Vuoroviikko lapsi vertaa koteja, soittaa meiltä tylsyyttä äidille, koko ajan pitäis olla hauskaa..

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja vierailija, 17.02.2017.

  1. vierailija

    vierailija Vieras

    Lapsi on meillä iloinen ja ok, mutta soittelee vähän väliä äidilleen että on tylsää. Meillä eletään ihan normaali arkea iloineen ja suruineen, välillä tehdään kivoja juttuja välillä levätään. Lapsi ajattelee että kaiken pitäisi olla samoin kun äidillään, missä tuijottavat paljon tvtä/ puhelinta yhdessä, meillä tv ajat ja puhelinta ei saa räplätä koko päivää vaan tehdään muutakin. Äidillä saa kaverin kanssa tehdä erilaisia juttuja kun meillä. Meillä syödään peruskotiruokaa ja kerran viikossa herkkuja, äidillä tosi kasvis painoitteista ja herkut rajallisia herkkupäivänä, lapsi valittaa kun siellä ei saa herkutella herkku aikana mitä haluaa. Meillä traumatisoituu vaikka hoitaisimme riitamme viesteillä tai rauhassa jutellen, lapsen nähden ei saa olla mitään suurempia tunteita kun heti soittaa äidilleen että pelottaa. Muut lapset ymmärtävät että välillä on erimielisyyksiä, saattaa joku olla pahalla tuulella tai vaikka väsyneempi. Mut vasta painona on paljon iloa ja rentoutta. Äitinsä luona voi olla mitä vaan eikä mitään ongelmaa erilaisissa tunteissa, aikuisten riidoissa, voivat elää normaalisti hyvässä ja pahassa. Me olemme varpaisillaan lapsen aikana. Valittaa tylsyyttä vaikka teemme säännöllisesti kivoja juttuja mutta joka päivä ei ole hauskuutuksia. Sanomme myös lapsille päivittäin että menkäähän tekemään jotain omia juttuja, mutta yksi lapsi soittaa siitä äidille ja valittaq elämän kurjuutta. Muut touhuaa tyytyväisenä välillä itsekseenkin, keksivät itsekin tekemistä. Meillä on myös muita koululaislapsia joilla ei tunnu olevan mitään hätää, asuvat tässä koko ajan ja aina sanovat jos joku mättää. Lapset saavat oleskella meidän kanssa mutta tämä yksi haluaa olla omassa huoneessa. Kun kutsumme seuraan, käy, alkaa mököttää ja painuu taas omaan huoneeseen. Ja soittaa äidille ja sanoo ettei täällä saa aikuisista seuraa. Näissä asioissa vain yhden kohdalla on hankalaa. Olemme yrittäneet kertoa lapselle että perheitä on erilaisia eikä meidän tarvitse olla kopio äidin kodista. Kun meillä eletään kuitenkin ihan normaalia elämää paitsi viime aikoina kun olemme ihan varpaisillaan kun ei tiedä mitä lapsen aikana uskaltaa sanoa/ jättää sanomatta tehdä tai jättää tekemättä. Tuli niin puskista että lapsi voi meillä niin huonosti, emme vaan keksi syytä. Luulisi että muutkin voisi huonosti jos niin kauheaa on. Lapsi on kertonut äidilleen hyvinkin väritettyjä asioita, pelkoja että täällä tapahtuu jotain pahaa, tylsyydestä...ja me olemme aivan ihmeissään mistä tämä kaikki tulee. Ja se huonoin että äiti ottaa kaikki lapsen puheet tosissaan, on nyt äärettömät huolissaan lapsesta. Ei kuuntele meidän puolta asioista ja vähensi jo tapaamispäiviäkin. Tuntuu että kaikkien muiden perheen jäsenten normaali ei kelpaa tällä yhdelle, suorastaan traumatisoituu siitä. Emme todellakaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Emme ainakaan haluaisi pitää jotain esitystä yllä ikuisesta ilosta vaan haluaisimme elää normaalia elämää edelleen.
     
