Jenna, 20, salasi huumeet läpi raskausajan: ”En uskaltanut hakea apua, koska pelkäsin menettäväni vauvan”
Näin huumeidenkäytön pitäisi Suomessa paljastua ennen vauvan syntymää – silti kukaan ei ottanut Jennasta raskaana koppia, vaikka hän jäi huumeista kiinni terveydenhuollossa.
Kun synnytys alkoi, Jenna, 20, oli peloissaan. Ei itse synnytyksen vuoksi vaan siksi, ettei hän tiennyt, olisiko vauva terve.
– Pelkäsin, että vauva joutuu heti letkuihin kiinni. Mietin myös sitä, mitä oikein sanoisin äidille ja isälle, Jenna kertoo.
Jenna oli käyttänyt koko raskautensa ajan huumeita. Hän oli pahasti koukussa eikä ollut saanut haettua apua.
Päihteet turruttivat pahaa oloa
Kun Jenna oli 14-vuotias, hän kokeili ensimmäistä kertaa pilveä. Pariksi vuodeksi päihteidenkäyttö jäi siihen. 17-vuotiaana aineet kovenivat, ja Jennan huumeidenkäytöstä tuli päivittäistä.
– Aloin liikkua porukassa, jossa otettiin sitä ja tätä ja tota, ja menin siihen mukaan.
Jenna oli oppinut turruttamaan päihteillä pahaa oloaan, kun elämässä tuli ongelmia vastaan. Hän kuitenkin ajatteli usein, miten pääsisi kierteestä pois.
– Kaikki rahani menivät, päivissä ei ollut rytmiä ja välini vanhempieni kanssa huononivat.
Jennan perhe ei tiennyt huumeiden käytöstä. Jenna uskoo, että heillä oli epäilyksensä. Hän laihtui lyhyessä ajassa todella paljon.
– Välillä silmäni pyörivät päässä, kun vanhempani heittivät minua autolla jonnekin. Silloin he soittivat perään, että Jenna, nyt rauhoitut.
Huumeidenkäyttö raskausaikana: Jenna yritti irti huumekoukusta
Aamupahoinvointi havahdutti Jennan siihen, että hän saattaisi olla raskaana. Positiivinen raskaustesti oli yllätys, mutta Jenna oli raskaudesta iloinen.
Hän oli seurustellut samassa kaveriporukassa liikkuvan Leon kanssa lähes kolme vuotta. Pari halusi pitää lapsen, mutta raskaustestiin saakka Jenna oli käyttänyt joka päivä erilaisia huumeita.
– Kun sain tietää olevani raskaana, kaikki muut aineet lopetin, mutta bupren käyttöä jatkoin. Yritin pari kertaa lopettaa senkin, mutta en onnistunut.
Jenna ajatteli, että bupren eli buprenorfiinin – kauppanimikkeellä Subutexin – käyttö olisi ok, koska sitä käytetään raskaana olevien opioidiriippuvaisten hoitoon lääkärin määräyksestäkin. Lääkärin arvioimana ja valvovana korvaushoitolääkkeen käyttö on raskauden aikana turvallista. Vallitseva näkemys on, että korvaushoito on parempi vaihtoehto kuin hallitsematon huumeidenkäyttö raskausaikana.
– En osannut ja uskaltanut hakea apua ja kertoa, mikä todellisuus oli. Minua pelotti, etten saa pitää vauvaa, jos kerron.
Kukaan ei ottanut Jennasta raskaana koppia
Ilmeisesti neuvolassa osattiin epäillä, että Jennalla voisi olla huumeongelma.
– Terveydenhoitaja ei silti koskaan ottanut asiaa puheeksi.
Jenna sai lähetteen HAL-poliklinikalle, jossa hoidetaan huume-, alkoholi- ja lääkeongelmaisia odottavia äitejä. Sinne voi saada lähetteen, jos neuvolassa on perheestä edes jollain tasolla huoli.
– Annoin polilla likaisen seulan, mutta siitä ei koitunut seurauksia. Kielsin kaiken, eikä kukaan enää ottanut asiaa esiin.
