Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Heissan pitkästä aikaa. Otanpa osaa tuhon edelliseen keskusteluun... Oma äitini oli ensin kovasti vastaan myös ja kehoitti etsimään mies itselleni. Totesin hänelle, että jos ruvetaan sitä miestä odottamaan niin saa hän tyytyä niihin lapsenlapsiin joita hällä on. Synnytyksen jälkeen hän tuumasi että jos tämä oisi ollut mahdollista 50 vuotta sitten niin hän oisi tehnyt samalla lailla kuin minä eikä oisi ottanut miestä jalkoihin pyörimään
Paljon kannustavia kommentteja olen saanut myös vanhemmilta ihmisiltä.
Ensiviikolla oin niskapoimu ultra. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Onnea kaikille yrityksiin ja teille jotka odotatte omaa ihmettä saapuvaksi.

 

Katsoin eilen tuon Maria Hintikka -shown ja hyvin Heidi Suomi toi esiin sen mitä se sinkkuarki on ilman perhettä. Seuraavaksi tässä täytyy miettiä lainan ottamista hoitoja varten. Onko teillä kokemusta lainan otosta projektia varten? Oletteko olleet asiasta yhteydessä omaan pankkiinne vai maksaneet muulla tavoin? Onneksi kevät on töitä täynnä, joten säännöllinen tulo on taattu.

 

Oon myös tota Kelan elatustukiasiaa miettiny, siitä ei oikein meinaa löytyä helposti tietoja niiden sivuiltakaan.. eli ilmeisesti sitä haetaan vasta kun lapsi syntyny? Vaatiiko ne jonkun todistuksen lastenvalvojalta että sielläkin käyny toteen ettei isyyttä tunnusteta? Jos on mentävä lastenvalvojallekin, niin varataanko aika ite vai ottaako sieltä päin yhteyttä? Vai voisko nykysin (kun on se uus tunnustussääntökin) hoitaa neuvolan kautta?

Mulla ollu lähimmät pelkästään kannustavia, äiti joutunu itekin käymään hoidoissa niin tietää vähän mitä tää on. Välillä se on ihmetellykin mun sinnikkyyttä tässä asiassa.. Jotkut vieraammat on mulle ihan yhdentekeviä mitä ne musta tai tästä ajattelee...enkä tietty kovin monille lähipiirin ulkopuolisille tästä ookaan kertonu.

Rahotuksesta.. taisin jo joskus tosi nuorena aavistaa että joudun lopulta tämmöseenkin, eli aloin jo sillon kerätä säästöjä "pahan päivän varalle" vaikka kai se oli sillon puolivitsinä omassa mielessä että jos joudun lopulta miehen puuttuessa "viime hädässä" lähteen spermapankillekin...tai jos en muuten tuu enää kotioloissa raskaaks ja joutuu jokatapauksessa hoitoihin. No näinhän se sit meni että molemmat skenaariot toteutu omalla kohdalla....käytiin siis exänkin kanssa aikoinaan hoidoissa, tosin julkisella puolen niin niihin ei varsinaisia säästöjä tarvinnu vielä käyttää. Osa säästöistä on saatu mummulta perintönä. On sitä kiitelly itteensä että joskus alotti tälläsen varautumisen ja ollu ylipäätään mahdollista yrittää lapsen hankintaa näin, ja mittaamattoman ISO kiitos tietysti mummullekin, sinne jonnekin.....<3

 

Elatustukea voi hakea heti syntymän jälkeen. Eikä Kela, ihme kyllä, vaadi mitään todistuksia yms. Sen kun alkavat maksamaan tukea. Ihan ihmeissäni olin tästä Hain tukea heti lapseni syntymän jälkeen (10/2015) ja ajattelin, että onpahan hakemus sisällä, toimitan liitteet ja todistukset sitten kun ne saan, mutta mitään ei tosiaan haluttu..

Lastenvalvojalta tulee kirje jossa pyydetään varaamaan aika. Itse tapaamisessa sitten vain allekirjoitetaan paperi, jolla äiti kieltää isyyden selvittämisen. (Hullua, kun lakikin sen tällaisessa tapauksessa kieltää ). Neuvoloihinhan tuo jossain vaiheessa piti siirtyä..

Kiva lukea uusista onnistumisista

 

Aktiivisena varasin itse ajan lastenvalvojalle. Se jonka tapasin kertoi, että lastenvalvojalle ei ole pakko mennä. He tosin muistuttavat olemassa olostaan uusilla ajanvaraus kirjeillä säännöllisesti. Hän kovin pahoitteli lappusen sanamuotoja, mutta kun se lappu on tehty samana vuonna kun on isyyslaki joten... Ja tosiaankin kela ei kaipaa mitään todistusta lapsen isättömyydestä. Ihme tosiaankin.

 

Hei! Olen lueskellut palstaa jo jonkin aikaa ja ehkä osallistuisin keskusteluihin itsekin. Olen kohta 37-vuotias, yli 10 vuotta kestäneestä ikävästi päättyneestä parisuhteesta varovaiseksi tullut perhettä kaipaava täti. Alkututkimukset on tehty ja tarkoitus oli aloittaa hoidot tällä viikolla. Kuitenkin tuo Palleron mainitsema läheisten tuen puute/kielteinen asenne painaa tosi paljon. Olin aiemmin ajatellut, että tukiverkostoni olisi hyvinkin pitävä, nyt tunnusteluja tehtyäni lähipiiri tuomitsee tämän yksin toimimisen. Tuntuu siltä, että vahinkoraskauskin olisi jotenkin hyväksyttävämpää.
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää siitä, miten hankkeessaan onnistuneiden elämä lapsen kanssa on lähtenyt käyntiin ja minkälaisia vaikeuksia on ollut edessä.
Ja ylipäätään vaan ihanan lohduttavaa huomata, että samat asiat pohdituttavat muitakin.

 

Hei Omppu: aika samassa tilanteessa ollaan! Nyt kun tämä lapsiasia on muodostunut itsellekin tärkeäksi niin huomaan myös työpaikan kahvipöytäkeskustelussa vertaavani itseä muihin kun keskustelu keskittyy lapsiin. Mielessä on ajatus, että olen epäonnistuja, joka ei ole parisuhteen lisäksi tehnyt lapsia. Mieli on edelleen maassa ja v*tutuskäyrä myös: viha itseä ja kaikkea kohtaan aina kun on aikaa itsekseen ajatella. Paljon asioiden pohtimista tällä hetkellä. Tiedän, että äitini ja isäni laantuvat ajatuksissaan ja ihastuisivat mahdolliseen lapsenlapseensa. Nyt heiltä ei tule tukea ja äiti ehdotti, että miksi en vaan voi mennä jonkun kanssa sänkyyn ja tehdä sen lapsen. Tärkeintähän on, että se on tapahtunut luonnollisesti. Jäi vastaamatta miksi, kun vaatimus oli pöyristyttävä.

 

Hei vaan! Tulipa luettua koko tämä keskustelu läpi ja voin sanoa, että meni muutama hetki Mutta olipa kyllä valaisevaa ja ajatuksia herättävää tekstiä, kiitos siitä kaikille kirjoittajille! Asioita
kuitenkin taitaa olla muuttunut sitten keskustelun alkuaikojen sekä ihan hinnoissa että toimenpiteitä tekevissä paikoissa, joten päivitettyä tietoa olisin vailla ja muutenkin kokemuksia ja mielipiteitä.
Inseminaatiota olen siis ajatellut ja yksinäisenä olen liikkeellä minäkin. Täytyy myös antaa kehuja tämän keskustelun positiiviselle ja kannustavalle hengelle, minäkin joka en juuri kirjoittele mihinkään uskaltauduin teidän ihanan suhtautumisen vaikutuksesta kirjoittamaan On myös ihana lukea muiden onnistumisista ja haaveiden toteutumisesta, tuli hyvä mieli monta kertaa 66 sivun aikana

Olen itse 39-vuotias ja ensinnäkin mietin mahdanko olla sopivan ikäinen tähän vielä, etten liian vanha? En siis koe itse itseäni edes ikäisekseni, en ole oikeastaan edes ajatellut ikää elämässäni sen kummemmin ja jotenkin kuin varkain vuosia on tullut noin monta En itse usko, että minulla olisi mitään esteitä tähän tai raskaaksi tulemiseen tai mikään ei ainakaan viittaa siihen, mutta onko noilla paikoilla jotain ikärajoja minkä ikäisiä hoitavat?

Onko Tampereella enää tuo Ovumia ainut paikka, joka näitä tekee? Näin ymmärsin googlettamisella.

Kun olette varanneet ensikäyntiä niin mitä olette kertoneet puhelimessa tai mitä teiltä on kyselty vai oletteko vain sanoneet varaavanne ensikäyntiaikaa? Kyselläänkö ylipäätään jossain vaiheessa syitä miksi hankkii lapsen yksin? Oletteko kertoneet jo puhelimessa, että olette liikenteessä yksin? Millainen on ollut henkilökunnan suhtautuminen teihin? Minulla on vähän puhelinkammoa, jos on vähänkin pelkoa, että minuun suhtaudutaan ynseästi tai lyttäävästi.

Onko kukaan ottanut tuota Ovumia Rahoitusta? http://ovumia.fi/rahoitus/ Onko kokemuksia siitä? Lähinnä mietityttää lainan lyhennys sitten kun on vauvan kanssa kahden ja tulot pienenevät. Minulla on hoitoihin jonkin verran säästössä, mutta ilman lainaa ei se olisi kokonaan mahdollista kuitenkaan, etenkin jos monta yritystä tarvitsisi.

Onko tutkimuksista tai toimenpiteistä mikään kivulias tai epämukava?

Miten olette pystyneet järjestämään töistä vapaata noina toimenpidepäivinä? En itse haluaisi toitottaa töissä mihin olen menossa. Mutta alkaa se ehkä epäilyksiä herättää, jos minulla alkaa yht'äkkiä olla joka kuukausi menoja, kun tähän asti ei ole juuri ollut Miten olette järjestäneet nuo menot? Oletteko ilmoittaneet vain olevanne sairaana vai oletteko tehneet työvuorojärjestelyjä tai lähteneet kesken päivän töistä? Minulla vähän
huonosti töissä pystyy työvuoroja järjestelemään tai töistä kesken päivän lähtemään, mutta olen myös kovin tunnollinen ollakseni pois jos en ole oikeasti sairas, joten pitääköhän vain vaientaa omatunto Millaiset Ovumia Tampereen aukioloajat ovat? Mietin pääsisiköhän töiden jälkeen sitten siellä käymään, jos on vähän aikaisempia vuoroja vaikka. En löytänyt nettisivuiltaan aukioloaikoja, vain ajanvarauksen ajat vai onko ne yhtä kuin aukioloajat vai enkö vain osannut katsoa sitten?

Tämä on varmaan tosi tyhmä kysymys, mutta kysyn silti, kun en tiedä Eli miten sitten kun toteatte, että on otollinen päivä inseminaatiolle niin pitääkö klinikalta varata aika vai voiko sinne sitten vain mennä ilman ajanvarausta? Jos aika pitää varata niin saako sen varmasti niin nopealla aikataululla, ettei mene sen takia ohi, ettei saa aikaa?

Entä nuo hinnat Ovumialla, osaako joku siellä hiljakkoin käynyt kertoa? Hyvä hinnastohan tuolla sivuillaan on, mutta miten käytännössä teillä on rahaa mennyt?

Meneekö koko projekti siis tähän tapaan; soitan ajan ensikäynnille. Otan mukaan valmiiksi täytetyn esitietolomakkeen. Ensikäynnin jälkeen otetaan verikokeita? Sitten on psykologin tapaaminen? Missä vaiheessa tehdään tuo aukiolotutkimus? Onko suunnittelukäynti seuraava mitä tapahtuu? Sitten inseminaatio ja jos/kun ei heti tärppää niin ennen seuraavaa inseminaatiota ei tarvitse käydä enää missään tutkimuksissa/käynneillä vaan kaikki on noilla kertatutkimuksilla- ja käynneillä selvät?

Minua niin jänskättää tämä, siis positiivisella tavalla Se, että jos tästä on vihdoin tulossa totta, onhan se nyt mahtavaa, toki ymmärrän, että on myös mahdollisuus siihen, ettei tämä onnistu, mutta ensin tietysti edes yritetään ennenkuin semmoista murehditaan. Olen asiaa miettinyt pitkään, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että olisi aika tehdä askel asiassa eteenpäin.

Olen miettinyt jo jopa taloudellisia asioita ja ratkaisuja sitten kun on vauvan kanssa kahden, mutta niistä ehkä toiste, kun on jo nytkin ihan megapitkä viesti

Toivotan kaikille paljon onnea ja vauvoja kaikille! Ja iloitsen niiden puolesta, jotka ovat onnistuneet ja saaneet oman pikkuisen tai odottavat sitä! Onko muuten kellään täällä onnistunut ensiyrittämällä?

 

Hei Jolana ja tervetuloa mukaan joukkoomme!

Tuttu tilanne tuo, että kysymyksiä on miljoona. Itselläni oli sama tilanne viime kesänä kun tähän vauvan yritys projektiini lähdin... Yritän ainakin osaan kysymyksistäsi vastailla ja täydennelkää muut sitten vielä lisää.

Muistaakseni takaraja hoitoihin pääsyyn on jotain 45-vuotta. Silloin kai katsotaan, että naisen todennäköisyys tulla raskaaksi näillä hoidoilla on jo niin pieni. Toki kai poikkeuksiakin tehdään.

Mulla ei ole tietoa Tampereen lapsettomuusklinikoista, kun itse kävin hoidoissa Helsingissa, joten ehkä joku toinen osaa vastata paremmin. Myös tosta kysymästäsi rahoituksesta en osaa sanoa.

Kun itse soitin klinikalle ekan kerran, niin kerroin kyllä heti että olen yksin liikkeellä, jolloin minulle tarjottiin heti lääkärille ensikäyntiaikaa. Kaikki työntekijät ajanvarausta myöten ovat olleet kohdallani äärimmäisen ystävällisiä ja myötätuntoisia. Esim. kun ensimmäinen yritykseni ei onnistunut ja ilmoitin siitä ajanvaraukseen varatessani uutta aikaa lääkärille, oli ajanvarauksen työntekijä erittäin empaattinen ja aidon tuntuisesti pahoillaan että en ollut raskaaksi tullut. Ja onhan tuo itsellisten naisten hoitaminen yksi näiden klinikoiden "myynti tuotteista", joten aika huonoa bisneksen tekoahan se olisi jos jollain tavalla ynseästi suhtauduttaisiin itsellisesti äidiksi haluaviin naisiin.

Mulla kaksi työkaveria tiesi tästä mun vauvan yritys projektista. Johtajalle taisin ekalla kerralla ilmottaa että mulla on pakollinen lääkärimeno ja toisella kertaa taisin vaan luikahtaa puolentoistatunnin reissulleni. Noi on kyllä vähän kinkkistä tilanteita, kun sinne klinikalle on vaan mentävä heti kun ovistesti sitä hymynaamaa näyttää. Klinikalle tulee varata aika inseminastioon, sillä sperman sulatus ja käsittely (ns. peseminen) vie noin 1,5-2 tuntia aikaa. Eli jos testi näyttää esim. illalla kun klinikka on jo kiinni (yleensä menevät noin viiden paikkeilla kiinni) tai seuraavana aamuna hymynaamaa, niin sitten vaan heti klinikan auetessa aikaa varaamaan. Oma käsitykseni on että kyllä sen inssi ajan saa aina heti samalle päivälle. Toki omalla kohdallani kumpaakaan kahdesta inssistä ei tehnyt oma lääkärini, vaan otin sen ajan ja lääkärin joka sattui olemaan ensimmäisenä vapaana.

Tuosta hoitojen etenemisestä... Omalla kohdalla homma eteni niin, että ensikäynnillä lääkäri kertoi eri vaihtoehdoista joilla raskaus voidaan itsellisten naisten kohdalla saadaan aikaan ja kyseli vähän minusta asioita, kuten miksi olen tähän päätynyt, millainen tukiverkko minulla, terveydentilastani yms. Itse olin jo noin puoli vuotta aijemmin alkanut merkitä kuukautiskiertoon liittyviä asioita ylös eli kuukautisten alkamis ja loppumis ajankohtia, kierron pituuden ja ovulaatiopäivä epäilyni. Samalla kerralla tehtiin hoito suunnitelma ja samoin tein kävin myös varaamassa sperman. Klinikan kesätauon aikana kävin otattamassa infektioverinäytteet sekä kävin psykologin haastattelussa. Psykologi sitten kirjoitti puoltavan lausunnon lääkärille ja homma jatkui . Muistaakseni viikko kuukautisten loppumisen jälkeen tehdään aukiolotutkimus (mikä ei sattunut yhtään). Ennen ovulaatiota tehdään ultraäänitutkimus, missä katsotaan kummalta puolelta munasolu tulee irtoamaan ja irtoavan munasolun koko. Koon perusteella pystytään laskemaan melko tarkasti munarakkulan irtoamisapäivä, mutta oikea hetki saadaan selville vain ovulaatio testeillä. Foolihapon syöminen kannattaa aloittaa jo kolmekuukautta ennen inseminaatioita eikä siitä haittaa ole vaikka syö pidempäänkin. Niin ja tietysti sitä tulee syödä varsinkin alkuraskauden ajan, mutta suositeltavaa olisi syödä sitä koko raskauden ajan. Itse söin ja syön nyt edelleen raskauden aikanakin Minisunin multivitamin Mama vitamiineja.

Kun ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt varasin lääkärille puhelinajan. Puhelimessa sitten sovimme, että jatkamme samalla suunnitelmalla kuin oltiin edellisessäkin yrityksessä menty. Seuraavana päivänä soitin spermalaboratorioon ja tein varauksen. Toiset ostavat samalla kertaa useamman satsin spermaa eli ns. olkia siltä varalta, että joutuvat yrittämään useamman kerran tai jos haluavat joskus yrittää sisaruksia saman luovuttajan siittiöillä. Itse päädyin ostamaan aina yhden oljen kerrallaan. Ennen toista inssiä tehtiin taas ultraääni tutkimus.

Säästin kolme tonnia tätä projektia varten ja se tähän lopulta upposikin sisältäen ensikäynnin, verikokeet, psykologin käynnin, ultrat, 2x inssi ja siittiöt (siinä ne taisi kaikki olla).

Siinä nyt jotain näin alkuun . Ei muuta kuin rohkeasti ensikäyntiaikaa varaamaan sillä palkinto rohkeudesta on huikea .

 

Hei Jolana ja tervetuloa mukaan..
Mä voisin jotain kanssa omasta kokemuksesta vielä lisätä Marketta82 viestiin.
Iän puolesta et siis ole vielä liian vanha, kuten Marketta82:kin kirjoitti. Tosin ikä ei kerro onnistumisesta suuntaan eikä toiseen vielä mitään muuta kuin prosentteja onnistumisesta. Itse olen ja olin "nuori" hoitoihin mennessäni. Onnistumiseen meni silti yli vuosi aikaa ja lopulta jouduin käymään läpi 2 IVF hoitoakin.
Inseminaatio voidaan tehdä joko luomukiertoon tai lääkkeelliseen kiertoon. Se mikä sinulle on paras hoitomuoto selviää vasta kierronkartoituksen jälkeen. Luomukierrossa metsästät itse ovulaation. Lääkkeellisessä kierrossa ovulaatio on tiedossa jo muutamia päiviä ennen, joten aika osataan varata sen mukaan.
Töistä poissaoleminen on varmasti kaikille hankala paikka. Itse pystyin onneksi vain ilmoittamaan, että tulen myöhemmin tai lähden aikaisemmin. Ainoat päivät mistä jouduin sanomaan käyväni lääkärissä oli IVF:n yhteydessä olevat punktiot. Niistä saa sairaslomaa yhden päivän. Tosin tästäkin sain omalta lääkäriltäni tunnistamattoman todistuksen töihin.
Tutkimukset etenevät pääsääntöisesti niin kuin olit miettinytkin. Tosin kaikkea ei automaattisesti tehdä kaikille ja jotain muuta voidaan joutua tutkimaan, jos ilmenee jotain poikkeavaa. Itselleni ei esim. tehty aukiolotutkimusta. Olisin sen siis tietenkin saanut tutkituttaa, jos olisin halunnut. Hoidot suunnitellaan siis hyvin yksilöllisesti. Kyselit ovatko tutkimukset kivuliaita. Itse en kokenut missään vaiheessa hoitoja mitään kivuliaaksi. Tosin tässäkin on varmasti eroja ihmisten välillä ihan jo anatomisestikin. Tätä on turha miettiä etukäteen. Kipulääkettä ainakin IVF:än yhteydessä mahdollista saada sen mukaan mitä kokee tarvitsevansa.
Varaa rohkeasti aika. Sun oma lääkäri osaa kertoa sulle parhaiten miten sua kannattaa hoitaa.
Rahallisesti hoidot toki ovat kalliita, mutta onneksi kaikki maksut eivät tule kerralla. Itsellä oli säästössä ennen hoitoja 5000e ja nyt säästössä noita samoja rahoja edelleen yli 3000e. Mikäli olet töissä, niin tuleehan sulle joka kuukausi kuitenkin lisää rahaa. Itse otin säästörahoista vain kaikkein kalleimpiin juttuihin hieman lisäystä. Suurimman osan maksoin omasta pienestä palkastani. Tosiaankin palkinto, mktä mahtavin. Ihanaa, että on päässyt tähän pisteeseen ja se pieni ihmisenalku tuolla masussa potkiskelee hurjaa vaihtua. Ainahan tällä tavalla voi lapselle yrittää hankkia myös niitä täysin biologisia sisaruksia..
Tsemppiä Jolana mahdolliseen hoitojen aloitukseen.