    #1
  2. .....

    ..... Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2015
    Viestejä:
    16 161
    Saadut tykkäykset:
    3 401
    Minkä ikäinen tuo lapsi on?
    Parasta olisi, jos pystytte äidin kanssa sopimaan, että ei lähde liikaa mukaan tuohon ruikutukseen ja voivottele lapsen kanssa. Jos äitikin ottaa jämäkän linjan, että siellä nyt on erilaista ja sillä selvä, lapsi lopettanee tuon pian.
     
    #2
  3. vierailija

    vierailija Vieras

    Luin kahteen kertaan tekstisi ap, ekan lukemisen jälkeen vaivasi se ja luin uudestaan.

    ainakin tekstistäsi välittyy, että teillä on tasa-arvoiset säännöt lapsille. tämä on hyvä ja oikein´. kaikkia kohdellaan samoin ja teidän kodin säännöillä.

    mutta tämä on tylsää, eri ruokaa, erimielisyyksistä ahdistuminen, eri herkkuja jne.
    nämä eivät taida olla valitusta tylsyydestä tai muusta.
    oletteko asettuneet tämän lapsen maailmaan, hänen tasolleen. hänen ajatusmaailmaansa.

    tuo lauseesi "täällä ei saa aikuisista seuraa" pitäisi olla lause, johon sinun ja miehesi pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, tämän muun valituksen lomasta.
    lapsi on teillä viikko-viikko systeemillä.
    oletteko ajatelleet, että lapsi on edellisellä viikolla äitinsä luona ikävöinyt isäänsä.
    mitä jos hänen tultuaan, vaikka ekana päivänä olisi vain lapsen ja isän hetki. sekä edes muutamana iltana isihetki, ilman muita ympärillä.
    äidille valitussoitot ovat ikävää.

    pienelle ei ole helppoa olla poissa vanhemman luota pitkiä aikoja.

    nyt muuttuu viikottain koti, muuttuu viikottain säännöt, muuttuu viikottain ihmiset ympärillä.
    lapset ovat urheita ja jaksavat.
    jos aikuinen joutuisi elämään kahden kodin välillä sohlaamista, tulisi siitä hermoromahdus.

    perheen säännöt lapselle, mutta järjestäkää kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa myös.
    ja ajatelkaa tätä järjestelyä lapsen kannalta
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #3
  4. vierailija

    vierailija Vieras


    Samaa mieltä.

    Lapsi taitaa kaivata isän kanssa enemmän yhteistä aikaa.
     
    #4
  5. vierailija

    vierailija Vieras

  6. vierailija

    vierailija Vieras

    [QUOTE="vierailija, post: 31540253"]Luin kahteen kertaan tekstisi ap, ekan lukemisen jälkeen vaivasi se ja luin uudestaan.

    ainakin tekstistäsi välittyy, että teillä on tasa-arvoiset säännöt lapsille. tämä on hyvä ja oikein´. kaikkia kohdellaan samoin ja teidän kodin säännöillä.

    mutta tämä on tylsää, eri ruokaa, erimielisyyksistä ahdistuminen, eri herkkuja jne.
    nämä eivät taida olla valitusta tylsyydestä tai muusta.
    oletteko asettuneet tämän lapsen maailmaan, hänen tasolleen. hänen ajatusmaailmaansa.

    tuo lauseesi "täällä ei saa aikuisista seuraa" pitäisi olla lause, johon sinun ja miehesi pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, tämän muun valituksen lomasta.
    lapsi on teillä viikko-viikko systeemillä.
    oletteko ajatelleet, että lapsi on edellisellä viikolla äitinsä luona ikävöinyt isäänsä.
    mitä jos hänen tultuaan, vaikka ekana päivänä olisi vain lapsen ja isän hetki. sekä edes muutamana iltana isihetki, ilman muita ympärillä.
    äidille valitussoitot ovat ikävää.

