Yrityksen odottajat

Tällä hetkellä ajatus raskaudesta ei tunnu kovin houkuttelevalta. Kärsin refluksista joka on useamman viikon ajan pahentunut niin että tällä hetkellä saikulla. Refluksi on niille jotka eivät tiedä mahalaukun sulkilihaksen löystyminen ja siitä johtuvat kovat vatsakivut ja närästykset. Tällä hetkellä tilanne niin paha että pelkästään puuroa olen syönyt toista viikkoa. Lääkärissä kävin tiistaina ja maksimi lääkitys päällä. Jos ei helpota parin viikon sisään uusi vatsalaukun tähystys. Usein refluksipotilaat kärsivät vielä pahemmista vatsaoireista raskaana ollessa. Joten ajatus että tämä tukala olo pahentuisi tästä kuulostaa ihan hirveältä. En uskalla ajatella koko asiaa edes. Ystävälleni jolla myös paha refluksi (pahempi kuin minulla) oli yksi lääkäri jopa sanonut ettei keho kestä välttämättä raskautta. Oli kuitenkin raskautunut ja 9kk saikulla jatkuvien kovien vatsakipujen takia, pari ambulanssi reissua ja osastolla oloa. Nyt odottelee sektioon pääsyä. Tiedän että jokainen meistä on erilainen ja tämä minunkin refluksini tästä vielä helpottaa ja kukaan ei tiedä millainen se raskaus tulee olemaan. Nyt kuitenkin näin puurolinjalla oltaessa ei ajatus tunnu hyvältä. Mieli varmasti muuttuu, kun olo paranee.

 

Kaneli88, kuulostaapa ikävältä vaivalta. Itsekin olen lievästä refluksista kärsinyt ja työn puolesta monta refluksia sairastavaa tavannut. En tietysti tiedä taustojasi, mutta oletko muuten yrittänyt saada oireita kuriin ruokavaliolla? Entä onko leikkausvaihtoehtoa vilauteltu? Sehän saattaisi helpottaa myös tilannetta raskaana ollessa...

Mulla on niin masentunu fiilis kun taas on yksi junnaava keskustelu käyty miehen kanssa näistä vauva-asioista. Yritin kysellä, mitä hän tarkoitti sillä että "marraskuussa voitaisiin aloittaa". Siihen mennessä pitäisi nimittäin selvitä miehen työkuviot. Hän tarkoitti kai sitä, että silloin voisi alkaa harkita asiaa. Tällä hetkellä hän sanoo että mieli on pehmentynyt sen verran, että aiemmin vastaus oli 90-prosenttisesti EI ja nyt vain 70-prosenttisesti. Eikä kuulemma välttämättä mene kauan, että prosentit voisivat olla 50-50. Plääh.

En vain jaksaisi millään odottaa. Oon niin mustavalkoinen ihminen, että mulle olisi helpompaa et vastaus olis 100% ei tai 100% kyllä. Nyt joku onneton toivonkipinä kytee koko ajan, eikä pysty keskittymään nauttimaan tästä elämästä kolmehenkisenä perheenä. Olis järkevintä jos nyt pystyisin olemaan vaikka marraskuulle ihan hiljaa tästä asiasta... Niin varmaan

 

Kaneli88, kuulostaa kyllä munkin korvaan aika kurjalta vaivalta. Toivottavasti se siitä paranee pikaisesti tavalla tai toisella! Varmasti jos olo on valmiiksi jo kurja niin ei se raskautuminen ole päällimmäisenä mielessä jos siinä on isona riskinä pahentaa oloa entisestään. Tsemppiä!

Sinadrius Voi mä niin tiedän ton tunteen, et kun ei saa mieheltä vastauksia! Mulla oli joku pari vuotta, et mies vastaili vaan "en tiedä haluanko lapsia", "ehkä en" "ehkä joskus" jne.. Huaaah kun raivostuttavaa! Mielummin sitä kuulis tosiaan kyllä tai ei, eikä mitään siltä väliltä! Pelotti kamalasti, että entä jos nyt odottelen viisi vuotta ja elättelen toiveita perheestä ja sen jälkeen mies sanookin että ei mitään lapsia. Mielummin sitä ois heti halunnut sen kuulla, niin ois voinut sen pohjalta miettiä mitä tekee. Kannattaa ehkä vielä keskustella sun miehen kanssa ja sanoa rehellisesti että tuo asia vaivaa tosi paljon ja koittaisitte löytää siihen jonkin molempia tyydyttävän ratkaisun. Ei ole kivaa jos toinen kokoajan painostaa, muttei varsinkaan se epätietoisuudessa eläminen ja mahdollisesti turhaan haaveileminen.

