Mun mittapuulla sekin on vielä hyvää tuuria jos ylipäätään insseillä tärppää... jos vertaa miten todella huonoo tuuria se on jos menee useempi ivf-hoitokin eikä niilläkään meinaa tulla. Oliko se 50% joilla onnistuu (tai raskaus alkaa) niissä 1. hoidolla, kun pakastesiirrotkin lasketaan mukaan. Että siitä voi ehkä jotenkin laskee tuuria jos tärpänny vasta 3. hoidon passilla, mikä sekin kesken.. km mahdollisuus on kai joku 15% sen jälkeen kun raskaus on todettu. Ja senkin kai pitäs olla paljo pienempi sen jälkeen jos varhaisultrassa nähty syke. Mutta eihän se paljoo lohduta jos huonot prosentit toteutuu just omalla kohdalla vaikka ois kuinka epätodennäkösiä.
Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?
- Viestiketjun aloittaja Rapulainen
- Ensimmäinen viesti
Voih.... Ikävä kuulla wishing...
Itselläni alkoi jo perjantaina aaltomainen öklötys. Joten osasin jo aavistaa että plussa tulee ja niinhän se tuli.
Itselläni alkoi jo perjantaina aaltomainen öklötys. Joten osasin jo aavistaa että plussa tulee ja niinhän se tuli.
Surffailin noita spermapankkien sivuja, ja veikkaan löytäneeni luovuttajani sieltä, koska valitsemani yhdistelmä on aika harvinainen, ja kaikilta sivustoilta löytyi yhteensä vain yksi täysosuma, ja kaikissa muissa luovuttajissa oli useampi kriteeri erilainen.
Kaverini sitten kysyi, että miksi en tilaisi sieltä tarkempia tietoja luovuttajasta, kun kerran rahalla saa, eikä hintakaan päätä huimaa... joten maksoin kolmen kuukauden rajattoman latausoikeuden, ja latasin nyt sieltä kaikki kyseisestä luovuttajasta saatavilla olevat tiedot persoonallisuustesteistä terveysselvitykseen ja lapsuudenkuviin.
Oletteko muut miettineet vastaavaa?
Kaverini sitten kysyi, että miksi en tilaisi sieltä tarkempia tietoja luovuttajasta, kun kerran rahalla saa, eikä hintakaan päätä huimaa... joten maksoin kolmen kuukauden rajattoman latausoikeuden, ja latasin nyt sieltä kaikki kyseisestä luovuttajasta saatavilla olevat tiedot persoonallisuustesteistä terveysselvitykseen ja lapsuudenkuviin.
Oletteko muut miettineet vastaavaa?
En oo tiennykään että spermarekisterit ois jossain nähtävillä..? :0 Mulla siis suomalainen syntyperältään, onko niistäkin jotain tietoja? En tiedä siitä muuten mitään kun pituuden 10cm tarkkuudella ja hiusten ja silmien värin.. niin aika monia muitakin varmaan vois löytyä samoilla tunnusmerkeillä.
Moni klinikka käyttää tanskalaisia spermapankkeja (ja sanookin sen heti luovuttajaa valittaessa), ilmeisesti Euroopassa toiminta on keskittynyt sinne. Minä löysin luovuttajani tältä listalta: https://www.europeanspermbank.com/spermdonor/sperm_donor.php
Tuolla ei kyllä ole suomalaisia yhtään.
Minä tiesin myös hiustenvärin ja silmienvärin ja pituuden sentilleen, mutta sekä tuo silmienväri että hiustenväri oli sen verran harvinainen, että pelkästään niiden kahden kriteerin perusteella tuli tältä listalta vain yksi osuma (muilta listoilta ei yhtään), ja tuolla osumalla olikin sitten sentilleen sama pituus kuin minun luovuttajallani. Tuolta listalta voi raakata ulos myös kaikki ne, joiden kohdalla lukee Non-contact, koska meidän lait täällä Suomessa sallivat hoitoja vain siten, että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan selvittää isänsä.
Tuolla ei kyllä ole suomalaisia yhtään.
Minä tiesin myös hiustenvärin ja silmienvärin ja pituuden sentilleen, mutta sekä tuo silmienväri että hiustenväri oli sen verran harvinainen, että pelkästään niiden kahden kriteerin perusteella tuli tältä listalta vain yksi osuma (muilta listoilta ei yhtään), ja tuolla osumalla olikin sitten sentilleen sama pituus kuin minun luovuttajallani. Tuolta listalta voi raakata ulos myös kaikki ne, joiden kohdalla lukee Non-contact, koska meidän lait täällä Suomessa sallivat hoitoja vain siten, että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan selvittää isänsä.