    pienelle ei ole helppoa olla poissa vanhemman luota pitkiä aikoja.

    nyt muuttuu viikottain koti, muuttuu viikottain säännöt, muuttuu viikottain ihmiset ympärillä.
    lapset ovat urheita ja jaksavat.
    jos aikuinen joutuisi elämään kahden kodin välillä sohlaamista, tulisi siitä hermoromahdus.

    perheen säännöt lapselle, mutta järjestäkää kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa myös.
    ja ajatelkaa tätä järjestelyä lapsen kannalta[/QUOTE]

    Minuakin vaivaa tässä aloittajan tekstissä jokin. Aivan kuin tässä ei eläydyttäisi lapsen maailmaan ja lapsen tarpeisiin ollenkaan. Herkässä iässä olevan lapsen tunne-elämän tarpeisiin on tärkeä pystyä eläytymään, siihen kuinka kuormittavaa lapsen on vaihtaa kotia viikon välein, kuinka hänellä voi olla kovakin ikävä toista vanhempaansa ja kuinka rankkaa lapsen on koko ajan sopeutua eri sääntöihin. Se olisi rankkaa aikuisellekin. Tekstissä korostetaan koko ajan, kuinka kaikki on normaalisti, se pistää silmään. Ei se, että asiat on normaalisti, tarkoita että kaikki automaattisesti olisi hyvin. Luulisi, että se olisi selvää monille erovanhemmille, jotka useimmiten ovat eronneet suhteesta, joka oli normaali ja jossa elettiin normaalisti normaalia elämää, mutta vanhemmat eivät olleet siinä kuitenkaan onnellisia. Ei asioiden tarvitse olla erityisen huonosti, ja silti ihminen voi olla onneton.

    Eihän nyt vaan ole käynyt niin, että vanhemmat ovat unohtaneet, ettei lapsen tehtävä ole vain solahtaa siihen uuden perheensä elämään ongelmitta ja mukautua kaikkeen aikuisten vuoksi. Lapsi elää siinä omaa ainutlaatuista lapsuuttaan, hänellä on oikeus kehitysvaiheisiinsa ja tunteisiinsa. On ihan eri asia tulla siihen teidän perheen arkeen viikoksi, kuin elää omassa perheessään koko ajan kuten sinä ja lapsen isä teette. Lapsellahan ei teidän perheessä ole muuta omaa kuin isä. Eihän nyt käy niin, että kun niin kovasti korostatte tasa-arvoa lasten välillä, ei lapsen isä anna lapselle sitä erityistä aikaa ja huomiota, jota lapsi kuitenkin ansaitsee ja tarvitsee? Tilannehan ei ole tasa-arvoinen, jos lapsi kokee ettei häntä huomioida kuten muita. Aikuiset eivät voi väkisin sulloa lapsia samaan muottiin ja päättää että näin on hyvä. Lapsi tietää itse parhaiten, mikä lapsen hyvä on.
     
    #6
  7. viisikymppinen isoäiti

    viisikymppinen isoäiti Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.04.2012
    Viestejä:
    19 973
    Saadut tykkäykset:
    840
    no jos asiat on kunnossa molemmissa kodeissa, niin antaa lapsen narista. huomion hakuahan tuo selvästikin on
     
    #7
  8. vierailija

    vierailija Vieras

    Kuulostaa siltä, että lapsi tuntee olonsa ulkopuoliseksi kodissanne. Hän ei tunne oloaan kotoisaksi ja ymmärrän sen, kun joutuu sinne tulemaan heittopussina aina vuoroviikoiksi. Lapsi on perheen elämästä ulkopuolella aina joka toisen viikon, joten ei siihen ole helppo solahtaa mukaan tuosta vain.