 

Kiitos kovasti Marketta82 ja Felidae vastauksistanne lukuisiin kysymyksiini! Rohkaisitte kyllä paljon ja sain moniin mietteisiini vastauksen. Ihana, kun jaksoitte niin pitkästi vastata minun takiani, oli kiva tietää yksityiskohtaisesti noista hoidoista ja mitä missäkin vaiheessa tehdään/tapahtuu. Helpottavaa kuulla tuostakin, että suhtautuminen on ollut niin hyvää, en tiedä miksi semmoistakaan edes mietin, kun ovathan he ammattilaisia ja tuskin tosiaan huonoa asiakaspalvelua antavat.

Tuokin oli helpottava tieto, ettei 39 ole iso ikä tähän. Tuskin tietysti viivytelläkään kannattaa, mutta että aikaa on jos ei heti onnistuisikaan.

Marketta82 kun puhuit noista oljista -tai tietysti kuka vain saa vastata ja kertoa mielipiteensä- niin kumpi tapa on järkevämpi ja onko eroa hinnoissa siinä ostaako olki kerrallaan vai useamman kerralla ja onko tuo olki kerrallaan hankalampi vai onko siinäkään eroa? Onko mahdollista käydä niin, että olki kerrallaan ostettaessa ei joku kerta niitä saisikaan, mikä niiden kanssa on tällä hetkellä tilanne? Tuolla jossain vaiheessa keskustelua taisi olla puhetta, että olisi pulaakin ollut, mutta onko nyt tilanne parempi?

Kiitos myös noista teillä kuluneista hintatiedoista, osaa vähän varautua, kun jotain konkreettista tietoa. Minä olen aina ollut vähän sellainen, joka liikaa mietiskelee ennen kuin ryhtyy johonkin, joten toki tämä rahapuolikin sitten oli yksi asia, jota piti joka kantilta miettiä.

Oliko sinulla Felidae jotain syytä, kun meni yli vuosi että hoidot onnistuivat vai onko se vain tosiaan niin paljon tuurista kiinni, että joillain tärppää heti ekalla-tokalla yrittämällä ja joillain vuoden yrittämisen jälkeen? Ymmärrän, mikäli et halua enempää kertoa näin keskustelupalstalla.
Ihanaa, että olette marketta82 ja Felidae molemmat onnistuneet! Antaa myös hurjasti toivoa kaikille meille muillekin

Kyllä minä nyt päätin, että soitan ensi tai viimeistään seuraavalla viikolla tuota ensikäyntiaikaa. Tulostin itse asiassa juuri tuon esitietolomakkeen ja sitä tässä alan täyttää. Varmaan sitten ensikäynnin jälkeen on enemmän kerrottavaa.

 

En osaa varmaksi sanoa, että saako useamman oljen kerta ostoksen yhteydessä jonkun "paljous" alennuksen vaiko ei. Voi myös olla niin, että esim. teet neljästä oljesta varauksen ja maksat vaan yhdestä oljesta kerrallaan. Mutta kuten sanoin niin tämä ei nyt ole mitenkään varmaa tietoa, joten tietäväisemmät kanssa sisaret vastatkoon tähän .

Itse lähdin vauvan yritysprojektiini askel kerrallaan meiningillä eli ostin yhden oljen kerrallaan ja katsoin että kuinka käy. Halusin yrittää toisenkin kerran saman luovuttajan siittiöillä ja onnekseni siihen oli siittiöitä tarjolla samalta suomalaiselta luovuttajalta. Oma lääkärini myös suositteli ostamaan olkia yksi kerrallaan, koska minulla ei ollut selkeää ajatusta siitä, että tulenko joskus haluamaan lapselleni sisaruksen jolla on sama luovuttaja. Hän sanoi myös, että jos lapsi ei saa alkuaan esim. vaikka toisella yrityksellä ja olet ostanut/varannut neljä olkea, niin saattaa tulla tunne että haluaisi vaihtaa luovuttajaa ja että onnistuminen johtuu siittiöistä. Tällöin kuitenkin käsittääkseni kaikki neljä olkea tulee ensin käyttää, ennen kuin on mahdollista hommata muun luovuttajan olkia. Itsekin mietin, että jos vauva ei toisella yrityksellä saa alkuaan niin sitten vaihdan toiseen luovuttajaan.

Nää on kuitenkin niin mielipide kysymyksiä, että paha tässä on lähteä ketään neuvomaan, että mikä on oikea vaihtoehto. Itseäni auttoi valinnan tekemisessä paljon oman lääkärin kanssa juttelu ja asian pohtiminen. Toki omalta kohdaltani ajattelen niin, että annan elämän kuljettaa rauhassa eteenpäin eli saatan jossain vaiheessa tavata mukavan miehen, jonka kanssa saan vielä yhteisiä lapsia tai sitten jos siltä tuntuu, niin lähden toisen kerran yrittämään yksin toista lasta. Voi myös olla että tulen olemaan tyytyväinen tähän tulevaan yhteen ja ensimmäiseen lapseen. Saa nähdä, miten elämä kuljettaa, mutta eiköhän tässä hyvin käy joka tapauksessa .

 

Minä tilasin ensin kaksi olkea, sitten neljä. Ei noista paljousalennusta tule, mutta klinikat tilaavat useammalle ihmiselle yhtäaikaa, eikä tilausta välttämättä tehdä joka kuukausi. Lisäksi toimitus Tanskasta kestää noin viikon, joten tuossakin välissä kun olkia piti tilata minulle lisää, jännäsin kovasti, ehtiikö tilaus tulla ennen sen kuukauden ovulaatiota, vai onko pakko pitää välikierto vain siksi, etteivät siittiöt ehdi ajoissa tänne.