Me saatiin onneksi sovittua lopulta niin että ensi kesänä alotettais yrittäminen, siihen on vielä vuosi aikaa niin kyllä siinä ajassa ehtii sitten varmasti molemmat sopeutua ja valmistautua henkisesti ajatukseen. Miehiä varmasti lähtökohtaisesti pelottaa enemmän vauvantulon tuoma elämänmuutos ja moni kokee että elämä loppuu siihen. Harvalla se kuitenkaan on loppunut, päinvastoin =)

Meillä "unohtui" kumit nurkkaan kesäkuun alkupuolella parina peräkkäisenä päivänä humalassa, ja vaikka oli ns. varmat päivät niin tietysti sitä mietti että entäs jos tärppääkin. Mähän tietysti kuvittelin jo kaiken maailman raskausoireita itelleni, mutta niin vaan ne menkat alkoi ihan ajallaan. Ihan hyvä niin, mutta enemmän mua tässä ilahdutti se, että mies itse omasta halusta jätti käyttämättä ehkäisyä. Se tarkoittaa vaan sitä että se on miettinyt asiaa ja alkaa olla pikkuhiljaa jo valmiimpi tuohon projektiin. Kyseinen mies kun ei tee mitään koskaan pohtimatta ensin tekonsa seurauksia =) Eli nyt sitten odotellaan seuraavaa "unohdusta"

Kiva muuten, että tänne on tullut uusia tyyppejä pulisemaan! Pidetään ketju aktiivisena ja toivotaan että mahdollisimman moni pääsisi pian jo yrittämään odottamisen sijasta!

 

Ninnu83 jee! :wave:

mariet on todella! Edelleen jannaillaan kun hormoonihoyryissa mennaan mutta menkat ei oo viela tulleet kylaan, etta voi alkaa kaikkea valilta tanaan ja seuraavana perjantaina tai sitten paukutellaan jo uusia ennatyksia kierrossa. opcorn:

Tuonne himotestaajiin selittelinkin etta olotila on kohtuullisen epamukava, etta olisipa nihkeeta jos naita alkaa tulemaan - vahvemmin ja vahvemmin - ihan noin tadin kylailyn valmisteluna. Kaiken muun (tynnyrifiilis, vatsarepimisen) lisaksi on aivan kamala nalka siis ihan koko ajan ja tama pahoinvointi aaltoilu vaan jatkuu.

Kaneli88 saatat olla juuri kaatamassa bensaa liekkeihin. Samalla kun hyvastelet puuron, on mahdollista hyvastella tuo ikava vaiva - ainakin lieventaa sita. Joka tapauksessa antaisin viljattomalle ruokavaliolle - tai gluteenittomalle aluksi - mahdollisuuden. Elamanlaatusi saattaa parantua hurjasti. =)

Sinadrius ai ai miesta, tsempit nopean myonteisyyden puolesta. Parempaan suuntaan matka kay! :flower: Taalla toveri mustavalkoinen ja karsimatonkin viela

pienestä kii epatietoisuus on kamalaa. Olisin jo varmaan hyppinyt seinia pitkin noilla vastauksilla etta oot aika mimmi

Makin ajattelen niin etta siitahan se elama vasta alkaa ja nain oon miehellekin sen muotoillut.
Toivotaan etta alkaa kumit unohtuun useammin noin omatoimisesti!

Aktiivisuus kunniaan leidit noin niinkun kaikessa.

 

Itseasiassa nyt alkaa viljaton ruokavalio ja jos se ei auta niin sitten viljaton ja maidoton. Jos ne ei auta niin sitten en tiedä mitä teen. Muuten olen vältellyt monia yleisimpiä ruoka-aineita jotka aiheuttavat närästystä. Pizzat ym raskamättöjä en ole kohta kolmeen vuoteen syönyt jne...