    Suosittelen pientä isähetkeä kahdestaan vaikkapa heti siinä vaiheessa, kun lapsi tulee teille tai jos se ei onnistu, niin ainakin jossain muussa vaiheessa viikkoa.
     
    #8
  9. vierailija

    vierailija Vieras

    Lapsi on toisessa kodissa suurimman osan kahdestaan vanhemman kanssa ja vanhempi on koko ajan saatavilla. Toisessa kodissa, jossa on enemmän porukkaa, tilanne on erilainen. Vanhempi ei voi eikä pysty olemaan koko aikaa kaksin yhden lapsen kanssa, sillä kaikki muutkin perheenjäsenet on huomioitava. Luulen, että ap:n tilanteessa on kyse tästä. Itselläni oli vastaavanlainen ongelma päiväkodin kanssa. Lapsella oli siellä aktiivinen avustaja, joka toimi koko ajan yhdessä lapsen kanssa. Lomilla huomasin kotona, että lapsi kaipasi huomiotani jatkuvasti eikä halunnut leikkiä toisten lasten kanssa ilman minua. Mutta en pystynyt samaan kuin avustaja, sillä minulla oli huomioitavana muutkin lapset ja kotityöt.

    Tilannetta voisi helpottaa ohjaamalla lasta yhteisiin leikkeihin muiden lasten kanssa. Yhteinen, kaksinkeskinen aika vanhemman auttaa varmasti, mutta on mahdoton päästä samaan tilanteeseen kuin mikä lapsella on toisessa kodissa.
     
    #9
  10. vierailija

    vierailija Vieras

    No eiköhän 13veen tylsyys johdu siitä, että rajoitatte kännykän?, netin ja teeveen käyttöä. Varsinkin jos on normaalisti tottunut siihen että voi katsoa telkkaria, chattailla kavereiden kanssa netissä jne., niin tylsältähän se tuntuu jos yhtäkkiä pitäisi keksiä jotain muuta tekemistä.
     
    #10
  11. vierailija

    vierailija Vieras

    Eli pari vuotta nuoremmille on hyväksi että rajoittaa ruutu ja kännykkä aikaa ja tuon ikäiselle haitaksi?! Eiköhän se ole kaikille hyväksi että käyttää aikaa myös muuhun kun ruutujen tuijottamiseen, ja mitä enemmän niihin on koukussa eikä mikään muu kiinnosta, sitä suurempi syy rajoittaa...
     
    #11
  12. vierailija

    vierailija Vieras

    Enhän minä sanonutkaan etteikö olisi hyvä rajoittaa. Tottakai se on hyvä että osaa tehdä muutakin kun tuijottaa jotain ruutua. Mutta se nyt vaan on fakta että jos 13v on vaikka tottunut chattailemaan kavereiden kanssa tai tottunut pelaamaan tai katsomaan telkkaria, niin yhtäkkiä jos nämä viedään pois niin saattaa lapsesta tuntua tosi tylsältä. Lapsiahan monesti rangaistaankin sillä että viedään tv/kone/puhelin pois. En sano etteikö ruutuaikaa voisi rajoittaa, kunhan vain tuli mieleen että voi johtua ihan niinkin simppelistä asiasta ilman että olisi kyse mistään sen vakavammasta.
     
    #12
  13. vierailija

    vierailija Vieras

    Tottakai lapsi valittaa siihen osoitteeseen josta saa omasta mielestään parempaa ymmärrystä. Ei meidänkään 13 todellakaan tykkää kun kännykässä/tabletissa jne notkumista rajoitetaan,mutta hänellä ei ole sitä toista kotia johon soittaa ja valittaa.

    Itse panostaisin siihen että kannustaisin lasta kertomaan teille jos hänen mielestään on jotain pielessä,ns varpaillani en suostuisi (enkä ole suostunut) olemaan,teidän kodissa eletään teidän näköistä elämää.
     