Minulle ei tullut mieleenkään luovuttajan vaihto, koska tavaran laatu oli priimaa, ja hedelmällisyysongelmat olivat selvästi minun kropassani.

 

Hei kaikille!

Oon tämän iltaa tässä lueskellut ketjua siitä, mihin se on miun osalta viimeemmäksi jäänyt, eli noin sivulle 5, jolloin esittelin itteni ja kerroin epämääräsistä suunnitelmistani... Ihana tämä ketju on ja ihmettelenkin, miksen oo aiemmin tänne palannut.

Miun kohdalla elämä vei mennessään, pääsin opiskelemaan, asuin pari vuotta ulkomailla eikä sitä sopivaa miestä matkaan tarttunut, joten nyt kun oon viimesiä pätkiä opintovapaalla ja mittariin pärähtää tänä vuonna 34, päätin ottaa härkää sarvista ja hakeutua hoitoihin.

Eli marraskuussa kävin ensikäynnillä Helsingissä (vaikka täällä idässäkin meillä kyllä nykyään on klinikka, joka tekee hoitoja itsellisille naisille, mutta paikkakunta on pieni, tunnen klinikan työntekijöitä, plus en välttämättä halua, että siinä torinkulmalla joku tuttu näkee, mistä ovesta sitä ulos tullaan...) ja asiat ovat edenneet nopeasti. Miun pcos on todettu melko pahanlaatuiseksi, joten olin varautunut pitkään yrittämiseen jo ihan ovulaation suhteenkin (kymmenisen vuotta sitten kokeillulla klomifeenilla, isoilla annoksilla, ei mitään reaktiota). Sen sijaan ensimmäisestä Femar-kuurista sain elämäni ensimmäisen ovulaatiotestiplussan ja viikko sitten kävin ensimmäisessä inseminaatiossakin. Nyt ihmettelen täällä, että miten hitaasti tuo aika voikaan mennä sitä testipäivää odotellessa. Joka toinen päivä oon innoissani pienistä nipistelyistä ja muista oudoista oloista (johtuu todennäköisesti ihan vaan keltarauhasen toiminnasta, sekin kun on tälle kropalle ihan uutta) ja sopivan positiivisella mielellä, joka toinen päivä oon sitä mieltä, ettei tästä mitään kuitenkaan tule...

Mitä tulee noihin olkien ostamiseen, ite tein niin, että ostin kaks olkea kerrallaan heti aluksi. Ihan vaan siksi, etten usko, että ekalla tärppää. Ja jos tärppääkin, niin ehkä sitä sisarusta sitten jossain kohtaa... Miuta on koko tän ajan kohdeltu klinikalla tosi hienosti, ei mitenkään kyseenalaistettu miun toimintaa, ei edes sitä, etten oo asiasta vielä juuri kenellekään, kahta ystävää lukuun ottamatta, kertonut. Lahjasoluneuvonta oli hyvä keskustelu, eikä sielläkään mitenkään kyselty, että ootko nyt ihan varma, mitä teet. Jos on elämän perusasiat pääosin ok, ei kukaan suhtaudu mitenkään nurjasti. Että ei muuta kuin ensikäynnin varaukseen vain, Jolana!

pallero79: tosi ikävää, että siun vanhempien lähtökohtanen suhtautuminen on tuollainen, vaikka sitten tietäisikin, että pehmenevät. Mie en omilleni oo kertonut vielä, lähinnä koska oman äitini tuntien en saisi hetken rauhaa "no joko" -kysymyksiltä ja isä on vähän sellanen nk. vanhan liiton mies, ettei se välttämättä oikein tajuaisi mitä oon tekemässä. Sille on helpompaa niellä asia sitten kun se on jo tapahtunut

Onnea ja iloa oleville ja tuleville äideille, rutkasti tsemppiä yrittäville!

 

Hei kaikille!

Oon tämän iltaa tässä lueskellut ketjua siitä, mihin se on miun osalta viimeemmäksi jäänyt, eli noin sivulle 5, jolloin esittelin itteni ja kerroin epämääräsistä suunnitelmistani... Ihana tämä ketju on ja ihmettelenkin, miksen oo aiemmin tänne palannut.

Miun kohdalla elämä vei mennessään, pääsin opiskelemaan, asuin pari vuotta ulkomailla eikä sitä sopivaa miestä matkaan tarttunut, joten nyt kun oon viimesiä pätkiä opintovapaalla ja mittariin pärähtää tänä vuonna 34, päätin ottaa härkää sarvista ja hakeutua hoitoihin.

Eli marraskuussa kävin ensikäynnillä Helsingissä (vaikka täällä idässäkin meillä kyllä nykyään on klinikka, joka tekee hoitoja itsellisille naisille, mutta paikkakunta on pieni, tunnen klinikan työntekijöitä, plus en välttämättä halua, että siinä torinkulmalla joku tuttu näkee, mistä ovesta sitä ulos tullaan...) ja asiat ovat edenneet nopeasti. Miun pcos on todettu melko pahanlaatuiseksi, joten olin varautunut pitkään yrittämiseen jo ihan ovulaation suhteenkin (kymmenisen vuotta sitten kokeillulla klomifeenilla, isoilla annoksilla, ei mitään reaktiota). Sen sijaan ensimmäisestä Femar-kuurista sain elämäni ensimmäisen ovulaatiotestiplussan ja viikko sitten kävin ensimmäisessä inseminaatiossakin. Nyt ihmettelen täällä, että miten hitaasti tuo aika voikaan mennä sitä testipäivää odotellessa. Joka toinen päivä oon innoissani pienistä nipistelyistä ja muista oudoista oloista (johtuu todennäköisesti ihan vaan keltarauhasen toiminnasta, sekin kun on tälle kropalle ihan uutta) ja sopivan positiivisella mielellä, joka toinen päivä oon sitä mieltä, ettei tästä mitään kuitenkaan tule...