Viimeksi muokattu:
Niin, siis en minäkään tiedä luovuttajan nimeä tai asuinpaikkaa, mutta minusta oli todella mukavaa nähdä, että luovuttajan lähisuku on pääasiassa elänyt todella vanhaksi ilman suurempia terveysongelmia. Tämä luovuttaja on tosiaan noiden tietojen perusteella varmaan terveempi kuin kukaan paremmin tuntemani ihminen. Omasta lähisuvustanikin löytyy suomalaisia kansantauteja kuten diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja ja dementiaa, hänen lähisuvustaan ei ollenkaan, ei edes tarvetta silmälaseille.
Mukavaa oli kuulla haastattelussa myös hänen ajatuksiaan siitä, että lapsi sitten aikanaan ehkä ottaa yhteyttä häneen. Hän kuulosti ihan täyspäiseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä, ja lapsuuden kuvakin näytti ihan normaalilta lapselta ilman mitään erikoisempia piirteitä. Ja olipa siellä mukana kirje luovuttajalta vastaanottajaperheellekin.
Itse ajattelin asian niin, että jos luovuttaja on omasta tahdostaan nuo tiedot antanut, niin ihan hyvin voin ne hakea. Ja sitten tuon kirjeen luettuani tuntui todella hölmöltä ajatukselta, että lapsi kasvaisi aikuiseksi tietämättä, mitä luovuttaja ajattelee asiasta, kun selvästi kirjeessäkin luovuttaja olettaa, että lapsen vanhemmat saavat kaikki nämä tiedot.
Mukavaa oli kuulla haastattelussa myös hänen ajatuksiaan siitä, että lapsi sitten aikanaan ehkä ottaa yhteyttä häneen. Hän kuulosti ihan täyspäiseltä ja tasapainoiselta ihmiseltä, ja lapsuuden kuvakin näytti ihan normaalilta lapselta ilman mitään erikoisempia piirteitä. Ja olipa siellä mukana kirje luovuttajalta vastaanottajaperheellekin.
Itse ajattelin asian niin, että jos luovuttaja on omasta tahdostaan nuo tiedot antanut, niin ihan hyvin voin ne hakea. Ja sitten tuon kirjeen luettuani tuntui todella hölmöltä ajatukselta, että lapsi kasvaisi aikuiseksi tietämättä, mitä luovuttaja ajattelee asiasta, kun selvästi kirjeessäkin luovuttaja olettaa, että lapsen vanhemmat saavat kaikki nämä tiedot.
Nonni ovulaatio tulikin jo to ja eilen sitten tehtiin inssi. Puhuttiin jo alkuviikosta et jos ovulaatiota ei kuulu ennen perjantaita ni sit piikitellää. Mut onneksi ei tarvinnu. Munasolu olikin jo juuri irronnu kun toimenpide tehtiin. Ihmettelin ku nyt ei sattunu yhtään koko toimenpide, ku viimeks vatsaan sattu tosi paljon ja katetrin laitto kesti ja tuntu inhottavalta. Ehkäpä nyt oli sit taitavampi ja varovaisempi lääkäri. Nyt eikun jännäämään, onneks ma alkaa uusi työ niin saa ajatuksia vähän muualle. 
Hei pitkästä aikaa. Pakko hieman kommentoida Susanna38, olen tehnyt ihan saman ja olen tyytyväinen, että etsin. Oli myös niin hyvät/harvinaiset speksit etsiä spermapankeista luovuttajan tiedot, että oli vain yksi tärppi. Ostin oikeudet jo odotusaikana. Kieltämättä lapsessa on samaa näköä kuin tuossa ostamassani profiilissa. Oli kiva lukea hänen avoin kirje ja katsella hänen kuvaansa. Ei siis missään mielessä isähahmoksi tai mitään outoa. Ihan puhtaasta kiinnostuksesta . Kiinnostus oli esimerkiksi suvun sairauksia kohtaan.
No kaiken kaikkiaan pidin mielekkäänä, mutta jos useampi luovuttaja sopii kuvaan on mielestäni turhaa rahan ja mielenrauhan hukkaamista.
On: Eka yritys pieneen sisarukseen tehty viime kierrossa ja ei onnannut, mutta eipä haittaa- en oikein uskonutkaan toiseen ekaonniatumiseen (ivf:llä). Nyt pakollinen joulutauko eli menee tammikuulle seuraava yritys.
Iloista joulun odotusta ja onnea meille kaikille yrityksissämme!
No kaiken kaikkiaan pidin mielekkäänä, mutta jos useampi luovuttaja sopii kuvaan on mielestäni turhaa rahan ja mielenrauhan hukkaamista.
On: Eka yritys pieneen sisarukseen tehty viime kierrossa ja ei onnannut, mutta eipä haittaa- en oikein uskonutkaan toiseen ekaonniatumiseen (ivf:llä). Nyt pakollinen joulutauko eli menee tammikuulle seuraava yritys.
