Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Kuulkaapas kanssasisaret, on nää vauvat, toisten ja etenkin omat aivan ihania! Tää odotus vihdoinkin (palkittiin) loppui, kun mahamöykky ajatteli laskettuna päivänä aloittaa (painoarvo sanalla aloittaa) matkan mahan toiselle puolelle. 47 tuntia myöhemmin kaikki paikat täysin avoinna möykky lähti mahassa vaeltamaan ylöspäin (se kiinnittymisistä ja laskeutumisista), omat verenpaineet huiteli itselleni ja möykylle vaarallisissa rajoissa (yläpaine noin 200), kuumetta oli itselläni 40 astetta, tärisin ja huusin kuolevani (tässä vaiheessa oli muuten vedetty epiduraalia kolme annosta ja lopuksi iskettiin spinaali kun lääkärit eivätkä kätilöt enää pitäneet tilannetta saati kipuani normaalina... oli muuten tupa täysi kätilöitä ja lääkäreitä ). Pelkona oli istukan irtoaminen ja sitten vauva meni takyrdiaan ja alkoi kärsiä happivajeesta (itseni lisäksi), joten homma päättyi kiireelliseen sektioon. Jäi muuten synnytyssalin jumppapallot, puolapuut ja joogaliinat kokeilematta samoin itse synnyttäminen. Synnyttämiskivun kuulema unohtaa. No ei varmasti. Tämä sektiohaavakipu menee sen varjolla ihan lomailusta. Nyt minimies on kuitenkin täällä ja voi erinomaisesti. On kuin itseni kopio vastasyntyneenä Ja tekisin saman uusiksi ihan koska vain (siis pikkumiehen), synnättämään en kuitenkaan mene enää ikinä!

Kiitos kaikille Täällä toivotaan niin, että kaikilla tärppäisi... itselläni löytyi sektion yhteydessä yllätyksenä endometrioosi, kuulema on munasarjojen ja kohdun pinnalla ja vatsaontelo täynnä kiinnikkeitä. Pakkasessa odottaa kolme potentiaalista mahamöykkyä, joten kyllä tähän kohtapuolin uudestaan lähdetään kun paikat toivottavasti vielä pelaa Hengessä elelen myös koko ajan, plussatuulia kaikille!

 

Voih onnea BB81 pikkuisesta..
Toivottavasti itsekin pääsisin kohta puoliin uudelleen yrittämään.

 

Paljon onnea pienestä poikasesta BB81!

Niin se vaan on kuitenkin kaiken tuskan ja vaivan arvoista
..että voi tätä odottamisen riemua..
Ensin odotetaan omaa rohkeutta ja resursseja (niitä ei kannata kauaa odotella!), sitten hoitojen tehoa, sitten plussaa, sitten jokaista ultraa, sitten "turvallisia" viikkoja, sitten syntymistä, sitten että synnytys on ohi ja sitten sitä, miten elämä pientä kantaa

t:nimim. neljä aamua testiin

 

BB81: Ihania uutisia (sitten lopulta)! Jotenkin mä en ole yhtään yllättynyt, että synnytyksessäkin menit vaikeimman kautta, mutta pääasia, että terve pikkumies on nyt sylissä ja voitte molemmat hyvin. Vielä pari näitä: ! IIIIsoiso hali täältä ja tervehdyttävä puhallus sektiohaavaan. Puhaltamisen voimaa ei pidä vähätellä.. Nyt vain opettelemaan uudenlaista elämään pikkukaverin kanssa. Tulehan kertomaan kuulumisia siitäkin miten jatkossa menee!

Omaa napaa sen verran, että testit näyttää aina vain negaa, joten ei tärpännyt tälläkään kertaa. Toinen lahja-alkio odottaa vielä pakkasessa, joten jospa sen kanssa onnistaisi. Pahoillaan en kuitenkaan osaa negoista juuri nyt olla, kun BB81 kertoi noin hyviä uutisia! (Vielä yksi ... )

 

Ihana uutinen BB81 ja paljon onnea pikkuisesta! Olisi tosiaan kiva kuulla jossain vaiheessa, miten siellä sujuu ja pikaista toipumista sektiohaavalle!

ThePutsku: Harmi kuulla, ettei onnistunut mutta kyllä se onnistuu vielä! Kovasti pidän peukkuja täällä!!

