Tämä yksinkertainen muistelutekniikka kannattaa ottaa käyttöön jo yksivuotiaana – lisää uskomattomalla tavalla lapsen hyvinvointia

Lapsuuden muistoilla on suuri vaikutus hyvinvointiin ja sosiaalisiin taitoihin.

Kun vanhemmat muistelevat yhdessä lapsen kanssa sekä mukavia että ikäviä lapsuuden tapahtumia, lapsen elämänkertamuisti, tarinankerronnan taidot sekä tunnetaidot kehittyvät.

Tämä käy ilmi uusiseelantilaisesta seurantatutkimuksesta, johon osallistui 115 äitiä ja taaperoa.

Lue myös: Tärkein oivallus vanhemmuuden vinkkitulvassa: Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi

Muistelu auttaa käsittelemään vaikeita tilanteita

Tutkijat opettivat äideille yksinkertaisen tekniikan, miten lapsen kanssa kannattaa muistella säännöllisesti menneitä. Toiselle, pienemmälle ryhmälle äitejä ei kerrottu tätä tekniikkaa.

Tutkijat seurasivat lasten kehitystä yksivuotiaasta 15-vuoden ikään. Tulokset osoittivat, että 15-vuotiaana äitinsä kanssa säännöllisesti elämää muistelleet olivat kykenevämpiä kertomaan yhtenäisen tarinan omasta elämästään. Myös heidän kykynsä käsitellä vaikeita tilanteita oli parempi.

Tutkijat totesivat, että yksivuotiaasta aina teini-ikään jatkunut yhdessä muisteleminen oli vaikuttanut myönteisesti lasten tunnetaitojen kehitykseen sekä hyvinvointiin. 15-vuotiaana muistelu-ryhmään kuuluneilla oli selvästi vähemmän emotionaalisia ongelmia kuin toiseen ryhmään kuuluneilla.

Tämän tekniikan tutkijat opettivat äideille:

1. Juttele lapsen kanssa säännöllisesti suurista ja pienistä arkisista tapahtumista. Aloita, kun lapsi on yksivuotias ja jatka tätä tapaa teinikään saakka – ja teini-iän jälkeenkin.
2. Keskustele lapsen kanssa sekä myönteistä että kielteisistä tunteista, joita tapahtumiin liittyy.
3. Keskity siihen, että keskustelu on vastavuoroista. Kannusta lasta esittämään kysymyksiä ja kommentteja sekä lisäämään yksityiskohtia tarinaan.

Hyväksy myös se, että varsinkin teini-iässä lapsi voi kyseenalaistaa ja kritisoida rankastikin lapsuutensa tapahtumia.

Älä hermostu, jos lapsi ottaa puheeksi ikäviä tapahtumia, jotka haluaisit jo unohtaa – tai muistaa asiat toisin kuin ne ovat tapahtuneet.

Myös ikävien asioiden muistelu ja käsittely on tärkeää.

Pienen lapsen muistot ovat alttiita vääristymään

Elämänkertamuisti alkaa kehittyä noin 2–3 vuoden iästä alkaen. Tästä johtuen pystymme muistamaan itsenäisesti omaan elämään liittyviä tapahtumia leikki-iästä alkaen. Varhaisempien muistojen muodostamiseen tarvitaan toisen ihmisen eli pääsääntöisesti oman vanhemman apua.

Alle 2-vuotiaillakin on tottakai toimiva muisti. Eivät he muuten muistaisi oman vanhemman kasvoja tai oppisi uusia asioita.

Alle kaksivuotiaat käyttävät pääosin proseduraalista muistia eli taitomuistia. Se on muistijärjestelmän osa, jonne tallentuvat fyysiset ja motoriset taidot. Lisäksi vauvat käyttävät aistimuistia ja lyhytkestoista työmuistia.

Tutkimusten mukaan pienen lapsen muistot ovat hyvin muovautuvia ja alttiita vääristymään. Tästäkin syystä on tärkeää, että perheessä käsitellään niin ikäviä kuin mukaviakin muistoja – rakennetaan yhteistä perhetarinaa, jossa on tilaa erilaisille näkökulmille ja tunnemuistoille.

Lue myös: Nämä vanhemman 5 kipeää lapsuusmuistoa heijastuvat helposti omaan lapseen – näin vältät haitallisen tunnemuiston siirtymisen