Iloista joulun odotusta ja onnea meille kaikille yrityksissämme!
Hei!
Keskusteluun liittyy 36-vuotias sinkkunainen, jolle jokin aika sitten iski tietoisuuteen ajatus siitä, että vuosia tulee vaan lisää, kumppania ei ole löytynyt, ja aina on kuitenkin ollut tarkoitus lapsiakin jossain vaiheessa hankkia. Nyt sitten tein päätöksen ja lähdin yksikseni hedelmöityshoitoihin. Jännittäväähän tämä on, joten jos sitä vertaistukea vaikka täältä saisin
Päädyin itse lähtemään hoitoon Viron puolelle. Puhtaasti siitä syystä, että en ole samaa mieltä Suomen lain kanssa, eli että luovuttajista ei Suomessa saa muuta tietoa, kuin pituus/paino/hiustenväri/silmienväri. Asioita, joilla itselleni ei ole juuri mitään väliä... Tärkeää sen sijaan luovuttajan persoonallisuus, älykkyys, taidot kielissä, musiikissa tms. Ainoa keino päästä itse valitsemaan luovuttaja oli siis tilata omatoimisesti siittiöt Tanskasta virolaiselle klinikalle. Suomeen kun ei tuota omaa tilaustakaan olisi voitu toimittaa. Hieno tyyppi tuntui löytyvän, ainakin siis paperilla!
Lähden suoraan omasta halustani ICSI hoitoon (+ pitkä viljely), helmikuussa ensimmäinen hoitokerta tiedossa. Lievä PCO taustalla, mutta kuulemma lievittynyt selvästi vuosien mittaan painonpudotuksen ja metformiinilääkityksen ansiosta. Eikä pitäisi juuri vaikuttaa hedelmöityshoitoihin, toki hyperstimulaation varuilta kai ollaan hiukan tarkempia. Lääkityksenä alkuun Marvelon, sitten Gonal F ja Orgalutran.
Mitään suurempaa tukiverkkoa ei itselläni ole, se tulee varmasti olemaan suurin haaste sitten jos hoidot onnistuvat. Läheinen iäkäs äiti ja kaksi hyvää ystävää perheineen. Loput avut on hankittava ihan rahalla.
No, saas nähdä miten tämä oma projekti lähtee liikkeelle ensinnäkin. Tsemppiä kaikille!
Keskusteluun liittyy 36-vuotias sinkkunainen, jolle jokin aika sitten iski tietoisuuteen ajatus siitä, että vuosia tulee vaan lisää, kumppania ei ole löytynyt, ja aina on kuitenkin ollut tarkoitus lapsiakin jossain vaiheessa hankkia. Nyt sitten tein päätöksen ja lähdin yksikseni hedelmöityshoitoihin. Jännittäväähän tämä on, joten jos sitä vertaistukea vaikka täältä saisin
Päädyin itse lähtemään hoitoon Viron puolelle. Puhtaasti siitä syystä, että en ole samaa mieltä Suomen lain kanssa, eli että luovuttajista ei Suomessa saa muuta tietoa, kuin pituus/paino/hiustenväri/silmienväri. Asioita, joilla itselleni ei ole juuri mitään väliä... Tärkeää sen sijaan luovuttajan persoonallisuus, älykkyys, taidot kielissä, musiikissa tms. Ainoa keino päästä itse valitsemaan luovuttaja oli siis tilata omatoimisesti siittiöt Tanskasta virolaiselle klinikalle. Suomeen kun ei tuota omaa tilaustakaan olisi voitu toimittaa. Hieno tyyppi tuntui löytyvän, ainakin siis paperilla!
Lähden suoraan omasta halustani ICSI hoitoon (+ pitkä viljely), helmikuussa ensimmäinen hoitokerta tiedossa. Lievä PCO taustalla, mutta kuulemma lievittynyt selvästi vuosien mittaan painonpudotuksen ja metformiinilääkityksen ansiosta. Eikä pitäisi juuri vaikuttaa hedelmöityshoitoihin, toki hyperstimulaation varuilta kai ollaan hiukan tarkempia. Lääkityksenä alkuun Marvelon, sitten Gonal F ja Orgalutran.
Mitään suurempaa tukiverkkoa ei itselläni ole, se tulee varmasti olemaan suurin haaste sitten jos hoidot onnistuvat. Läheinen iäkäs äiti ja kaksi hyvää ystävää perheineen. Loput avut on hankittava ihan rahalla.
No, saas nähdä miten tämä oma projekti lähtee liikkeelle ensinnäkin. Tsemppiä kaikille!
Hei täältäkin!
