Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Nyt meni kryptiseksi. Lieveilmiöitä? Ei tule yhtään lieveilmiötä mieleen. Minusta nämä hoidot ovat luonnollinen jatkumo sille, että yksi tietty perhetyyppi ei ole enää erityisasemassa muita perhetyyppejä kohtaan. Kannattaa muistaa, että ydinperhe on varsin uusi keksintö sekin, ja eri kulttuureissa perheenjäsenten roolit vaihtelevat erittäin paljon. Tämän vuoksi perheen kokoon tai malliin tai rooleihin liittyvissä asenteissa ei ole mitään universaalisti oikeaa tai väärää.

 

Yksi kysymys niille joilla jo lapsi on ja ne joita niistä haaveilevat, puhutteko/suunnitteletteko puhuvanne lapselle millä nimikkeellä tästä tuntemattomasta toisesta? Onko hän luovuttava vai biologinen isä vai jotain siltä väliltä? Törmäsin ensimmäistä kertaa nimittäin lapseen, jonka äiti ilmoitti ettei lapsella ole isää. Lapsi myös itse kertoi toisille lapsille, ettei hänellä ole isää. Sitten satuin bongaamaan alennuksessa tuon lastenkirjan "Meidän pihan perhesoppa", jossa kanssa puhutaan lahjasiemenistä, jotka joku kiva mies oli käynyt luovuttamassa. Minä kun olin aina tähän saakka pitänyt itsestään selvänä, että lapsella on aina biologinen isä ja biologinen äiti, oli se lopullinen perhekokoonpano mitä tahansa ja itse ainakin kuvittelin lähestyväni asiaa tältä kantilta.

 

Kyllä mustakin tuntuu luontevimmalta puhua vaan yksinkertasesti isästä, vaikkei me sitä tunnetakaan.. esikoisen isä (siis exäni) on isi.

 

Minunkaan lapsella ei ole isää. On vain ystävä tai setä joka luovutti vauvansiemenet.
Näin olen suunnitellut asian puhuvani.psykologin ohje klinikalla.

 

Minusta isä ja äiti sanoina ovat nimityksiä sellaisille ihmisille, jotka hoitavat ja kasvattavat lapsen. Minusta geenien lahjoittajalle tällainen nimitys ei kuulu.

Toisaalta minusta on alkanut tämän prosessin myötä tuntua siltä, että jostain kumman syystä suurimmalle osalle suomalaisia tuo nimitys nimenomaan kuuluu geenien lahjoittajalle eikä kenellekään muulle. Tämä on minusta outoa, koska geenien lahjoittajan urakka on vähimmillään viiden minuutin pituinen, ja lapsen hoitajalle ja kasvattajalle se taas on vuosikausia kestävä vastuu ja ihmissuhde. Geeneille annetaan nykyajan Suomessa aivan liian suuri painoarvo.

Keskustelusta siis tekee hämmentävää se, että eri ihmiset ymmärtävät sanan isä eri tavoilla, ja pitää sitten yrittää arvata, mitä kukin tuolla sanalla tarkoittaa. Minä olen omalle lapselleni sekä isä että äiti, koska teen kaikki kasvatusroolit itse. Lapseltani ei siis puutu isää.

 

Heippa!
Minä olen lapselleni/lapsilleni vain äiti en isä. Sitä isän roolia en pysty täyttämään vaan siihen tarvitsen miehen. Lapsellani/lapsillani ei tule olemaan lähtökohtatilanteessamme isää vaan siis setä, joka on meille lahjoittanut vauvansiemenet. Uskon ja erityisesti toivon, että minunkin lapsille se potentiaalinen henkilö, jota he voivat kutsua isäksi vielä kuvioihin ilmaantuu. Ihan vielä ei kuitenkaan ole sen aika.
Tilanne on siis se, että syön nyt zumenoneja yhden aamulla ja kaksi illalla. Maanantaina on kp 12 jolloin ultrataan tilanne ja siirto, jos sellaiseen päästään tapahtuu sitten ihan aikaisintaan ensi viikon perjantaina tai sitten seuraavan viikon tiistaina tai max. keskiviikkona. Että jänniä aikoja eletään tämänkin asian puolesta.
Toivottavasti huurunenät selviävät sulatuksesta... on tämä aikamoinen juttu ja oikeastaan enempää en uskalla ajatella, en seurauksia enkä muutakaan. Mitään järkeä tässä ei mitenkään muuten ole kuin lapsen etua ajatellen. Mutta mitä sitä äiti ei tekisi lapsensa eteen.

 

Voi tätä valintojen vaikeutta.. Oliko teille muille helppo valita klinikka jolle menitte?