Viranomaisverkostossa on tässä kohtaa tapahtunut jonkinlainen virhe. Kukaan ei ottanut Jennan ja hänen syntyvän vauvansa tilanteesta koppia, vaikka HAL-polin seulassa käyttö näkyi.
Raskaana olevan naisen seulanäytteestä, joka on positiivinen, pitäisi lähteä ennakoiva lastensuojeluilmoitus sosiaalitoimeen. Jennan olisi pitänyt myös saada aika riippuvuuspsykiatrin vastaanotolle. Näin hän olisi saanut apua huumeista vieroittautumiseen ja huumeidenkäyttö olisi voinut loppua jo raskausaikana.
Huumeongelma paljastui tilanteessa, jossa Jennan ei olisi tarvinnut edes olla
Jennan mukaan tyttövauva syntyi vanhempien helpotukseksi terveenä, mutta hänellä itsellään oli synnytyssairaalassa todella huono olo. Hän kärsi vieroitusoireista.
– Vointiani ei otettu vakavasti. Sanottiin, että hormonit sekoittavat päätäni ja että olen vain väsynyt.
Jennalta päädyttiin kuitenkin ottamaan sairaalassa huumeseula. Näyte hälytti huumausaineista.
Sen jälkeen myös vauvaa tutkittiin. Jennan piti soittaa kelloa aina, kun vauvan vaippa piti vaihtaa. Mekoniumista eli lapsenpihkasta pystytään seulomaan huumaus- ja lääkeaineita.
Jennan toinen seula oli puhdas, eivätkä vauvan mekonium-näytteetkään hälyttäneet. Jenna ja hänen pieni tyttärensä olisivat päässeet halutessaan kotiutumaan.
He kuitenkin lähtivät päihdesairaalaan, jonne tuoreelle perheelle oli varattu paikka Leon huumeongelman vuoksi. Siellä myös Jennaa tutkittiin jälleen.
Seula oli likainen.
– Sitten vasta kerroin kaiken lääkäreille ja myös äidilleni.
Ongelmien paljastuminen oli salaisuutta varjelleelle Jennalle kaiken jälkeen suuri helpotus.
– Nyt pystyn puhumaan vanhempieni kanssa avoimesti, ja saan tukea perheeltäni.
Jenna haluaa olla äiti, jolle lapsi uskaltaa avautua
Ensimmäiset viikot pienen vauvan kanssa olivat uuden opettelua. Jenna ja Leo pelkäsivät rikkovansa vauvan, eikä isä oikein edes uskaltanut pitää tytärtään sylissä. Pikku hiljaa vauvanhoidosta alkoi tulla rutiinia.
Perhe sai paikan päihdeongelmaisille vauvaperheille tarkoitetusta ensikodista, kun tyttö oli kolmen kuukauden ikäinen.
– Jos en olisi päässyt ensikotikuntoutukseen, en olisi varmasti päässyt huumeista eroon.
Vaikka kuntoutus on vasta alkuvaiheessa, Jennan elämä on jo parantunut. Puolivuotias tyttö on osoittautunut helpoksi ja tyytyväiseksi tapaukseksi. Jenna nauttii pienen vauvan hoitamisesta ja elämään on tullut sen myötä rytmiä.
Kuntoutuksessa saattaa vierähtää vuosi, mutta Jenna on siihen sitoutunut. Ensikodissa opetellaan ensin pärjäämään vauvan kanssa, ja sen jälkeen aletaan työstää asiakkaan ongelmia. Tarkoituksena on selvittää, mistä päihdeongelma johtuu, jotta elämän on mahdollista aidosti muuttua.
Jenna toivoo työpaikkaa sekä itselleen että Leolle. Tulevaisuuden haaveena hänellä on omakotitalo, jonka pihalla tyttö saisi leikkiä. Ehkä perheellä olisi joskus varaa matkustellakin.
Äitiydessä Jenna toivoo, että osaisi asettaa lapselleen rajat, mutta olla hänelle avoin.
– Haluan, että tyttäreni uskaltaa kertoa minulle aina kaiken.
Jenna ja Leo eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään perheen yksityisyyden suojelemiseksi.
Jaa oma kokemuksesi