Kiinnostuneena keskustelua seuraa myös 36-vuotias nainen, joka harkitsee perheen perustamista itsellisenä naisena. Ensimmäinen vastaanottoaika on varattu tälle viikolle lääkärille, jonka kanssa käydään asiaa vielä läpi monelta kantilta. Olen ollut todella pitkään sinkku ja tukiverkkoni on kohtuullisen hyvä. Erityistä vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut, mutta haluaisin oman perheen.
Kiinnostuneena keskustelua seuraa myös 36-vuotias nainen, joka harkitsee perheen perustamista itsellisenä naisena. Ensimmäinen vastaanottoaika on varattu tälle viikolle lääkärille, jonka kanssa käydään asiaa vielä läpi monelta kantilta. Olen ollut todella pitkään sinkku ja tukiverkkoni on kohtuullisen hyvä. Erityistä vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut, mutta haluaisin oman perheen.
Täällähän on uusia oikein urakalla! Ilmoittaudutaan sitten itsekkin, olen jo pidempään seuraillut tätä keskustelua taustalta mutta nyt tuli tehtyä tunnus.
31v nainen pääkaupunkiseudulta täällä siis, ensikäynti, lahjasoluneuvonta, verikokeet, ja munanjohtimien aukiolotutkimus takana, ensi kierrosta lähdettäisiin yrittämään inssiä letrosolin turvin, munasarjat kun ovat PCO-tyyppiset niin tarvitsevat tukea, tänään otan ensimmäisen Terolutin että saadaan tämä kierto loppumaan (venyy usein useamman kuukauden mittaiseksi muuten). Tuntuu hurjalta että sitä on nyt viimein tässä pisteessä kun tätä on tullut vuosia pohdittua.
Huomenna pitäisi tulla tietoa millaisia siittiöitä olisi saatavilla. Laitettiin nyt aluksi 4 olkea varaukseen, toiveissa olisi saada samalta luovuttajalta myös myöhemmin ainakin toinen lapsi, katsotaan miten käy.
31v nainen pääkaupunkiseudulta täällä siis, ensikäynti, lahjasoluneuvonta, verikokeet, ja munanjohtimien aukiolotutkimus takana, ensi kierrosta lähdettäisiin yrittämään inssiä letrosolin turvin, munasarjat kun ovat PCO-tyyppiset niin tarvitsevat tukea, tänään otan ensimmäisen Terolutin että saadaan tämä kierto loppumaan (venyy usein useamman kuukauden mittaiseksi muuten). Tuntuu hurjalta että sitä on nyt viimein tässä pisteessä kun tätä on tullut vuosia pohdittua.
Huomenna pitäisi tulla tietoa millaisia siittiöitä olisi saatavilla. Laitettiin nyt aluksi 4 olkea varaukseen, toiveissa olisi saada samalta luovuttajalta myös myöhemmin ainakin toinen lapsi, katsotaan miten käy.
Heippa kaikki uudet ja myös vanhat itselliset naiset ja hyvää alkavaa vuotta !
Vähän hiljaiseloa olen täällä palstalla elellyt viimeiset kuukaudet, mutta täytyy sanoa että hyvin pyyhkii täällä suunnalla. Tosiaan syyskuussa toisella yrityksellä tulin raskaaksi ja nyt raskausviikkoja jo 19+2. Rakenneultra seuraavaksi vuorossa ensi viikolla ja on kyllä taas ihanaa päästä näkemään pikku tyyppi
. Alku raskaudesta kärsin noin viisi viikkoa ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista, mutta sen jälkeen olo on ollut hyvä. Uuden vuoden tienoilla aloin tuntea vauvan liikkeet kädellä mahan päältä tunnustellen, ja se on vaan niin ihana tunne ettei sitä oikein voi sanoin kuvailla. Kesäkuun alussa on laskettu aika ja vaikka aika on mennyt vauhdilla, niin en meinaa kyllä millään malttaa odottaa. No ehkä nämä loputkin noin neljä kuukautta pyörii vauhdilla eteenpäin.
Valtavasti onnea matkaan meille kaikille vauvaa odottaville ja myös siitä haaveileville. Niin ja tietysti kaikkea hyvää niille joilla jo oma pikku tyyppi tuhisee vieressä. Uskokaa itseenne ja haaveisiinne, niin hyvä siitä tulee .
