Vuoroviikko lapsi vertaa koteja, soittaa meiltä tylsyyttä äidille, koko ajan pitäis olla hauskaa..

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja vierailija, 17.02.2017.

  1. vierailija

    vierailija Vieras

    Lapsi on meillä iloinen ja ok, mutta soittelee vähän väliä äidilleen että on tylsää. Meillä eletään ihan normaali arkea iloineen ja suruineen, välillä tehdään kivoja juttuja välillä levätään. Lapsi ajattelee että kaiken pitäisi olla samoin kun äidillään, missä tuijottavat paljon tvtä/ puhelinta yhdessä, meillä tv ajat ja puhelinta ei saa räplätä koko päivää vaan tehdään muutakin. Äidillä saa kaverin kanssa tehdä erilaisia juttuja kun meillä. Meillä syödään peruskotiruokaa ja kerran viikossa herkkuja, äidillä tosi kasvis painoitteista ja herkut rajallisia herkkupäivänä, lapsi valittaa kun siellä ei saa herkutella herkku aikana mitä haluaa. Meillä traumatisoituu vaikka hoitaisimme riitamme viesteillä tai rauhassa jutellen, lapsen nähden ei saa olla mitään suurempia tunteita kun heti soittaa äidilleen että pelottaa. Muut lapset ymmärtävät että välillä on erimielisyyksiä, saattaa joku olla pahalla tuulella tai vaikka väsyneempi. Mut vasta painona on paljon iloa ja rentoutta. Äitinsä luona voi olla mitä vaan eikä mitään ongelmaa erilaisissa tunteissa, aikuisten riidoissa, voivat elää normaalisti hyvässä ja pahassa. Me olemme varpaisillaan lapsen aikana. Valittaa tylsyyttä vaikka teemme säännöllisesti kivoja juttuja mutta joka päivä ei ole hauskuutuksia. Sanomme myös lapsille päivittäin että menkäähän tekemään jotain omia juttuja, mutta yksi lapsi soittaa siitä äidille ja valittaq elämän kurjuutta. Muut touhuaa tyytyväisenä välillä itsekseenkin, keksivät itsekin tekemistä. Meillä on myös muita koululaislapsia joilla ei tunnu olevan mitään hätää, asuvat tässä koko ajan ja aina sanovat jos joku mättää. Lapset saavat oleskella meidän kanssa mutta tämä yksi haluaa olla omassa huoneessa. Kun kutsumme seuraan, käy, alkaa mököttää ja painuu taas omaan huoneeseen. Ja soittaa äidille ja sanoo ettei täällä saa aikuisista seuraa. Näissä asioissa vain yhden kohdalla on hankalaa. Olemme yrittäneet kertoa lapselle että perheitä on erilaisia eikä meidän tarvitse olla kopio äidin kodista. Kun meillä eletään kuitenkin ihan normaalia elämää paitsi viime aikoina kun olemme ihan varpaisillaan kun ei tiedä mitä lapsen aikana uskaltaa sanoa/ jättää sanomatta tehdä tai jättää tekemättä. Tuli niin puskista että lapsi voi meillä niin huonosti, emme vaan keksi syytä. Luulisi että muutkin voisi huonosti jos niin kauheaa on. Lapsi on kertonut äidilleen hyvinkin väritettyjä asioita, pelkoja että täällä tapahtuu jotain pahaa, tylsyydestä...ja me olemme aivan ihmeissään mistä tämä kaikki tulee. Ja se huonoin että äiti ottaa kaikki lapsen puheet tosissaan, on nyt äärettömät huolissaan lapsesta. Ei kuuntele meidän puolta asioista ja vähensi jo tapaamispäiviäkin. Tuntuu että kaikkien muiden perheen jäsenten normaali ei kelpaa tällä yhdelle, suorastaan traumatisoituu siitä. Emme todellakaan tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Emme ainakaan haluaisi pitää jotain esitystä yllä ikuisesta ilosta vaan haluaisimme elää normaalia elämää edelleen.
     
    #1
  2. .....

    ..... Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2015
    Viestejä:
    7 875
    Saadut tykkäykset:
    1 613
    Minkä ikäinen tuo lapsi on?
    Parasta olisi, jos pystytte äidin kanssa sopimaan, että ei lähde liikaa mukaan tuohon ruikutukseen ja voivottele lapsen kanssa. Jos äitikin ottaa jämäkän linjan, että siellä nyt on erilaista ja sillä selvä, lapsi lopettanee tuon pian.
     
