Paljon kiitoksia kaikista onnitteluista! Palasimme kotiin sunnuntaina iltapäivällä, tyttö nukuskelee nyt tuossa vieressä pitkiä unia (eikä mikään ihme viimeöisen kukkumisen jälkeen, meni aamuneljään ennen kuin uni voitti!), ja toivottavasti malttaa vielä sen aikaa, että saan tän kirjoitettua vihdoin loppuun asti...
Synnytyskertomusta:
Käytiin ekan kerran synnärillä reissu, kun 18.11. yöllä lähti limatulppa sen verran liukkaasti valumaan, että säikähdin, että lorahdus ois ollut lapsivettä. Eipä onneksi ollut, vaan päästiin samantien takaisin kotiin... Seuraavana yönä tuli lähtö seuraavan kerran, kun erehdyin miehelle sanomaan, että nyt supistelee 5 min välein. Ei siinä auttanut enää sen jälkeen selitellä, että ei ne vielä "niin kipeesti" supistele, vaan käytiin sitten synnärillä toteamassa, että olen vasta sormelle löysästi auki ja kohdun kaulaa sentin verran jäljellä...
Kotiinpaluun jälkeen supparit alkoi mennä jo sille tasolle, että yöunet jäi väliin lopultakin yötä. Päivän aikana sain onneksi jonkun hetken nukkua, kun supparien väli kasvoi taas pidemmäksi. Iltaa kohden olo alkoikin sitten taas mennä pahemmaksi. Mulla noi supparit ei muuten oikein missään vaiheessa sattuneet juurikaan vatsan puolelle, vaan alaselän lihakset meni aina ihan kramppiin ja se tuntui tosi hirveältä. Panadolista ei ollut mitään apua, ja kun lopulta ei pystynyt olemaan enää edes lämpimässä suihkussa, niin päätettiin lähteä taas synnärille, jos ei muuten niin saamaan jotain tehokkaampaa kivunlievitystä...
Tulotarkastuksessa todettiin, että olin 3.5cm auki ja ruuhkaisesta illasta huolimatta satuttiin juuri sellaiseen väliin, että päästiin suoraan saliin. Sain heti käyttöön ilokaasun, mutten sitä sitten alkuun tarvinnutkaan, kun huomasin, että salin keinutuoli vie kivun selästä... Jossain vaiheessa myöhemmin sitten asetuin sänkyyn ja käyrille, ja siinä vaiheessa ilokaasulle tuli käyttöä. Aquarakkuloitakin tarjottiin, mutta päätin sitten jättää ne välistä.
Muutaman tunnin kuluttua olo alkoi käydä niin tuskaiseksi, ettei kaasulla ollut enää tehoa. Meidän salilla oli viereisen salin kanssa yhteiskäytössä amor amme, mutta se oli sen toisen salin käytössä silloin, niin ei päästy sen tehoa kokeilemaan. En tosin tiedä oisko siitä enää ollut apuakaan, kun koitin kuumassa suihkussa oleskella, eikä siitä ollut mitään apua. Kätilö totesi kohdunsuun auenneen 4.5cm ja pyysin ja sain epiduraalin. Anestesialääkäri oli heti paikalla, eikä operaatio sattunut yhtään, ja kivut katosivat kohdunkaulan tuntemuksia lukuunottamatta täysin! Sitten alkoikin tapahtua ihan eri tahtiin... parissa tunnissa kohdunkaula oli jo auki 8cm ja lapsivesi alkoi valua. Vajaa tunti tästä alkoi tulla ponnistustarpeen tunnetta, ja aika pian sainkin luvan alkaa ponnistelemaan.