Vähän hiljaiseloa olen täällä palstalla elellyt viimeiset kuukaudet, mutta täytyy sanoa että hyvin pyyhkii täällä suunnalla. Tosiaan syyskuussa toisella yrityksellä tulin raskaaksi ja nyt raskausviikkoja jo 19+2. Rakenneultra seuraavaksi vuorossa ensi viikolla ja on kyllä taas ihanaa päästä näkemään pikku tyyppi
. Alku raskaudesta kärsin noin viisi viikkoa ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista, mutta sen jälkeen olo on ollut hyvä. Uuden vuoden tienoilla aloin tuntea vauvan liikkeet kädellä mahan päältä tunnustellen, ja se on vaan niin ihana tunne ettei sitä oikein voi sanoin kuvailla. Kesäkuun alussa on laskettu aika ja vaikka aika on mennyt vauhdilla, niin en meinaa kyllä millään malttaa odottaa. No ehkä nämä loputkin noin neljä kuukautta pyörii vauhdilla eteenpäin.Valtavasti onnea matkaan meille kaikille vauvaa odottaville ja myös siitä haaveileville. Niin ja tietysti kaikkea hyvää niille joilla jo oma pikku tyyppi tuhisee vieressä
. Uskokaa itseenne ja haaveisiinne, niin hyvä siitä tulee .Minäkin olen seuraillut keskustelua jo jonkin aikaa. Viimein sain tunnukset luotua tänne. Mielelläni tulisin mukaan keskusteluun. Olen 29v jo hoidoilla onnistunut tuleva itsellinen äiti. LA loppu keväästä. Itseasiassa mennään melko samoilla viikoilla Marketta82 kanssa..
Paljon onnea myös muille plussanneille ja plussatuulia kaikille hoidoissa käyville.
Paljon onnea myös muille plussanneille ja plussatuulia kaikille hoidoissa käyville.
Mahtavaa kuulla näitä onnistumisen kokemuksia raskauden kanssa, että hoidot etenevät ja vauvoja on tulossa! Miten teillä on ympäristö suhtautunut siihen, että hankitte lapsen yksin? Minulla suurin osa kavereista on ajatuksesta innostuneita, äitini taas on vielä aivan järkyttynyt ajatuksesta. :/
Mun kohdalla ystävät, perhe ja sukulaiset ovat olleet vain iloisia ja onnellisia tästä tulevasta vauvasta. Toki, kun vauvan yritys projekti oli vasta alussa mietin kovasti, että miten varsinkin vanhemmat ihmiset tähän tapaan saada vauva suhtautuvat. Ajattelin että ainakin joku sanoo, että "eihän niitä lapsia ole ennenkään näin tehty", mutta toisin kävi . Äidille kerroin raskaudestani ja koko asiasta vasta kahden ja puolen raskauskuukauden kieppeillä ja isä sai asiasta tietää kun kolme kuukautta oli täynnä ja eka ultra takana. Annat vaan pallero äidillesi rauhassa aikaa sulatella asiaa, niin eiköhän hänkin ole loppujen lopuksi iloinen asiasta.
Sellaista olen tässä miettinyt, että miten lapsen synnyttyä isyyden tunnustus hoidetaan, kun isää ei periaatteessa ole? Luulisi, että esim. Kela kaipaa jotain faktaa ko. asiasta, jos hakee jotain yksinhuoltajanlisää yms. Pitääkö mun käydä tyyliin lastenvalvojalla kertomassa, että olen pienen rakkaani kanssa kahden, vai miten homma hoidetaan?
Sellaista olen tässä miettinyt, että miten lapsen synnyttyä isyyden tunnustus hoidetaan, kun isää ei periaatteessa ole? Luulisi, että esim. Kela kaipaa jotain faktaa ko. asiasta, jos hakee jotain yksinhuoltajanlisää yms. Pitääkö mun käydä tyyliin lastenvalvojalla kertomassa, että olen pienen rakkaani kanssa kahden, vai miten homma hoidetaan?
Kiitos Maketta kokemuksen jakamisesta! Luulen, että äitini sulaisi vauvan nähdessään ja isä myös. Näin on käynyt aikoinaan myös koirieni kohdalla, jotka saivat tullessaan vastustusta vanhemmiltani. Toki lapsiasiassa on paljon enemmän sulateltavaa. En tiedä tuosta isyyden todistusasiasta, mutta pitääköhän todistusta pyytää lääkäriltä/hoitajalta..?
Minulla oli ensimmäinen lääkärikäynti alkuviikosta ja se meni hyvin. Väestöliitossa sain ystävällistä ja kannustavaa hoitoa. Kolmen viikon päästä on psykologikäynti. Lääkäri totesi, että hoidot on ihan hyvä aloittaa heti, koska ikää on jo tämän verran, mutta tärkeä on kuunnella itseään. Kaverini ovat kannustaneet lapsen tekoon, vaikka se on raskasta, niin antaa kuulemma myös todella paljon. Itse olen kasvatusalalla töissä ja lasten kanssa päivittäin ja näen myös "kullannuppujen" rasittavimmatkin puolet. Näin ei pääse vauvakuume myöskään yllättämään. Näiden asioiden ajattelu on kyllä mullistaneet arkeani aikalailla.
