ÄippäJaPoika
Elämäni on kovin yksinäistä, vaikka minulla on ihana avomies ja maailman ihanin poika, mutta tuntuu, ettei se riitä. Tajusin juuri miten yksinäinen olen, kun mieheni on viikon ollut pois kotoa ja käytännössä olen kököttänyt neljän seinän sisällä, että milloin mieheni tulee taas kotiin :'(
Muutamia kavereita on, mutta kaikki ovat oikeastaan sellaisia, joiden luona käydään yhdessä mieheni kanssa ja vain yksi löytyy sellainen, jonka luona voin käydä itsekseni. Olen muuttanut pienestä kaupungista tälle seudulle monta vuotta sitten ja mieheni kanssa olen ollut yhdessä reilut 5 vuotta ja tuona aikana on tehty 5 muuttoa. Olen kai huono tutustumaan uusiin ihmisiin, en tiedä... Kyllä toki uusia tuttavuuksia on ollut, MUTTA kaikki hävisivät kummasti, kun tulin raskaaksi. Jopa "paras ystävä", joka ei edes onnitellut. "Ystävä" suunnitteli häitään ja tuumasi, etten ilmeisesti sit voi toimiakaan hänen kaasonaan Ihan kun äitiys estäisi sen. Mutta mielestäni olen se sama ihminen kuitenkin, millainen olin ennen lasta, vaikka minulla onkin velvoitteita, enkä voi enää miten itse tykkään.
Mistä löydän ystävän :'(
Muutamia kavereita on, mutta kaikki ovat oikeastaan sellaisia, joiden luona käydään yhdessä mieheni kanssa ja vain yksi löytyy sellainen, jonka luona voin käydä itsekseni. Olen muuttanut pienestä kaupungista tälle seudulle monta vuotta sitten ja mieheni kanssa olen ollut yhdessä reilut 5 vuotta ja tuona aikana on tehty 5 muuttoa. Olen kai huono tutustumaan uusiin ihmisiin, en tiedä... Kyllä toki uusia tuttavuuksia on ollut, MUTTA kaikki hävisivät kummasti, kun tulin raskaaksi. Jopa "paras ystävä", joka ei edes onnitellut. "Ystävä" suunnitteli häitään ja tuumasi, etten ilmeisesti sit voi toimiakaan hänen kaasonaan Ihan kun äitiys estäisi sen. Mutta mielestäni olen se sama ihminen kuitenkin, millainen olin ennen lasta, vaikka minulla onkin velvoitteita, enkä voi enää miten itse tykkään.
Mistä löydän ystävän :'(