Äitibloggaaja puolustaa vilkkaita lapsia: ”En ole lainkaan huolissani 2-vuotiaasta rämäpäästäni”
Vilkkaan lapsen äiti ja Kaksplussan bloggaaja Johanna toivoo, ettei lapsia leimata yhden piirteen perusteella. Hänkin sai blogissaan kuulla, että vilkas poika tulisi toimittaa tutkimuksiin tai vähintään päiväkotiin.
Amalian harvinainen sairaus -blogistaan tuttu Johanna kirjoitti hiljattain perheensä retkestä Korkeasaaren eläintarhaan. Johanna kertoi avoimesti, miten kivaksi kesäreissuksi suunniteltu päivä muuttuikin ainakin äidille enemmän ärsyttäväksi ja stressaavaksi, kun 2,5-vuotiaalla Milolla oli vauhti päällä.
– Mä näin Korkeasaaressa jo kauhukuvia, että Milo kiipeää tai putoaa johonkin häkkiin, ja lopulta olin ikionnellinen, kun saimme pojan autoon ja turvavöihin kiinni, kuvailee bloggaaja päivän tunnelmia.
Postauksen kommenteissa tarjottiin vertaistukea ja vinkkejä vilkkaan lapsen vanhemmille. Moni myös ihaili perheen jaksamista. Mukaan mahtui kuitenkin kärkkäämpikin kommentti:
”Veisin kyllä jo Milon tutkimuksiin, jos oma lapseni olisi! Ei tuollainen koheltaminen ole normaalia. Tai vie edes osa-aikaisesti päiväkotiin, että oppii ryhmän paineessa käyttäytymään. Ei ylivilkkaalle lapselle aina ole paras vaihtoehto ’antaa riehua vaan’. Vaikeuksia tulee viimeistään eskarissa!”
Vaikka Johanna on puhunut usein poikansa vilkkaudesta, halusi hän kyseisen kommentin myötä oikaista harhaluuloja ja pitää villeille lapsille myös puolustuspuheen.
Vauhdikas koheltaja ja hellä pieni poika
Äitinä Johanna haluaa tehdä selväksi, että vilkkauden lisäksi lapsesta löytyy vastapainoksi iso liuta muitakin luonteenpiirteitä, jotka eivät ehkä ole blogissa tulleet ilmi.
– Itse en missään nimessä, etenkään vielä tässä vaiheessa, ajattele, että Milolla olisi jokin sairaus, ja että hänet tulisi nyt heti kiikuttaa tutkimuksiin ja laittaa päiväkotiin oppimaan normaaliksi, kuten eräs lukija tämän aamuisessa kommentissaan totesi, bloggaaja kirjoittaa.
Johannan mukaan Milo on vilkas koheltaja, joka purkaa energiaansa juoksemalla, pelaamalla pallopelejä sekä heittelemällä frisbeetä. Jos vauhdikasta tekemistä ei riitä, poika kuitenkin turhautuu helposti.
– Jos teemme vaikka palapelejä, niin homma toimii vaikka kuinka kauan, jos vain olen vieressä istumassa. Yksin Milo ei jaksa pysyä samassa touhussa tai välttämättä missään sisätouhussa, ja sitten alkaakin epämääräinen häärääminen tai siskon ärsyttäminen, Johanna kuvailee.
Vauhdikkaan arjen keskellä Johanna osaa olla onnellinen rauhallisista hetkistä ja pienistä onnistumisista, kuten silloin, kun poika on tunnin verran jaksanut keskittyä kalastamiseen ihan rauhassa. Silloin äiti on ylpeä, mutta iloa ja naurua tuovat myös vauhdikkaat puuhastelut.
– Milo on vilkas ja omapäinen, mutta kuitenkin ihana oma itsensä. Välillä mahdottoman tuhma, mutta myös hellä ja kiltti. Monta puolta, kuten meissä jokaisessa, bloggaaja muistuttaa.
– En ole lainkaan huolissani 2,5-vuotiaasta rämäpäästäni vielä tässä vaiheessa, kun maailmaan tutustuminen on vasta alkanut. Toiset tekevät sen rauhallisemmin ja toiset vilkkaammin, Johanna päättää kirjoituksensa.
Johannan mukaan Milo on vilkas koheltaja, joka kaipaa vauhdikasta tekemistä.
Kannustusta kommenteissa
Johannan puolustuspuhe on koskettanut monia vilkkaiden lasten vanhempia, jotka ovat saaneet kuulla lapsiinsa liittyvää ihmettelyä ja diagnosointia. Kommenteissa on hyvässä hengessä jaettu kokemuksia vauhdikkaiden lasten kasvattamisesta, mutta vilkkaiden lasten on nähty aiheuttavan myös harmia rauhallisuutta vaativissa ryhmätilanteissa.
”Meillä myös 3-vuotias neitokainen on hyvin menevä tapaus. Annan mennä ja touhottaa omiaan välillä. Mutta hyvin tapaturma-altis tuntuu olevan, että siinä määrin joutuu vahtimaan jatkuvasti. Itse olen huomannut, että neiti haluaa oppia koko ajan uutta ja on siksi niin liikkuvainen ja kerkeävä. En ollenkaan ole huolissani. Ihanaa, että lapset touhuavat ja saavat purkaa energiaa.”
”Lapsella on luontainen kiinnostus kaikkea kohtaan ja väsymättömät jalat. Ajatus ei riitä vielä muuhun kuin nykyhetkeen. Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse olla ’kiltti’ ja paikallaan pysyvä. Hän opettelee asioita ja sitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Milo vaikuttaa juuri normaalilta, ihanalta pikku touhuajalta!”
”Nykyään jo neuvolasta lähtien lapsia aletaan diagnosoida ja runtata samaan muottiin: liian iso pää, liian pieni pää, liian laiha, liian lihava, tämä lapsi on käyrän yllä, tämä alla, tämä liikkuu liikaa, tämä ei tarpeeksi. Suomessa on hyvä neuvolaseuranta, mutta joskus liika on liikaa. Antakaa lapsien olla omia itsejään, villejä, rauhallisia, punkeroita, laihoja. Kyllä aika tasaa jokaisen, siltikin omaksi itsekseen.”
”Joka kerta hymyilen sun kirjoituksille, kun puhut Milon touhuista ja hänen vilkkaudestaan. Niin tuttua! Ja ihanaa että muitakin yhtä vilkkaita lapsia on kuin meidän.”
”Just joo! Viekää ihmeessä nyt ne ylivilkkaat tenavanne sinne seurakunnan kerhoon oppimaan käytöstapoja. Yritin viime talvena pitää 3,5-vuotiasta lastani seurakunnan kerhossa, mutta koko kerhotouhu oli yhtä kaaosta parin ylivilkkaan ja mitään tottelemattoman pojan takia.”
Lue myös:
Asiantuntija ihmettelee karua todistusta: ”Mieti, jos saisit samanlaisen paperin töissä”
Bloggaaja kertoo elämästään herkän lapsen äitinä: ”Rakastaminen on helppoa, kaikki muu vaikeaa”
Jaa oma kokemuksesi