Ponnistusvaihe venyikin sitten lopulta maratoniksi... en saanut kätilön hyvästä opastuksesta huolimatta ponnistuksia suunnattua oikein ja supistukset tuntuivat liian lyhyiltä. Lopulta tunnin ähellyksen jälkeen kätilö neuvoi miehen avustamaan varovasti vatsan päältä. Sitten tyttö syntyikin jo toisella yrityksellä, ja aloitti parkumisen heti. Epparia ei tarvinnut lopulta tehdä ollenkaan, mutta pari repeämää tuli ja niitä tikkailtiin sillä aikaa kun isä kylvetti pikkuista.
Synnäriltä tuli siirto osastolle ~2 tunnin kuluttua. Synnyttäneiden osasto oli kuitenkin ihan täynnä juuri silloin, joten päädyimme osastolle, jossa on enimmäkseen odottajia. Siellä vietettiin sitten seuraavat päivät ja opeteltiin vauvan hoitoa ja imetystä hoitajien opastuksella. Oli todella mukavaa muuten, mutta univelkaa kertyi aina vaan lisää, varsinkin kun ekan yön jälkeen siirryin huoneeseen, jossa oli toinenkin vauva omine rytmeineen ja hoitohenkilökunta tietysti toimi oman aikataulunsa mukaisesti. Imetys lähti käyntiin ihan mukavasti ja vauvan painokin lähti nousuun jo toisena päivänä (jotenkin tyttö tiesi ajoittaa syömismaratonit aina juuri ennen punnitusta), niinpä päästiin sitten onneksi kotiutumaan sen minimi 3 päivän jälkeen, jonka ensikertalaisia siellä pitävät
.
Nyt opetellaan kotona uudenlaista elämää. Univelka alkaa olla historiaa, tosin sitä tulee kurottua kiinni aina muutaman tunnin jaksoissa, mutta yllättävän helppoa on ollut nukkumisten suhteen. Kissat ei ole reagoineet tulokkaaseen oikein mitenkään. Muodon vuoksi kävivät vähän nuuhkaisemassa ja poistuivat sitten ruokakupille. Ainoa milloin jotain reaktiota saa, on kun tyttö alkaa huutaa... siinä vaiheessa kollit siirtyvät pikaisesti eri huoneeseen, tai yleensä vielä eri kerrokseen
Maricalle ja
Tiitille valtavasti onnitteluja pikkuisista!
Tiiti, meidän tyttö näyttää syntyneen pari tuntia teidän tytön jälkeen, ollaan varmaan oltu samaan aikaan synnärillä
Kuunkulta kiitokset hyvistä neuvoista! Ja kiva kun kerroit tuosta jälkivuodostakin, olisin muuten ollut aika paniikissa kun löysin siteestä ison klimpin, ei nyt sentään omenan kokoista, mutta isomman kuin mitä kuukautisten aikana ikinä :?. Paljon voimia toipumiseen, toivottavasti pian jo pääset liikkeelle paremmin.
Katille rintapumpusta... ei tullut hankittua etukäteen, olin loppuun asti 50/50 että pitäisikö se jo hakea vai ei. Noh, niinhän siinä kävi, että miesraukka joutui sitten kotiinpaluupäivänä heti pumpunostoreissulle (ostettiin meillekin se käsikäyttöinen Avent Isis), kun alkoi olo käydä niin tuskaiseksi. Tyttö kuitenkin innostui sitten vielä samana päivänä parin tunnin välein tyhjentämään rinnat sitä tahtia, että pumppu jäi toistaiseksi pientä testiä lukuunottamatta kaappiin, mutta eiköhän tuolle vielä käyttöä tule. Hyvältä ja toimivalta vaikutti minusta ainakin noin pikaisella testauksella.