Minulla oli ensimmäinen lääkärikäynti alkuviikosta ja se meni hyvin. Väestöliitossa sain ystävällistä ja kannustavaa hoitoa. Kolmen viikon päästä on psykologikäynti. Lääkäri totesi, että hoidot on ihan hyvä aloittaa heti, koska ikää on jo tämän verran, mutta tärkeä on kuunnella itseään. Kaverini ovat kannustaneet lapsen tekoon, vaikka se on raskasta, niin antaa kuulemma myös todella paljon. Itse olen kasvatusalalla töissä ja lasten kanssa päivittäin ja näen myös "kullannuppujen" rasittavimmatkin puolet. Näin ei pääse vauvakuume myöskään yllättämään.
Näiden asioiden ajattelu on kyllä mullistaneet arkeani aikalailla.Kiitos Agrafiina kela selvittelyistä
Meillä mun sisko ei aluksi uskonut mun olevan edes raskaana. Muutaman kerran jouduin todistelemaan, mutta ihan onnellinen on tästä ja kummiksikin lupautui heti. Mun äiti taas oli aluksi aika vastaan ajatusta. Kerroin siis jo hoidoissa ollessani asiasta. Ensin kerrottuani ei ottunut mitään yhteyttä muutamaan päivään, kunnes oli ollut jossain vanhusten parissa keikalla ja tavannut siellä vanhoja tuttujaan. Tämän jälkeen soitti mulle ja sanoi ihanasti... " sä olet kyllä h...... vahva nainen, sä oot oivaltanut jotain sellaista mitä me muut oivalletaan vasta paljon myöhemmin. Lupaan olla sulle kaikessa tukena". Musta se oli hyvin sanottu. Me kaikki ollaan todella oivallettu jotain, mitä monet tulee ajattelemaan vasta paljon myöhemmin.
Meillä mun sisko ei aluksi uskonut mun olevan edes raskaana. Muutaman kerran jouduin todistelemaan, mutta ihan onnellinen on tästä ja kummiksikin lupautui heti. Mun äiti taas oli aluksi aika vastaan ajatusta. Kerroin siis jo hoidoissa ollessani asiasta. Ensin kerrottuani ei ottunut mitään yhteyttä muutamaan päivään, kunnes oli ollut jossain vanhusten parissa keikalla ja tavannut siellä vanhoja tuttujaan. Tämän jälkeen soitti mulle ja sanoi ihanasti... " sä olet kyllä h...... vahva nainen, sä oot oivaltanut jotain sellaista mitä me muut oivalletaan vasta paljon myöhemmin. Lupaan olla sulle kaikessa tukena". Musta se oli hyvin sanottu. Me kaikki ollaan todella oivallettu jotain, mitä monet tulee ajattelemaan vasta paljon myöhemmin.
Ainokaiseni syntyi keväällä 2015 ja silloin ainakin sain kirjeitse kutsun lastenvalvojalle, jossa vaan kerroin ettei isää ole. Tehtiin siis kielto isyyden selvityksestä (huhhuh, on tolla lomakkeella vaan niin negatiivinen nimi). Joku muutoshan tohon on tulossa, että jatkossa avioliiton ulkopuolella syntyneen isyyden voi tunnustaa jo ennen syntymää neuvolassa. Tiedä sitten, et onnistuisko sama meidänkin kohdalla. Mitään papereita ei lastenvalvoja tarvinnut klinikalta tjsp, ihan mun sanan uskoi. Heiltä meni tieto kelaan ja olen saanut yksinhuoltajakorotukset automaattisesti. Sain kopion tuosta kieltolomakkeesta, jota käytin pankissa avatessani lapselle omaa tiliä. Muita virallisia tahoja varten tilaan ehtiessäni yksinhuoltajuudesta todistuksen maistraatista (es. Lapsen passi jne), niin ei tartte isomman lapsen kanssa enää tota isyyslappua näytellä.
Lapsi nyt 10kk ja mua on kohdeltu kaikkialla ihan kuin muitakin äitejä. Alkuraskaudessa yritin kierrellä ja kaarrella totuutta alkuperästä, mut lapsen syntymän jälkeen olen suoraan kysyjille myös vastannut suoraan. Kertaakaan en ole avoimuutta katunut, enemmän kaivelee nuo muutamat joille en alussa uskaltanut olla rehellinen. Ja loppupeleissä useimmat ei oo kehdannut kysyä mitään tai ei ole asia kiinnostanut. Jopa vanhuksilta seurakunnassa on löytynyt ymmärrystä, kun oli ihana nyytti sylissä kertoessani ("Joo, kukapa ei tuollaista haluaisi"). Toki useimmille puolitutuille yleensä riittää, kun sanon et olen lapsen kanssa kaksin. En lähde sen enemmän avaamaan, jos eivät kysy.