    #2
  3. vierailija

    vierailija Vieras

    Luin kahteen kertaan tekstisi ap, ekan lukemisen jälkeen vaivasi se ja luin uudestaan.

    ainakin tekstistäsi välittyy, että teillä on tasa-arvoiset säännöt lapsille. tämä on hyvä ja oikein´. kaikkia kohdellaan samoin ja teidän kodin säännöillä.

    mutta tämä on tylsää, eri ruokaa, erimielisyyksistä ahdistuminen, eri herkkuja jne.
    nämä eivät taida olla valitusta tylsyydestä tai muusta.
    oletteko asettuneet tämän lapsen maailmaan, hänen tasolleen. hänen ajatusmaailmaansa.

    tuo lauseesi "täällä ei saa aikuisista seuraa" pitäisi olla lause, johon sinun ja miehesi pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, tämän muun valituksen lomasta.
    lapsi on teillä viikko-viikko systeemillä.
    oletteko ajatelleet, että lapsi on edellisellä viikolla äitinsä luona ikävöinyt isäänsä.
    mitä jos hänen tultuaan, vaikka ekana päivänä olisi vain lapsen ja isän hetki. sekä edes muutamana iltana isihetki, ilman muita ympärillä.
    äidille valitussoitot ovat ikävää.

    pienelle ei ole helppoa olla poissa vanhemman luota pitkiä aikoja.

    nyt muuttuu viikottain koti, muuttuu viikottain säännöt, muuttuu viikottain ihmiset ympärillä.
    lapset ovat urheita ja jaksavat.
    jos aikuinen joutuisi elämään kahden kodin välillä sohlaamista, tulisi siitä hermoromahdus.

    perheen säännöt lapselle, mutta järjestäkää kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa myös.
    ja ajatelkaa tätä järjestelyä lapsen kannalta
     
    #3
  4. vierailija

    vierailija Vieras


    Samaa mieltä.

    Lapsi taitaa kaivata isän kanssa enemmän yhteistä aikaa.
     
    #4
  5. vierailija

    vierailija Vieras

  6. vierailija

    vierailija Vieras

    [QUOTE="vierailija, post: 31540253"]Luin kahteen kertaan tekstisi ap, ekan lukemisen jälkeen vaivasi se ja luin uudestaan.

    ainakin tekstistäsi välittyy, että teillä on tasa-arvoiset säännöt lapsille. tämä on hyvä ja oikein´. kaikkia kohdellaan samoin ja teidän kodin säännöillä.

    mutta tämä on tylsää, eri ruokaa, erimielisyyksistä ahdistuminen, eri herkkuja jne.
    nämä eivät taida olla valitusta tylsyydestä tai muusta.
    oletteko asettuneet tämän lapsen maailmaan, hänen tasolleen. hänen ajatusmaailmaansa.

    tuo lauseesi "täällä ei saa aikuisista seuraa" pitäisi olla lause, johon sinun ja miehesi pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, tämän muun valituksen lomasta.
    lapsi on teillä viikko-viikko systeemillä.
    oletteko ajatelleet, että lapsi on edellisellä viikolla äitinsä luona ikävöinyt isäänsä.
    mitä jos hänen tultuaan, vaikka ekana päivänä olisi vain lapsen ja isän hetki. sekä edes muutamana iltana isihetki, ilman muita ympärillä.
    äidille valitussoitot ovat ikävää.

    pienelle ei ole helppoa olla poissa vanhemman luota pitkiä aikoja.

    nyt muuttuu viikottain koti, muuttuu viikottain säännöt, muuttuu viikottain ihmiset ympärillä.
    lapset ovat urheita ja jaksavat.
    jos aikuinen joutuisi elämään kahden kodin välillä sohlaamista, tulisi siitä hermoromahdus.

    perheen säännöt lapselle, mutta järjestäkää kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa myös.
    ja ajatelkaa tätä järjestelyä lapsen kannalta[/QUOTE]

