Psykologi vietti kuukauden päiväkodissa varhaiskasvatusta tutkien: ”Mainettaan parempaa työtä”
Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa ujuttautui kuukaudeksi tutkimaan varhaiskasvatuksen arkea päiväkotiin. Nämä asiat yllättivät hänet.
Organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa, 29, istuu lastentuolilla pöydän ääressä, johon on kokoontunut päiväkoti-ikäisiä lapsia. Meneillään ovat juuri vesivärityöt.
Sahimaa nappaa tilanteesta kuvan vanhempien luvalla. Lapset hymyilevät iloisesti kameralle vantaalaisessa Simonkallion päiväkodissa, jossa Sahimaan työkokeilu on juuri alkanut.
Kuvan Sahimaa julkaisee myöhemmin Instagramissa. Kuvatekstissä hän pohtii, että päiväkotien varhaiskasvatus on työelämätermein ilmaistuna ”luottamusbisnestä”.
Lue myös: Huomaako päiväkoti, jos kukaan ei leiki lapsesi kanssa? Tämä piirros paljastaa hoitajille totuuden
Ensituntuman perusteella päiväkodin arki on mielenkiintoinen yhdistelmä turvaa ja tuttuuden tunnetta tuovia rutiineja sekä päivittäin tapahtuvaa spontaania hetkessä elämistä, Sahimaa kirjoittaa.
Sahimaa viettää kuukauden tutustumalla varhaiskasvattajien työhön päiväkodissa. Samalla hän myös haastattelee varhaiskasvattajia sen lisäksi, että seuraa heidän työtään.
Tehtävä on osa Sahimaan vuoden mittaista #Koeaika-projektia yhdessä Duunitorin kanssa. Hän viettää joka kuukauden eri työpaikassa tehden analyysia kulloisestakin työstä.
Simonkallion päiväkodin lisäksi Sahimaa työskentelee myös Jönsaksen päiväkodissa.
”Mitataan päästä varpaisiin”
Ensimmäisenä päivänä Sahimaata mitataan päästä varpaisiin.
– Aluksi tehdään tsekki, onko tuo kaveri luottamuksen arvoinen.
Sahimaata katsellaan sivusta ja vähän testaillaan.
Seuraavana päivänä käy ilmi, että hän on lasten mielestä kelvollinen.
– Ekan päivän jälkeen oltiinkin jo ihan kuin olisi tunnettu pidempäänkin.
Ensimmäisistä päivistä Sahimaalle on myös jäänyt mieleen työn intensiteetti. Taukoja ei oikeastaan ole, paitsi lyhyet hetket, kun on päästävä vessaan.
Lasten ollessa päivälevolla varhaiskasvattajat suunnittelevat, arvioivat ja kehittävät toimintaa. Se on niin kutsuttua SAK-aikaa.
Ero on melkoinen Sahimaan tyypillisiin töihin organisaatiopsykologina.
– Oma työni ei tapahdu minuutilleen määritellyissä vuoroissa tietyssä paikassa eikä työpäivillä ole selkeää alku- ja loppupistettä.
Sahimaan työpäivään yrittäjänä kuuluu normaalisti asiakastapaamisia vastaanottohuoneessa, työyhteisöjen valmentamista, puhujakeikkojen vetämistä tapahtumissa tai organisaatioissa, organisaatioiden ristiriitatilanteiden käsittelyä ja tutkimustyötä. Noin muun muassa.
Mutta hyvin erilaista se on kuin työpäivä päiväkodissa.
”Tulevaisuus seisoo siinä edessäsi”
Tammikuun lopussa Sahimaalla ei kuitenkaan ole epäilystäkään, millaista varhaiskasvattajien työn ydin on.
Varhaiskasvattajien työn merkitystä ei tarvitse kyseenalaistaa. Sahimaa maalailee sen hyvin motivoivaksi. Onhan varhaiskasvattajilla mahdollisuus ja vastuu vaikuttaa lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.
– Tulevaisuus, jonka eteen tehdään töitä, seisoo kirjaimellisesti edessäsi. Työn ydin on kunnossa mutta puitteet paikoitellen rikki.
Sahimaa viittaa paljon julkisuudessakin käytyyn keskusteluun päiväkotien työvoima- ja sijaispulasta ja muutenkin niukoista resursseista, joiden vuoksi moni saattaa vaihtaa alaa.
Sijaisongelma näkyy lasten ja päiväkodin aikuisten arjessa. Kun aamulla ei saada sijaista, menevät päivän suunnitelmat uusiksi. Pahimmillaan siitä syntyy kierre, jossa suunniteltuja asioita ei pystytä toteuttamaan. Vähitellen se uuvuttaa työntekijän.
– Alan osaajat joutuvat aivan turhaan kamppailemaan uuvuttavan riittämättömyyden kokemuksen kanssa, kun resurssit työn laadukkaaseen toteuttamiseen eivät aina ole kunnossa.
Sahimaa muistuttaa, että inhimillisten epäkohtien lisäksi on myös valtava taloudellinen menetys, jos jollekin alalle kouluttautunut ihminen päättääkin vaihtaa alaa.
Tässä suhteessa esimerkiksi palkankorotuksia kannattaisi ajatella toisesta näkökulmasta. Tuntuvat palkankorotukset eivät ehkä olisikaan niin suuri menoerä, kuin on ajateltu.
– Kyseessä on mainettaan parempi työ, joka on viime aikoina pyörinyt mediassa negatiivisessa valossa. Ongelmat ovat kuitenkin todellisia. On todella lyhytnäköistä olla tarttumatta niihin.
Sahimaa lisää, että työntekijöillä tulisi myös olla mahdollisuus kouluttautua ja kehittää itseään.
Kultaiset rutiinit
Aamulla kokoonnutaan puurolle, sitten aamupäivän touhut joko ulkoillen tai sisällä, syödään lounasta, nukkarihetki, välipala ja sitten iltapäiväulkoilu.
Päiväkotien arjessa toistuvat tietyt rutiinit, jotka ovat monelle nykyvanhemmalla tuttuja omilta päiväkotiajoilta. Myös monet lorut, leikit, lällätykset sekä ilon- ja surunaiheet Sahimaa muistaa lapsuudestaan 90-luvulta.
Sahimaa kirjoittaakin Instagramissaan:
Lasten maailmassa harva asia on muuttunut sitten omien lapsuusaikojen. Yhä edelleen kuuminta hottia on muun muassa:
- Lumensyönti
- Jäiseen metallitolppaan takertuminen
- Ohiajavat rekka-autot
- Ystävät ja kaverit
- Lorut, tarinat ja laululeikit oppimisen keinona
- Lähipuiston eläimet
- Spontaanit halaukset ja syliin istumiset
- Pissakakkahuumori
Rutiinit muodostavat turvallisen jatkumon päivään lapsille. Toisaalta myös päiväkodin aikuisille se tuo ennakoitavuutta. Osa työntekijöistä saattaakin Sahimaan mukaan nauttia siitä.
Lasten kanssa päiviin kuitenkin kuuluu myös yllätyksiä ja tilanteita, jotka vievät mukanaan.
Vaatiikin pedagogista silmää tarttua tilanteisiin, jotka lasten maailmassa tulevat vastaan. Sahimaa yllättyi pelisilmästä, jolla varhaiskasvatuksen ammattilaiset lapset kohtaavat.
– Miten hienolla kyvyllä he pystyvät seuraamaan lapsen kielellistä ja motorista kehitystä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen hioutumista vasu-suunnitelmien mukaisesti. He kykenevät näkemään, milloin itse kukin tarvitsee tukea ja apua. Se on vaikuttavaa.
Lue myös: Puhutko päiväkotia? Testaa, osaatko salakielen lasten ympärillä!
Vanhempien asenne vaikuttaa
Tässä suhteessa maailma on muuttunut paljon sitten Sahimaan lapsuuden. Lasten kehityksestä, varsinkin tunnepuolen sellaisesta, on paljon enemmän tietoa ja osaamista.
Ajatus päiväkodista lastentarhana onkin Sahimaan mukaan onneksi katoamassa.
– Se ei ole vain paikka, johon lapset jätetään työpäivän ajaksi. Siellä heidän tulevaisuuden valmiuksiinsa oikeasti vaikutetaan.
Työkokeilun aikana Sahimaa huomasi, miten vanhempien asenne vaikuttaa siihen, että lapsi pääsisi avun piiriin.
Kaikki vanhemmat eivät välittäneet varhaiskasvattajien suosituksista.
Varhaiskasvatuksen yksi merkittävä tehtävä onkin tasoittaa lasten kotitaustoista johtuvia eroja. Kaikille on pyrkimys taata yhtäläiset valmiudet myöhempää elämää varten.
– Sekin on haastava ja tärkeä osa varhaiskasvatusta.
Varhaiskasvatus myös pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä, että vanhemmat pääsevät töihin.
Sahimaa itsekin tulee lähivuosina todennäköisesti turvautumaan varhaiskasvatuksen apuun: helmikuussa 2022 on määrä syntyä Sahimaan esikoiset.
– Kuukausi päivähoidon parissa on toiminut hyvänä starttina koti-isänä olemiselle, jonka parissa kuluukin varmaan ainakin kaksosten ensimmäiset elinkuukaudet.
Kokonaisuudessaan kyseessä onkin tällä kertaa elämänmittainen pesti.
– Isänä oleminen taitaa olla ”työ”, josta ei kuukauden koeajan jälkeen voikaan irtisanoutua, Sahimaa naurahtaa.
Jaa oma kokemuksesi