Ite vähän painiskelen täällä kun yritän niin tarkka olla mihin menen.
Fertinova alkanut kuulostaa hyvälle vaihtoeholle - vaikka siitäkin olen vähän kuullut huonoa, tuntuu että silti itsellisenä hoitoon menneet on saaneet ihan mukavaa suhtautumista ja näin.
Toisalata tuntuu että joka vaihtoehto on netistä luettuna jollain tasolal hyvä ja jollain huono, heh. Ehkä tää vertailu on tosiaan turhaa.
Miten muuten, jos ootte varanneet ajan netistä, oletteko vasta paikan päällä kertoneet että olette yksin liikenteessä? Tai joissain ilmeisesti lähetetään esitietolomake jo ennen ekaa käyntiä niin siinä se varmaan jo tulee ilmi, mutta miten lie menee niissä joissa ei esilomaketta ole.
Kaikkee tällästä turhaa pikkujuttuu jää pohtii, miten pitää toimia x) Tavote oisi viimein piakoin varata aika ensikäynnille...

Onko muuten teiän ollut helppo valita haluamanne lääkäri ja pitäytyä hänessä, vai onko lääkärin valinta enemmän klinikan osoittama aina tilanteen mukaan?

Hei JustHope, ihan nopsaan reagoin sun viestiin Fertinova-pohdinnoista. Mulla on sieltä hyvinkin huonot kokemukset, oli kyllä rahastuksen makua koko 'hoito' ja yksilöllinen palaute ja varsinkin tuki puuttui täysin. Kuitenkin näistä hoidoista pulittaa melkein jokaisella yksityisellä klinikalla saman joten kannattaa valita hyvä ja sellainen, josta saa tarvittaessa tietoa ja palvelua. Myös mun kaveri oli Fertissä hoidossa ja koki samalla tavalla, harmittelee edelleen rahojensa tuhlausta siellä. Kumpikaan meistä ei tullut raskaaksi tms. Mehiläisestä ja Dextrasta oon kuullut hyvää ja itselläni myös paremmat kokemukset, huomattava ero Fertiin. Fertinova oli kai muutama vuosi sitten todella tasokas mutta sieltä siirtyi hyvät lääkärit toisaalle. Itse asiassa lääkärit/asiantuntijat on tässä avainasemassa, ei klinikka Ja lääkärit vaihtaa klinikoita...sori näin avoin tilitys mutta kaikille toivon hyviä tuloksia hoidoissa ja tuettua hoitoprosessia sitä ennen

 

Hei JustHope, ihan nopsaan reagoin sun viestiin Fertinova-pohdinnoista. Mulla on sieltä hyvinkin huonot kokemukset, oli kyllä rahastuksen makua koko 'hoito' ja yksilöllinen palaute ja varsinkin tuki puuttui täysin. Kuitenkin näistä hoidoista pulittaa melkein jokaisella yksityisellä klinikalla saman joten kannattaa valita hyvä ja sellainen, josta saa tarvittaessa tietoa ja palvelua. Myös mun kaveri oli Fertissä hoidossa ja koki samalla tavalla, harmittelee edelleen rahojensa tuhlausta siellä. Kumpikaan meistä ei tullut raskaaksi tms. Mehiläisestä ja Dextrasta oon kuullut hyvää ja itselläni myös paremmat kokemukset, huomattava ero Fertiin. Fertinova oli kai muutama vuosi sitten todella tasokas mutta sieltä siirtyi hyvät lääkärit toisaalle. Itse asiassa lääkärit/asiantuntijat on tässä avainasemassa, ei klinikka Ja lääkärit vaihtaa klinikoita...sori näin avoin tilitys mutta kaikille toivon hyviä tuloksia hoidoissa ja tuettua hoitoprosessia sitä ennen

No kai minunkin sitten pitää tähän reagoida Itselleni oli selvää mitä halusin jo ennen hoitoihin lähtemistä, joten lähinnä tarvitsin klinikan toteuttamaan visiotani Kävin Fertinovassa (nyt syksyllä) ja sain mielestäni kyllä asiallista ja hyvää hoitoa. Plussasin ekasta yrityksestä ja nyt mahamöykky kasvaa kovaa vauhtia. Nuo henkilökemiat ovat taas mielestäni todella paljon kiinni lääkäristä. Itse ehdin tapaamaan kolmea eri lääkäriä ja yhden kanssa synkkasi todella hyvin (yhden ei niinkään hyvin). Itselläni oli surkea hoitovaste ja olin jättämässä koko hoidon kesken, mutta kyseinen lääkäri jaksoi tsempata ja uskoa onnistumiseen. Dextraan tosin suunnittelin alustavasti meneväni ja varmasti olisin mennyt sinne minäkin, mutta siellä olisivat aloittaneet kevyemmillä hoidoilla (inseminaatiolla) ja itse nimenomaan halusin suoraan IVF:ään. En tiedä mikä lopulta olisi fiilis, jos hoidot eivät olisi tuottaneet tulosta. Luultavasti olisin todella pettynyt (ja rahaton). Rahaa paloi paljon, mutta ilmeisesti niin palaa muuallakin. Nyt kaikki kuitenkin meni lyhyen kaavan kautta ja itselleni kävi todella hyvä tuuri. Enkä oikein tiedä mitä olisin tehnyt toisin. Tosin en usko, että klinikka sinällänsä oli tässä se ratkaiseva tekijä. Jostain syystä kaikki vain meni nappiin.