    Minuakin vaivaa tässä aloittajan tekstissä jokin. Aivan kuin tässä ei eläydyttäisi lapsen maailmaan ja lapsen tarpeisiin ollenkaan. Herkässä iässä olevan lapsen tunne-elämän tarpeisiin on tärkeä pystyä eläytymään, siihen kuinka kuormittavaa lapsen on vaihtaa kotia viikon välein, kuinka hänellä voi olla kovakin ikävä toista vanhempaansa ja kuinka rankkaa lapsen on koko ajan sopeutua eri sääntöihin. Se olisi rankkaa aikuisellekin. Tekstissä korostetaan koko ajan, kuinka kaikki on normaalisti, se pistää silmään. Ei se, että asiat on normaalisti, tarkoita että kaikki automaattisesti olisi hyvin. Luulisi, että se olisi selvää monille erovanhemmille, jotka useimmiten ovat eronneet suhteesta, joka oli normaali ja jossa elettiin normaalisti normaalia elämää, mutta vanhemmat eivät olleet siinä kuitenkaan onnellisia. Ei asioiden tarvitse olla erityisen huonosti, ja silti ihminen voi olla onneton.

    Eihän nyt vaan ole käynyt niin, että vanhemmat ovat unohtaneet, ettei lapsen tehtävä ole vain solahtaa siihen uuden perheensä elämään ongelmitta ja mukautua kaikkeen aikuisten vuoksi. Lapsi elää siinä omaa ainutlaatuista lapsuuttaan, hänellä on oikeus kehitysvaiheisiinsa ja tunteisiinsa. On ihan eri asia tulla siihen teidän perheen arkeen viikoksi, kuin elää omassa perheessään koko ajan kuten sinä ja lapsen isä teette. Lapsellahan ei teidän perheessä ole muuta omaa kuin isä. Eihän nyt käy niin, että kun niin kovasti korostatte tasa-arvoa lasten välillä, ei lapsen isä anna lapselle sitä erityistä aikaa ja huomiota, jota lapsi kuitenkin ansaitsee ja tarvitsee? Tilannehan ei ole tasa-arvoinen, jos lapsi kokee ettei häntä huomioida kuten muita. Aikuiset eivät voi väkisin sulloa lapsia samaan muottiin ja päättää että näin on hyvä. Lapsi tietää itse parhaiten, mikä lapsen hyvä on.
     
    #6
  7. viisikymppinen isoäiti

    viisikymppinen isoäiti Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.04.2012
    Viestejä:
    17 228
    Saadut tykkäykset:
    547
    no jos asiat on kunnossa molemmissa kodeissa, niin antaa lapsen narista. huomion hakuahan tuo selvästikin on
     
    #7
  8. vierailija

    vierailija Vieras

    Kuulostaa siltä, että lapsi tuntee olonsa ulkopuoliseksi kodissanne. Hän ei tunne oloaan kotoisaksi ja ymmärrän sen, kun joutuu sinne tulemaan heittopussina aina vuoroviikoiksi. Lapsi on perheen elämästä ulkopuolella aina joka toisen viikon, joten ei siihen ole helppo solahtaa mukaan tuosta vain.

    Suosittelen pientä isähetkeä kahdestaan vaikkapa heti siinä vaiheessa, kun lapsi tulee teille tai jos se ei onnistu, niin ainakin jossain muussa vaiheessa viikkoa.
     
    #8
  9. vierailija

    vierailija Vieras

    Lapsi on toisessa kodissa suurimman osan kahdestaan vanhemman kanssa ja vanhempi on koko ajan saatavilla. Toisessa kodissa, jossa on enemmän porukkaa, tilanne on erilainen. Vanhempi ei voi eikä pysty olemaan koko aikaa kaksin yhden lapsen kanssa, sillä kaikki muutkin perheenjäsenet on huomioitava. Luulen, että ap:n tilanteessa on kyse tästä. Itselläni oli vastaavanlainen ongelma päiväkodin kanssa. Lapsella oli siellä aktiivinen avustaja, joka toimi koko ajan yhdessä lapsen kanssa. Lomilla huomasin kotona, että lapsi kaipasi huomiotani jatkuvasti eikä halunnut leikkiä toisten lasten kanssa ilman minua. Mutta en pystynyt samaan kuin avustaja, sillä minulla oli huomioitavana muutkin lapset ja kotityöt.

