Onnea
Marsunen! Plussauutiset on aina yhtä ihania
Ja minusta on ihanaa kuulla, että myös pakastepullilla plussaaminen onnistuu! Ja tsemppiä kaikille muille piinoihin, suunnitteluun tai ihan tavanarkeenkin
Omalta osaltani kyllä sanon, että oman raskauden jälkeen, jossa oli ihan viime metreille asti epäselvää, että onko sieltä tulossa lintu vai kala, huomattavasti helpompaa tämä "piinailu" paketin kanssa on tällä puolella mahaa...
Ja meidän kuulumisia... jotenkin itse kuvittelin, että tämä äitiyslomailu olisi oikeasti lomailua kun pienet vauvat nukkuu niin nätisti monta tuntia
ja sen varjolla järkkäsin itselleni hieman puuhaa ja aivotyöskentelyä ja suunnittelin opiskelevani ahkerasti. Kohta on kurssi loppu enkä edes ole ehtinyt aloittaa sitä
Tosiasiassa siis taloon on muuttanut vaativa pikkupomo, joka tahtoo kaiken just nyt ja heti ja useimmiten juuri silloin kun ruoka palaa pohjaan (luovuin jo viikkoja sitten ruoan valmistuksesta), pesukone ilmoittaa pyykkien olevan valmiita ripustettavaksi, saan virallisen puhelun, olen suihkussa shampoot päässä tai yritän epätoivoisesti kiskoa vaatetta niskaan. "Synnytys" (tai lähinnä mahan auki viilaaminen) oli kropalle sen verran rankkaa puuhaa, että vetelin kellon ympäri kuukauden verran särkylääkkeitä, verenpaineet huiteli viikkoja taivaissa ja jalkojen turvotus ei ole vieläkään poistunut (muistutin muutaman viikon sirkuksen elefanttinaista, joten parannusta siihen on tapahtunut
). Oman lisänsä toi sitten pikkupomon vatsavaivat, jotka alkoivat kolmantena viikkona 24/7 kiljumisena jolloin itkettiin molemmat kilpaa. Toinen mahaansa ja minä sitä, että nyt se meni lopullisesti rikki
Pari viikkoa meni minimiestä kanniskellessa ja hyssytellessä sylissä 24/7 ja laulaessa ensin kaikki mahdolliset lastenlaulut läpi, josta siirryttiin sitten iskelmään ja lopulta pop-musiikkiin (pahoitteluni naapureille). Kädet ovat edelleen tuolta ajanjaksolta tunnottomat (ja sormia ei saa nyrkkiin). Pari kantoliinaa ja kantoreppua ja muuta viritelmää tuli ostettua noina viikkoina. Minimies kieltäytyi kaikista. Kieltäydyin uskomasta lääkäreitä, että "jotkut vauvat vain itkevät" ja lopulta tein oma-aloitteisesti konsultoimasta ketään ja mitään ratkaisun ja siirryin maidottomaan korvikkeeseen (maitobaarin pyörittämisessä oli alusta asti ongelmia, kun rankan alun jälkeen maitolähetys tuli muutaman viikon viiveellä ja jostain syystä lupaavan alun jälkeen hanat alkoivat ilmeisesti rankkojen aikojen jälkeen sitten ehtymään). Vatsavaivat katosivat vaajassa viikossa ja nyt talossa asustaa taas maailman kaunein, söpöin ja äärettömän hyväntuulinen minimies, joka hymyilee, juttelee ja viihtyy myös paikalla olevassa sylissä (naapurit kiittää
). Pituutta on tullut roimasti lisää ja surun saattelemana pakkailin jo ensimmäisiä yöpukuja pois (alkoivat muistuttaa polvihousuja
) ja paino laahaa jäljessä (ei kyllä minulta peritty ominaisuus
). Hetkeäkään en pois vaihtaisi tai antaisi
Nyt lähinnä nukutaan molemmat tuon kiljumisajanjakson univelkoja pois ja vihdoin onnistuin jopa kämpänkin imuroimaan, kasaamaan pinnasängyn (kuvittelin, että kyllä sitä ehtii kun vauva tulee taloon
) ja kaivamaan keittiön pöydän epämääräisten pinojen alta näkyviin
Mutta siis kaiken kaikkiaan harhakuvitelmista huolimatta on tämä edelleen vain niin ihanaa... ja kovasti toivon, että oppisin elämään hetkessä. Nyt tuntuu, että aika vain kiitää eteenpäin.
Minulla on siis takana vain yksi IVF siirto enkä saanut Gonapeptylia. Soitin paniikissa klinikalle hätäpuhelin lääkärille kun luin tästä ketjusta, että kyseinen piikki pitäisi pistää. Oma lääkärini sanoi, ettei siitä ole todistetusti mitään hyötyä. Kuulema ei haittakaan, joten sitä määrätään varmuuden vuoksi niissä tapauksissa joissa siirrot ovat epäonnistuneet. En tiedä miksei sitä varmuuden vuoksi määrätty minulle jos siitä ei mitään haittaakaan ole. Joka tapauksessa en sitä saanut ja siirron tulos nukkuu päiväunta, joten ilmeisesti kyllä ne alkiot tarttuu ilman sitäkin kiinni. Kaiken kaikkiaan on nämä tarttumiset vain henkimaailman asioita, kuten hoidot ja lapsenteko yleensäkin.