Soraya, mukava kuulla sinusta. Kiva että raskaus on sujunut hyvin
. Joulua odotellaan täälläkin, tuntuukin ihan eriltä alkaa laitella koristeita ja muuta tänä vuonna. Viime vuosina on koristeet jääneet pääosin kaappiin, kun kuitenkin ollaan aina pyhiksi matkattu jomman kumman vanhempien luokse, mutta tällä kertaa taidetaan kyllä monen vuoden tauon jälkeen kaivella jopa kuusikin varastosta, vaikka joulua ei kotona oltaisikaan
Mirulle tsemppiä viimeisille parille viikolle sektiota odotellessa! Aika jännää varmaan tietää syntymäpäivä jo etukäteen, elleivät sitten muksut järjestä yllätyksiä (toivotaan, että eivät)
.Sen täytyy olla hiiva!
Sahranami, mahtava mies sulla, kun on noin ihanasti mukana
. On siinä makaamisessa kyllä varmasti ollut jaksamista, en itse osaa edes kuvitella... vielä viimeiset muutamat viikot ja pian saavat vauvat jo syntyäkin
Raitis, kiitokset kaukalopussivinkistä! Mies kävi juuri tänään kaupungilta hakemassa sellaisen (
Tiitille tiedoksi, jos nuo kiinnostaa, niin Oulussa niitä myy Taikapilvi). Mahtavia unia nukkuu teidän tyttönen! Meillä öisin heräillään tavallisesti 3 tunnin välein, tosin taitaa rytmi olla tytöllä päälaellaan, kun päivällä on muutaman kerran tullut jo nukuttua jopa 5 tunnin unia. Tosi inhottavaa tuo, että pitää herätellä syömään. Kokeilin sitä itekin silloin kun olin vielä osastolla ja sanoivat, että max 4 tuntia sais nukkua syömättä... kokemukset oli aika lailla samat kuin teilläkin... Hyvä että osaat pitää oman pääsi tuon herättelyn suhteen! Tyttö on kuitenkin tyytyväinen ja kaikin puolin kunnossa niin älä turhaan syyllistä itseäsi! Ite alkaisin jo kääntymään vakaasti sille kannalle, että synnärillä on paino mitattu tai merkitty vahingossa väärin.
Maija-mamma, meillä ei ole tuosta Angelcaresta kokemuksia, mutta meillä on käytössä vähän vastaava laite: http://www.babysense.fi/. Pitkään tuon hankkimista mietittiin ja lopulta sitten päädyttiinkin se ostamaan vaikka hinta on tosiaan hurja. Väittäisin että mulle tuolla on kyllä ollut positiivista vaikutusta yöunen määrään ja laatuun. Noin käyttökokemuksena laite on toiminut kyllä moitteetta: ei ole alkanut kertaakaan hälyttää kun tyttö on sängyssä, mutta kun hajamielinen äiti nostaa tytön yöllä syötölle eikä muista kytkea laitetta pois, se on hälyttänyt joka kerta...
plasebo, meille siirrettiin 2 pakastealkiota, luokkaa 1. ja 2., toinen 8- ja toinen 7-soluinen. Toinen tuhisee nyt siis tuossa vieressä, toisesta ei ole näkynyt siirron jälkeen jälkeäkään. Pari niukkaa vuotoa tuli ihan raskauden alkuvaiheessa, mutta vuodot tuli ilmeisesti emättimen limakalvolta lääkärin arvion mukaan.
Auris, kyyneleet silmissä luin viestiäsi. Elämä voi olla niin käsittämättömän epäreilua :'(. Ei ole olemassa sanoja, jotka auttaisivat, vain aika voi parantaa niin kuin sanoit. Halaus ja paljon voimia suuren tuskan keskelle! :hug:
Paljon voimia myös teille kaikille muille, tämä ketju ja täältä saatu vertaistuki on ollut pitkän matkan aikana korvaamatonta! Käyn täällä seurailemassa säännöllisesti teidän kuulumisia ja yritän ehtiä kirjoittelemaan tuonne vauva-puolen ketjuunkin. Tällä hetkellä olen vaan ihan täysin uppoutunut tuohon pieneen tuhisijaan, jota voisin vaikka vain katsella päivät pitkät :heart: =)
Cattus & tyttö 8 päivää