Muuten täällä ei raskaussuunnitelmissa ole mitään ihmeempiä. Kovasti mietitään että laajennetaanko tätä taloa vai rakennutetaanko uusi kokonaan. Tämä jäisi sitten liian pieneksi, jos niitä lapsia joskus tulee. Paras ystäväni jätti ehkäsyn pois viime syksynä ja nyt tämän kesän aikan kun vauvaa ei ole kuulunut niin kova stressi siellä vauvan saamisesta. Ilmeisesti heillä ongelmana ettei makkarielämä ole koskaan ollut kovin vilkasta ja nyt ne harvat päivät kun pitäisi saada tärppäämään tietyille päiville tuottaa tuskaa. Ei käy heitäkää kateeksi Varmasti todella raskasta tuollainen epävarmuus raskaaksi tulemisesta.

 

Kaneli erittain hyva suunnitelma, oon varma etta oireet helpottavat - tai katoavat taysin - muutoksen myota! Kannattaa myos kokeilla hammastahnan vaihtoa fluorittomaan.
Olethan myos valttanyt lisäaineita? Tsemppia paljon! :hug:

Kylla muakin stressaisi tuollainen tilanne. Tuntuu liialti suorittamiselta - sita mielenkiintoa kun olisi hyva muutenkin loytya kuin vain pakon edessa. Itsehan he voivat kuitenkin asialle jotain tehda, eika tilanne ole lainkaan toivoton.

Taalla vaan jatkuu operaatio tikusta asiaa. Jotain hailuraa piirtyy samantien mutta en sitten tieda pitaisiko tulkita ihan vaan viivanpaikaksi.

Kaikkee kiellettya tekis mieli syoda, rinnat on kipeet ja turvoksissa. Mies pyorittelee jo varmaan silmiaan talle hulluudelle. Varmaan tuumaa etta mun ois aika etsia uusia harrastuksia.

 

Täällä huutelee 24v. neitokainen. Vielä olisi yksi vuosi opiskeluja jäljellä ja sen jälkeen ei sitten suunnitelmia olekkaan. Paitsi työ... ja perhe...

Olen kärsinyt koko menkkahistoriani ajan kamalista kivuista ja liudasta muita oireita. Mulla alkoi menkat kun olin 11. Sain vihdoin viime tammikuussa diagnoosiksi endometrioosin. Siinä on ikävä sivuoire: mahdollisuus lapsettomuuteen.

Tässä ollaan miehen kanssa yhteistä taivalta kuljettu 4,5 vuotta. Ollaan kihloissa, mutta häitä ei olla vielä järjestämässä, koska raha. Mulla alkoi saman tien diagnoosini saamisesta ihan kamala vauvakuume. Pelkään, että mitä pidempään odotan, sitä kauemmin mahdollisesti menee, että saadaan lapsia. Jos vaikka luomusti se ei onnistuisi, pitäisi käydä läpi kaikki lapsettomuushoidot ja jos ei vieläkään tärppää, niin jonottaa vielä adoptiota. En tiedä miten ikimaailmassa onnistun olemaan stressaamatta, kun kokoajan takaraivossa hakkaa se lapsettomuuden pelko.

Jostain syystä meidän kaupunkiimme on muuttaneet kaikki raskaana olevat. Tai vastasynnyttäneet. Miksi ihmeessä niiden on tultava vaunuineen tai pystymahoineen juuri sinne minun lähikauppaani tungeksimaan? Voi kateus...

Yrittämisen aloittamisesta ollaan miehen kanssa puhuttu niin, että se voitaisiin aikaisintaan aloittaa ensi talvena, jotta mun ei tarvitsisi juosta valmistujaisjuhlista synnytyssaliin. Silti, siihenkin on vielä monta kuukautta aikaa. Ajattelin aluksi, että se olen vain minä joka jatkuvasti höpöttää vauvoista ja nimistä ja vaunuista ja ties mistä hömpästä. Nyt kuitenkin kesän alussa mies yllätti mut toteamalla, että kyllä meidän se yrittäminen pitää aloittaa aika pian sitten! Hänelle käsitys pian tarkoittaa vuoden sisällä.

Vaikka olen innoissani, niin jostain syystä mua myös pelottaa. Entä jos en voikkaan saada omia lapsia? Mitä vastaan kaikille utelioille sitten? Entäs jos en osaakkaan olla äiti? Entä jos vaivun masennukseen synnytyksen jälkeen? Tai entä jos olen niin väsynyt, että en jaksakkaan herätä yöllä lapsen itkuun? Mitä jos raskaus keskeytyy? Tai jos siitä tuleeki kohdun ulkopuolinen?

Ajatusten sekamelskaa päässä on melkopaljon...

