Usko pois: nämä asiat, joista nyt vanhempana raivostut, naurattavat makeasti myöhemmin
Suututtavatko uhmiksen raivarit tai teinin törttöilyt? Jonain päivänä ne voivat olla rakkaimpia muistojasi.
Tätä ällöttävämpiin asioihin kotihommissa harvoin törmää.
Työnnän käsivarttani niin pitkälle vessanpöntön uumeniin kuin yletyn. Samea vesi, jossa leijailee ruskeita hiutaleita, nousee kohti kainaloani. Kämmen tavoittaa jotain pehmeää. Vedän esiin märkää vessapaperia. Ja vessapaperia. Ja vessapaperia.
Teini on onnistunut tukkimaan vessanpöntön kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä. Jos yhdellä istunnolla kuluu kokonainen paperirulla, ei ihme, että viemäri ei vedä.
Kihisen raivosta samalla, kun hinkkaan kakalta tuoksuvaa käsivarttani desinfiointiaineella. Nyt lähti teinin Espanjan-reissuun säästämät shoppailurahat putkimiehen palkkioon!
Suuttuneena on vaikea rakastaa
Suuttumus, tai jopa raivo, on tunnetila, jota tunnen teinin vanhempana todella usein. Suuttumusta siitä, ettei taaskaan ole luettu kokeisiin, vaan on maattu sohvalla tuijottamassa meikkausvideoita. Potutusta siitä, että koulun jälkeen välipalan sijaan on syöty herkkukaappi tyhjäksi. Raivoa siitä, että meikkivoiteeni ja sukkani on taas kerran nyysitty.
Suutuspäissä on vaikea tuntea lämpimiä tunteita omaa jälkikasvua kohtaan, saati suhtautua tilanteisiin huumorilla.
Negatiivisten tunteiden ottaessa vallan ihmisen valtaa näköalattomuus. Sitä ei näe, että joskus tämäkin raivostuttava tilanne tuntuu merkityksettömältä pieneltä tapahtumalta. Tai ehkä jopa koomiselta ja lämpimiä ailahduksia rinnassa herättävältä. Hetkeltä, jonka muistoa haluatkin vaalia, sillä se kertoo elämästä ja rakkaudesta.
Söpö uhmis sammui sohvalle
Oivallus tuli somen ansiosta.
Lapseni ollessa taapero- ja leikki-ikäinen raportoin monien vanhempien tavoin ahkerasti elämästämme Facebookiin. Nyt Facen muistot tarjoavat minulle välähdyksiä menneeseen. Elämämmehän vaikutti täydeltä komedialta!
Lapsi makaamassa sohvalla villakerrasto, kypärämyssy ja Kuomat jalassa, toppahaalari puoliksi päälle puettuna. Kuvatekstissä selitys: talvitamineiden pukemisesta raivostunut uhmis oli hyytynyt kesken raivokohtauksen ja nukahtanut sohvalle.
Niin hupaisaa! Miten söpöltä hän nukkuessaan näyttääkään!
Toisessa postauksessa kerron retkestämme Eläinmuseoon. Lapsi tunki päänsä porraskaiteiden väliin ja jäi jumiin. Häntä irrotettiin useamman ihmisen toimesta kuin Eemeliä soppakattilasta konsanaan. Tilanne oli vähän pelottava mutta etupäässä koominen, ja kaikki päättyi hyvin ilman vammoja rakennukselle tai lapselle.
Hahaa, olipa sekin reissu! Siitä riitti hauskaa kerrottavaa pitkäksi aikaa!
Tai entä sitten se Rodoksen-matka! Kolmevuotiaalla meni herne nenään autoretkellä ja hän karjui takapenkillä taukoamatta pari tuntia putkeen. Kun kipu, nälkä ja vessähätä oli suljettu pois, asialle ei voinut tehdä muuta kuin kestää, sillä oli ehdittävä takaisin autovuokraamolle. Mitä kovemmaksi huuto takapenkillä yltyi, sitä kovemmalle me vanhemmat käänsimme radiota ja lauloimme Abbaa. Perillä hotellilla tenava lopetti huutamisen kuin leikaten ja syöksyi lastendiskoon. Hän kutsui itseään tuolloin Diskotädiksi.
Voi, miten suloinen hän onkaan valokuvassa, jossa hän naama vielä itkusta turvonneena joraa Pää, polvet, peppu, varpaat -ikivihreän tahtiin!
Uhmiksen tai teinin vanhempi, älä herpaannu!
Muistoihin on ihana upota. Olipa elämä värikästä pienen lapsen kanssa! Muistan etäisesti, että aina ei ehkä naurattanut tilanteen ollessa päällä, mutta en myöskään pysty palauttamaan kovin voimakkaita suuttumuksen fiiliksiä mieleeni.
Kuinka paljon aikaa pitää kulua, että käsivarsi kakkavedessä -juttu muuttuu hauskaksi muistoksi? Tapahtumaksi, joka ei muistuta minua jälkikasvuni itsekeskeisyydestä ja ajattelemattomuudesta, vaan siitä, miten kovasti ponnistelin joka päivä kasvattaakseni lapsestani järjellisen kansalaisen? Eli miten kovasti rakastinkaan häntä.
Ehkä kymmenen vuotta riittää? Sitä odotellessa minulla on runsaasti tilaisuuksia kerätä muistoja vaalittavaksi, sillä uhmisten tapaan teininkään vanhempi ei voi herpaantua hetkeksikään.
Uusi sketsi odottaa ihan kulman takana.
Jaa oma kokemuksesi