Megapaljon tsemppiä ja jaksamista kaikille edelleen, hoidossa käyville/käynneille ja sinne suunnitteleville!

 

Minusta kannattaisi mainita, minkä kaupungin toimipisteestä puhutaan, koska erot tuntuvat olevan toimipistekohtaisia, eikä niinkään ketjukohtaisia. Eli vaikka Väestöliitto Helsingissä onkin nihkeä itsellisiä naisia kohtaan, saattaa toisella paikkakunnalla oleva Väestöliitto olla täysin erilainen. Veikkaan, että yhden paikkakunnan Fertinovakin voi olla ikävä kokemus, ja toisen taas hyvä. Joten laittakaa kaupunki mukaan, että tiedetään, puhutaanko edes samasta klinikasta.

 

Hei,

minäkin pohdin syksyllä paljon, mille klinikalle päätyisin ja lopulta valitsin melko tuurilla Mehiläisen, kun eräs tuttu suositteli sieltä lääkäriä. Niinpä päädyin sinne ja tähän mennessä hoito on ollut asiantuntevaa ja ystävällistä. Olen käynyt siis kaikki alkututkimukset, labrat ja psykologin sekä spermapankkiin tutustumisen ja kaikesta tähän asti vain positiivinen kokemus ja homma voi edetä oman aikataulutoiveeni mukaisesti inseminaatioyritykseen (jonka aion tällä tietoa toteuttaa touko-/kesäkuulla).

Minä varasin suoraan vain ensikäynnin ja kerroin siinä heti lääkärille, että itsellisenä naisena olen tätä "projektia" toteuttamassa. Siitä se lähti luonnollisesti liikkeelle ja lääkäri otti ohjat eli kyseli kyseli kysymyksiä ja selitti, miten homma etenee.

 

Hei,

minäkin pohdin syksyllä paljon, mille klinikalle päätyisin ja lopulta valitsin melko tuurilla Mehiläisen, kun eräs tuttu suositteli sieltä lääkäriä. Niinpä päädyin sinne ja tähän mennessä hoito on ollut asiantuntevaa ja ystävällistä. Olen käynyt siis kaikki alkututkimukset, labrat ja psykologin sekä spermapankkiin tutustumisen ja kaikesta tähän asti vain positiivinen kokemus ja homma voi edetä oman aikataulutoiveeni mukaisesti inseminaatioyritykseen (jonka aion tällä tietoa toteuttaa touko-/kesäkuulla).

Minä varasin suoraan vain ensikäynnin ja kerroin siinä heti lääkärille, että itsellisenä naisena olen tätä "projektia" toteuttamassa. Siitä se lähti luonnollisesti liikkeelle ja lääkäri otti ohjat eli kyseli kyseli kysymyksiä ja selitti, miten homma etenee.

P.S. ...ja kyseessä Helsingin Mehiläinen/Felicitas.

 

Minusta kannattaisi mainita, minkä kaupungin toimipisteestä puhutaan, koska erot tuntuvat olevan toimipistekohtaisia, eikä niinkään ketjukohtaisia. Eli vaikka Väestöliitto Helsingissä onkin nihkeä itsellisiä naisia kohtaan, saattaa toisella paikkakunnalla oleva Väestöliitto olla täysin erilainen. Veikkaan, että yhden paikkakunnan Fertinovakin voi olla ikävä kokemus, ja toisen taas hyvä. Joten laittakaa kaupunki mukaan, että tiedetään, puhutaanko edes samasta klinikasta.

Minä luulen, että puhumme samasta klinikasta koska klinikoissa on pääkaupunkiseudulla valinnanvaraa. Tämä on oikeasti on rikkaus, oska jos jossain ei synkkaa, aina voi etsiä jotain muuta (kaikilla ei ole tätä vaihtoehtoa). Eli Helsingin Fertinovasta itse puhuin. Kiitos myös mimosa16 omasta viestistäsi Itse taas olen kuullut Felicitaksesta huonoa palautetta, joten mukavaa kuulla myös sieltä suunnalta toistenlaisia kokemuksia. Niin se vain edelleen näkyy menevän, että me ihmiset olemme erilaisia ja jollakin synkkaa jossain ja jollakin toisella toisaalla.

 

Mulla taas erinomaisia kokemuksia Fertinovan klinikalta. Eli ei moittimista. Nyt eri klinikka pakon sanelemista syistä, vaikka sisarusta yritänkin. Huomenna on ultra. Limis oli viimeksi kp 12 vain 5 mm. joten Zumenonia syön nyt päivässä 5 tablettia aiemman 3 sijaan. Jänskää...siirtoon aikaisintaan pe, mutta koska se itelle huono niin saattaa mennä vasta tiistaille.
Työkuvioissakin vähän myllerrystä...positiivista sellaista. Katsotaan miten käy. Kaikilla rintamilla.
Eilen olin synttäreillä poikani kanssa ja täytyy sanoa, että kyllä poika on sosiaalinen, kaikkien vieraiden sylissä pienen alkukainostelun jälkeen oli erittäin mielellään ja oma-aloitteisesti. Kun hän halusi varsinkin miesten syliin jäin miettimään, että onkohan tämä jo pian 2-vuotiaan isäkaipuuta. Pienen piston tunsin tätä ajatellessani sydämessäni kyllä. Noh, uskon että meillekin se isä vielä kuvioihin tulee.

 

Moi!
Mäkin nyt rekisteröidyin tänne, kun olen aloittelemassa hedelmöityshoitoja Ovumialla Tampereella. Alkukäynti ja verikokeet on jo hoidettu, ja tänään on edessä keskustelukäynti psykologilla. Sen jälkeen sitten pääsenkin varaamaan ajan suunnittelukäyntiä varten ja katsotaan mitä lähdetään tekemään ja missä aikataulussa. Olen siis juuri 41 vuotta täyttänyt ja todennäköisesti IVF:llä heti aloitetaan.
Ihanaa, että löysin tämän ketjun, kun täällä tuntuu olevan suht aktiivista porukkaa. Hyvältä tuntuu lukea toisten onnistumisista. Se luo uskoa siihen, että ehkä mäkin onnistun jonain päivänä...

 

Mitä täällä ihmisille kuuluu?

Itsellen kuuluu huonompaa, koko homma lykkäytyy nyt ainakin syksyyn Oli tarkoitus jo viime kuun alkupuolella viimein päästä pikkuhiljaa ehkä alottelemaan kun oli tarkotus aukiolotutkimusta tehä ja siitä sitten alotella kait...
Noh eikö vaan löytynyt munasarjakysta taas. Vasta syyskuussa viimeksi leikattu moinen, nyt tutkittiin julkisella sitten tota tarkemmin ja tuo on jo saman kokoinenkin kuin syksyllä leikattu. Joten leikkausjonoon vaan ja kiireettömänä taas...
Miten tää "projekti" voikaan olla näin takkuavaa :/ Mutta josko syksyllä pääsisi itsekin hoitoja käynnistämään ja saisi joskus sen kauan kaivatun lapsen.

 

Wau! Täällä vielä aktiivinen keskustelu! Onnea vauvan saanneille ja teille jotka odottavat omaa kääröään. Onnea teille muille yrityksiinne.

Minulla esikoisella 2 vuoden uhma päällä ja nuorimmainen vajaa 8kk sai puskettua ekat hampaansa alas. Ennen lapsia pidin itseäni hyvä hermoisena, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Tai voi olla vaan tämä tilanne... Välillä on rankkaa ja välillä helpompaa. Mutta päivääkään en kadu päätöstäni hankkia nuo pojan veijarit. On ne niin rakkaita ja ihania.

En ole kovin tarkkaan lukenut viimeaikaisia keskusteluja, mutta joku pohti miten luovuttajaa puhutellaan. Itse olen meinannut pysyä klinikan ehdottamassa eli on paikkoja joissa isät/sedät käy antamassa vauvansiemeniä lahjaksi. Tätä olen myös kertonut lähipiirin lapsille. Olen ollut avoin siitä miten lapseni on saanut alkunsa. Tämä keskustelu ei ole onneksi vielä ajankohtainen.

Asun itse Espoossa ja jos joku haluaa tavata henk.kohtaisesti minua ja lapsiani voi laittaa yv. Olen tässä tämän päivää pohtimut että onko facebookissa jotain suljettua ryhmää meille? Tukea aina arjessa tarvii ja kukaan muu ei meitä paremmin ymmärrä kuin he jotka on samassa tilanteessa itse.

 

Hei JohSar (ja muut) Olen aika samanlaisessa tilanteessa. Yksin tehty esikoinen on vähän vajaa 2-vuotias ja toinen tulossa minä hetkenä hyvänsä. Asun Helsingissä ja olisin kyllä kiinnostunut tapaamaan muita lapsen yksin tehneitä

 

JohSar ja HupuTupu. Täällä myös yksi live tapaamisista kiinnostunut. Me asutaan lasten kanssa Espoossa. Mulla poika 10kk.

 

Määrä olisin myös kiinnostunut live tapaamisesta . Mulla siis tuo kymmen kuinen tytär ja ajatuksissa olisi ehkä jossain vaiheessa toinenkin lapsi.

Asutaan Keravalla, mutta hyvinpä täältä pääsee autolla kulkemaan.

 

Hei, kirjoittelen taas pienen tauon jälkeen Joo sori tuo klinikkakommentointi, varmasti samalla klinikalla voi olla toisilla hyvät ja toisilla huonot kokemukset. Riippuu myös nimenomaan lääkäristä, jotka siis vaihtelevat klinikoiden välillä. Itselläni oli todella huono kokemus Helsingin Fertinovassa ja niin oli ystävällänikin, vaikka meillä oli eri lääkärit. Halusin asiasta kertoa syystä että kun hain Helsingissä Fertinovalla niin jälkeenpäin tajusin että todella olisi kannattanut tehdä taustatutkimusta klinikoista ja lääkäreistä eikä vaan mennä summanmutikassa jonnekin, rahaa kun palaa rutkasti ja henkisesti nämä hoidot on kovin raskaita!

Joka tapauksessa, nyt olen siirtynyt lahja-alkiohoitoihin ja koska yritykset omilla soluilla loppui viime syksynä niin lähdin Tsekkeihin Reprofitille. Todella vaikea uskoa mutta heti ensimmäisellä kerralla onnisti!! Hyvin alussa ollaan vielä mutta onnellinen tästä mahdollisuudesta

Kirjoittelin tuonna lahjasolu-puolelle siitä, että haluaisin myös tavata ihan kasvokkain samassa tilanteessa olevia, ja sitten huomasin että täälläkin ollut siitä puhetta! Olen siis pk-seudulta, tuleva yh jos kaikki menee hyvin Jos olette jotain tapaamista miettineet ja mukaan mahtuisi, niin mielellään kuulisin lisää! Minulla ei siis ole aiempia lapsia ja ikää kohta 40-vee. Miestä odottelin vuosia ja sitten tajusin, että vauvakuume ollut jo niin kauan että pakko toimia vaikka sitten näin yksin!

Voimia kaikille hoitoihin, odotukseen ja toivottavasti tavataankin

 

Ihanaa, taas lukea vauvauutisista! Ja onneksi olkoon UusiElämä2016! Pakko kysyä, että minkä verran tuolle projektille tuli hintaa ja laittoivatko yksi vai kaksi alkiota kasvamaan? Käsittääkseni Tsekeissä ei ainakaan sivujen mukaan hoitoihin ole sinkkunaisilla asiaa, mutta ilmeisesti senkin voi jollakin tavalla kiertää?

Minä kanssa olisin mieluusti tulossa tapaamiseen ja pääkaupunkiseudulla kanssa asutaan Mahamöykyn kasvatus on edelleen kesken (tosin asukkia enemmän täällä kasvatetaan vaan mammalle vararavintoa ), viikon päästä ollaan puolivälissä ja rakenneultrassa. Innokas neuvolatäti meni jo haaravälin vilauttamaan ja täällä on ulvottu tämä päivä, että taloon muuttaa näillä näkymin kesänlopussa pikkumies Hymyilin kun naantalin aurinko eilisen ja tänään iski ahdistus, että ihan oikeesti tyttöä minä halusin ja kamalaa jos toista ei koskaan tulekaan. Muistan kun aikoinaan odotin pikkuveljestä siskoa ja tulosten tullessa olin sitä mieltä, että pääasia, että on vauva (jonka sitkeästi vaatetin mekkoon sukupuolesta huolimatta ). Kamalalta kuullostaa kiittämättömyys itsestänikin, mutta syytän siitä hormoneja (kun kerrankin joku tekosyy löytyy). Yhtä voimakkaasti reagoin viimeksi pari päivää sitten rucolasalaattiin

Noin yleisesti ottaen raskaus on sujunut ilman sen suurempia komplikaatioita. Olin kuitenkin pitkään IVF:stä invaliidi kipujen takia ja pää on meinannut seota useampaan kertaan. Olen lamaannuttavasti pelännyt keskenmenoa ihan viikolle 16 saakka (ilman mitään oikeaa syytä). Olen juossut paniikkiultrassa tarkastamassa (kun tuli vain tunne, että se kuoli) ja sydänääniä kuuntelemassa (kun edelleen tuntuu vain, että siellä enää mitään ole) ja ravannut neljä kuukautta vessassa tarkistamassa, etten vuoda (siitäkin huolimatta, etten ole vuotanut pisaraakaan koko prosessin aikana).Öitä on valvottu ja taas googletettu lisää. Neuvola lääkäri oli kauhuissaan, etten ole lukenut yhtään raskaus opusta, mutta puollustukseni sanottakoon, etten ole vielä kertaakaan uskonut tämän raskausviikon alussa, että ensi viikollakin ollaan raskaana Ja ihan sivuhuomautuksena kaikille, etten suosittele tätä lähestymistapaa. On nimittäin henkisesti aika raskasta, jonka johdosta raskaudestani ei edelleen tiedä kuin pieni piiri. Raskaudesta en ole siis nauttinut tippaakaan ja olen aina vain laskenut viikkoja, että kun viikolle 28 pääsisin, voisin (ehkä) hengittää hiukan.

Nyt jo kuitenkin mietityttää pikku kakkonen. Millaisella ikäerolla muut ovat lähteneet kaveria hankkimaan? Minulla on pakkasessa periaatteessa kolme alkiota, joita lääkäri piti alustavasti ennen pakastusta top-luokkaisina, joten hyvällä tuurilla niistä vielä sisaruksen saisi

 

Ymmärrän hyvin että lapsesta ja sukupuolesta on voinu olla joku selkee mielikuva, ja sitten kun se muuttuu, niin vaatii vähän totuttelua.
Mutta pojat on ihania, kilttejä ja helppoja lapsia, vaikka tää on tietenkin yleistystä ja vaan oma kokemus niistä Kuulostaa ehkä kliseeltä mutta kun BB81 sit joidenkin kuukausien päästä näet pikku miehesi enskerran ja alat tutustua, niin et varmasti enää toivois hänen olevan mitenkään toisenlainen kun juuri sellanen kun on
Tuolla plussanneiden ketjussa on ollu kiintoisaa keskustelua ja "tilastoo" (lista) tästä kuinka usein juuri ivf:llä näyttäis tulevan useemmin poikia ja taas icsillä tyttöjä.

Palasin hoitoihin heti imetyksen loputtua eli kun lapsi oli 8kk.
Nyt siis tehty 5. ivf (1. synnytyksen jälkeen) ja eilen siirrettiin tuoreena 4-päivänen. 3 muuta hidasta jäi vielä viljelyyn.

 

Kiitos viestistä ja tsemppiä piinailuun lullaby (toivotaan, että tarraa kiinni!) Ja poikatsempeistä Jotenkin ajattelin, että tytön kanssa olisi helpompaa tulevaisuudessakin, mutta taitaahan se olla ihan yksilöstä kiinni. Lisäksi ne tyttöjen hepeneet vain on niin nättejä ja "tyttöjen" sielunmaailmakin vaan tuntuu tutummalta. Ja tiedän, että lottovoiton olen saanut ja täälläkin moni ottaisi oman nyytin mielellään kainaloon, joten tuntuu epäreilulta kitistä... vaikka kyllä se oma tyttö joskus olisi ihana

Käsittääkseni IVF vääristää hiukan sukupuolijakaumaa, jossakin oli tyyliin 128 poikaa vs 100 tyttöä, kun normaalisti se on 105 poikaa vs 100 tyttöä, mutta eipä tuo kamalan suurelta erolta isolla skaalalla kuullosta. Poika-alkiot myös jakautuu yleisesti tyttöjä nopeammin ja minulle siirrettiin pakan nopeimmin jakautunut yksilö, joten osasin poikaa epäillä. Yksilötasolla se kuitenkin taitaa olla edelleen aikalailla 50/50 (vaikka isossa tilastossa eroa hiukan onkin), kun sukupuoliakin on vain kaksi ICSI:en tyttöjä on selitetty sillä, että tyttösiittiöt ovat hitaampia liikkeissään, niin biologi saa ne helpommin napattua kiinni Ehkä jos joskus päädyn hoitoihin uudestaan, pitäisi kai suostutella toista lähestymistapaa koska luultavasti kaikki pojat ovat ehtineet valloittaa omat alkioni

Hurjan rohkea muuten olet lullaby, että lähdit viidenteen pistoskierrokseen. Itse aikoinani ajattelin, että jos nyt ei tuota vauvaa, se oli sitten siinä, mutta näköjään nälkä kasvaa hoidoissa Itse vain olen oman munatuotantoni suhteen hyvin skeptinen. Ikää tulee koko ajan lisää ja minulla siis viime kierroksessa (joka toistaiseksi on ollut samalla ensimmäinen) saatiin vain neljä solua toiselta puolelta, toinen puoli veteli talviunia eikä reagoinut hoitoihin ollenkaan. Klinikalla silloin sanottiin, että minimi jolla punktioidaan on kolme, että kiikun siinä rajamailla kannattaako puntkiota ylipäätänsä tehdä (onneksi tehtiin). Ikää minulla tosin on "vasta" 36 (jonka ehdin täyttää, pakkassolut ovat vuotta nuorempia ), mutta itse pelkään, että siinä ne sitten oli, viimeiset munani. Tämän takia oikeastaan haluaisin lähteä kakkoskierrokselle mahdollisimman ajoissa, jotta edes teoriassa vielä ehtisi yhden IVF:än koittamaan jos on pakko... vaikka se hautomakoneena oleminen oli itselleni yhtä tuskaa hormonipiikeistä puhumattakaan.

 

Joo, itellä kans ollu tyttö-unelmissa noi pinkkien rimpsujen ja kaikenlaisten söpöjen lelujen ostot päällimmäisenä kyllähän sitä itekin paremmin osais jollain barbeilla ja MyLittlePoneilla leikkiä, mutta toisaalta, onhan niitä paljon sukupuolineutraalejakin leluja ja ihan kivoja molemmille sopivia vaatteitakin. Lisäks mulla saattas olla tytön kans enemmän paineita olla juuri oikeenlainen naisen ja äidin malli tms. kun taas pojat ehkä helpommin antaa anteeks mun virheitä ja epätäydellisyyttä...tai siltä tuntuu. Lisäks oon lukenu ja kuullu muiden kokemuksia, että tytöt voi olla hankalampia tapauksia, ja ois kyllä mikäli muhun tulis, muistan että olin ite lapsena välillä todella rasittava penska Mut kai nää erot on lähinnä omia kuvitelmia, ja tosiaan lapsetkin on yksilöitä. No, jää ehkä vielä nähtäväks, tuleeko tätä kokemusta joskus....
En tota alkioiden jakaantumisnopeuseroo tiennykään.. mulla kaikki on ollu hitaita, eli niistä ei voi oikein päätellä mitään. Mutta tosta icsistä oon kans arvellu tota syyks tyttöjen yleisyydelle.. Mulla on 3. hoidossa tehty icsi, koska solut oli jouduttu pakastaan, ja kuulema sen jälkeen tehdään aina rutiinisti icsi. Yks raskaus alkoi niistäkin mutta meni kesken.. tuntuu kyllä että siinä ois ollu tytöt (kaksoset) :/ ja identtisyys on tyttöalkioissa selkeesti yleisempää.
Lääkäriltä kysyin tän hoidon alussa onko huomannu tätä sukupuolijakaumaa ivf/icsi-hoidoissa, mut kielsi sellasta olevan, ja rupes paasaan että "ei me nyt icsi-hoitoja sukupuolitoiveen perusteella aleta tekeen" vaikken edes kysynykään...en tiä tehdäänkö muualla Suomessa. Kai ulkomailla ainakin ja jopa karsitaan alkioista "väärää" sukupuolta olevat, jossain ohjelmassa oli joskus tällänen tapaus ivf-hoidossa. Sellanen on jo ehkä hiukan karua ja tuntus itestä pahalta..mut sehän on vaan mun mielipide.

Hyvä tulos muuten sulla BB81 että raskaus alkoi tuolla solumäärällä! Kävin pari ekaa hoitoo aikoinaan julkisella exän kans ja 3. hoidosta jatkoin yksinäni. Mulla solumäärät ym. on ollu ihan hyviä, mutta sit pitkän viljelyn jälkeen jäljellä ollu 0-3 pakastettavaa.
Tänään meni yks 6pv blasto pakkaseen, eli ihan heti ei oo uutta piikkirumbaa edessä (parhaalla tuurilla ei ois enää ollenkaan..)!

 

Ihanaa, taas lukea vauvauutisista! Ja onneksi olkoon UusiElämä2016! Pakko kysyä, että minkä verran tuolle projektille tuli hintaa ja laittoivatko yksi vai kaksi alkiota kasvamaan? Käsittääkseni Tsekeissä ei ainakaan sivujen mukaan hoitoihin ole sinkkunaisilla asiaa, mutta ilmeisesti senkin voi jollakin tavalla kiertää?

Minä kanssa olisin mieluusti tulossa tapaamiseen ja pääkaupunkiseudulla kanssa asutaan Mahamöykyn kasvatus on edelleen kesken (tosin asukkia enemmän täällä kasvatetaan vaan mammalle vararavintoa ), viikon päästä ollaan puolivälissä ja rakenneultrassa. Innokas neuvolatäti meni jo haaravälin vilauttamaan ja täällä on ulvottu tämä päivä, että taloon muuttaa näillä näkymin kesänlopussa pikkumies Hymyilin kun naantalin aurinko eilisen ja tänään iski ahdistus, että ihan oikeesti tyttöä minä halusin ja kamalaa jos toista ei koskaan tulekaan. Muistan kun aikoinaan odotin pikkuveljestä siskoa ja tulosten tullessa olin sitä mieltä, että pääasia, että on vauva (jonka sitkeästi vaatetin mekkoon sukupuolesta huolimatta ). Kamalalta kuullostaa kiittämättömyys itsestänikin, mutta syytän siitä hormoneja (kun kerrankin joku tekosyy löytyy). Yhtä voimakkaasti reagoin viimeksi pari päivää sitten rucolasalaattiin

Noin yleisesti ottaen raskaus on sujunut ilman sen suurempia komplikaatioita. Olin kuitenkin pitkään IVF:stä invaliidi kipujen takia ja pää on meinannut seota useampaan kertaan. Olen lamaannuttavasti pelännyt keskenmenoa ihan viikolle 16 saakka (ilman mitään oikeaa syytä). Olen juossut paniikkiultrassa tarkastamassa (kun tuli vain tunne, että se kuoli) ja sydänääniä kuuntelemassa (kun edelleen tuntuu vain, että siellä enää mitään ole) ja ravannut neljä kuukautta vessassa tarkistamassa, etten vuoda (siitäkin huolimatta, etten ole vuotanut pisaraakaan koko prosessin aikana).Öitä on valvottu ja taas googletettu lisää. Neuvola lääkäri oli kauhuissaan, etten ole lukenut yhtään raskaus opusta, mutta puollustukseni sanottakoon, etten ole vielä kertaakaan uskonut tämän raskausviikon alussa, että ensi viikollakin ollaan raskaana Ja ihan sivuhuomautuksena kaikille, etten suosittele tätä lähestymistapaa. On nimittäin henkisesti aika raskasta, jonka johdosta raskaudestani ei edelleen tiedä kuin pieni piiri. Raskaudesta en ole siis nauttinut tippaakaan ja olen aina vain laskenut viikkoja, että kun viikolle 28 pääsisin, voisin (ehkä) hengittää hiukan.

Nyt jo kuitenkin mietityttää pikku kakkonen. Millaisella ikäerolla muut ovat lähteneet kaveria hankkimaan? Minulla on pakkasessa periaatteessa kolme alkiota, joita lääkäri piti alustavasti ennen pakastusta top-luokkaisina, joten hyvällä tuurilla niistä vielä sisaruksen saisi

Joo oikeassa olet, Tsekeissä hoitoja saa vaan heteropariskunnat. Mutta, tiedän muutaman sinkun jotka siellä olleet, ei tarvi olla naimisissa hakiessa hoitolupaa joten riittää jos joku miespuolinen ystävä suostuu auttamaan...Hoitohinnat vaihtelee todella paljon, olin yhteydessä useampaan klinikkaan ja kumma kyllä, se paras oli myös edullisin! Siirtävät yleensä kaksi alkiota mutta halusin vaan yhden, onneksiMulla on kaksosraskaus riski joten en uskaltanut edes yrittää, vaikka oishan se tuplannut mahikset...onneksi nyt kävi näin! Reprofitilla olin Brnossa, ja siellä kromosomitestattu lahja-alkio (huom, omia soluja ei siis käytetty) oli vaan noin 1500 euroa. Todella, todella halpaa! Tupla ois ollut jotain kalliimpi mut siis jos haluaa Suomessa tehdä lahja-alkiohoidon ja kromosomitestata nii maksaa useita tonneja...tulee tohon vielä hormonit ja lääkärikäynnit yms jotka pysty hoitaa Suomessa, joten oli kyl helppo ja hyvä ratkaisu, mulle ainakin.

Kai se vähän niin menee että usein odottaa naisena tyttöä ja miehet taas poikia. Mut tässä vaiheessa hoitoja on kyl 'vaatimukset' sillä tasolla, et kunhan sen lapsen nyt vihdoin ja viimein sais! Varmasti on yhtä rakas, tuli sitten kumpi tahansa, ja kukaan ei pois vaihtaismutta kyllähän lapsen saaminen on iso asia ja tunnemylläkkä varmaan sen mukainen!! Mutta onnea BB81 että oot jo noin pitkällä!!! Näissä hoidoissa huolestuu ja tottuu pettymyksiin niin et varmaan raskausaika on sit myös vuoristorataa, mut sille ei mitään mahda...tsemppiä kovasti siis ja hienoa et noin loppusuoralla, varmasti menee kaikki hyvin!!

Voimia kaikille sekä hoitoihin että odotteluun, onneksi pian kevät ja uusi energia! Tän takatalven jälkeen siis...