Itse odottelen seuraavia menkkoja ja siihen kiertoon 2. inssiyritykseni ja aikahan nyt tuntuu matelevan. Tekee hyvää kärsimättömälle ja alan jopa uskoa, että on tarkoitettukin juuri näin, ei mene kaikki kuten haluaa eikä varsinkaan heti nyt

Peukut pystyssä myös Susanna38 yritykseen ja Marsunen, sinne myös nyt todellakin iso peukku, että olisi onnen testi!

 

BB81: onnittelut pikkuisesta

ThePutsku: ikävä kuulla, että ei tällä kertaa tärpännyt. Kyllä se vielä on mahdollista, uskon niin

Tsemppiä myös muille jännittäjille ja yrittäjille

Minä tässä vielä odottelen ensitapaamista lääkärin kanssa. Välillä hirvittää, mihin tässä onkaan ryhtynyt, kohta se prosessi konkretisoituu mutta kun se lapsi olisi enemmän kuin kiva. Ne muut vaiheet ennen sitä voisi kyllä mennä pikakelauksella tai jotain

 

Onnea BB81!

Itselläni ei ensimmäinen inseminaatio onnistunut, viikonloppuna testasin. Yllättävän rankka kokemus tuo viime kuukausi kuitenkin oli, joten päätin pitää yhden kierroksen välissä taukoa. Tuntuu, että mielialat menevät ihan laidasta laitaan ja sain aika vahvat sivuoireet lääkkeistä.

Nyt sitten muutama viikko muita asioita ja uusi yritys vielä. Sen jälkeen lääkäri suositteli siirtymään suoraan IVF-hoitoihin, jos ei tärppää.

 

Onnea BB81 vauvasta! Hurjan kuuloinen synnytyskokemus teillä! Onko teillä kystan suhteen tullut uutisia?

Pahoittelut negasta, ThePutsku.

Marsunen, kuinka kävi testissä?

Tsemppiä odotteluun, Mimosa16 & Felidae. Koskaan ei kuukautisten alkua odota yhtä innokkaasti kuin yrityskiertoa odottaessa.

Herttaelina, minulle rankin oli se ensimmäinen yrityskierto, ja muutaman kierron jälkeen yritykset olivat jo ihan rutiinia, Minullehan pari vuotta sitten kävi niin, että olin suunnitellut pitäväni viidennen yrityskierron jälkeen tauon, jolla värjään hiukset ja syön joka päivä sushia ja salmiakkia (ja teen kaikkea muutakin raskaanaolevilta kiellettyä), ja sen jälkeen taas jatkan yrityskierrot 6-8... paitsi että viidennestä kierrosta tulikin plussa, ja olin lähestulkoon järkyttynyt, kun taukoa ei tullutkaan. Eli vaikka ensimmäinen yrityskierto olisikin rankka, ei se tarkoita, että kaikki loputkin olisivat. Toki tämä riippuu ihmisestäkin.

Tsemppiä Aamuska, täällä peukut pystyssä! Minä sain yhdeltä klinikalta töykeää kohtelua, ja surin sitä muutaman vuoden. Läheiseni kyllä kehottivat menemään toiselle klinikalle, ja sitten kun vihdoin uskalsin, oli kohtelu aivan erilaista. Eli todella paljon tuntuu olevan henkilökemioista kiinni, eikä sitä kannata ottaa itseensä, vaan mennä sitten toiselle klinikalle saman tien. Teillä tosin on ilmeisesti vain yksi klinikka lähistöllä, joten toivottavasti ei tarvitse heti vaihtaa klinikkaa.

Minä kasvatan edelleenkin follikkelia. Eivät jostain syystä nyt halua kasvaa, vaikka pari viikkoa olenkin jo piikittänyt FSH:ta. Lisää piikitystä ja ensi viikolla jälleen ultraan. Vahva usko on edelleen, että kyllä ne siitä taas kasvavat.

 

Kiitos Susanna38 Kyllähän tuo jännittää, että miten tuo eka käynti menee. Sillä on varmasti valtava merkitys, miten lääkäri ottaa ensikävijän vastaan ja mikä asenne on. Tosiaan kun noita klinikoita on vain yksi, niin toivon todella, että kaikki menee hyvin! En usko, että pystyisin siirtymään toiseen paikkaan johtuen välimatkoista.