    #13
  14. vierailija

    vierailija Vieras

    Olemme yrittäneet tehdäkin niin että elämme meidän näköistä elämää emmekä ole varpaillaan mutta se ei tunnu kelpaavan aikuisellekaan siellä toisessa osoitteessa. Lapsi dramatisoi kaiken ja lisäilee vielä omiaan, aikuinen uskoo ja sanoo että lapsen pitäisi asua kokonaan hänen luonaan kun voi täällä niin huonosti. Mitäpäs siinä enää sit tekee?
     
    #14
  15. vierailija

    vierailija Vieras

    Olen samaa mieltä. Tuossa iässä sosiaaliset suhteet ovat herkkiä, ja on iso juttu jos yhtäkkiä joutuu pois sosiaalisen median ympäristöistä kun kännykän käyttöä rajoitetaan.
    Onko lapsi perheen vanhin lapsi? Minusta kuulostaa ihan tavalliselta 13-vuotiaalta, että tämä haluaa olla jo omassa rauhassaan roikkumassa netissä kavereidensa kanssa. Jos kieltää lapselta, tai siis jo itse asiassa teini-ikäiseltä, kaksi hänelle tärkeää asiaa, niin ei ihme jos nuori turhautuu ja kapinoi. 13-vuotiaista ei saa enää reippaita punaposkisia puuhastelijoita ulkoiluun tai yhtään muualle minnekään jos lasta ei sillä hetkellä huvita. Murkkuikäiset ovat usein omaa rauhaa rakastavia ja heitä on vaikea saada minnekään.
     
    #15
  16. vierailija

    vierailija Vieras

    Noh, vuotta myöhemmin se tilanne että lapsi sanoi äidilleen ettei tunne oloaan kotoisaksi ja että jännittää minua, äitipuolta (ei mitään tietoa miksi) ja äiti vähensi meillä olo päiviä entisestään ihan minimiin... Asioista jutteli lapsi ja vanhemmat, minua ei kuultu ollenkaan ja kiellettiin vielä juttelemasta lapselle asiasta... Ei mennyt ihan nappiin... Ja todellakin olisin halunnut jutella kaikkien osapuolien kanssa, koska olen tullut lapsen kanssa hyvin toimeen.. Olen erittäin järkyttynyt siitä mitä sain kuulla tottakai lapsi voi pitää paljon sisälläänkin mutta jokin ei vain täsmää... Harmi.
     
    #16
  17. vierailija

    vierailija Vieras

    Edelliseen vielä lisätäkseni....en ihmettele jos lapsi on oireillut huomion puutetta ja sitä ettei tunne oloaan kotoisaksi koska isä on viettänyt lapsen kanssa kahden keskistä aikaa vähimmillään kerran vuodessa.

    Isä on jutellut minulle avoimesti ettei osaa jutella lapselleen, eikä keksi tekemistä hänen kanssaan, näin on ollut monta vuotta. Minä taas äitipuolena olen tullut miehen lapsen kanssa juttuun, on unohduttu usein pitkiäkin aikoja kaksin rupattelemaan ja pidin huolen että tein lapsen kanssa kaksin jotain säännöllisesti.

    Ja nyt, kaikki viat lyötiin minun niskaan, ymmärrän kyllä että lapsi on vanhemmalleen äärimmäisen lojaali. Kuitattiin vielä sillä etten saa jutella lapselle asiasta mitään, kun lapsi halusi etten tiedä... Mielestäni tällaista asiaa ei korjata näin :(
     
    #17
  18. vierailija

    vierailija Vieras

    Lapsia on erilaisia. Vuoroviikkoasuminen ei vain kaikille sovi. Lyhentäkää aikaa jonka lapsi viettää luonanne.
     