Mitä tulee noihin olkien ostamiseen, ite tein niin, että ostin kaks olkea kerrallaan heti aluksi. Ihan vaan siksi, etten usko, että ekalla tärppää. Ja jos tärppääkin, niin ehkä sitä sisarusta sitten jossain kohtaa... Miuta on koko tän ajan kohdeltu klinikalla tosi hienosti, ei mitenkään kyseenalaistettu miun toimintaa, ei edes sitä, etten oo asiasta vielä juuri kenellekään, kahta ystävää lukuun ottamatta, kertonut. Lahjasoluneuvonta oli hyvä keskustelu, eikä sielläkään mitenkään kyselty, että ootko nyt ihan varma, mitä teet. Jos on elämän perusasiat pääosin ok, ei kukaan suhtaudu mitenkään nurjasti. Että ei muuta kuin ensikäynnin varaukseen vain, Jolana!

pallero79: tosi ikävää, että siun vanhempien lähtökohtanen suhtautuminen on tuollainen, vaikka sitten tietäisikin, että pehmenevät. Mie en omilleni oo kertonut vielä, lähinnä koska oman äitini tuntien en saisi hetken rauhaa "no joko" -kysymyksiltä ja isä on vähän sellanen nk. vanhan liiton mies, ettei se välttämättä oikein tajuaisi mitä oon tekemässä. Sille on helpompaa niellä asia sitten kun se on jo tapahtunut

Onnea ja iloa oleville ja tuleville äideille, rutkasti tsemppiä yrittäville!

Tervetuloa mukaan jälleen ketjuun! Mukava kuulla uusien ja myös alkuvaiheessa olevien kuulumisia. Itse pääsen psykologin puheille perjantaina ja katsotaan miten homma etenee. Neljä olkea varattiin varalta heti ensimmäisellä kerralla.

 

Ah... Pakko vähän marmattaa. Oletettavasti keltarauhasen toiminnasta aiheutuneet oireet hävis ko pieru Saharaan. Joten ei muuta kun odottelen tässä nyt sitten menkkoja muutaman päivän sisään. Onneksi on se toinen olki siellä odottamassa ja rahatilannekin sallii toisen yrityksen putkeen. Sitten on varmaan pari kuukautta pidettävä hynänkeräystaukoa

pallero79: Miten siun psykologin käynti meni?

Miten muilla etenee?

 

Itsellä olisi maanantaina ensimmäinen inssi edessä. Kävin keskiviikkona (kp10) ultrassa, neljä alkavaa munarakkulaa joista suurin oli 16mm, pienemmät 11mm. Alkukierrosta söin letroja ja nyt sain Ovitrelle-kynän jota jouduin pistelemään pieniä annoksia kolmena päivänä, ja tänään illalla sitten suuremman annoksen jonka pitäisi aiheuttaa munasolun irtoaminen, pienemmillä annoksilla jatketaan vielä sitten tukihoitona. Saas nähdä maanantaina mikä on tilanne. Hieman sivuvaikutuksia meinaa olla, kropassa ihan oudoissa paikoissa finnejä ja muita talikertymiä. Noh ainakin tietää että jotain tapahtuu.

Ajattelin että olisin hirveän jännittynyt tässä vaiheessa, mutta suoraan sanottuna olo on todella levollinen, vihdoin ihan oikeasti toteutetaan niitä asioita joita olen miettinyt vuosikausia. Tilasin raskaustestejäkin netistä jo, meinasin ostaa kaupasta mutta samalla kun pitelin pakettiä käsissäni niin näin että muutaman metrin päässä oli puolituttu ihminen, niin kätevämpi tilata netistä sitten ettei jää vielä kiinni suunnitelmista.

 

Hei taas!

Psykologikäynti meni hyvin ja psykologi oli sellainen, jolle voisi mennä puhumaan jatkossakin jos on ongelmia tai pohdittavaa. Ei tuntunut, että olisi puhunut seinälle, vaan sai vastakaikua ja näkökulmia. Kysyin myös hoitajalta, että kuinka pitkään minulle pidetään siittiöitä varattuina ja onneksi ei kuulemma tarvitse ottaa asiasta stressiä. Ne ovat siellä odottamassa kun olen valmis. Ajattelin alustavasti huhtikuuta ensimmäiseksi hoitoajankohdaksi. Silloin ulkomaanreissu on takana ja työtä vähemmän jäljellä (minulla tunnin työmatkat yhteen suuntaan). Työni on sellaista, josta ei voi helposti vaihtaa aikatauluja, mutta huhtikuussa saattaa olla hieman parempi tilanne ja saattaisin päästä lähtemään työpaikalta tarvittaessa aikaisemmin. Jos en saa aikatauluja sopimaan niin aloitan hoidot viimeistään kesäkuussa, lomalla, jolloin täytän 37 vuotta. Jännittävää ja hirvittävää. Saattaa olla että varaan vielä jutteluaikaa psykologille jossakin vaiheessa. Mahtavaa, että aiheesta tietävä psykologi löytyy klinikan yhteydestä.

