Tomasilla, 25, on aivovamma ja vaikeaa vapinaa – se ei kuitenkaan estä häntä olemasta rakastava isä lapselleen
Yläkouluikäisenä Tomas oli väkivaltainen ja hakeutui tappeluihin. Seuraukset ovat kauaskantoiset jopa hänen isänä olemiselleen.
Tomas Jouhilammen silmät ovat sidotut, kun hän kävelee makuuhuoneeseen avovaimonsa taluttamana.
Outi-puoliso antaa Tomasin käteen palan kangasta ja muovisen esineen. Epäröiden Tomas tunnustelee niitä yrittäen arvata, mitä hän oikein pitelee.
Tomasin koko vartalo tärisee, vaikka aamulla hän on ottanut lääkkeet, joiden tarkoitus on ehkäistä aivovamman aiheuttamaa vapinaa kehossa.
Lopulta Outi laskee siteen Tomasin silmiltä. Edessään Tomas näkee pienen vauvabodyn ja raskaustestin, joka näyttää positiivista.
Aivovammasta kärsivälle Tomasille näky on uskomaton. Onko kaikki unta?
– En voinut kuvitella, että raskaus voisi todellakin alkaa ja vieläpä heti, kun olimme jättäneet ehkäisyn pois. Hetki lukeutuu elämäni onnellisimpiin.
Koomassa 15-vuotiaana
Nyt Tomas on 26-vuotias isä ja avopuoliso. Vielä muutama vuosi sitten hän ajatteli, että ei koskaan tulisi olemaan kumpaakaan. Kuka nyt haluaisi seurustella aivovamman saaneen nuoren miehen kanssa, jolla oli päihdeongelma ja väkivaltainen tausta?
Tomas oli 15-vuotiaana saanut aivovamman kotibileissä tapahtuneen tappelun seurauksena. Tuohon aikaan Tomas suorastaan harrasti riidan haastamista ja väkivaltaisia yhteenottoja.
Humalassa Tomas riitaantui itseään vanhempien poikien kanssa, joista yksi löi Tomasia nyrkillä. Tomas kaatui ja iski päänsä. Ensimmäistä iskua seurasi toinen, jolloin Tomasin pää osui maahan, entistä kovempaa.
Tapahtuneen jälkeen Tomas oli sekava. Silloinen tyttöystävä hälytti ambulanssin paikalle, mutta ensihoitajat eivät heti ymmärtäneet Tomasin saaneen vakavan aivoverenvuodon. Sekavuuden ajateltiin johtuvan päihteistä.
Selviämisasemalla ymmärrettiin, että Tomasin tila oli hyvin vakava. Sieltä hänet kiidätettiin hoitoon Turun yliopistolliseen sairaalaan, jossa epäiltiin, että Tomas ei tule selviämään.
Jos hän jäisi eloon, edessä olisi todennäköisesti täysiin sänkyyn sidottua elämää.
Tomas oli koomassa kolme viikkoa. Kuin ihmeen kaupalla Tomas avasi lopulta silmänsä ja alkoi herätä. Lääkärit eivät olleet uskoa näkemäänsä.
Puhe oli aluksi pientä piipitystä, eivätkä raajat toimineet ollenkaan. Hiljalleen Tomasin toipuminen alkoi kuitenkin edetä. Kaikki oli opeteltava uudelleen: puhuminen, kävely, syöminen ja vessassa käyminen.
Valoa näkyvissä
Yli vuoden sairaalassaolon jälkeen Tomas muutti isovanhemmilleen pyörätuolinsa kanssa, sillä välit omaan äitiin olivat viileät.
Kun Tomas täytti 18 vuotta, kuntoutuminen oli hyvällä mallilla. Hän seurusteli, muutti silloisen tyttöystävänsä kanssa asumaan yhteiseen kotiin ja yritti hakea töitä sekä opiskelupaikkaa.
Se ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen. Aivovamma rajoitti elämää edelleen ja aiheutti väsymystä.
Opiskelu- tai työpaikkaa ei irronnut mistään. Se masensi Tomasta, ja hän turvautui päihteisiin. Alkoholi oli koukuttava aine myös siksi, että se vähensi käsien vapinaa ja helpotti polvien yliojentumista.
– Yliojentuminen on katala vaiva, sillä se sattuu ja saa minut menettämään tasapainoni. Usein kaadun sen seurauksena.
Parisuhde päättyi, ja Tomas oli muutekin tyhjän päällä. Päihteet veivät mennessään, kunnes Tomaksesta alkoi tuntua, että hän ei enää jaksanut moista elämää.
Taistelu irti päihteistä alkoi 23-vuotiaana. Silloin Tomas haki myös opiskelemaan kaikkea mahdollista.
Metalliartesaaniopinnoista ei kuitenkaan tullut mitään käsien tärinän vuoksi. Seuraavana vuorossa oli tieto- ja viestintätekniikan opinnot.
Vaikka opiskelu tuntui hankalalta aivovamman vuoksi ja opinnot jäivät kesken, hyväksyvän päätöksen saaminen valoi kuitenkin Tomasiin uutta uskoa.
Tomasin itsetutkiskelu jatkui. Hän halusi välittää nuorille sanomaa siitä, että omaa pahaa oloa ja käsittelemättömiä tunteita ei kannattanut purkaa väkivaltaisin keinoin. Olihan hän itse elävä esimerkki siitä, miten huonosti sellaisessa voi lopulta käydä.
Instagramissa ja TikTokissa Tomas otettiin kiinnostuneena ja kannustavin sanoin vastaan. Suosio oli suurta, ja Tomas perusti yrityksen ja hankkeen ”Sano stop väkivallalle”. Nykyään Tomas kiertää kouluissa puhumassa väkivallasta ja sen seurauksista.
Samaan aikaan elämään astui myös uusi onni, nykyinen puoliso.
Esikoisen syntymä: ”Huoli oli hirveä”
Vaikka Tomas on selvinnyt paljosta, menneisyyden musertavat kokemukset varjostivat toisinaan Tomasin mieltä raskausaikana: olisiko hänestä isäksi? Mitä jos hän ratkeaisi taas juomaan? Onko hän riittävä vanhempi, koska hänellä on aivovamma?
Neuvolassa hänen vammansa on kuitenkin otettu hyvin vastaan.
– Siellä ei ole koskaan kyseenalaistettu kykyäni olla hyvä vanhempi.
Onneksi niin, sillä Tomasille ja hänen puolisolleen soisi ennen kaikkea kannustusta. Heidän esikoisensa alkutaival ei ollut helpoimmasta päästä.
Elokuussa 2022 pienokainen syntyi kiireellisellä sektiolla. Outi oli havahtunut sektiota edeltävänä iltana siihen, että ei ollut tuntenut vauvan liikkeitä tavalliseen tapaan.
– Huoli oli hirveä. Patistin Outin kiireesti autoon, ja lähdimme ajamaan Tyksiin.
Seuraavana aamuna 1,8 kiloa painava poikavauva saapui maailmaan neljä viikkoa etuajassa.
Selvisi, että Outi kärsi raskausmyrkytyksestä.
Viikon sairaalassa olemisen jälkeen perhe pääsi kotiin.
– Pelkäsin tuolloin ihan koko ajan lapsen puolesta. Hän oli vielä niin hento ja heikko.
Ennenaikaisesta syntymästä huolimatta vauva voi hyvin ja alkoi kehittyä, kuten piti. Tomasin pahimmat huolet alkoivat hellittää.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Isyys vie mukanaan
Isänä Tomas hellii ja halailee poikaansa, leikkii sekä pitää tätä sylissä, kuten kuka tahansa isä. Myös syöttämiset ja vaipanvaihdot sujuvat jo rutiinilla.
Autoa Tomas pystyy vammasta huolimatta ajamaan esimerkiksi ruokakauppaan.
Yösyötöt ovat kuitenkin Outin hoidettavana. Tomas kyllä herää silloin kuin Outikin, mutta syöttäminen olisi liian vaikeaa öisin ilman vapinanestolääkitystä, jota toistaiseksi Tomasille on määrätty vain päiväkäyttöön.