 

Tervetuloa Katey! Kuulostaapa haastavalta yhtälöltä. Mutta onneksi olette miehesi kanssa samoilla linjoilla ja pystytte keskustelemaan tulevista mahdollisista vaikeuksista. Varmaan sitten, jos joku noista mainitsemistasi huonoista puolista toteutuu, pystytte edelleen tukemaan toisianne.

Ja paljon riippuu varmaan myös ihmisen perusluonteesta, miten tulevaan suhtautuu: odottaako toiveikkaana vai pelkääkö pahinta. Ainakin musta tuntui raskausaikana, että teoriassa tiesi kaikki asiat jotka voi mennä pieleen, mutta niitä ei osannut ottaa vakavasti. Raskaushormonit varmaan suojelee ainakin osittain. On vähän sellainen positiivisesti pöllähtänyt olo

Mutta varmasti kaikki nuo pelot kuuluu siihen vaiheeseen kun todella antaa uudelle elämälle mahdollisuuden saada alkunsa. Samalla haluaa niin paljon ja silti toisaalta epäilee haluaan...

Voimia teille yritykseen!

 

Heippa Katey :wave: Ikävä varmasti saada tietää tuollaisesta vaivasta ja varmasti aiheuttaa pelkoa. Toivottavasti kumminkin kaikesta huolimatta lapsen saaminen onnistuisi.

Myös refluksi kuulostaa ikävältä. Eikä varmasti raskaus paljon houkuttele, jos mahdollisesti vain pahentaa oloa Jospa joku ruokavalio lähtisi puremaan vaikka onhan se ikävää sekin, ettei saa syödä mitä tahtoo.

Babetten jännät paikat jatkuu

Meillä käytiin yksi mahdolliseen yritykseen liittyvä keskustelu ilman tulosta. Kyselin noiden pillereiden varjolla aloituksen ajankohdasta ja mies ei oikein ollut ajatuksessa mukana. Varmaan tässä jo unohtanut että asiasta on edes puhuttu. Eikä sanonut nytkään mitään mielipidettä. Toivoisin niin, että mies haluaisi oikeasti toisen lapsen, eikä vain suostuisi koska minä jatkuvasti asiasta kyselen ja koska toinen lapsi "kuuluu tehdä". Yhdessä se esikoinenkin päätettiin tehdä, mutta mies ei oikein koskaan ole ollut oikeasti innoissaan raskaudesta eikä nytkään tästä suunnittelemisesta, joten vähän masentaa omaa haaveilua.

 

Katey jee! :wave: Muakin pelottaa etta nama mun vatsakivut lopulta aiheuttaisikin vain endometrioosi. Jos hormoneissa onkin vaan haikkaa, mika aiheuttaa valeraskauden oireita. Samanlaiset ajatukset siis mielessa, pelottaa etta mita jos ei kaykkaan niin vaan helposti. Mita jos aloittaa omaan makuun liian myohaan ja ottaakin pitkan aikaa onnistuakseen. Mita jos ei onnistu lainkaan.

Kaikki tuo ajatuksen sekamelska on normaalia. Kylla luonto hoitaa etka ole yksin. =)

mariet on kylla harmillinen tilanne. Itsekkin haluan etta sen lapsen yrittaminen lahtisi molempien halusta. Sanoinkin miehelle etta se on hanen kasissaan tehda se paatos enka halua hanta painostaa, ottaa vaan oman aikansa. Miehet kun haluavat pitaa ohjat kasissaan ja helpotti omaa mielta muotoilla se noin. Yhta tassa ollaan ja halutaan samoja asioita. Toivon kovasti etta pian siellakin mies ottaa aloitteen asiaan :hug:

Taallakin on monet itkut itketty ruokavalion rajoittuneisuuden puolesta ja edelleen saan saannollisin valiajoin raivopaivia jolloin kaikki "safe food"on ihan kamalaa ja haluaisin vain syoda kaikkea muuta mita muutkin eli voin rehellisesti sanoa: siihen tottuu. Sita oppii arvostamaan itselleen oikean ruokavalion tuomaa hyvaa oloa mielitekojen sijasta. Se ottaa aikansa eika ole todellakaan helppoa. Myohemmin osaa iloita jo yhdesta ruoka-aineesta jonka voi lisata 'saa syoda'-osastoon. Joten Kaneli, anna itsellesi lupa tuntea mita muutos sinussa herattaa, mutta ala lannistu vaan pida ajatukset tavoitteessa. Voimia! :hug:

Tama mahan turvotus ei vain laske. Teki mieli tehda viimeinen testi aamulla mutta maltoin, aikaisintaan torstaina. Eilen ja sunnuntaina odottelin koko ajan josko vuoto alkaa (menkkamaisten jomotusten takia), mutta valkkaria se vaan olikin.