 

mileana: Hurjasti tsemppiä inssiin! Ja on ihan totta, että olonsa tuntee aika levolliseksi siinä vaiheessa kun jotain alkaa oikeasti tapahtua. Saanko udella, että mistä syystä sait Ovitrellen letrojen tueksi?

pallero79: Hienoa, että siunkin suunnitelmat etenee ja psykologi on sellainen, jolle voi tarvittaessa jatkossakin käydä juttelemassa. Se huhtikuu tulee yllättävän äkkiä!

Ja vähän ON: Tänään oli virallinen testipäivä, taisin jo aiemmin mainita, että kaikki oireet katosivat lauantaina (11 pv inssin jälkeen), joten odotettavissa oli, että nega sieltä napsahtaa. Ja niinhän se teki. Rinnat tuli uudelleen kipeiksi sunnuntai-iltana ja ovat sitä vieläkin. Menkkoja odottelen alkaviksi viimeistään huomenna. On ihan outoa kun on tällaisia "oireita"; oma hormonitoiminta on ollut aina niin onnetonta, ettei miulla oo koskaan mitään pms-tyyppisiä ollut menkkojen lähestyessä. Mutta kuten mileana sanoit, ainakin tietää, että jotain kropassa tapahtuu, vaikka se sitten vain onkin ne lähestyvät menkat

 

Kolmas kerta toden sanoo ja plussahan sieltä tuli.
Tää oli siis kolmas inssi ja ihan luonnollisin keinoin tehty kaikki. Uskomaton fiilis, olin kyllä jo aika varma pari päivää ennen oireiden perusteella. Oon niin onnellinen pelkästään ylipäätään siitä et onmahdollista että pystyn tulla raskaaksi. Ei sitä oo missään vaiheessa epäilty mutta kuitenkin. Nyt vaan toivon sydämeni pohjasta, että ei mee kesken.

 

Kertakaikkisen mahtava juttu Cinya tuo sinun raskaus uutinen eli SUURET ONNITTELUT .

 

Cinya: Oikein paljon onnea!!! Mahtavaa.

helianthus: Munasarjani ovat PCO-tyyppiset ja kierto on vaihdellut aina välillä 30 päivää - 6 kk, niin lääkäri halusi varmistaa että ovuloin varmasti ja saadaan se yksi munasolu kypsymään kunnolla ja irtoamaan, sekä inssi ajoitettua oikein, siksi siis Ovitrelle lisänä

Inssissä tuli käytyä tosiaan viime viikon maanantaina, munasolu ei ollut vielä irronnut mutta irtosi luultavasti saman päivän aikana, ja 24 miljoonaa siittiötä lähti matkaan. Tässä on nyt sitten jännitelty miten käy, tänään siis dpo 9 ja alan pikkuhiljaa kuvittelemaan oireita. Jotenkin vannon itselleni että ei se tärpännyt vielä, ja sen takia kuvittelisin näitä oireita. Tänään ja eilen heräilin jo viideltä hikoillen hirveästi, vatsa on turvonnut ja eilen illalla töistä kotiin lähtiessäni alkoi pahoinvointi, joka jatkuu edelleen. Luultavasti vain jostain muusta johtuvaa, tuskin näillä päivillä vielä oikeasti mitään tapahtuisi. Ja voi tietenkin olla että nuo lääkitykset vaikuttavat asiaan. Lisäksi eilen oli ihan tippa sellaista hieman punertavaa vuotoa, ja lämmöt olivat dpo 7 ja 8 matalammalla, kunnes nyt taas nousivat.

Ensi viikon keskiviikolle pitäisi jaksaa odottaa testausta varten (ellei menkat ilmesty sitä ennen) kun tuo Ovitrelle voi ilmeisesti vaikuttaa testitulokseen. Miten ihmeessä sitä selviää vielä viikon... Myönnän että eilen pissasin malttamattomana ovistestiin, joka oli negatiivinen, oli vain pakko jotain kokeilla.

 

Onnea matkaan mileana! Ei noita kahta viikkoa turhaan piinaviikoiksi kutsuta, sillä aikamoista tunteiden mylläkkää ne ainakin itsellä oli.

Tänään sain viestin postista, että äitiyspakkaus olisi haettavissa . Eli tänä iltana tänne kotiin tulee joulu taas .

 

Mä täältä sivusta heitän teille kysymyksen josko täällä olis jollain vastausta.

kun en googlettamalla löytänyt vastausta.
Tänään on kp 21 ja nyt todella vahva positiivinen ovistesti. Aloitin aamulla Synarelan voisiko se vaikuttaa testi tulokseen?
Koko kierron aikana en oo testiin ovista saanut ja kävin klinikalla ultrassakin jossa lääkäri totesi tämän olevan ovuloimaton kierto. Sanoi ettei ovista ole ollut eikä tähän kiertoon tule. On kuulemma täysin mahdollista ja normaalia ettei ovuloi välikierrossa.
Olis pitänyt olla testailematta mutta kun en osaa ni en osaa
Aikasemmin mun ovikset ollu kp9-11 välissä.

Muoks
Laitan nyt vielä kuvaa tän aamun ovis testeistä
http://aijaa.com/gh41rz

 

Kolmas kerta toden sanoo ja plussahan sieltä tuli.
Tää oli siis kolmas inssi ja ihan luonnollisin keinoin tehty kaikki. Uskomaton fiilis, olin kyllä jo aika varma pari päivää ennen oireiden perusteella. Oon niin onnellinen pelkästään ylipäätään siitä et onmahdollista että pystyn tulla raskaaksi. Ei sitä oo missään vaiheessa epäilty mutta kuitenkin. Nyt vaan toivon sydämeni pohjasta, että ei mee kesken.

Paljon onnea!