Pelot kalvavat silti edelleen mieltä – toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän.
Muutama päivä ennen haastattelua Tomasta kauhistutti ajastus ottaa lapsi mukaan suihkuun: mitä jos hän vapisisi holtittomasti lapsi sylissään? Entä jos polvi pettäisi kesken pesuhetken ja liukas kaakeli olisi petollinen?
Puoliso kuitenkin kannusti Tomasia, ja niin hän uskaltautui yhdessä lapsen kanssa pesulle. Kaikki meni hyvin.
Huolista huolimatta isyys on tuntunut Tomasista luontevalta:
– Musta tuntuu, että oon syntynyt faijaksi.
Eniten Tomasia tuntuu kalvavan se, mitä hän pystyy tarjoamaan lapselleen tämän kasvaessa.
– En voi pelailla futista tai tehdä muuta erityisen vauhdikasta, vaikka kuntosalilla käyn treenaamassa useamman kerran viikossa.
Tomas haaveilee, että hän voisi vielä joku päivä matkustaa terveyden sallimissa rajoissa lapsensa kanssa.
– Näyttäisin hänelle maailmaa ja sitä, miten erilaisissa kulttuureissa eletään.
Toistaiseksi ulkomaille matkustelu ei ole ollut ajankohtaista, sillä pitkät kävelyt ja siirtymät esimerkiksi lentokentällä voisivat olla liian uuvuttavia.
Vaikka Tomasista tuntuu, että jonkinlaiset matkat voisivat jo ehkä tulla kysymykseen, huolettaa häntä se, miten hänen aivovammaansa ulkomailla suhtauduttaisiin.
Pidettäisiinkö häntä ensinäkemältä narkomaanina tai humalaisena vapinan vuoksi tai siksi, että hänen liikkeensä ovat tavallista hitaampia? Vastaavanlaisiin ennakko-oletuksiin hän on koti-Suomessakin törmännyt.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Tuntematon lähti seuraamaan
Lapsen kanssa kaksin liikkuessaan Tomas on joutunut kohtaamaan sellaista, johon ei ollut osannut varautua.
– Tuntematon nainen alkoi seurata minua, kun kannoin lasta sylissäni kotimme läheisellä parkkipaikalla. Yhtäkkiä hän alkoi huutaa minulle, että olen narkomaani.
Tomasin lapsi pelästyi ja alkoi itkeä. Tomas itse oli poissa tolaltaan.
– Jähmetyin, enkä pystynyt sanomaan väliin mitään. Lopulta tiuskaisin naiselle, että hän voisi painua muualle.
Tomas lähti kävelemään pois paikalta, eikä nainen enää seurannut perässä.
Kotona Tomas oli järkyttynyt. Kaiken muun lisäksi hänen sisällään oli alkanut kiehua niin, että hetken verran hän oli pelännyt turvautuvansa vanhoihin, väkivaltaisiin tapoihinsa.
Naisen reaktio tuntui Tomasista erityisen pahalta, sillä kaksin lapsen kanssa oleminen on hänelle aivovamman vuoksi edelleen jännittävää.
– Kahdestaan lapsen kanssa ollessani olen aina supervarovainen ja tarkka.
Tomas toivoo, että ei joudu enää kokemaan samanlaista, hyökkäävää käytöstä.
Sen sijaan hän odottaa, että pääsisi levittämään edelleen väkivallan vastaista sanomaa ja puhumaan asiasta lapsille ja nuorille muun muassa kouluvierailujen merkeissä. Tomas toivoo, että tulevaisuudessa hän voisi elättää perheensä vaikuttamistöillään.
Toinen Tomasin haave liittyy perheeseen. Tuore isä haikailee saavansa vielä kolme lasta lisää. Puoliso kuulemma tyytyisi kahteen.
Nykyiseen tilanteeseensa Tomas on kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.
– Kun näen vaikka ruokakaupassa vauvan, tulee heti ikävä omaani. Alan melkein itkeä siinä tilanteessa. Parasta on, kun saan nähdä lapsikultani joka päivä.
Jaa oma kokemuksesi