikkuvissa rattaissa. Kaikki oli just niinkuin kuvailit. 4 ekaa kk oli koliikkia ja refluksia, jotka häiritsi mutta helpottivat ajan kanssa, ei allergioita, ei mitään fyysistä, vaikka lääkärillä käytiin. Poika on vaan vaativan sorttinen, tempperamenttinen tapaus, joka ei tyydy vähään. Meillä helpotti vähän kun poika läti liikkeelle, mutta edelleen on päiviä, että väsyn totaalisesti, poika vain huutaa, saa itkupotkuraivareita asiasta kuin asiasta, mitään tunteiden välimuotoa ei ole, joko nauraa tai karjuu naama punaisena. Poika on taitava ja ketterä, kiipeää joka paikkaan, on luupää eikä usko yhtään mitään, en voi tehdä oikein mitään, koska poika on aina jossakin pöydällä tai ikkunalaudalla. Vähän helpottaa nyt, kun lapsi ymmärtää asioita ja voi antaa vaikka tehtäviä, että "vie tämä roskikseen" tms. Aina nekään ei toimi, koska poika saattaa vetää itkupotkuraivarit kun roskis ei aukeakaan juuri sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin hän toivoi, tai jos ruuaksi ei saakaan rusinoita. No elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä, monesti olen kironnut ja tuntenut itseni maailman paskimmaksi äidiksi, joka on epäonnistunut totaalisesti kasvatuksessaan. Välillä on hyväkin päiviä. Kokoaika enemmän. Mitään neuvoa mullakaan ei oo, millä itkuisuus ja vaativuus helpottais. Mua auttoi hyväksyminen siitä, että poika on suuritarpeinen. Me menään pojan kellon mukaan, joka heittää häränpyllyä harva se päivä. Näistä lapsista tulee tutkimusten mukaan joustavia aikuisia ja selviytyjiä, mutta ainahan se ei jaksa väsynyttä äitiä lohduttaa En siis osaa sanoa muuta, kuin että et ole ainoa ja sinussa ei ole vikaa, eikä lapsessasi. Lapset ovat tempperamentiltaan erilaisia. Jossain vaiheessa se helpottaa, mutta omia haasteitaan tulee sitten taas lisää. Mutta tuo jatkuva hytkyttely ja hyssyttely ja sylissä kantelu vaihe kyllä menee ohi. meillä joskus 1v jälkeen alkoi enenevässä määrin olla myös hyviä päiviä. Tällähetkellä taikasana on ulkoilu 2 kertaa päivässä, jotta lapsi saa purkaa energiaa. päivä kerrallaan, on se tempperamenttinen lapsi sitten maailman suloisinkin kun sille päälle sattuu :heart:

 

kaikki vinkit mitä jo ootte saaneet, on varmasti aiheellisia ottaa huomioon. yhteen asiaan kyllä sanoisin vielä: omien hermojen menettäminen lapsen kanssa, eli tuleeko paljon huudettua, onko teillä kovia riitoja lasten kuullen miehen kanssa?
mun kakkosen vauva- aikaan eksän kanssa oli kovia riitoja, itse huusin lapsille, mikä oli aivan väärin. olin väsynyt "yksinhuoltaja" ja mies ei osallistunut lasten hoitoon ei millään.
mutta itse uskon että lapsen levottomuus voi osaltaan johtua myös tunnelmasta kotona....

nyt mulla on jälleen vauva, miehen vaihdoin vaan vauva on vasta kuukauden mutta kuitenkin huomaa että kun itse pysyy rauhallisena niin vauvakin on rauhallinen. tosin enää ei elämässä sellasta arkea olekaan kun eksän kanssa oli..

voimia taisteluun paremmasta huomisesta ja toivon että kaikki muuttuu paremmaksi !!!

 

Mun puolivuotias huusi koko ajan, ei itkenyt mutta kokeili ääntään. Kyllä siinä hermot meni ajoittain, kun toinen kiljui sylissä, lattialla, ihan joka paikassa. Vierailla oli hiljaa, koska on vähän ujo vieraassa seurassa. Kun oppi konttaamaan ja kävelemään tuen kanssa, on rauhallinen ja kiltti lapsi. Mitä nyt välillä vähän kaatuilee ja tulee kolhuja ja itkee, mutta muuten. Varmaan kiukutteli, kun ei ole kiva kun ei pääse liikkumaan kuten muut ihmiset.

 

Tekee mieli hehkuttaa vähän nykytilannetta, kun meillä on alkanut mennä niin hyvin! Vauva on nyt siis 9kk ja on oppinut ihan hirveesti kärsivällisyyttä ja viihtyy jopa lattialla itsekseenkin hetken! Onko se kasvaminen sitten vaan tuonut seesteisyyttä luonteeseen vai uudet taidot, kuten se että pääsee kierien liikkumaan paikasta toiseen. Nukutusrumba on helpottanut tosi paljon, enää ei tarvitse hyssyttää sylissä onneksi. Nykyään pyörii kuin pikkuinen hyrrä sängyssä (nukkuu mun vieressä) jonkin aikaa, mutta iloisena eikä kitise, ja rauhoittuu sitten aikansa mysättyään ja maitoa hörpittyään nukkumaan.
Onhan se edelleen aika tempperamenttinen tapaus ja aika paljon pitää viihdyttää, mutta paljon helpompaa kuitenkin nykyään kun ei enää saa niin pahoja raivareita. Luulen, että vaikutusta on ollut myös meidän perhetilanteella, kun päätettiin miehen kanssa sitten erota. Kyllä se riitely ja kireä ilmapiirikin varmasti vauvankin pinnaa kiristi, ja nyt kun ollaan kaksistaan kotiuduttu uuteen kotiin on molempien varmasti paljon helpompi hengittää!
Mutta oli syy mikä hyvänsä, niin parempaan suuntaan ollaan menty ja arki rullaa aika mukavasti. Että tsemppiä vaan sullekin Iltayö, toivotaan samansuuntaista kehitystä teillekin!

 

Ootko ajatellut että lapsi on varmasti vielä väsynyt ja sen takia kitisee. Myöskin hänellä voi olla jano tms. Meillä on saman ikäinen vauva, ja hän on erittäin tyytyväinen. Meillä ei ole mitään armeija rytmiä, vaan mennään vauvan mukaan. Vauva nukkuu edelleen jopa 6 h päiväunia + yöunet 10- 12 h.
Teeppä joku päivä niin, että laitat vauvan vaunuihin ja nukutat hänet niin, että nukkuis oikeasti ainakin 3 päiväunet noin 1 1/2 - 2h, ja jos ei kitise enää niin sitten tiedät että vauva oli vain väsynyt. Vaunuissa on vauva helppo tuudittaa uudelleen uneen.
Mutta joka tapauksessa, tsemppiä! Ei se ole vauvan syy jos pienellä on huono olla.