 

Moikka naiset. Olen kahden pienen pojan äiti (09 ja 11) ja pakko oli tulla purkamaan tuntoja tästä vauvakuumeesta. Mitä tämä meinaa?? Meillä on kaksi valtavan rakasta lasta, itsekin olen ollut aiemmin sitä meltä et 2 olisi ok lasten lukumäärä ja olen ollut valtavan onnellinen et heidät on meille suotu. Nyt keällä mulle on iskeny aivan järjetön vauva- ja raskaushaave. Järki sanoo, et helpommllakin pääsis kun odottelis vuoden- pari ja mun mies on aivan ehdottomasti sitä mlä et meidän elämä nyt nyt kuosissaan ja hän nauttii kun lapset on jo ohittaneet vauvavaiheen. Aiemmin oli sitä meltä, et lapsiluku on nyt tässä ja nyt mun höyrytessä on puhunut et ehkä joskus muutamien vuosien päästä. Raivostuttaa oma mieli, kun tämä vauva-asia täyttää pään ja haaveilu on suurta..... Olis niin ihana kun osais painaa asian nyt taka-lalle toistaiseksi...

 

Kiitos Sinadrius, mariet ja Babette!

Onkohan tuo lasten määrä miehille jokin tabu? Joka suunnasta tuntuu tulevan sellaisia viestejä, että "kyllä se yksi riittää" tai "ai nytkö pitäisi toinen...?" tai "en mä tiedä...".

Pelkääkö ne vastuuta tai sitä ettei ne osaakkaan olla hyviä isiä... Meillä taitaa tuota pelkoa olla, mutta kun joskus aikaa sitten, jo ennen diagnoosia, kysyin montako lasta hän haluaisi, niin vastaus tuli kuin apteekin hyllylytä: Kolme. Minä olin ajatellut kahta. Mutta tässä tilanteessa se yksikin kruunaisi kaiken.

Kaneli88 jos tuo viljaton ja maidoton ei auta, niin kokeile vielä hiivatonta. Vaikeaa, mutta sekin voi olla syynä vaivoihin. Äidilläni helpotti tuo viljaton, maidoton ja hiivaton ruokavalio. Tsemppiä!

 

Pimu83 niinhan sita miettii etta ois ihanaa jos voisi vaan lakata ajattelemasta asiaa. Taalla nyt kuitenkin voit ihan rauhassa pohtia ja haaveilla meidan kanssa josko tulisi jotain selkeytta ajatuksiin. Tervetuloa joukkoon! :wave:

Katey meille se on lahtokohtaisesti kaksi - tosin ollaan puhuttu etta jos tulisikin samaa sukupuolta niin sitten voitaisiin harkita kolmatta. Lahdetaan nyt siita ensimmaisesta kumminkin. :heart:

Mies kyseli eilen illalla: 'Tuntuuko silta etta olis menkat alkamassa?' - Jaa-a. Samalta on tuntunut jo viimeiset kaksi viikkoa. Maha turvoksissa, viime viikolla oli kovimmat kivut mahaseudulla ja menkkajomotuksia nyt saannollisin valiajoin. Rintojen aristus alkoi tuossa viime viikon lopulla vai taman viikon alussa, sama se. Nalka olis koko ajan ja makean himo. Pissalla sais rampata jatkuvasti, viimeksi eilen yolla olisi pitanyt nousta mutta pinnistelin aamuun testia varten - samanlaista hailua siella suunnalla, odotellaan perjantaita. On tullut kyllakin juotua kuumuuden takia (eilen varjossa 29°C).
Teinpa tuossa vatsoja, jos tuo pompotys johtuisikin ihan vaan niiden puutteesta.

 

Kurjuuksien kurjuus. Meidän piti jättää pillerit pois nyt heinäkuun lopussa ja aloittaa yritys. nyt on kuitenkin miehen äiti sairastunut ja ollut viikonpäivät sairaalassa. En tiedä lykkäämmekö aloitusta, huolta ja murhetta nyt muutenkin. Toisaalta iloinen uutinen voisi piristää kaikkia..

 

Minisport oi kurjuus. :hug: Toivottavasti tulee pian selvyytta asioihin ja menee parempaan pain.

Taalla alkoi keskiviikkona vuoto. Huomenna, jos paastaan, ollaan menossa ottamaan hormonitestit. Olisi ainakin FSH, LH, estradioli, prolaktiini ja kortisoli. Vahan jannittaa. Pakko on jotain olla vinksallaan kun keho tekee valeraskauden oireita - vaikka siella nyt ne haaleat viivat olikin mutta ei naista tieda. Pahenee vaan.

Pitaa tilata macaa, vitexia ja kookosoljyakin saisi jo taydentaa, vaan kun taalla sita ei myyda missaan niin pitaa Amazonista tilata. Voi jummi.

Jos tasta haluaa jotain positiivista etsia, niin saa ainakin selvyytta kaikkeudessaan ennen varsinaista raskautumisyritysta.

 

Ei paasty labraan lauantaina. Tulipahan herattya tanaan viidelta kun mies lahti tyomatkalle - ja mina jos heraan niin eipahan nukuttakkaan enaa kun kuvottaa ja nalattaa lahes 24/h.

Varsinaisia vuotopaivia oli kaksi (to-pe), keskiviikkona alkaessa oli ainoastaan kipuilua ja sellaista paineentunnetta, eivatka hanat auenneet kunnolla. Nyt sitten vielakin tuhruttaa, eli pyyhkiessa tulee vaaleanpunaista paperiin. Eipa ole ennen tallaistakaan ollut. Pakko se digi viela testata ja sitten luovutan.

Mitas tanne muille? :wave:

 

Hellou! Voisin ilmoittautua yrityksen odottajaksi Olen kuumeisesti lasta toivonut monta vuotta jo, mutta nyt kun päätimme mieheni kanssa jättää ehkäisyn pois, haaveet kasvoivat taas entisestään! Meillä on siis ajatuksena antaa kehoni palautua ehkäisyrenkaan käytöstä jo ennen vauvan yrittämistä. Aluksi oli tarkoitus odottaa elokuuhun, mutta kun tunsin palavaa halua olla nainen ihan luomusti jo nyt, niin päätimme heittää viimeisen renkaan roskiin!

Ideana siis tosiaan olisi olla luomunainen jonkin aikaa ennen lasta. Ensi talvena menemme naimisiin ja ensi keväänä minun pitäisi valmistua, joten ehkäpä ihan tämän vuoden puolella voitaisiin alkaa yrittää, olen puhunut miehelle syys-lokakuusta ja hän vuoden vaihteesta.. noh, keskeytetystä yhdynnästä ollaan puhuttu nyt alkuun, joten meikäläinen varmaan on jo tuntosarvet ojossa ensi kuun lopussa menkkoja odotellessa.. mies on sanonut, että jos lapsi tulisi jo näin aiemminkin, ei se mikään katastrofi olisi, mutta ehkä se olisi ihan järkevää yrittää edes niin, että saisin koulun loppuun ennen vauvan tuloa.. saapa nähdä voittaako järki vai tunteet.. iik..

Näin siis meillä! Oli pakko kirjoitella, kun ei viitsi miehellekkään näistä jauhaa, mä vaan niin nautin ajatuksesta olla nainen ilman ylimääräisiä hormooneja

 

Sandri tervetuloa hopisemaan tanne :wave:

Jannittavia aikoja teille elellaan! Luomu on hyva. Mulla ei ainakaan lisahormonit ole antanut mitaan hyvaa. Valilla tuntuu kanssa ettei viittisi miehelle koko aikaa hossottaa samasta asiasta, mutta onneksi taalla voi - enka usko etta se miestakaan enaa tosin haittaa. Askel kerrallaan.

 

Askel tosiaan kerrallaan! Uskaltaa tuollekkin välillä jotain mainita, mutta yritän ettei tää lapsiasia nyt täyttäs koko huushollia ettei sitä ala ahdistamaan

Mulla oli käytössä ehkäisyrengas joka sopi mulle ihan hyvin. Epäilen sen kuitenkin aiheuttaneen haluttomuutta ja ehkä lihoamistakin.. ja onhan se jotenki erilainen tunne olla ihan luomuna

Nauroin kyllä eilen kunnolla! Me ihmeteltiin ku mun viimeinen tyhjennysvuoto alkoi nyt kaksi päivää aiemmin kuin normaalisti ja mies totes että ehkä mä tosiaan rentouduin alitajuntaisesti ku sain renkaat pois D

 

Hyvinkin mahdollisesti. Myoskin viimeisena noi renkaat maarattiin mutta koskaan ei paassyt kayttoon.

Meillakin on kayty monenlaiset tunteet lapi asian tiimoilta ja varmasti miehesta tuntui etta hanta painostan. Ratkaisin asian niin etta aion asiasta haaveilla ja puhua mutta sitten toimitaan kun hankin on valmis ja sita haluaa. Kylla helpotti sanoa se noin ja samalla luottaa asia miehen kasiin. On tassa valissa tosin naita meista riippumattomia asioita ja ne pitaa ensin saada ratkaistua.

 

Moi! Täällä yksi lisää keskusteluun. Oon kohta 23v ja mies on 26v. Kaksi tytärtä meillä on, 3- ja 5-vuotiaat. Vauvakuume jyllää kovana molemmilla (miehellä lisänä autokuume ), mutta päätettiin odottaa ensi vuoden puolelle. Päätös odottamiseen tuli sen takia, koska minun työtilanteeni on ensi kesäkuun jälkeen vähän epävarma, kun silloin päättyy sopimus asiakkaan kanssa ja he kilpailuttavat firmat uudelleen, joten sen vuoksi en viitsisi olla vielä kovin paksuna silloin, ettei pomot irtisano minua, jos tuolla paikassa hommat loppuisikin (hommia kyllä muuallakin riittää, mutta jos olen juuri jäämässä äitiyslomalle, niin pomolla on hyvä sauma käyttää tuota mahdollista asiakassopimuksen loppumista irtisanomiseni tekosyynä). Jos ymmärrätte yhtään mun epäselvästä sepustuksesta.

Toinen syy vauvanteon lykkäämiselle on se, että esikoinen on menossa -15 kouluun ja tarkotus olisi olla silloin kotona. Alkuvuodesta kun aloitamme yrityksen, niin vauva syntyisi aikaisintaan syksyllä -14, joten voisin pitää hoitovapaata pätkän myös -17 syksyllä kun kakkonen menee kouluun.

pitkälle on siis suunniteltu asioita ja toivotaan kovasti, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tai no sama se, kunhan se nyytti edes saataisiin. mies sanoikin ihanasti yksi päivä, että on tosi onnellinen, enää puuttuu kaksi "pikku"juttua: yksi pikkuinen ja oma talo. :heart:

Toisaalta kyllä hirvittää, mulle kotona olo ei ole ollut helppoa, vaikka "helpot" lapset onkin. Epäilen, että jonkin asteista masennusta on ollut molempien syntymän jälkeen ja tästä aion sitten raskausaikana jo sanoa neuvolassa. Jos uskallan. oon nimittäin tosi huono puhumaan asioistani kellekkään. No tarkoitus olis, että tällä kertaa en olis kotona kovin pitkään (kahden lapsen kanssa ollut yhteensä 4v kotona), vaan menisin mahdollisesti töihin takaisin kun vauva on 6kk ja mies jäisi kotiin..

Tulis jo ensi vuosi!

 

Tervetuloa uudet rupattelijat sandri ja mammuttisi! :wave:

mammuttisi, ihan fiksusti ootte miettineet kaikki asiat etukäteen jo, se on must hyvä juttu, vaikka tietysti harvoin kaikki aina menee suunnitelmien mukaan. Aika nuorena olette ensimmäiset lapset saaneet jos teillä esikoinen menee parin vuoden päästä kouluun ja olet vasta 23v, ainakin siis mun kantilta katsottuna kun itse täytän tänä vuonna 32v. Meitä on moneen junaan ja hyvä niin

Meillä myös mies on puhunut että jäisi kyllä mielellään kotiin hoitamaan lasta äitiysloman jälkeen, jos vaan rahatilanne antaa periksi. Saa nähdä tuleeko tappelu siitä kumpi saa jäädä ja kumpi joutuu töihin

Sandri, vaikka meillä tuo vauvaprojekti on suunniteltu alkavan joskus ensi vuonna, niin olen ollut jo vuoden kokonaan luomuna hormonaalisesta ehkäisystä, ja päivääkään ei ole tarvinnut katua! Voin suoraan sanoa että ehkäisyhormooneihin en aio enää koskea missään muodossa! Tuli kokeiltua kaiken maailman pillerit ja renkaat tuossa vuosien mittaan ja kaikissa epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. kun sitten päätin lopettaa kaikki kokonaan, niin elämä on sen jälkeen ollut niiiin paljon parempaa ja kondominkin käyttö on pieni hinta siitä elämänilosta jonka sain takaisin. pillereitä syödessä tuntui että vaan vituttaa kaikki koko ajan eikä sitä edes tajunnut että se johtui niistä napeista.