    #18
  19. vierailija

    vierailija Vieras

    Ruutuaika on 2 tuntia. Liiasta töllötyksestä menee näkö (silmälasien osto tulee eteen), aivot saa yksipuolista ärsykettä (tekee tyhmäksi), invaliditeetti (paikallaan istuminen tunti tolkulla vammauttaa, lääkkeenä liikunta), valheellinen sanoma aivopesee aivoja (netissä ja valtamediassa paljon ns. kakkaa). Lapselle ja meille kaikille on parasta, että teemme monipuolisesti asioita. Töllötys minimiin. Näin maailma pelastuu. :)
     
    #19
  20. AivanSama

    AivanSama Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    06.11.2013
    Viestejä:
    14 357
    Saadut tykkäykset:
    2 265
    Lapsilla on usein "tylsää", jos vahemmat eivät tee juuri heidän toivomallaan tavalla. Ainakin meillä sitä yritetään käyttää manipuloimiseen.
    Lapsilla kuitenkin kuuluu ja pitää olla välillä tylsää. Ajoittainen tylsyys kasvattaa. Se tekee hyvää kehittyville aivoille.
     
    #20
  21. vierailija

    vierailija Vieras

    Lapsihan on viisas ja ymmärtää, että isä ei halua häntä luokseen. Sen kanssa haluaa olla, jota rakastaa. Isä ei halua olla hänen kanssaan. Niin tyhmää lasta ei ole, etteikö tästä ymmärtäisi, mikä on tilanne.
    On tuskallista ja sietämätöntä viettää puolet lapsuudestaan ihmisen kanssa, jota rakastaa mutta jolta ei saa sitä rakkautta jota kaipaa. On parempi ihan teille kaikille, että tyttö ei vietä aikaa teidän kanssanne. Tyttö voi keskittyä omaan kasvuunsa omassa kodissaan.

    Myönnä pois, isäkin on tästä helpottunut. Pääsee vieläkin vähemmällä.
    Lakkaa säätämästä ja ottamasta vastuuta asioista, joista miehesi pitäisi ottaa vastuu. Jos mies ei halua olla oikeasti isä lapselleen, niin minkäs sille voit. Et yhtään mitään.
     
    #21
  22. vierailija

    vierailija Vieras

    Minäkin olen aivan varma että lapsi on jo vuosia tiedostanut isänsä "keinottomuuden"... Isä on kova syyttelemään kaikkia muita mutta hänelle on hankalaa myöntää mitä itse on aiheuttanut.

    Harmittaa vaan että kaikki on käännetty minun viaksi, olen silti ottanut lapseen kontaktia juttutuokioiden merkeissä ja muuten. Isänsä on ollut sivussa edelleen, olen sanonut että kannattaisi varmaan antaa lapselle kahden keskistä huomiota. Ei vaan saa aikaiseksi.
    Lapsen syytökset minua kohtaan johtuu varmasti paljon siitä että isää kohtaan on täysin lojaali, oli hän millainen vanhempi tahansa. Minusta on helpompi tehdä syyllinen.

    Isä on varmasti salaa helpottunut koska on jo vuosia tuskaillut oman keinottomuuden kanssa ja mitä vähemmän vastuuta sitä vähemmän omaa keinottomuutta pitää miettiä.

    Isä on tosi sätky kaikesta normaalistakin mikä kohdistuu hänen lapseen, mikä ei muiden lasten kohdalla käy edes mielessä.
    Ja niin kuin sanoin, on kova syyttelemään muita, minuakin, äitipuolta joka annan tällä hetkellä enemmän huomiota miehen lapselle kuin mies itse.

    Lapsen kanssa kokemani hyvän yhteyden takia on hankalaa käsittää että hän sanoo vanhemmilleen jännittävänsä minua yms... Esittää ainakin minun nähden taitavasti jos noin on.

    Olen ajatellutkin viime aikoina etten hakkaa enää päätäni seinään asian kanssa kun mieskin on miten on. Hän on vastuussa, ja jos ei halua olla niin ei minunkaan pidä soimata itseäni.
     
    #22
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti