Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

leena juu, etsin asiasta tietoa ja mun arvo oli hyvä, tänään se olisi sitten sen 1609 jos jatkaa nousua kuten tähän asti... verteilin tuolla toisaalla muiden samana päivänä tuloksia saaneisiin niin 85 oli liian vähän ja jollain oli 680 ja se oli ollut yli viitearvojen, eli ehkä toi 477 oli sit jotain siltä väliltä..soitan ma vielä neuvolaan ja sitten se ultra parin viikon päästä kertoo enempi =)

mukavaa viikonloppua.. :wave:
 
Tänään kävin sitten ensikäynnillä neuvolassa. Iltapäivän olen sitten loikoillut parvekkeella lukemassa Vau´kirjaa, Meille tulee vauva-opusta ja ruoka-ainesuosituksia. =) Olen edelleen ottanut aika rauhallisesti, kun lapsikin on tämän viikon mummolareissulla ja aloitin just kesäloman. Väsyttää melkoisesti. Toivottavasti väsymys helpottaa sitten heinäkuussa, kun pitäisi taas palata töihin!

Ultrista ja seulontatutkimuksista olen ajatellut, etten niihin osallistuisi ollenkaan. Kyllähän pienokaisen vointia seurataan muutenkin tarkasti.
Ensi viikko vielä periaatteessa olisi miettimisaikaa, jos mielipide seulontatutkimuksista muuttuisi. Neuvolassakaan seulontaa ei mietenkään onneksi tuputettu. Raskausviikkoja on siis 7+2.

Jennuli: Mulle sanottiin, että hcg-arvon pitäisi olla noin 300- 1200 tuossa vaiheessa raskautta. 300:kin menisi vielä ihan normaalin piikkiin.
Kaksoisraskaudet ilmeisesti menee myös tuohon haarukkaan.Mulla oli jotain 700. Nuo arvot varmaan riippuu siitä, minä päivänä koe otetaan.

Jokos Leena olet kohta jäämässä kokopäiväiseksi odottelijaksi, siis vanhempainvapaalle? Sitä olen tässä mietiskellyt, että joskus vähän myöhäisemmässä vaiheessa olisi kiva tavata ketjun ihmisiä...Kun näitä samanlaisessa tilanteessa olevia odottajia on aika vähän. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin suhteen kariutumisen takia yksin odottavalla. Oletteko ajatelleet järjestää jotain?
 
rebecca kiitos tiedosta =)
mustakin olisi ihan hauska nähdä teitä, itse asustan lahdessa , mutta esim. helsinkiin pääsen tosi helposti.. =) täällä on alkanut vaan sen luokan väsymys että tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi... mutta mietitään ja kuulostellaan.. =)
leenamammaloma häämöttää varmaan ihana tunne... :heart:
 
missäs on kaikki ne lukuisat ihmiset jotka olivat täällä kun ketju alkoi, mitä kuuluu Wilma, hilistin,??? entäs sulle s1980.....??? suvituuli???? :wave: :wave: ja kaikki muutkin... oletteko karanneet odotuspuolelle jo kaikki... =)
 
Ihanaa juhannusta kaikille.

Ihanaa että löysin tämän palstan. Siis näin paljon ihan samassa vaiheessa olevia ihmisiä. Kiitos kun olette olemassa.

MINÄ: Minulla on jo pieni lapsi. Olen 35 v. Ja haluaisin kovasti toisen lapsen. Miestä minulla ei ole ja sellaista en meinannut tähän vauvaprojektiin hankkiakaan. Olen harkinnut sekä omaa että adoptiota ja sijoituslasta. Olen käynyt keväällä Virossa kolme inseminaatiota ja sitten kävin Suomessa kaksi inseminaatiota. Olen menossa kesän jälkeen koeputkihedelmöitykseen yksityiselle Suomeen.

Lisäksi menen adoptioneuvontaan. Kiinnostaa myös sijoituslapset. Olen käynnyt jo läärärintarkastukset adoptioon. Paperoit vaan odottaa lähettäämistä. Ja olen ajatellut myös loma tai tukiperhetoimintaa...

Ajoitin näitä hoitoja siihen että poikani on kolme v kun vauveliinus syntyisi eli tarpeeksi iso ja että minä jaksan kahden lapsen kanssa ja että voin täysillä nauttia pojastani nyt ainoana lapsena. Kun hoidot nyt eivät ole tärpänneetkään niin olen ehdottomasti sitä mieltä että en enää ikinä ajoita yhtään mitään. Teen mielummin kaiken ihan heti. Olen tosi pettynyt kun hoidot eivät ole tärpänneet, koska minulla ei edellisessä raskaudessa (joka oli ihan luomuraskaus) ollut mitään ongelmia raskautua. Minulla on ihan hirveä vauvakuume! Haluan vauvan ihan heti tai ainakin tiedon että saan vauvan. Myönnän että olen ihan epätoivoinen.

Teidän koko palstaa en vielä lukennut, mutta olen varma että tulen viihtymään tällä palstalla.

Olen ollut nyt töistä hoitovapaalla. Nautin lapsen kanssa kotona ja minusta on ihanaa kun huomaan että osaan olla tosi hyvä äiti. Nyt olen alkanut haaveilemaan (varsinkin kun ei toinen tärppää) yhteensä kolmesta lapsesta. Tiedän rohmu mikä rohmu...

Ja ihanaa kun täällä on raskautunutta porukkaa.


Ulla
 
ulla tervetuloa mukaan.. :wave:
tämä on kyllä huippuketju, hienoja naisia kaikki.
osaan kuvitella tuon tunteen, kun ei tärppää, mulla plussa tuli toisesta inseminaatiosta, mutta ihan alkumetreillä ollaan vielä (viikko 7 alkamassa).
olin jo ihan varma ettei tärppi ollut käynyt tokallakaan kertaa ja vaikka tiesin et inssejä tehdään yleensä 3-4 jopa se 6 niin silti olin tosi surullinen ja kesä tuntui toivottoman pitkältä, onni oli täällä kuitenkin myötä ja nyt sitten ihmetellään tilannetta päivä kerrallaan.
saanko kysyä millä klinikalla olet hoidossa? meitä on aika paljon täällä jotka käy fertinovalla helsingisssä.
toivottavsti syksyn hoidot tuo sulle tulosta ja saa pikkupoju sitten siskon tai veljen... :heart:

(.) oli pakko nousta juomaan ja sitten näköjään eksyinkin koneelle..taas.. no nyt takas peiton alle ja sitten juhannuksen viettoon perheen kanssa.. =)
 
Hei Jennuli, luin tuo sinun raskautumisen tästä jonosta. Kiva lukea kun luettuna kaikki vaikuttaa niin helpolta (ja että sitten kun tärppää niin sitten se vaan tärppää). Toisten raskautuiminen tuo toivoa omastakin vauviksesta, ainakin silloin kun oma luottamus horjuu... kuten nyt! No onneksi on aikaa koko kesä miettiä sitä vauvista niin varmaan minunkin asenne muuttuu... loppukesästä olen jo ihan varma että vauva on mahassa ekasta ivfstä..

Olen hoidoissa keskisuomessa yksityisellä.

Luulin että adoptio on ihan helppo juttu ja minulle selvisi vasta äsekettäin että yksinhakijoiden jonot on tukossa. Harmittaa sekin. Ajattin siis että se kestää pitkän ajan, mutta kuitenkin että lopulta saa lapsen. Harmittaa kun se ei olekaan niin helppo ja varma....

Vaikka ylhäältä voisi kuvitella että minua vaan harmittaa kaikki niin sellaista minun elämäni ei ole. Pelkästään hoidot harmittaa kun ei ole tärpännyt ja sitten harmittaa tuo adoptio. Tuon harmin itselleni suon. Muuten elämäni ja koko elämäni noiden harmien kanssakin on ihanaa. Minulla on poikanen, joka on ihana ja jotenkin muutenkin kaikki on onnistunut viimeisen vuoden aikana elämässäni. Tunne olevani juuri nyt todella onnellinen ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta.

Ulla
 
HEI!

Kävin lukemassa melkein koko teidän kevään viestit. Ihanaa kun olette olemassa. Yhteenvetona päädyin että olen Marian kanssa juuri samassa vaiheessa. Maria aiotko käydä Suomessa ivf:n?

Todella ihanaa kun tällä on raskautunutta porukkaa mukana.

Ja Leena pääseen jo noin 7 viikon päästä synnyttämään! Iik! Missä sairaalassa synnytät?

Minulla ei ole kyllä mitään asiaa, kunhan kirjoittelen lämpimikseni...

Istutin tänään pihalle nurmikon siemeniä kaljukohtiin ja nyt toivon sadetta. Ja ulkonahan sataa....

Poika nukkua tuhisee.

Ulla
 
Hei,

en aina ole näin yliaktiivinen, olen vaan niin innoissaan kun löysin teidän palstan.

Ja odottelen että Maria ilmoittautuu tänne. No itse asiassa minunkin kannattaisi olla vaan koko kesä hiljaa niin aika ehkä menisi nopeammin ja en miettisi syksyn hoitoja. En musta kuka se nyt oli (ehkä 1980 nimimerkki) joka sanoi että huomasi vasta jälkikäteeen miten raskas kevät hoitoineen on ollut. Itse huomaisin saman vassta jälkikäteen. Etukäteen mietin että vaan menen oikeina päivinä hoitoon, mutta eihän se niin mene, oli kaikenlaista säätöä ja vielä nopeita Viro lähtöjä niin tuntui että kaiken joutui ajoittamaan ja sitten kuitenkin perumaan liian paljon juttuja. Kun se ovulaatio ei tullutkaan sillä viikolla (minulla siis ollut tosi sännöllinen kierto niin nyt hoidoissa se on hypellyt häränpyllyä).

No nyt olen kesälomalla. Opiskelen lapsenhoidon ohella toista tutkintoa ja kyllä minulla tekemistä riittäisi. Olen ollut koko vuoden tosi ahkera. Olen ylpeä suorituksestani. Nyt olen päättänyt että pidän lomaa pari viikkoa. tai siis pidetään pojan kanssa lomaa, mutta kuten huomaatte käyn jo vähän tyhjillä... olen näköjään koko ajan netissä. Minulla on ollut melekin vuoden nettikielto... opinnot ei edisty jos katsoo televisiota tai surffaa netissä. No nyt siis lomalla ja laillisesti teidän reisana.

Vai ei meinaa Jennuli ottaa synnytyssaliin ystävää. Ihanaa kun pääset miettimään jo vastaavia asioita. Ihan kateellisena täällä....

Ulla

 
Tervetuloa Ulla tähän uljaaseen joukkoon!

En toki ole minnekään kadonnut, kesällä ei vaan tule avattua konetta ihan joka päivä. Muutenkin olen yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä näihin raskautumisasioihin. Kevät meni niin täysin näissä merkeissä, koko ajan oli joko menossa ultraan/inssiin tai jännittämässä alkaako vuoto. Aina vähän varpaillaan. Eikä sitä etukäteen osannut ajatella ettei kaikki menekään kuin tanssi. Kun ei mitään erityistä syytäkään ollut. Tiedä sitten onko jokin syy, joka vain ei ole selvillä vai oliko vain huonoa tuuria.

Ajattelin jatkaa Fertinovalla. Se on niin helppoa. Virossa ravaaminen olisi aika sumplimista omien pakollisten kuvioiden kanssa.
 
hei maria... :wave:

juu no ihan liian aikaisin mä nyt mitään synnäri juttuja mietin mutta minkäs teet ja tää varmaan ainoa paikka missä kehtaa myöntää että sitäkin on tullut pohdittua...
kävitkö sä leena synnytysvalmennuksessa ja jos niin kävitkö yksin vai oliko se sun sisko esim. mukana? jos olit yksin niin miten koit sen ja oliko ryhmässä muita jotka tuli yksin paikalle???
kaikkeen ei tarvi sitten vastata...kunhan utelen ja pohdin...
mulla on pahaolo tänään vaan lissäntynyt mutta vielä tämän kanssa pärjää...
jeps netti tauko olisi täälläkin paikallaan... ehkä sit vaikka huomisesta alkaen.. :ashamed: :D
 
Jennuli: ihanaa että mietit kaikkea jo juuri nyt. Minä ainakin miettisin, jos olisi vauvis mahassa... vitsi olisi ihana haaveilla.

Ja älkää vaan nyt ruvetko mihinkään nettitaukoon...

Kiva kun mariakin on vielä ennen kesää linjoilla. Minäkin meinasin pitää matalaa linjaa koko kesän, en vaan vissiin pysty.

Leena: vissiin muistin väärin tai siis luin niin nopeasti viestinne niin en muista kaikkien taustoja.... luulin että asut helsingissä... siksi uskalsin kysyä synnäriä. Ihana tuo Leenan ISOsisko. Isosiskot on juuri tuollaisia. Olet visiin auttanut siskoasi lastenhoidossa ja nyt kun sinulla ehkä olisi vähän ajan päästä tarvetta apuun niin uskotko että siskosi pääsee irtautumaan lapsistaan ja auttamaan sinua?

Ette visiin taida olla miettineet että kirjoiteltaisi suljetussa yhteisössä? Voisi kirjoittaa vapaammin, mutta toisaalta uusi ei pääsisi niin helposti mukaan... siis kuten minä. Eli puolensa kummassakin.

Miten Maria meinaat kestää kesän? Minua harmittaa jo nyt kun minulla on varmaan juuri nyt ovulaatio (ainaskin tuntuu siltä, en tee tikkutestejä, kun teidolla en tee mitään) ja hukkaan menee... munasolut vanhenee...

Ulla
 
Ulla, keväällä ajatus tauosta tuntui mahdottomalta. Mutta tilanne on se, että olen koko kesän poissa Helsingistä, joten hoitoihin ei olisi edes mahdollisuutta. Kestän, koska ei ole vaihtoehtoja. Syksyllä sitten paluu kaupunkiin ja paluu hoitoihin. Eikä mun elämä kai kuitenkaan ole parista kuukaudesta kiinni.

Tapaamisesta on täällä ollut ajoittain puhetta. Mielelläni teitä tapaisin kasvotustenkin jos sellaista saadaan aikaan.
 
tuosta tapaamisesta, pääsetkö maria nyt heinäkuussa helsinkiin,jos oliet jossakin muualla?? miten ulla??? leenan la lähestyy joten mitä mieltä leena ennen vain jälkeen synnytyksen???
mulle kävisi periaatteessa koska vaan,mutta täällä pahoinvointi aika pinnalla, että että...
mitäs mieltä on rebecca ja muut???
olisi ihan hauska nähdä, tosin se tapaaminen voi mun puolesta olla yhtälailla syksylläkin..kaikki käy...
=)
 
Hei kaikille!

Jennulille lämpimät onnittelut raskaudesta! Toivottavasti kaikki menee hienosti loppuun saakka - oikein hyvältä vaikuttaa ainakin tähän asti.

Ja tervetuloa mukaan joukkoon uusille. Enpä olisi uskonut, kuinka paljon meitä onkaan!

Olen kyllä säännöllisesti lukenut tätä ketjua, mutten ole oikein jaksanut kirjoitella. Tuntuu, etten saa vieläkään kirjoitettua mitään positiivista, eikä kukaan jaksa lukea pelkkää valitusta. Keväällä olin toivoa täynnä kun hoidot olivat menossa ja pakkasalkioidenkin siirto tuotti toivotun plussan - silloin olisin voinut kirjoittaa tänne yhtenään. Nyt pakkanen on tyhjä ja kaikki on aloitettava kolmannen kerran ihan alusta.

Siitä taisin viime kuussa kirjoittaa, että jätän Viron Nova Vita- klinikan ja jatkan hoitoja Fertinovassa sitten kun se taloudellisesti on mahdollista. Kävinkin ensikäynnillä kesäkuun alussa, ja tuli heti suuri luotto sitä paikkaa kohtaan. Tuoresiirrossa alkiot siirretään tavallisesti kahden päivän ikäisinä, ja lääkäri sanoi, että seuraavassa IVF:ssä yritetään viljellä alkiot 5-päiväisiksi. Jos se ei onnistu, ei kannata enää jatkaa. Toisaalta en ymmärrä miksei kannattaisi jatkaa tai miksi se ei onnistuisi, kun kaksi raskautta on alkionsiirroilla saatu aikaan, joten kyllä ne alkiot ovat jakaantumista pitkälle jatkaneet.

3000 euroa pitäisi kuitenkin saada kasaan ennen kuin voin seuraavan hoidon aloittaa...

Elimistö on ollut ihan sekaisin viimeisestä varhaisesta keskenmenosta lähtien, joka oli siis huhtikuun alussa. Vasta pari viikkoa sitten verenvuoto loppui kokonaan ja tunsin mielestäni ovulaation, joten ehkä keho alkaa lopulta toipua. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä milloin minulla olisi ollut edelliset kuukautiset. Vuotoa ja satunnaisia kipuja on tullut viikkotolkulla.

Pahinta on se, etten voi jatkaa heti kun haluaisin. Olen varma, että katkeruus alkaa helpottaa viimeistään sitten kun pääsen taas aloittamaan hoidot. Hävettää ja hirvittää myöntää, kuinka katkeraksi tämä on minut tehnyt. Eräs työkaverini kertoi jokin aika sitten, että he alkavat yrittää toista lasta, ja pari viikkoa myöhemmin hän jo kertoikin olevansa raskaana. En pystynyt edes onnittelemaan - onneksi paikalla oli muitakin ihmisiä, joten reaktioni ei tullut ilmi niin selvästi. Viimeksi tapasin tämän työkaverin muutama aamu sitten tupakalla, ja hän kertoi säteilevänä olleensa juuri neuvolassa, ja että välillä hän unohtaa kokonaan olevansa raskaana. Minusta on ihan käsittämätöntä, että jotkut tulevat raskaaksi tuosta vain!

Valittamiseksi tämä taas meni.. Toivon, että pian alkaa helpottaa, ja saan tehtyä lisätöitä sen verran että pääsen jälleen jatkamaan yrityksiä.

Voimia ja hyviä kesäpäiviä kaikille!



 


Miten olisi tapaaminen pe 1.8 tai la 2.8. Näillä näkymin minä olisi silloin pääkaupunkiseudulla silloin. Mikä aika vaan passaa ja mikä paikka vaan hki keskustassa... mutta olen siis muualta ja jos joku toinen aika passaa paremmin niin sitten teidän kannattaa ottaa se. Tapaaminen olisi kiva. Ja visiin tuo aika on kyllä juuri Leenan laskettuaikaa lähellä... (muistan hehkutuksen että 7 viikkoa laskettuun aikaan ja tuohon on 6 viikkoa).

Muuten tänne ei mitään ihmeitä!

Ulla
 
En näköjään osaa käyttää tätä palstaa. En tajunnut että viestejä on myös tällä 10 sivulla. Eli en ole vissiin tekniikan ihmelapsi.

Eli Leenan laskettuaikakin selvisi.

Oletko 1980 miettinyt adoptiota? (voi olla että olet kirjottanut siitä jotain, en muista). Minulla adoptiovaihtoehto helpotti päätä. Eli jos en saa omaan vauvaa niin sitten voin adoptioda. Tai sitten voi ottaa sijoituslapsen (ei ole kyllä sama asia kuin oma). On sinulla 1980 varmaan ollut
raskas kevät. Ja kalliita on hoidot, kyllä, mutta olen miettinyt että muilla vastaava raha voi mennä ulkomaanmatkaa. Minä vaan en matkusta pariin vuosikymmeneen... h eh heh. Tai jos ei tärppää niin viimeinen vaihtoehto on että menen pariksi kierroksi Intiaan ja selvitän sieltä luovutusmunasolulla ja kenties länsimaalaisella spermalla hedelmöitetyt solut itselleni sisään. Ei voi siiten itseä syyttää etteikö olisi yrittänyt kaikkensa. Suomessa ei varmaan edes saa jonotuksen jälkeenkään luovutusmunasoluja edes rahalla jos on yksin (en oikeasti tiedä asiaa). Lähdetäänkö sitten yhdessä 1980? Kaikkeni meinaan kuitenkin yrittää....

Ulla
 
s1980 kiva kuitenkin kuulla susta, ja siellä menty sitten rankimman kautta, kyllä tähän ketjuun mahtuu ihan kaikki fiilikset, että anna tulla vaan..
(tulee tunne että helppo tässä on sanoa, mutta todella tarkoitan sitä... )
just tuollainen muakin nyppii, et hei tulen neuvolasta ja vedän tässä tupakkaa jne.

ulla mulla on ystävän häät tuolloin 2.8 mutta periaatteessa, voisi silloin päivällä käydäkin kun ollaan osallistumassa vasta iltajuhlaan...
mutta ehdottaisin et leena heität jonkun ajankohdan???
mulle käy kaikki muut paitsi 25-27.7.
Leena mun siskolla on ne kolme alle kouluikäistä ja muutenkin pikkuisten kanssa on tultu oltua... jos valmennukseen asti pääsee niin kyllä mä silti ehkä menen kuitenkin, ainakin sen kerran, jos se vaikka olisi erilainen täällä :D mutta sen parisuhde osuuden voisi vaikka jättääkin väliin...
(.) pahaolo yltyy vaan, tiukkaa tekee et saa mitään alas mutta syötävä se vaan on... päivällä on hetken parempi, joten siitä hetkestä osaa kyllä nauttia..
=) täällä tulee taas vettä ihan kunnolla, no eipä stressaa siitä kun ei jaksa ulkoilla, vaikka raitis ilma tekisi varmasti hyvää, mutta huomenna sitä taas töissä saa taas oikein kunnolla...
mukavaa maanantain jatkoa...
 
Kiitos Jennuli ja Ulla04 lohduttavista sanoistanne.

Adoptiota olen kyllä miettinyt - pikkusiskonikin ovat adoptoituja, joten vaihtoehto ei tunnu mitenkään vieraalta - mutta se on todella vaikea ja pitkä prosessi, ja käsitykseni mukaan itsellisiä naisia ei tällä hetkellä oteta enää edes adoptiojonoihin. Kaikki maathan eivät anna lapsia adoptoitavaksi muille kuin pariskunnille, ja Kiina ilmoitti jokin aika sitten, ettei heillä riitä lapsia (ehkä tyttölasten tappamista on tehostettu...), joten he eivät enää anna lapsia yksin adoptoiville.

On myös niin, että lapsettomuushoidot tulee olla kokonaan lopetettu ennen kuin adoptioprosessin voi aloittaa, ja siihen en ole vielä valmis - varsin kun todella käsittääkseni adoptiojonoihinkaan ei tällä hetkellä pääse. Eikös joku vähän aikaa sitten juuri tässä ketjussa kirjoittanut, että kolme kotiselvityskäyntiäkin oli jo tehty, mutta prosessi laitettiin jäihin adoptiota hoitavan tahon puolelta juuri edellä mainitsemistani syistä?

Minulle ei ole tärkeää, että saan geenini jatkumaan tai muutenkaan se, että lapsi on biologisesti oma. Olen kuitenkin pitänyt aina raskautta ja synnyttämistä suurena ihmeenä, jonka haluaisin kokea. Joskus ennen hoitojen aloittamista ajattelin, että toivon kovasti saavani edes yhden biologisen lapsen, mutta sitten voisin hyvin adoptoida, jos se vain suinkin onnistuu. Karmealta tuntuu tietää, millaisissa oloissa lastenkodeissa moni lapsi elää, ja silti adoptio evätään itsellisiltä ja homopareilta. Maailma ei ole reilu paikka, senhän kaikki toki tietävät. Enkä tässä kohtaa edes tarkoita esimerkiksi omaa tilannettani vaan sitä, että miljoonat lapset elävät epäinhimillisissä oloissa vailla rakkautta, vaikka monille olisi hyvä, rakastava koti tarjolla.

Minäkään en tarkemmin tiedä lahjamunasoluista, mutta miksipä niitä ei saisi luovuttajan suostumuksella itsellinen nainen siinä missä luovutettuja siittiöitäkin? Tosin niiden hinta on niin korkea, että pitäisi joko voittaa lotossa pieni summa tai säästää useita vuosia että voisi lähteä lahjamunasoluja edes jonottamaan. Ja kun luovutettuja munasoluja joutuvat pariskunnatkin jonottamaan todella kauan, en usko tilanteen olevan kovin hyvä itsellisten kohdalla.

Joten Ulla04, suunnataan vaan yhdessä Intiaan jonkun vuoden kuluttua, jos kummankaan tilanne ei ole tästä muuttunut..

Kylläpä helpottaa kun saa purkautua jokseenkin samassa tilanteessa oleville!

 
s1980, mukava kuulla sinusta. Äläkä yhtään ajattele, että täällä pitäisi itseään sensuroida. Anna tulla vaan. Jos siitä vaan on apua. Kyllä me kestetään ja yritetään jopa lohduttaa :hug:

Mulla on sama käsitys, että ne maat joiden kanssa Suomella on adoptiosopimukset, eivät anna lapsia yksinäisille naisille tai miehille. Se vaihtoehto sitä myöten torpattu.

En oikein pääse Helsinkiin kesän aikana, joten tapaamiseen pääsisin aikaisintaan syyskuussa.

Pitäisiköhän jo ilmoittautua Intian reissuun..
 
no sopisiko kaikille että tavataan sitten vaikka syyskuun alussa.....???
olisi Leenan jumppamaisterikin jo maailmassa ja maria taas takaisin helsingissä.. =)

toivottavasti ne hoidot nyt alkaisi tepsiä, ettei teidän tarvi intiaan asti karata..
ja toi adoptio juttu on ihan typerä, miten hyvät olot niillä lapsilla täällä olisi vaikka vanhempia olisikin vain yksi, mutta kuitenkin siellä orpokodeissa sitä vanhempaa ei ole ollenkaan... mä tiedän yhden itseellisen naisen joka adoptoi intiasta kaksi lasta,mutta taisi ehtiä toteuttaa sen ennen lakimuutosta...

jeps... nyt kone saa mennä kiinni.. :D
 
Minusta yksin voi vielä adoptioida Suomessa siis kansainvälisen adoption. Palveluntarjoajilla vaan on niin ruuhkaa että nyt ei pääse rekisteröitymään...

Minä siis en tiedä mistään Intian munasoluistakaan, mutta katsoin jonkun ohjelman joskus siitä kun jenkit synnytyttää lapsensa siellä intialaisen mahassa. Siis jos oma kehto ei toimi niin sitten ostetaan sieltä vuokrakohtu omilla munasoluilla ja siittiöillä... mutta olen ihan varma että jos ei ala tärpätä niin sitten otan kyllä tuon luovutusmunasolun ainakin selvää. Eli ilmoittautukaan vaan matkalle mukaan! No kunhan höpötän lämpimikseni. Mutta jos ei ole kevääseen mennessä tärpännyt niin sitten kyllä lähden hetkeksi Intiaa... Huomaan kyllä itsekin... epätoivo, se on epätoivo!

Kertoisiko joku tuon toisen kerran ivf:n jälkeen miten ne munasolut laitetaan sisälle. Sen ivf:n vielä tajuan. Onko se toimenpide se PAS? Laitetaanko omaan kiertoon vai hormoneilla muutetaan haluttu kierto?


Ulla

 
Heips!

Täältä löytyy yksi uusi kuumeilija lisää, joka yksin haluaa alkaa tähän lapsenteko puuhaan. Ikää on kohta plakkarissa 29 vuotta ja parisuhdetta ei ota löytyäkseen. Olen aika sekalaisesti aikuiselämää elänyt niin, että eka opiskellut ja sitten opiskelujen loppuvaiheessa sairastunut masennukseen ja 2 vuoden lääkityksen lopetin tän vuoden helmikuussa. Kaikki vaikeat asiat vaan vahvistanut sisintä ja sitten, kun talouden saa kuntoon, niin hoitoihin aion lähteä ihan varmasti.

Parisuhteen luominen on vaikeaa senkin takia, että ei 23 vuoden takaisen s.hyväksikäytön jälkeen osaa luottaa ja päästää lähelleen. Vaikka kuinka yrittäisi nähdä ihmisessä hyvää, niin välillä se on niin ylitsepääsemätön tunne ja sitä menee kuoreensa. Tuo tunne ei välttämättä mene niin nopeasti ohi, mutta hedelmälliset vuodet ne kyllä menee...

Opiskelen parhaillaan rekkakuskiksi ja ens keväänä ois sitten tarkotus aloittaa ne työt ihan tosissaan (vielä tosin on paljon harjoittelua edessä ja inssit ja kaikki...), saada velkoja maksettua ja rahaa säästöön noita hoitoja varten. Toivoisin, että noin 1½ vuoden päästä vois lähteä klinikoille soittelemaan ja ryhtyä projektiin oikein kunnolla.

Lasta olen halunnut jo varmaan pari vuotta ihan oikeesti, mutta ilman taloudellista turvaa tähän hommaan ei voi yksin kyllä lähteä. Onneksi rekkakuskeilta ei ihan heti työt lopu. Tällä hetkellä lasten virkaa hoitaa kaksi koiraa :)

On ollut mielenkiintoista lukea tätä ketjua ja siitä saa toivoa itseensä, että ehkä minullakin on vielä jossain vaiheessa oma perhe. Yksinhuoltajuus ei mua pelota, oon niin yksin itseni kanssa muutoinkin välillä ollut (vaikka muutama hyvä ystävä ja vanhemmat ja veljet lähellä asuukin), että siihen on jo tottunut.
 

Yhteistyössä