Babette Onko teillä ollut siis minkäänlaista puhetta että koska alkaisitte yrittämään? Vai onko asia nyt sun miehen päätettävissä, että sitten heti kun hän on valmis?

Kukas se sanoikaan alkavansa käyttää keskeytettyä yhdyntää? Tiedätkö miksikä kutsutaan miestä joka luottaa varmoihin päiviin ja keskeytettyyn yhdyntään? Isäksi

Meillä taisi muuten lyhentyä yrityksen odottaminen, ainakin eilisten puheiden perusteella. Aiemminhan me vähän sovittiin että josko sitä ensi kesänä alottais. No eilen kun juteltiin kaikkia vauvajuttuja, niin mies totesi että "no josko sitä ensi kevääseen kuitenkin vielä odotettaisiin".. Ja keväthän on ennen kesää Hih.

 

Voi ärsytys miten voi yrityksen aloittamisen odottaminen olla hermoja raastavaa! Langat on NIIIIN miehen käsissä. Jokojokojoko?!

 

pienestä kii eihän se mikään salaisuus ole, että esikoinen oli aikamoinen ylläri kaikille. Eikä vähiten minulle ja miehelle. olin tuolloin just täyttänyt 17v ja mies oli 20v. Onneksi alkupaniikin jälkeen kaikki suhtautui hyvin ja miehen kanssa menee hyvin, vaikka toki välillä on ollut vaikeaakin. kuopus olikin sitten ihan suunniteltu tapaus ja päivääkään ei olla kaduttu "leikkikaverin" tekoa, ovat nimittäin esikoisen kanssa kuin paita ja peppu. olleet varmaan siitä lähin kun kuopus n. vuoden ikäisestä alkoi leikkiä isosiskonsa kanssa.

Täällä on myös hirveetä malttamattomuutta. Miehen kanssa vuoron perään esitellään toisillemme hienoja vaunuja, turvakaukaloita, pinnasänkyjä yms netistä. kaikki kun on taas ostettavissa, kun edelliset tarvikkeet ja vaatteet hävitettiin, kun yhtään ei pitänyt enää tehdä. ;D

No mulla alkoi nyt loppuvuoden kiri tässä laihdutuksessa. tarkoitus olis päästä 55 kiloon jouluksi. Siihen olis 6.5kg matkaa ja sinnehän päästään. nyt ollaan vielä niin lähellä lievän ylipainon rajaa, että liian helposti sinne takaisin lipsahdetaan. mieheltä oon pyytänyt synttärilahjaksi salikorttia, jos sais tuota vatsaa pienemmäksi. ehkä se palautuiskin paremmin sitten synnytyksen jälkeen kun hoitais ensin kuntoon sen, ennen uutta rasitusta.

oijoi. haaveilin jo ihanista äitiysmekoista serkun häihin ensi kesäksi.

 

MINÄ puhuin keskeytetystä yhdynnästä olen kuullut tuon mutta olen myös valistanut ukkokultaakin.. hän on nyt viikon pois kotoa ja valistin jo ennen ku lähti et sillon ku se tulee kotia on suuri "riski" tulla raskaaksi aiko kovasti olla varovainen mutta saapa nähä..

Mun keho sitte hoksas kai heti ettei uutta rinkulaa laitettu.. tosiaan niin kuin aiemmin sanoin, niin tyhjennysvuoto alkoi pari päivää aiemmin ja näköjään tiputtelee sitte myös pidempään.. tuntuu hölmöltä että se jo nytten vaikuttais? Saa varmaan sidettä pitää aika kauan ku ei tiiä mitä tämä hormoonaaliehkäisyn lopettaminen tuo tullessaan..

Mulla oli pari päivää sitten kaverin babyshowerit, oli ihana hypistellä kaikkia vauvajuttuja kun etsin lahjaa.. *huokaus*