Pidän peukkuja sinulle, toivottavasti "kasvatuksesi" tuottaisi tulosta pian

 

No negahan se tännekin tuli

Tietenkin olisin hirveästi halunnut plussaa, mutta toisaalta olen luvannut itselleni, että rauhallisesti otan uutisen kuin uutisen. Aikani yritän ja sitten katsotaan miten käy.

Mullahan pakkasessa on neljä heppua, joten uudestaan sitte vaan. Ja lääkäri sanoi, että heti perään voidaan kokeilla. Ellei tärppää, ni sit yhden kierron tauko. Ja apteekista sitten vielä Zumenonia nassuun.

Olin tästä vähän yllättynyt. Viimeksi oli ehdotonta pitää yksi kierto välissä ja mitään lääkettä ei sitten enää lykätty. Toisaalta on tässä ikääkin tullut, että ehkä se sitten on syynä.

Mutta siis pari viikkoa henkistä lepoa (ja paljon kiellettyjä herkkuja) ja sitten taas odotuspiinaa. Nää hormonit vaan on aika rasittavia oireineen. Mutta näin nyt mennään

Tsemppiä taas meille kaikille

 

Nyt muuten pääsin sinne Kenguruuhun. Kun vielä ehtis siihen tutustuun.. Kiinnostaa erityisesti, että miten muilla lapsen tai useamman kanssa sujuu.
Kiva kuitenkin olla täälläkin teidän kanssa Vertaistuki on tärkeää!

Itse varsin avoimesti kerron itsellisyydestäni ja mun mielestä se on vastaanotettu ihan hyvin. Tää yritysaika on kuitenkin niin henkilökohtaista, että vain parille kaverille olen asiasta kertonut. Jotenkin en kaipaa nyt kenenkään mielipiteitä siitä, että onko viisasta yksin yrittää toistakin.. päätös on vain minun ja minä sen kanssa sitten elän. Ja tässä vaiheessa sitä nyt sitten ollaan

 

Herttaelina, niinkuin Susanna38 tuossa jo mainitsikin, niin mullekin oli se ensimmäinen pettymys se kaikkein pahin. Tai ehkä se, kun sen jälkeen toista omista muniksista kehittynyttä alkiota lähdettiin sulattamaan eikä se selvinnytkään sulatuksesta. Mulle kun oli siinä vaiheessa päivänselvää, etten omia muniksia ala enää kasvattelemaan, koska piikittäminen oli mulle niin vaikeaa (neulakammo). Tää viimeisin pettymys ei kovin pahasti hetkauttanut, kun ei nää mun raskauden yritykset ole oikein päässeet edes alkuun. Hurjasti tsemppiä jatkoon!

Aamuska, jos ei ekan lääkärin kanssa kemiat kohtaa, niin kannattaa vaihtaa toiselle lääkärille. Olisi hyvä olla hoitavan lääkärin kanssa edes suunnilleen samoilla aallonpituuksilla, kun tässä hommassa tuntuu pettymyksiä tulevan aika tiuhaan... Helpottaa kummasti, jos/kun lääkäri on helposti lähestyttävä ja hengessä mukana.

Marsuselle pahoittelut negasta. Onneksi sulla on vielä useampi kaveri pakkasessa, niin mahdollisuuksia on tarjolla. Uutta yritystä vain!

Mäkin sain viime viikolla vastauksen sieltä Kenguruusta, mutten nyt olekaan ihan varma kirjaudunko sinne... Jos ei seuraavakaan yritys tärppää, niin pitkä tauko on edessä, joten ehkä mä en sinne turhaan viitsi tässä vaiheessa itseäni tunkea. Plääh. Menkat alkoi viimein viikonloppuna ja pitäisi klinikalle olla taas yhteyksissä. Kun vain saisin aikaiseksi...

 

Heippa taas - minä päätin taas hieman aktivoitua foorumilla käynnin suhteen, kun viimein näyttää silele ttä ehkä pääsisin hoitoihin loppuvuodesta...
Taisin kai tänne joskus alkuvuonna kirjoitellakin, että minulla tämä homma meni jäihin kun jouduin taas leikkausjonoon laparoskopiaan. Nyt se oisi ensi kuussa - vihdoinkin - edessä. Nyt vaan toivon että kaikki menisi hyvin, että olisi helppo pikkuleikkaus ja siinä se. Pahoja pelkoja on kun kysta oireilee pahemmin kuin viime vuotinen :/ Hirveästi pelottaa että tyyliin menettää munasarjan tms...

Mitenkä muuten, tietääkö joku täällä tuosta Väestöliiton ja Mehiläisen lapsettomuusklinikoiden yhdistymisestä? Kuinka se vaikuttaa hinnastoon, onko nyt mehiläisen hinnat kummallakin tms...? En ainakaan enää saa väestöliiton hinnastoa näkyviin...

 

ThePutsku: ensimmäinen käynti lääkärillä on takana ja hyvin meni En usko, että tarvitsee vaihtaa lääkäriä, tuntui nimittäin ihan hyvin synkkaavan. Paikka vaikutti oikein mukavalta ja lupaavalta. Jännitti kyllä paljon, kun alkoi todella avautua se, mihin olen ryhtymässä. Toisaalta valintani vahvistui. Hieman surettaa se, miten "vanha" jo olen, kun se kyllä väistämättä vaikuttaa onnistumistodennäköisyyteen (tämä tuli mieleen klinikan onnistumisprosenteista eri ikäisille ja eri hoidoilla).

Verikokeisiin olikin nihkeästi aikoja saatavilla, joten sitä odottelen tässä nyt seuraavaksi. Ultrassa kaikki oli ok, joten odottelen nyt verikokeiden tuloksia ja sitten pitäisikin päättää (verikokeiden näyttäessä suuntaa) hoitomuoto. Lisäksi pitää miettiä luovuttajan ominaisuuksia. Huh, tuntuu omituiselta, miten isoja asioita pitää yksin päättää, mutta eipä sille nyt mitään mahda Mutta positiivista on se, että kaikki on toistaiseksi ihan hyvin.

ThePutsku: pidän sinulle peukkuja, voin kuvitella, kuinka ikävää on yrittää ja kun ei onnistumista tule. Mutta kyllä se vielä voi tulla, ihan millä kerralla hyvänsä! Miten sinulle on nyt tauko tiedossa?

 

Ei tullut plussaa tännekään, vaan niagaran putoukset yllättivät ilmestymällä yli viikon ennen virallista testipäivää. Eihän tässä ehtinyt edes piinailla.

Aamuska, loistavaa, että ensikäynti meni noin hyvin! Tässä kohtaa kannattaa miettiä tarkemmin luovuttajan valintaa. Minullekin sanottiin, että voi miettiä kotona, ja minä kuitenkin valitsin saman tien paikan päällä. Jos olisin ollut harkitsevaisempi, olisin sanonut miettiväni kotona, ja sitten käynyt valkkaamassa spermapankin sivuilta itselleni mieleisen luovuttajan, ja pyytämällä sitten niillä kriteereillä. Ainakin minun klinikkani tilaa spermat täältä: https://www.europeanspermbank.com ja siellä pääsee kuka tahansa katsomaan luovuttajien täydellisiä profiileja maksamalla hieman. Siellä on lapsuuden valokuvia, ääninäytteitä, suvun terveystiedot, kaikki mahdollinen kysytty luovuttajan motiiveista, harrastuksista, koulumenestyksestä, työpaikasta, jne. Tajusin tämän mahdollisuuden vasta odottaessani esikoista, ja kävin heti lataamassa luovuttajan profiilin tiedot koneelleni.

Virallisestihan klinikka ei saa luovuttajasta kertoa juuri mitään, mutta aika hyvin kautta rantain kävi ilmi, mistä spermat tilataan, joten fiksu käy tässä vaiheessa itse lukemassa spermapankin sivuilta profiilit läpi. Kyllä varmasti jossain vaiheessa päästään Suomessakin jo sille tasolle, ettei näitä tietoja tarvitse enää lapsen äideiltä pimittää, onhan tämä toki vielä aika uutta ja monelle pelottavaakin, tämä yksinäisten naisten itsellinen äitiys. Muualla maailmassa tällaista pimitystä ei harrastetakaan.

 

Kiitos, kiitos kaikille Pistetään tämä nyt hormonien piikkiin, mutta minun on pakko myöntää, että olen vasta nyt pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään millainen tuuri itselläni kävi, kun ensimmäisestä yrityskerrasta paksuksi pamahdin. Niin kovasti jo ahneena haluaisin toisen pakkauksen, mutta sen verran on sisuskaluja pengottu ja luultavasti endometrioosi ja myoomat eivät ainakaan edesauta prosessissa. Tuttavapiiristäkin löytyy monta kuumeilevaa ja keskenmenoista kipuilevaa ja edelleen niin kovasti toivon, että kaikki saisivat juuri niin monta lasta kun haluavat.


Meillä arjen pyöritys on siirtynyt oman navan ympäriltä minimiehen ympärille. Ensimmäiset kaksi viikkoa minulla oli maailman ihanin ja herttaisin vauva, kunnes kuherruskuukausi oli ohitse... ollaan ehkä myös saatettu olla useita tunteja Lastenklinikalla kiljuvan vauvan kanssa (se kiljui siinä vaiheessa 24/7 selkä kaarella hiestä märkänä). Lopullisena diagnoosina "jotkut vauvat vain itkevät" ja lopuksi toivotettiin tsemppiä Nyt kiljutaan vain sitten illat sykleissä, mutta ne kestää (naapureista en ole varma, yritän hiipiä ulos kämpästä kun rappukäytävä on tyhjä ), kun muuten saa välillä nauttia vauvastakin. Kuulema ei ole tyypillistä koliikkia, joten mennään diagnoosilla "jotkut vauvat vain itkevät". Minimiehen mahamöykkyä (eli kystaa) on ehditty jo ultraamaan kolmesti. Kuukauden päästä taas on kontrolli. Diagnoosit on yhtä epäselviä kuin mahan toisella puolellakin ja vaihtuvat ultraajasta riippuen. Kirurgi on alustavasti suunnitellut, että mentäisiin möykyn poistoon noin kolmen kuukauden iässä. Siihen saakka pitää tarkkailla suolitukosoireita ja mennä tarvittaessa päivystykseen. Ei muuten ole helppoa tehdä johtopäästöstä, onko kyseessä normiummetus vai suolitukos siinä vaiheessa kun tuo kovaa ja korkealta kipuitku alkaa. Näillä kuitenkin mennään.


Onkohan ketään täällä leikelty ja kuinka pian on annettu lupa lähteä sitä kakkosta yrittämään?


ThePutskulle ekstratsempit... pidetään varpaat ja sormet ristissä, että tuo seuraava siirto toisi sen plussan! Ja kaikille muille kanssa ihan tsemppejä ihan yhtä paljon

 

Ei tullut plussaa tännekään, vaan niagaran putoukset yllättivät ilmestymällä yli viikon ennen virallista testipäivää. Eihän tässä ehtinyt edes piinailla.

Aamuska, loistavaa, että ensikäynti meni noin hyvin! Tässä kohtaa kannattaa miettiä tarkemmin luovuttajan valintaa. Minullekin sanottiin, että voi miettiä kotona, ja minä kuitenkin valitsin saman tien paikan päällä. Jos olisin ollut harkitsevaisempi, olisin sanonut miettiväni kotona, ja sitten käynyt valkkaamassa spermapankin sivuilta itselleni mieleisen luovuttajan, ja pyytämällä sitten niillä kriteereillä. Ainakin minun klinikkani tilaa spermat täältä: https://www.europeanspermbank.com ja siellä pääsee kuka tahansa katsomaan luovuttajien täydellisiä profiileja maksamalla hieman. Siellä on lapsuuden valokuvia, ääninäytteitä, suvun terveystiedot, kaikki mahdollinen kysytty luovuttajan motiiveista, harrastuksista, koulumenestyksestä, työpaikasta, jne. Tajusin tämän mahdollisuuden vasta odottaessani esikoista, ja kävin heti lataamassa luovuttajan profiilin tiedot koneelleni.

Virallisestihan klinikka ei saa luovuttajasta kertoa juuri mitään, mutta aika hyvin kautta rantain kävi ilmi, mistä spermat tilataan, joten fiksu käy tässä vaiheessa itse lukemassa spermapankin sivuilta profiilit läpi. Kyllä varmasti jossain vaiheessa päästään Suomessakin jo sille tasolle, ettei näitä tietoja tarvitse enää lapsen äideiltä pimittää, onhan tämä toki vielä aika uutta ja monelle pelottavaakin, tämä yksinäisten naisten itsellinen äitiys. Muualla maailmassa tällaista pimitystä ei harrastetakaan.

Minä muuten en tajunnut tuotakaan vasta kuin paljon paljon myöhemmin kun raskaus oli jo alkanut. Silloin en omaa luovuttajaani onnistunut tuolta enää bongaamaan. Kanadalainen ystäväni kanssa kävi yksin hoidot läpi Kandassa. Siellä klinikka antoi myös muiden samaa luovuttajaa käyttäneiden yhteistiedot ja heillä on säännöllisiä tapaamisia näiden puolisisarusten (ja vanhempien) kesken.

Itse huomasin, että Ovumia on ilmeisesti nielaissut myös Ferinovan... vielä vuosi sitten jouduin tosiaan maksamaan varausmaksun 1000 euroa omasta luovuttajastani (eli samaa luovuttajaa sai käyttää viisi henkilöä), jonka jälkeen yksi olki oli kai noin 450 euroa. Nyt hinnastossa puhutaan vain luovutetuista siittiöistä per hoitokerta 790 euroa. Mitäköhän minun varaukselleni on käynyt... luultavasti ei ole enää sekään voimassa. Ikävää tosiaan, että muutamalla klinikalla on kohta monipoliasema näilläkin markkinoilla... kilpailun puuttuessa nämäkin hinnat vain kohoaa.

 

Tuosta varauksesta -- vaikka klinikan hinnoittelu olisi muuttunut, hedelmöityshoitoja koskeva lainsäädäntö ei ole muuttunut. Sinä et uusia varauksia tarvitse, koska sinulla on jo lapsi kyseiseltä luovuttajalta, ja tuo lapsi estää klinikkaa tai spermapankkia siirtämästä sinun varaustasi kenellekään muulle. Saat siis jatkossakin käyttää saman luovuttajan soluja ilman uusia varauksia. Kannattaa kuitenkin soitella klinikalle ja kysyä hinnoittelusta, kun sinä kerran olet jo maksanut varauskulut aikaisemmin, eikä ole reilua, että joudut maksamaan spermasta tuollaisia hintoja, joihin varauskulut on jyvitetty mukaan.

Minulle sanottiin aikanaan klinikalta, että toista voi alkaa yrittää kun synnytyksestä on kulunut vuosi. Odotin kuitenkin pidempään, koska halusin, että ensimmäinen osaa tehdä kaikenlaista jo itse, koska minulla edelleenkin on vain kaksi kättä. Hirveän pieni ei myöskään ymmärrä sitä, että äidin sylissä on yhtäkkiä joku toinen lapsi. Nyt kun lapsi osaa jo syödä itse, kävellä itse, opettelee puhumaan, haluaa jo nukkua välillä omassa sängyssäkin, eikä ole enää täysin minussa kiinni, voin jo ajatella, että minulta riittäisi käsiä uudelle vauvallekin. Vielä tämä esikoinen tarvitsee apua portaikossa ja potalla käyntikään ei vielä ole hallussa, ja ne olisi tarkoitus omaksua seuraavan odotusaikana. Jos siis sattuu tärppäämään. Mikään kun ei ole varmaa näissä jutuissa.

 

Terve kaikille!
Rakenneultra takana. Kaikki oli siinä ok. Lääkäri ultrasi 45 min ja sain aiemman nopean synnytyksen ja yh statuksen vuoksi ajan käynnistykseen.
Olen lueskellut palstaa ja sitä on kyllä tosi kiitollinen,että tilanne tämä.
Toison sydämestäni,että kaikki tämän ihmeen saisivat kokea.
Ne jotka sitä toivovat todella!
Monenlaisia tarinoita lapsettomuudesta olen kuullut ja tällöin tätä arvostaa entistä enemmän.
Nöyrällä asenteella tässä eteenpäin mennään...päivä kerrallaan.

 

Mullakin oli puhetta jostain saman luovuttajan varailuista, kun kai niitä olkia on rajallinen määrä..? Sanottiin kuitenkin että on jäljellä sen verran ettei toistaseks tarvi varata. Ja eihän sekään oo tavatonta että luovuttajilta pyydetään lisää lahjotuksia jos loppuu..

Ilmottauduin takas hoitoihin heti kun se oli hormonaalisesti mahdollista eli imetys lopetettu ja kuukautiset alkoi. Lapsi oli sillon 8kk. No puoli vuotta menny eikä oo tulosta tullu vaikka mieluiten oisin halunnu mahd. lyhyen ikäeron

 

Mitenkäs teillä jo toista lasta yrittävillä..mitä kaikkia tutkimuksia yms. on ollut ennen varsinaisia hoitoja? Mietin lähinnä kuinka paljon varata aikaa näihin ennen hoitoja tehtäviin juttuihin. Onko ollut verikokeita, psykologia, muita tutkimuksia. Ensikäynti varmaan ainakin.. kiinnostaisi myös kuulla miten teillä pas hoidot edenneet jos teille on sellaisia tehty? Itsellä uudet hoidot alkavat juurikin paseilla. Aikaisemmin en ole pas hoitoon päässyt.

 

Minulla oli parin vuoden tauon jälkeen vain suunnittelukäynti, jolla keskusteltiin siitä, miten hoitoja jatketaan, ja sen lisäksi lääkäri kirjoitti reseptit piikkejä varten. Ja siitä seuraava käynti olikin jo ultra, jossa seurattiin follikkelien kasvun vastetta piikityksiin.

 

Mitenkäs teillä jo toista lasta yrittävillä..mitä kaikkia tutkimuksia yms. on ollut ennen varsinaisia hoitoja? Mietin lähinnä kuinka paljon varata aikaa näihin ennen hoitoja tehtäviin juttuihin. Onko ollut verikokeita, psykologia, muita tutkimuksia. Ensikäynti varmaan ainakin.. kiinnostaisi myös kuulla miten teillä pas hoidot edenneet jos teille on sellaisia tehty? Itsellä uudet hoidot alkavat juurikin paseilla. Aikaisemmin en ole pas hoitoon päässyt.

Soitin tänään pikaisesti klinikalle ja kyselin lähinnä todistusten perään, joita pitää nyt vilautella, jotta virallisesti isyyden selvittäminen pistetään jäihin Samalla kysyin jo, että koska pääsisin uudelle kierrokselle. Kuulema vuosi pitäisi odottaa. Imetys pitäisi olla lopetettu ja kuulema olisi hyvä jos kiertokin olisi ehtinyt säännöllistyä. Homma tosiaan alkaa kuulema tuolla suunnittelukäynnillä, jossa päätetään miten hoidoissa edetään ja lisäksi tsekataan ultralla paikkojen kunto. Sitä ennen pyysivät vierailulle ja minimiehen esittelykierrokselle...

 

Ei siinä tosiaan kauaa mennyt, kun homma lähti taas pyörimään. Tai no, itse jouduin odottaan kesälomien yli, mutta muuten periaate on, että seuraavaan kiertoon vaan, jos kaikki on muuten kunnossa.

Mulla on nyt pakastepulla uunissa. Toivottavasti kypsyy ja tarttuu ritilään
Tuoretapaus kun ei halunnu kuukausi sitten sen enempää..

Zumenoneja vedetään ja lugeja tungetaan tulokseen saakka ja jos on plussa niin ihan viikolle 10 asti. Voi tätä hormonipläjäystä! Mutta raskauden myötähän hormonit moninkertaistuu, etä sikäli turha valittaa

Tällä kertaa testipäivä osu inhottavasti lauantaille ja kun taas ohjattiin verikokeisiin, niin sitten vasta maanantaina 2.10. on virallinen testi. Mutta ei tarvi varmaan infota, että meen toki ostaan raskaustestejä pinon sitä viikonloppua varten

Tsemppiä taas kaikille joko yritykseen tai siihen lapsiarkeen. Tai meille joillekin tietenkin noihin molempiin

p.s. olikos täällä joku itsellinen useamman äiti jo? Miten lapsiarki sujuu? nimin. vähänniinkojännittää

 

Moikka kaikki!
Onkin tovi vierähtäny, kun oon viimeks tänne kirjotellu, vuosi sitten taisi olla, kun mulle tehtiin 3 epäonnistunutta inseminaatiota. Lähdin mukaan ivf-hoitoon, jonka tuoresiirto ei tuottanu tulosta. Tehtiin kuukausi sitten. Nyt odotellaan, että kierto tasaantuu ja pääsee uuteen siirtoon. Onhan tää pelottavaa ja stressaavaa, varsinkaan kun pakkasessa ei hyvin montaa alkiota ole jemmassa
Kanssasisarilta pyydetään neuvoja järjissään pysymiseen