    Tilannetta voisi helpottaa ohjaamalla lasta yhteisiin leikkeihin muiden lasten kanssa. Yhteinen, kaksinkeskinen aika vanhemman auttaa varmasti, mutta on mahdoton päästä samaan tilanteeseen kuin mikä lapsella on toisessa kodissa.
     
    #9
  10. vierailija

    vierailija Vieras

    No eiköhän 13veen tylsyys johdu siitä, että rajoitatte kännykän?, netin ja teeveen käyttöä. Varsinkin jos on normaalisti tottunut siihen että voi katsoa telkkaria, chattailla kavereiden kanssa netissä jne., niin tylsältähän se tuntuu jos yhtäkkiä pitäisi keksiä jotain muuta tekemistä.
     
    #10
  11. vierailija

    vierailija Vieras

    Eli pari vuotta nuoremmille on hyväksi että rajoittaa ruutu ja kännykkä aikaa ja tuon ikäiselle haitaksi?! Eiköhän se ole kaikille hyväksi että käyttää aikaa myös muuhun kun ruutujen tuijottamiseen, ja mitä enemmän niihin on koukussa eikä mikään muu kiinnosta, sitä suurempi syy rajoittaa...
     
    #11
  12. vierailija

    vierailija Vieras

    Enhän minä sanonutkaan etteikö olisi hyvä rajoittaa. Tottakai se on hyvä että osaa tehdä muutakin kun tuijottaa jotain ruutua. Mutta se nyt vaan on fakta että jos 13v on vaikka tottunut chattailemaan kavereiden kanssa tai tottunut pelaamaan tai katsomaan telkkaria, niin yhtäkkiä jos nämä viedään pois niin saattaa lapsesta tuntua tosi tylsältä. Lapsiahan monesti rangaistaankin sillä että viedään tv/kone/puhelin pois. En sano etteikö ruutuaikaa voisi rajoittaa, kunhan vain tuli mieleen että voi johtua ihan niinkin simppelistä asiasta ilman että olisi kyse mistään sen vakavammasta.
     
    #12
  13. vierailija

    vierailija Vieras

    Tottakai lapsi valittaa siihen osoitteeseen josta saa omasta mielestään parempaa ymmärrystä. Ei meidänkään 13 todellakaan tykkää kun kännykässä/tabletissa jne notkumista rajoitetaan,mutta hänellä ei ole sitä toista kotia johon soittaa ja valittaa.

    Itse panostaisin siihen että kannustaisin lasta kertomaan teille jos hänen mielestään on jotain pielessä,ns varpaillani en suostuisi (enkä ole suostunut) olemaan,teidän kodissa eletään teidän näköistä elämää.
     
    #13
  14. vierailija

    vierailija Vieras

    Olemme yrittäneet tehdäkin niin että elämme meidän näköistä elämää emmekä ole varpaillaan mutta se ei tunnu kelpaavan aikuisellekaan siellä toisessa osoitteessa. Lapsi dramatisoi kaiken ja lisäilee vielä omiaan, aikuinen uskoo ja sanoo että lapsen pitäisi asua kokonaan hänen luonaan kun voi täällä niin huonosti. Mitäpäs siinä enää sit tekee?
     
    #14
  15. vierailija

    vierailija Vieras

    Olen samaa mieltä. Tuossa iässä sosiaaliset suhteet ovat herkkiä, ja on iso juttu jos yhtäkkiä joutuu pois sosiaalisen median ympäristöistä kun kännykän käyttöä rajoitetaan.
    Onko lapsi perheen vanhin lapsi? Minusta kuulostaa ihan tavalliselta 13-vuotiaalta, että tämä haluaa olla jo omassa rauhassaan roikkumassa netissä kavereidensa kanssa. Jos kieltää lapselta, tai siis jo itse asiassa teini-ikäiseltä, kaksi hänelle tärkeää asiaa, niin ei ihme jos nuori turhautuu ja kapinoi. 13-vuotiaista ei saa enää reippaita punaposkisia puuhastelijoita ulkoiluun tai yhtään muualle minnekään jos lasta ei sillä hetkellä huvita. Murkkuikäiset ovat usein omaa rauhaa rakastavia ja heitä on vaikea saada minnekään.
     
    #15

Voita itsellesi unohtumaton muodonmuutos ja hemmottelupäivä – hae mukaan!

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu