Meillä kaksivuotiaalla oli myös noita yöllisiä uhma/kiukkukohtauksia. Raivosi sängyssään ja huusi en haluu mennä autoon, haluun sitä ja tätä eikä loppujen lopuksi halunnut mitään. Hetken raivoamisen jälkeen meni ohi ja kävi nukkumaan.
Ei ne oikein yöllisiltä kauhukohtauksilta vaikuttaisi, meillä esikoisella alkanut kylläkin siinä vajaa kahden vuoden, mutta kohtaukset alkaa yleensä nukahtamisesta noin tunnin kahden päästä. Lapsi itkee ja näkee jossain jotain, pyrkii pois sylistä ja pelkää. Joskus jopa pissaa alleen.
Meillä on otettu syliin ja koitettu kysyä mitä näkyy ja missä, selvää ei yleensä saa. Hysteerisesti tärisee ja vapisee. Rauhallisena kannattaa pysyä lapsi pian alkaa pelätä sitä aikuista jos ei saa pidettyä itseään rauhallisena. Kohtaukset on kestäneet noin vartin verran, jonka jälkeen lapsi menee nukkumaan ja nukkuu aamuunasti rauhassa. Lapsi ei muista näistä itse mitään.
Itse huomasin silloin kun näitä alkoi tulla, että iltaisin ei enää katsota mitään videoita tai leikitä rajuja leikkejä, pyritään olemaan perheenkesken ilta ennen nukkumaan menoa. Joskus jos on ollut illalla vieraita ja kun he ovat lähteneet ollaan laitettu lapsi aika pian nukkumaan niin osataan jo varautua siihen että kohtaus tulee. Tai päiväunet on nukkumatta niin kohtauksia tulee.
Muutaman kerran tarhassa päiväunilta poikamme on herännyt näihin kohtauksiin.