Lääkärissä, neuvolassa jne. ovat niin ammattimaisia, etteivät ole muuta kuin kannustavia. Synnärillä kävi jokunen kätilö kehumassa, miten hyvin olen siellä jo äidiksi kehittynyt ja varovaisesti kyselivät, miten pitkään harkitsin ja millä tavalla valmistauduin. Me kun siellä synnärillä oltiin 9 päivää lapsen keltaisuuden vuoksi, niin tultiin kai niin tutuiksi et kehtasivat kysellä siitä, miten tää itsellisyys toimii käytännössä. Mun kokemukset on siis pääosin positiivisia enkä koe, et meitä kohdeltas jotenkin erilaisesti.
Onnea odottaville ja hoitoihin! Tähän ryhtyminen oli kyllä elämäni paras päätös.
Lapsi nyt 10kk ja mua on kohdeltu kaikkialla ihan kuin muitakin äitejä. Alkuraskaudessa yritin kierrellä ja kaarrella totuutta alkuperästä, mut lapsen syntymän jälkeen olen suoraan kysyjille myös vastannut suoraan. Kertaakaan en ole avoimuutta katunut, enemmän kaivelee nuo muutamat joille en alussa uskaltanut olla rehellinen. Ja loppupeleissä useimmat ei oo kehdannut kysyä mitään tai ei ole asia kiinnostanut. Jopa vanhuksilta seurakunnassa on löytynyt ymmärrystä, kun oli ihana nyytti sylissä kertoessani ("Joo, kukapa ei tuollaista haluaisi"). Toki useimmille puolitutuille yleensä riittää, kun sanon et olen lapsen kanssa kaksin. En lähde sen enemmän avaamaan, jos eivät kysy.
Lääkärissä, neuvolassa jne. ovat niin ammattimaisia, etteivät ole muuta kuin kannustavia. Synnärillä kävi jokunen kätilö kehumassa, miten hyvin olen siellä jo äidiksi kehittynyt ja varovaisesti kyselivät, miten pitkään harkitsin ja millä tavalla valmistauduin. Me kun siellä synnärillä oltiin 9 päivää lapsen keltaisuuden vuoksi, niin tultiin kai niin tutuiksi et kehtasivat kysellä siitä, miten tää itsellisyys toimii käytännössä.
Mun kokemukset on siis pääosin positiivisia enkä koe, et meitä kohdeltas jotenkin erilaisesti.Onnea odottaville ja hoitoihin! Tähän ryhtyminen oli kyllä elämäni paras päätös.
Viimeksi muokattu:
Hei!
Hienoa kuulla teidän positiivisia kokemuksia. Äitini painostaa minua jatkuvasti lopettamaan tällaiset lapsiajatukset ja kauhistelee, että tarkoituksella synnyttäisin maailmaan isättömän lapsen. Samalla hän painostaa etsimään miehen. Nyt olen ollut hieman alamaissa, kun tuntuu, että muut ovat onnistuneet ympärillä saamaan perheen ja hyvän miehen.
Hienoa kuulla teidän positiivisia kokemuksia. Äitini painostaa minua jatkuvasti lopettamaan tällaiset lapsiajatukset ja kauhistelee, että tarkoituksella synnyttäisin maailmaan isättömän lapsen. Samalla hän painostaa etsimään miehen. Nyt olen ollut hieman alamaissa, kun tuntuu, että muut ovat onnistuneet ympärillä saamaan perheen ja hyvän miehen.
Itseäni myös mietitytti alkuun jonkin verran tuo että miten lähipiirissä vauvan saanti ajatukseni otetaan. Minulla on ollut jo lapsesta lähtien hyvin vahva ajatus siitä, että joku päivä minusta tulee äiti. Muutamat viime vuodet tämä oma "lapsettomuuteni" on tuntunut hyvin kipeältäkin asialta, sillä kaipuu omaan lapseen on niin suuri. Tästä syystä päätin,että on aika lopettaa sitten kun -elämä ja alkaa toteuttaa niitä asioita jotka ovat minulle tärkeitä eikä niitä, mitkä ovat muille ihmisille tärkeitä tai jollain tapaa "normaaleita" tapoja toimia tässä yhteiskunnassa. Kehottaisinkin Pallero sinua kuuntelemaan omaa sydämesi ääntä ja toimimaan sen mukaan, mikä on sinulle tärkeää. Vuodet vierii meillä kaikilla valtavaa vauhtia eteenpäin ja ainakin omalta kohdaltani olisi kauheaa huomata lapsen hankinta ajan loppuneen ja elämän suurimman haaveen menneen ohi. Ajattelen niin että omalla kohdallani pitikin käydä juuri näin eli ensin saan lapsen ja sitten jossain vaiheessa elämääni astuu minua kunnioittava ja arvostava mies. Jokaisella meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä ja itse koen ainakin niin, että olisi kauheaa jos tajuaisin vanhana eläneeni vain toisia miellyttääkseni.
Toivottavasti saat Pallero vähän kiinni, mitä ajattele kun tämä kirjallinen tuottaminen ei kohdallani ole se vahvin osaamisen alueeni . Toivon myös ettei tekstistäni saanut mitenkään saarnaavaa kuvaa.
Suosittelen katsomaan viimeisimmän Marja Hintikka Live ohjelman, missä 41-v Heidi Suomi puhuu tahattomasta lapsettomuudestaan. Ainakin minuun se osui ja upposi toden teolla ja olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että tuo pieni ihmisen alku tuolla omassa kohdussani potkii.
Toivottavasti saat Pallero vähän kiinni, mitä ajattele kun tämä kirjallinen tuottaminen ei kohdallani ole se vahvin osaamisen alueeni . Toivon myös ettei tekstistäni saanut mitenkään saarnaavaa kuvaa.
Suosittelen katsomaan viimeisimmän Marja Hintikka Live ohjelman, missä 41-v Heidi Suomi puhuu tahattomasta lapsettomuudestaan. Ainakin minuun se osui ja upposi toden teolla ja olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että tuo pieni ihmisen alku tuolla omassa kohdussani potkii
.En ole keneltäkään saanut minkäänlaisia negatiivisia kommentteja "isättömän lapsen tekemisestä", paitsi Väestöliiton henkilökunnalta.
Omat vanhempani pitävät asiaa täysin luonnollisena, ja ovat sitä mieltä, että yh-äiti pystyy hyvin kasvattamaan tasapainoisen lapsen, joka ei koe isän puuttumista ongelmana, kunhan lapsen äiti itse ei tee siitä ongelmaa. Jopa yli 50 vuotta naimisissa ollut isoäitini totesi, että miehet ovat kivoja, mutta hyvin pärjää ilmankin.
Niille ihmisille, joita tapaan useamman kerran vuodessa, kerroin projektistani jo ennen kuin tärppäsi, ja loppujen mielipiteillä ei minulle ole merkitystäkään. Kaikki ovat olleet kannustavia, ja monelle olen kertonut asiasta enemmänkin sen vuoksi, että heillä on todennäköisesti vastaava edessä muutaman vuoden päästä, kun miehiä ei sitoutuminen ja perhe kiinnosta.
Omat vanhempani pitävät asiaa täysin luonnollisena, ja ovat sitä mieltä, että yh-äiti pystyy hyvin kasvattamaan tasapainoisen lapsen, joka ei koe isän puuttumista ongelmana, kunhan lapsen äiti itse ei tee siitä ongelmaa. Jopa yli 50 vuotta naimisissa ollut isoäitini totesi, että miehet ovat kivoja, mutta hyvin pärjää ilmankin.
Niille ihmisille, joita tapaan useamman kerran vuodessa, kerroin projektistani jo ennen kuin tärppäsi, ja loppujen mielipiteillä ei minulle ole merkitystäkään. Kaikki ovat olleet kannustavia, ja monelle olen kertonut asiasta enemmänkin sen vuoksi, että heillä on todennäköisesti vastaava edessä muutaman vuoden päästä, kun miehiä ei sitoutuminen ja perhe kiinnosta.
Kiitos kannustavista sanoistanne! Alamaissa vieläkin kahlataan ja äidin sanat vaativat sulattelua. Olen elänyt itsekseni jo viisitoista vuotta ja en usko että mies ilmestyisi elämääni vuodessa tai parissa. Sellaiset suojamuuritkin on itselle tullut rakennettua, että ei ihan ketä vaan miestä päästä lähelle. Tietysti toivoisin, että löytäisin vielä sen miehen. Onneksi kahden viikon päästä minulla on aika Väestöliiton psykologille, jossa taas saan selvitellä asiaa. Väestöliitossa oltaisiin valmiita aloittamaan hoidot jo mahdollisesti ensi kuussa, mutta luulen, että odottaisin vielä pari kuukautta ennen kuin voisin aloittaa hedelmöityshoidot. Tällä hetkellä huhtikuu vaikuttaisi minusta hyvältä ensimmäiseen toimenpiteeseen. Minulla on koko kesä lomaa, joten sitten voin rauhassa ottaa tarvittaessa uusia hoitoja.
Tulipa vastaan tällainenkin Yle puheen keskustelu itsellisesti lasta hankkivista äideistä, olette varmaan jo kuulleetkin tämän:
http://areena.yle.fi/1-1912313
http://areena.yle.fi/1-1912313